Olemme olleet aviomieheni kanssa 10 vuotta ja meillä on kaksi pientä lasta. Luulin, että meillä on kaikki hyvin kunnes yhtenä iltana mies ilmoitti muuttavansa pois miettimään rakkauttaan minua kohtaan. Olin todella järkyttynyt. Kyselin monta kertaa, onko toista naista, mutta ei kuulemma ollut. Muutaman viikon päästä hän uskalsi kertoa totuuden, että oli ihastunut toiseen ja seurustellut muutaman viikon hänen kanssaa, kun asui erillään. Mies katui ja halusi palata kotiin. Otin hänet takaisin, koska rakastin niin paljon ja en halunnut hajottaa perhettä. Sain vasta myöhemmin tiestää, että seksiä oli harrastettu kerran, vaikka minulle hän vannoi, että kyse oli vain suutelusta. Yritin taas antaa anteeksi ja jatkaa. Muutaman viikon päästä mies myönsi, että tuntee jotain toista kohtaan ja ei tiedä taaskaan haluaako olla minun kanssani. Ollaan käyty pariterapiassa ja yritän antaa hänelle aikaa. Minusta tuntuu tosi pahalta, koska olisin jo eronnut, jos ei olisi lapsia. Minua loukkaa syvästi, että hän ei osaa valita vaimon ja perheen sekä muutaman kuukauden ihastuksen väliltä. Olen asumiseroa, mutta pelkään se vain erkaannuttaa meitä entisestään ja hän palaa sen toisen luo. Yritän elää nyt mahdollisimman normaalia perhe-elämää, ettei lapset kärsi ja toivon, että pariterapiasta on apua. Ongelmana on miehen negatiivinen asenne nykyistä elämää kohtaan. Hänellä on tylsää, hän kaipaa vaihtelua ja tuntee olevansa loukussa. En tiedä mitä tehdä. Järki sanoo, että eroa. Mutta kun kaikissa avioliitoissa on kriisejä ja en halua luovuttaa heti.
Onko jollakin käynyt vastaavaa ja miten olette selvinneet?
Onko jollakin käynyt vastaavaa ja miten olette selvinneet?