Mies päättää meillä oikeasti kaiken

Isot ja pienet asiat. Hän päättää esim. aina mitä meillä katsotaan televisiosta. Hän napsauttaa lempiohjelmansa päälle eikä ollenkaan tule kysyneeksi onko tämä ohjelma mulle ok. Ei hän viitsi vaivautua pohtimaan mikä olis sellainen ohjelma, joka molempia kiinnostaisi. Jos ei miellytä niin voin lähteä pois huoneesta. Yritin sanoa miksei hän anna minun ehdottaa/katsoa mitä sieltä tulee, niin hän sanoi ettei sieltä mukamas tule mitään joka minua kiinnostaisi erityisesti eli hän ei vain tahdo ottaa huomioon minua. Sitten hän valittaa kun en vietä hänen kanssaan niin paljon aikaa iltaisin. Kaiken huippu on, että hän syyllistää minua, että olen vaikea ihminen, jos sanon jotain vastaan tai kerron miten asia on, että tahtoisin katsoa jotain muuta.

 

Pitäiskö tästä päätellä että melkis kahdenkymmenen vuoden suhteeni oli osin sen ansioita ettei meillä ollut lainkaan töllötintä?

(no, eroon se silti päättyi)

 

Mies päättää kaiken? Eli koko sinun elämäsi on vain television katselua?
Päättäkö mies, mitä asioita ostat kaupasta? Merkit, mallit, ruuan valmistukseen käytettävät ainesosat, mitä pesuaineita käytät? Millä liikut, miten liikut? Milloin liikut, jos liikut?
Päättääkö mies työpaikkasi, opintosi? Missä ja miten tapaat ystäviäsi?
Milloin, miten tehdään kotityöt, miten hoidetaan lapset? Kuka hoitaa lapsianne?
Päättääkö mies, milloin kotityöt tehdään?

Tuo kaiken päättäminen on hiukan kärjistetysti kirjoitettu, koska jos mies todellakin päättää elämässäsi kaiken, niin silloin olisin oikeasti huolissani.
Tai sitten huolta aiheuttaa se, että kaikki=tv ja ohjelmat on koko elämäsi?

 

Isot ja pienet asiat. Hän päättää esim. aina mitä meillä katsotaan televisiosta. Hän napsauttaa lempiohjelmansa päälle eikä ollenkaan tule kysyneeksi onko tämä ohjelma mulle ok. Ei hän viitsi vaivautua pohtimaan mikä olis sellainen ohjelma, joka molempia kiinnostaisi. Jos ei miellytä niin voin lähteä pois huoneesta. Yritin sanoa miksei hän anna minun ehdottaa/katsoa mitä sieltä tulee, niin hän sanoi ettei sieltä mukamas tule mitään joka minua kiinnostaisi erityisesti eli hän ei vain tahdo ottaa huomioon minua. Sitten hän valittaa kun en vietä hänen kanssaan niin paljon aikaa iltaisin. Kaiken huippu on, että hän syyllistää minua, että olen vaikea ihminen, jos sanon jotain vastaan tai kerron miten asia on, että tahtoisin katsoa jotain muuta.

Mies on tunnistanut, että hänessä on jotain narsistisia piirteitä. En usko, että hän narsisti on, mutta jotenkin ilkeä ihminen. Hän jaksaa aina kertoa kuinka ei pidä minusta ja osaa myös näyttää sen. Toivoisin silti, että hän yrittäisi enemmän tulla toimeen kanssani eikä rupeaisi mieltään osoittamaan, eihän tuollainen käytös johda rauhaan, sovinnollisuuteen ja harmoniaan, mitä nyt hyvässä liitossa tarvitaan.

 

Ei kai sinun ole pakko totella miestä?

 

Hanki toinen telkkari. Meillä oli jo 90-luvulla kaikille perheenjäsenille omat telkkarit, ettei tarvinnut tuollaisesta tapella.

 

Hanki toinen telkkari. Meillä oli jo 90-luvulla kaikille perheenjäsenille omat telkkarit, ettei tarvinnut tuollaisesta tapella.

Miksi ihmeessä toinen telkkari? Lähestulkoon kaiken näkee nykyään netin kautta.

 

Mies päättää kaiken? Eli koko sinun elämäsi on vain television katselua?
Päättäkö mies, mitä asioita ostat kaupasta? Merkit, mallit, ruuan valmistukseen käytettävät ainesosat, mitä pesuaineita käytät? Millä liikut, miten liikut? Milloin liikut, jos liikut?
Päättääkö mies työpaikkasi, opintosi? Missä ja miten tapaat ystäviäsi?
Milloin, miten tehdään kotityöt, miten hoidetaan lapset? Kuka hoitaa lapsianne?
Päättääkö mies, milloin kotityöt tehdään?

Tuo kaiken päättäminen on hiukan kärjistetysti kirjoitettu, koska jos mies todellakin päättää elämässäsi kaiken, niin silloin olisin oikeasti huolissani.
Tai sitten huolta aiheuttaa se, että kaikki=tv ja ohjelmat on koko elämäsi?

Telkkari juttu oli vain yksi esimerkki monista. En edes katso juuri telkkaria ei kyse ole nyt siitä vaan että olisi kiva jos meillä olisi yhdessä kivaa. Hoidan lapset ja kotityöt, mies päättää raha-asiat ja ruokaostokset yms, koska hän käy töissä eli kyllä päättää pesuainemerkin eikä mulla ole sillä mitään väliä. Hän ei kotiäitinä anna kotiäitinä rahaa mihinkään, hän sanoo että mitään ei saa ostaa tähän meidän kämppään kysymättä häneltä lupaa. Ne lentää roskikseen. Eipä mulla olekaan mitään ostohintaa tai en tarvisi edes mitään mutta silti. Tyyliin en voisi käydä ystävien kanssa esim. Ikeassa ja ostaa sieltä vaikka sohvatyynyä kysymättä lupaa, noh sen vielä ymmärrän, että täytyyhän sisustuksen miellyttää molempia. Vaatteita hän ostaa oman maun mukaan minulle lahjaksi ja kun sanon, että en nyt niin tykkää sellaisista, että enkö saa ehdottaa mitä haluaisin lahjaksi kun yleensä ollaan oltu yhdessä vaatekaupassa. Ei se sovi, hänellä on vain omasta mielestään parempi maku. Kyllä hän yrittää ehdottaa opiskelupaikan valintaa, ei välitä vaikka kuinka sanoisin, että kutsumukseni on toinen. Saan liikkua, mutta kovasti tarkkaan kysyy mihin menen ja mitä teen sekä hän tykkää ohjelmoida lapsille ja minulle tekemistä päivisin.