Mietin itsemurhaa nykyisin, en ymmärrä miksi...

Mulla on elämässä kaikki mitä halusinkin, lapset ja oma talo. Silti elämässäni on osa-alueita, jotka saa häpeämään niin että tekisi mieli kadota tältä pallolta. Olen tosi järkyttynyt, kun nämä ajatukset tulivat juuri mieleeni. Minä kun luulin, että nyt oli pirteämpi kausi menossa ja pääsisin hetkeksi masennuksestani, joka tulee kausittain... En halua mitään lääkkeitä syödä... Ainut, mikä minua estää tappamasta itseän itai yksinkertaisesti lähtemästä, katoamasta on nuo lapset... :heart: Kertokaa, katoaahan nämä tunteet ja ajatukset sitten, kun pääsen töihin ja ahdistavat asiat saa hoidetuksi pois? Kiitti, jos joku viittii vastata.

 

en tiiä... mä oon vaan oppinut elämään niiden kanssa mut ei se helppoo ole. vaikeina kausina tapellaan todella elämästä :/

 

Lisään vielä, että en ole koskaan pitänyt itsemurhaa minään ratkaisuna. Ahdistuksen tunteet nykyisin kuitenkin tuovat sen ajatuksiini... Joskus jopa mietin, miltä tuntuisi hukkua tai jos viiltäisi ranteisiin... Joskus mietin pitäisikö alkaa viillellään itseään reisiin nin kuin jotkut. Mutta ei kai sellainen oikeasti antaisi mitään tyydytystä tai helpotusta...

 

kuulostat ihan yhdeltä tutultani ja hällä on ahdistuneisuushäiriö+pakkoajatuksia! minä en henk.koht käsitä tuollaista että aletaan ajattelee itsensä vahingoittamista jos ahdistaa. en vaan käsitä, mua ahdisti joskus mun elämäntilanne hyvin kauan,enkä mä silti ajatellut mitään typeriä (viiltely ym juttuja).

 

Älä ala viiltelemään, siitä voi oikeasti tulla tapa, josta ei pääse eroon. Ei kannata ensimmäistäkään viiltoa tehdä.

 

Mulla on elämässä kaikki mitä halusinkin, lapset ja oma talo. Silti elämässäni on osa-alueita, jotka saa häpeämään niin että tekisi mieli kadota tältä pallolta. Olen tosi järkyttynyt, kun nämä ajatukset tulivat juuri mieleeni. Minä kun luulin, että nyt oli pirteämpi kausi menossa ja pääsisin hetkeksi masennuksestani, joka tulee kausittain... En halua mitään lääkkeitä syödä... Ainut, mikä minua estää tappamasta itseän itai yksinkertaisesti lähtemästä, katoamasta on nuo lapset... :heart: Kertokaa, katoaahan nämä tunteet ja ajatukset sitten, kun pääsen töihin ja ahdistavat asiat saa hoidetuksi pois? Kiitti, jos joku viittii vastata.

kuulostaa ihan maanis-depressivisyydeltä jos tuolleen vaihtele mielialat ja syyllisyyttä yms. hakisit lääkkeitä ja terapia-apua..

se helpottaa ja lapsethan on paras syy elää. en ikinä haluais et mun lapset joutuis elämään se tuska varjonaan, että oma äiti tappo ittensä.

ootteko muuten kuullu siitä, että itsemurha "tarttuu" helposti. eli jos esim. jompikumpi vanhempi on tappanu ittensä on tosi paljon suurempi riski ku muilla tappaa kans ittensä!!!!

tai joku lähipiiristä jos on tällasen tehny. miettikää.. ja auttakaa lähimpiänne tällaisen yli.