Mikä he....tti siinä on, että kolme tyttöä ei voi leikkiä yhdessä???!!

Eka koulupäivä tokaluokkalaisella ja itku kurkussa tuli kotiin. XXX ja XXX eivät olleet leikkineetä hänen kanssaan vaan keskenään. Sitten kysyin, että eikö voinut leikkiä jonkun toisen kanssa, mutta sitten luetteli kuinka XXX2 ja XXX3 leikkivät kahdestaan. Mikä ihme se on, että kolme tyttöä leikkimässä tuntuu olevan nykypäivän tytöille mahdoton yhtälö?

 

kyllä tuota samaa ilmiötä oli myös ennenkin.

 

Ei se ole minkään nykypäivän asia. Sama päti kyllä omassa lapsuudessakin 70-luvulla.

 

Oon tosi tyytyväinen siihen, että mun 8 v tytöltä puuttuu tuo geeni.

Joskus toki haluaa olla kahdestaan jonkun kanssa, ja saakin olla, se on täysin sallittua vaikka joku kolmas tulisikin kysymään että voiks olla. Mutta todella usein noita on useamman tytön ja poikienkin porukka.

 

Noin se oli minunkin lapsuudessa eli -80 -luvulla.

 

kyllä se geeni sieltä vielä Anatolia löytyy.

 

Meidän oma osaa kyllä leikkiä porukassakin, joten ärsyttää nämä "me ei olla sun kaa" -pikkupissikset...

 

[QUOTE="joo";26903360]Meidän oma osaa kyllä leikkiä porukassakin, joten ärsyttää nämä "me ei olla sun kaa" -pikkupissikset...[/QUOTE]

jokaisessa tytössä löytyy tuokin puoli jossain vaiheessa. joskus löytyy se pestis ja sit ollaan sen kaa ja tehdään kaikkia juttuja ja on omat salaisuudet jne.

 

kyllä se geeni sieltä vielä Anatolia löytyy.

Ehkä löytyy, ehkä ei. Kyse kuitenkin jo kolmasluokkalaisesta - jotkuthan harrastaa jo päiväkoti-iässä tuota. Ja omasta lapsuudesta muistan sen, miten esimurkkuiästä alkaen liikuttiin aina isommalla (tyttö)porukalla, ja hyvin harvoin enää kenenkään kanssa kaksin, eli ehkä tässä on toivoa sen suhteen ettei tuosta mitään leikkimis-olemisvammaista koskaan tulisikaan.

 

Ehkä löytyy, ehkä ei. Kyse kuitenkin jo kolmasluokkalaisesta - jotkuthan harrastaa jo päiväkoti-iässä tuota. Ja omasta lapsuudesta muistan sen, miten esimurkkuiästä alkaen liikuttiin aina isommalla (tyttö)porukalla, ja hyvin harvoin enää kenenkään kanssa kaksin, eli ehkä tässä on toivoa sen suhteen ettei tuosta mitään leikkimis-olemisvammaista koskaan tulisikaan.

vielä pieni. se saattaa löytyä vasta kutosluokalla, ja sillon se yleisempää onkin. ei kannata omaa lastaan nostaa mihinkään jalustalle...

 

mll:n mukaan tuokin lasketaan kiusaamiseksi!

itse olen vähän kahden vaiheilla, koska tuo ei ole kivaa sille joka jää ulkopuolelle,mutta voiko ihmisiä pakottaa olemaan jonkun kanssa jos hän ei halua?

pulmallinen tilanne. Tytöt on tainneet joa aikoinaan tykkää ennemmin supatella kaksin ja pojat taas rymyy ryhmässä(toki voi olla toisinkin päin), itse olin aina se ulkopuolinen,eikä ollut kivaa. mutta aikuisena ymmärtää kyllä sen että ei toisia ihan oikeesti voi pakottaa(lisäksi olin ite niin turkasen ujo että en vaan mennyt mukaan,jonkun ois pitänyt pyytää).

Huomenna lapsesi ottaa hyppiksen tai twistin mukaan ja kysyy välkän alkaessa että kuka haluaa tulla mukaan(luultavasti joku haluaa), sitten voisin myös muistuttaa että pakkoko sitä on leikkiä tyttö-tyttö... poika-poika asetelmassa... voihan tyttökin mennä potkii palloo poikien mukaan tms.

Mutta toki jos tuo jatkuu niin voisi olla paikallaan ottaa yhteys opettajaan(tai voithan tehä sen nytkin) ja toivottavasti opettaja osaa ohjaa lapis yhdessä leikkimään ilman pakotusta/saarnaa siitä miten kuuluu olla. ja miksei siellä vois olla vaikka välitunti valvoja mukana. tyyliin nyt voitas pelaa polttopalloa kuka tulee mukaan? leikitäänkö tervapataa?

 

Ei kaikilla tytöillä ole tuota "geeniä". Itse lapsena leikin tosi usein kolmen tai useamman tytön ryhmässä. Meillä oli porukka, jolla oltiin tosi usein yhdessä eri kokoonpanoilla. Joskus tietty vain kahdestaankin, kun ei muita ollut paikalla, mutta ei siitä tuupattu kolmatta (tai neljättä tai viidettä) pois, jos joku oli tulossa.

 

että tuollaista se oli 70-80 -luvullakin. Vähän aikaa sujui ehkä hyvin 3 tytön kesken, mutta sitten yksi "supatettiin ulos" leikeistä. Osat tosin vaihtelivat ja itsekin olin välillä se ulkopuolelle jätetty.

 

vielä pieni. se saattaa löytyä vasta kutosluokalla, ja sillon se yleisempää onkin. ei kannata omaa lastaan nostaa mihinkään jalustalle...

En mä millekään jalustalle nostakaan, mutten myöskään ala vuosikausia etukäteen suremaan että voi ei, varmasti sitten kutosluokalla tuo ei enää halua eikä osaakaan olla useamman tytön kaveri. Kyllä mä nyt vaan olen tyytyväinen siihen, että tyttö ainakin vielä toistaiseksi osaa ja haluaa olla useammankin kuin yhden kamun kanssa, enkä aio siihen sinulta lupaa kysyä.

 

Meidänkin 3. luokkalainen tyttö osaa ihan sujuvasti leikkiä ryhmässä tyttöjen kanssa. Useimmiten hengailee kuitenkin poikaporukassa. Paras kaverikin on päiväkodista asti ollut eräs poika. On yleensä jonkun poikaluokkakaverin synttäreillä ainoa tyttö.
Mutta kuten sanoin niin hyvin sujuu tyttöjenkin kanssa.

 

ja mikä parasta, nämä "me ei olla sunkaa"-tytöt ovat vielä kolmekymppisinäkin tälläisiä.... Buahhaaa jätän ne ihan omaan arvoonsa...

 

Tota mä jo etukäteen murehdin (meijän tytöt 2v ja 1v) että mitä kun koulu alkaa niin toivottavasti niille ei käy noin, että jää porukasta. Aina löytyy se yks jolle ei löydy kaveria ollenkaan, onneks nuorempi näyttää tällä hetkellä olevan sen luonteinen että menee rohkeesti muitten mukaan, niin eiköhän sellaselle kaveria löydy ja esikkokin alkaa aika hyvin nykyään jo leikkimään rohkeesti muitten mukana, mut on kyllä vähän enempi taipuvainen ujouteen eli pelkään tosi tosi paljon jo näin etukäteen ettei sitä parasta kaveria löydy ja sit jää yksin, tytöillä kun on tapana leikkiä miltei aina kahdestaan (pojilla on oikeesti tän asian suhteen paljon helpompaa, harvoin poika yksin jää ja aina mahtuu mukaan leikkiin).

 

Ei se ole minkään nykypäivän asia. Sama päti kyllä omassa lapsuudessakin 70-luvulla.

Noin se on aina ollu tytöillä tytöt on aina 2 ei voi olla 3 jostain syystä, ainakin pienet tytöt kyllä sit ylä asteella ja aiemmin 4lk 5lk niin voi toki olla 3

 

Te, joiden mielestä "noin se on aina ollut" ja "se on geeni", niin oletteko ajatelleet mitä tarkoitusta se palvelee? Onko se todella sisäänrakennettuna jostain luolamiesajoilta, ja jos onkin, onko se tarkoituksenmukaista nykypäivänä?

En voi käsittää sitä, että aikuiset ihmiset ei ole yhtään valmiita pohtimaan yhtälöä jos oma lapsi on mulkku, vedotaan vain siihen että "no se kuuluu asiaan". Pojat on poikia ja nyrkistä saaminen kuuluu asiaan, tytöt kulkee kahdestaan ja ei ne sille mitään voi että kolmas pitää kiusata ulos, se on geeneissä.

Aikuisethan sitä ruokkii ja vahvistaa. Jos oma tyttösi kokee kolmannen osallistumisen leikkiin jotenkin uhkaavaksi, kysy itseltäsi miksi? Pelkää itse ulkopuoliseksi jäämistä? Verratuksi joutumista? Miksi?

Meidän eskarilainen tyttö leikki koko vuoden käytännössä vain poikien kanssa vaikka olisi halunnut leikkiä kaikkien, koska tyttöjen leikkeihin ei mahtunut jos ei ollut niissä aina. Niin että jos halusi välillä pelata jalkapalloa tai rakentaa majaa, niin tyttöklikkiin ei ollut enää takaisin asiaa. Surkeaa. Ja kyllä ihan aikuisilla peiliin katsomisen paikka.

 

Kotona kasvatuksen puutetta, päiväkodissa sisäänajettua toimintaa ja koulussa opettajia harvoin kiinnostaa.

Sitten aikuisena pitäisi osata toimia ryhmässä joka alalla, tulokset on luettavissa mielipidepalstoilla ja mielenterveystilastoissa.

Nyt omaa lasta yritän ohjata oikeaan suuntaan ja kas, koulussa opettajan välinpitämättömyys tekee tehtävästä hyvin haastavan. Toivottavasti hän jaksaa uskoa itseensä ja rämpiä koulumaailman läpi hyvällä itsetunnolla varustettuna. Löytää työyhteisön, jossa arvostetaan yhteistyökykyisiä ihmisiä.

Joten hyvät vanhemmat, yrittäkää kasvattaa lapsistanne viisaampia kuin jälkipolvi. Jos olit se yksi kahdesta bestiksestä, lapsestasi saattaa tulla se kolmas pyörä, joka itkee itsensä uneen joka ilta.