vieras6000
Joku toinen olikin vastannut minun puolestani.
Kulutustottumukset ovat tosiaan erilaisia eri perheissä, niukasti olemme mekin eläneet, mies on ollut lomautettuna samaan aikaan kun minä tein lyhennettyä työviikkoa, yhtäkkiä perheemme tulot putosivat niin, että aikaisempaan verrattuna käytössä oli vain n. 60 prosenttia aiemmista tuloista.
Meillä on kaksi korvakierteistä lasta, joiden korvatulehduksia ei ole osattu terveyskeskuksessa nähdä, samana päivänä on käyty sitten sekä terveyskeskuksessa, että muutaman tunnin päästä yksityisellä korvalääkärillä, kun lapsi kiljuu kivusta tuntikaupalla. Joten nykyään aina korvatulehdusepäilyksessä menemme yksityiselle, muissa ongelmissa mennään sitten terveyskeskukseen.
Se varmaankin on meidän ainoa leveän elämisen juttu, asumisen lisäksi, siihen meillä uppoaa n. 1400 euroa kuussa, lainan lyhennys, yhtiövastike ja sähkölämmitys. Sanottakoon, että edellisessä asumisoikeusasunnossa kulut olivat 1200, lainaa lyhennettiin siinäkin 200 euron verran. Asunto on meille jopa pienehkö, kun lapsia on 3, mutta olen sitä mieltä, ettei kaikki lapset omaa huonetta tarvitse. On kuitenkin hyvällä rauhallisella paikalla, missä myös ruotsinkieliset palvelut ovat lähellä, kun kaksikielinen perhe olemme.
Meillä ei käytetä alkoholia, ruokaan menee se 4-500 euroa kuussa, vanhimman lapsen vaatteet ostetaan uutena, että kiertävät sitten pienemmille. Polkupyörät kuitenkin esim. ostetaan käytettynä. Uusia vaatteita on viime vuoden aikana ostettu aikuisillekin uusina, kun edellisistä hankinnoista alkoi miehen lomautuksen ja entisen oman yh-elämäni jäljiltä olla jo viisi jopa 10 vuotta. Töissä kuitenkin pitää olla suht edustavat vaatteet päällä, kun asiakkaitakin tapaa.
Auto on oltava, jottei työmatka kestäisi suuntaansa 1,5 tuntia, lasten päivähoitopäivät venyisivät silloin aivan liian pitkiksi. Meillä tosin on vain yksi auto, mies kulkee julkisilla, ja matkustaa reilun tunnin suuntaansa.
Me olemme viimeksi olleet kaksin jossakin, en edes muista koska, luultavasti Paul McCartneyn konsertissa Helsingissä viime vaiko toissa kesänä se oli. Vähitellen sitä kahden keskistä aikaakin kaipaa, hoitoapua saamme joskus mieheni siskolta tai sairailta vanhemmilta, silloin käytetään lähinnä sitä siihen, että kotona pitää tehdä jotakin, esim. muutto tai remontti.
Tunnustan pari lehteä minulle tulee, Kotivinkki ja Matkalehti, on jotain iloa lasten ja miehen lisäksi elämässä. Tietysti iloitsen myös ihanasta kodistamme.
Me olemme kyllä ihan tyytyväisiä elämäämme.
Ja sinne Pohjois-Suomeen emme ole muuttamassa, yksi koska siellä ei todennäköisesti löytyisi molemmille tai välttämättä edes kummallekaan koulutusta vastaavaa työtä, ja kaksi koska me olemme selkeästi kuitenkin pääkaupunkiseutulaisia, kummatkin täällä syntyneitä ja täällä koko ikämme eläneitä. Me emme kaipaa edes lomalla maalle.
Mutta esim. asuminen maksaa siellä pohjoisessa varmasti vähemmän kuin täällä. Kaikkihan tämä on tietenkin valintoja. Me olemme oman valintamme tehneet ja siihen olemme tyytyväisiä, rahaa ei juuri yli jää.
Mutta juuri sen vuoksi en koe olevani hyvätuloinen vaikka bruttotulot huom lapsilisineen ja elatusmaksuineen ovat sen 6000 euroa. Täällä pääkaupunkiseudulla koen olevani keskituloinen.
Kulutustottumukset ovat tosiaan erilaisia eri perheissä, niukasti olemme mekin eläneet, mies on ollut lomautettuna samaan aikaan kun minä tein lyhennettyä työviikkoa, yhtäkkiä perheemme tulot putosivat niin, että aikaisempaan verrattuna käytössä oli vain n. 60 prosenttia aiemmista tuloista.
Meillä on kaksi korvakierteistä lasta, joiden korvatulehduksia ei ole osattu terveyskeskuksessa nähdä, samana päivänä on käyty sitten sekä terveyskeskuksessa, että muutaman tunnin päästä yksityisellä korvalääkärillä, kun lapsi kiljuu kivusta tuntikaupalla. Joten nykyään aina korvatulehdusepäilyksessä menemme yksityiselle, muissa ongelmissa mennään sitten terveyskeskukseen.
Se varmaankin on meidän ainoa leveän elämisen juttu, asumisen lisäksi, siihen meillä uppoaa n. 1400 euroa kuussa, lainan lyhennys, yhtiövastike ja sähkölämmitys. Sanottakoon, että edellisessä asumisoikeusasunnossa kulut olivat 1200, lainaa lyhennettiin siinäkin 200 euron verran. Asunto on meille jopa pienehkö, kun lapsia on 3, mutta olen sitä mieltä, ettei kaikki lapset omaa huonetta tarvitse. On kuitenkin hyvällä rauhallisella paikalla, missä myös ruotsinkieliset palvelut ovat lähellä, kun kaksikielinen perhe olemme.
Meillä ei käytetä alkoholia, ruokaan menee se 4-500 euroa kuussa, vanhimman lapsen vaatteet ostetaan uutena, että kiertävät sitten pienemmille. Polkupyörät kuitenkin esim. ostetaan käytettynä. Uusia vaatteita on viime vuoden aikana ostettu aikuisillekin uusina, kun edellisistä hankinnoista alkoi miehen lomautuksen ja entisen oman yh-elämäni jäljiltä olla jo viisi jopa 10 vuotta. Töissä kuitenkin pitää olla suht edustavat vaatteet päällä, kun asiakkaitakin tapaa.
Auto on oltava, jottei työmatka kestäisi suuntaansa 1,5 tuntia, lasten päivähoitopäivät venyisivät silloin aivan liian pitkiksi. Meillä tosin on vain yksi auto, mies kulkee julkisilla, ja matkustaa reilun tunnin suuntaansa.
Me olemme viimeksi olleet kaksin jossakin, en edes muista koska, luultavasti Paul McCartneyn konsertissa Helsingissä viime vaiko toissa kesänä se oli. Vähitellen sitä kahden keskistä aikaakin kaipaa, hoitoapua saamme joskus mieheni siskolta tai sairailta vanhemmilta, silloin käytetään lähinnä sitä siihen, että kotona pitää tehdä jotakin, esim. muutto tai remontti.
Tunnustan pari lehteä minulle tulee, Kotivinkki ja Matkalehti, on jotain iloa lasten ja miehen lisäksi elämässä. Tietysti iloitsen myös ihanasta kodistamme.
Me olemme kyllä ihan tyytyväisiä elämäämme.
Ja sinne Pohjois-Suomeen emme ole muuttamassa, yksi koska siellä ei todennäköisesti löytyisi molemmille tai välttämättä edes kummallekaan koulutusta vastaavaa työtä, ja kaksi koska me olemme selkeästi kuitenkin pääkaupunkiseutulaisia, kummatkin täällä syntyneitä ja täällä koko ikämme eläneitä. Me emme kaipaa edes lomalla maalle.
Mutta esim. asuminen maksaa siellä pohjoisessa varmasti vähemmän kuin täällä. Kaikkihan tämä on tietenkin valintoja. Me olemme oman valintamme tehneet ja siihen olemme tyytyväisiä, rahaa ei juuri yli jää.
Mutta juuri sen vuoksi en koe olevani hyvätuloinen vaikka bruttotulot huom lapsilisineen ja elatusmaksuineen ovat sen 6000 euroa. Täällä pääkaupunkiseudulla koen olevani keskituloinen.
