Mikä on paras ikäero lapsille? Miksi?

Siinähän se on otsikossa. Itsellä on 8 kk lapsi jatekis jo mieli jättää pillerit pois... Olenko hullu?
Itse ajattelisin, että pieni ikäero oli hyvä asia, mutta en tiedä onko näin. Oliko vaikeampi keksittyä lapsiin yksilöinä, kun oli kaksi pientä? Mitä etuja isosta ikäerosta on? Mites raskaus ja pieni vauva?
Esikoistakin tehtiin aikansa, joten ihan ei voi luottaa siihen, että kakkonen tulee kuin tilauksesta.

 

meillä lapsilla ikäeroa 1v 8kk ja hyvin on toiminut.
+vaippa-aika meni kerralla putkeen
+kotiäitys kesti 4v. yhteen putkeen
+nyt molemmat lapset koulussa, ei päivähoitomaksuja, omaa aikaa järjestyy helposti kun ovat jo molemmat sen ikäisiä, että pärjäävät kotona
+seuraa toisilleen ja yhteiset leikit onnistuu yleensa hyvin

-aika ajoin jatkuva tappelu
-päivähoitomaksut oli isot kun kummatkin päikyssä
-taaperon ja vauvan kanssa ajoittain rankkaa esim. vauvaa imettäessä taapero saattoi tehdä pahojaan

 

Meillä kahdella isommalla on 1v5kk ikäeroa ja keskimmäisellä ja nuorimmaisella 5v ikäeroa ja kummassakin omat hyvät puolensa.

Pienessä ikäerossa se, että ovat prhaat kaverit keskenään, erottamattomat. Isommassa, että voi nauttia vauva-ajasta aivan toisella tavalla ja isommista lapsista jo hurjasti apua kaikessa.

 

Meillä vanhemmilla lapsilla ikäeroa 17kk ja sitten tulikin 10 vuoden tauko. Nuorempi pari on vielä lyhemmällä ikäerolla, eli 13kk. Toki veijareista on toisilleen seuraa, tappelevat sujuvasti molemmat parit keskenään, joskus jopa leikkivät... Ihan helppoa ei ole lasten kanssa ollut, mutta koskapa se olisi. Kaupassa käynti taaperon ja vauvakaukalon kassa, nukkumiset, uimahalliin ei vieläkään voi mennä molempien pienten kanssa yksin (Nyt 3 ja 4v). Silti suosittelen ehdottomasti pientä ikäeroa.
tosin olen monesti miettinyt, miten helppo olisi ollut liikkua vaan yhden pienen kanssa...

 

Siinähän se on otsikossa. Itsellä on 8 kk lapsi jatekis jo mieli jättää pillerit pois... Olenko hullu?
Itse ajattelisin, että pieni ikäero oli hyvä asia, mutta en tiedä onko näin. Oliko vaikeampi keksittyä lapsiin yksilöinä, kun oli kaksi pientä? Mitä etuja isosta ikäerosta on? Mites raskaus ja pieni vauva?
Esikoistakin tehtiin aikansa, joten ihan ei voi luottaa siihen, että kakkonen tulee kuin tilauksesta.[/QUOTE]

Näin meilläkin ja raskaaksi tulo oli tosi avikeeta. Jälkitarkastuksessa lääkäri kysy millä aikataululla toinen. Johon minä että eihän toi ekakaan mitään aikatauluja noudattanut ja oli iso kysymys merkki onnistuuko uudestaan joten ei ehkäisyä... Lapsilla ikä eroa 1v 5kk ja meille se sopi.

 

Meidän lapsilla on 1v 3kk ja tuntuu todella hyvältä ikäerolta, kaikki menee samaan syssyyn, äitiyslomat, vaipoista luopuminen.. jne.

 

Me ei haluttu pientä ikäeroa. Monista syistä:

- haluan keskittyä yhden kehitykseen kerrallaan
- haluan oikeasti nauttia kotiäitivuosista, yhden kanssa on oikeasti helppoa
- esikoinen 2v ei nuku edelleenkään kunnon öitä, voi apua jos tässä olisi vauva, tulisin mielipuoleksi
- meidän parisuhde vaatii rauhallisuutta toimiakseen, kaksi ei ole sama kuin yksi
- minä haluan olla vapaa menemään ja tekemään, helppoa matkustaa vaikka kaksin tuon ainokaisen kanssa, kesällä lähdetään sen kanssa Köpikseen

Me toivotaan sellaista ++5 vuotta ikäeroa Itsekin olen vasta 22, joten kiire ei ole.

 

Meidän vanhimmilla tytöillä ikäero on 1v4kk. Pidän sitä tosi hyvänä, tytöistä on aina ollu seuraa toisilleen ja joka paikkkaan menevät kahdestaa. Suosittelen!

Seuraavaan ikäeroa nuoremmalla on 1v9kk. Ja sit nuorimman ero seuraavaan 2v8kk. Ja sit seuraava ero 2v2kk. Hyviä ikäeroja nämäkin.

Meillä vanhimmalla ja nuorimmalla ikäero 7v10kk. Tämä on mielestäni tosi suuri ikäero, siis jos välissä ei olisi lapsia. Vanhin mielellään hoitaa ja touhuaa vauvan kanssa, mutta en usko heidän muuten hengailevan keskenään ja samoissa porukoissa isompana.

Näen lasten pienten ikäerojen rikkautena lapsille. Elämä on melkoista hallittua kaaosta ja sirkusta nyt lasten ollessa pieniä

 

olisin halunnut hitusen ehkä jopa pienemmän ikäeron, meillä 1v8kk. no nyt kuitenkin halutaan yrittää vielä kolmattakin suunnilleen samanlaisella ikäerolla niin hyvä ettei esikoisen ja toisen ikäero ole kuitenkaan pienempi.
itse oon oksentanut molemmat raskaudet alusta loppuun ja ei ollut apuja saatavilla mutta ihan hyvin jaksoin ja esikoinenkin sai hoivaa ja huomiota ja jokapäivä ulkoiltiin, mulla vaan yleensä oksupussit mukana. kyllä sitä ihmeteltiin että miten jaksan kun jokapäivä oksennan mutta ei kukaan apua tarjonnut, enpä kyllä pyytänytkään.
meillä esikoinen ei ollut yhtään mustasukkainen vauvasta vaan vauva oli heti alusta asti todella tärkeä. ja oli jo sen verran isompi että puuhaili itsekseenkin, esim. kun imetin vauvaa. esikoisen kanssa puuhailin sitten vauvan nukkuessa tai ollessa lattialla. meillä meni ihan hyvin.

serkullani on taas meidän mummu joutunut olemaan lähes päivittäin apuna kun hänellä mies töissä ja ikäeroa 1v1kk. esikoinen on ollut sen verran energinen että ei pärjää ilman apua. on ollut siis todella tiukilla.

se on niin monesta asiasta kiinni mikä on hyvä ikäero.

 

Meillä on 2 vuotta , 4, 5vuotta ja 1v11kk, mun mielestä tuo noin kaksi on parempi. Siinä ei ole kahta ihan vauvaa, mutta ikäeroa on sen verran vähän että leikit menee yhteen.

 

Lapsilla 2v, enkä keksi huonoa sanottavaa. Esikoinen oli vaipaton, nukkui yönsä, osasi puhua ja liikkua, kun pienempi syntyi. Silti ikäero tarpeeksi pieni, että leikit käy melko pian yksiin, voidaan harrastaa hiihtoa, uintia yms koko perheenä. Pienempi nyt 4v ja jos tähän tulis vauva, niin isommat jäis harrastuksineen, liikkumisineen ja peleineen paitsioon. Ei enää vauvoja kiitos