Mikäs nyt?

Olen 41 vuotias ja meillä on viisi lasta välillä 1,2 v - 12 v. Nyt odotan kuudetta ja viikkoja kasassa vähän yli seitsämän. Raskaus oli suunniteltu ja iloinen asia. Nyt kuitenkin on alkanut panikointi...kuinka pärjään ja jaksan, kun ikääkin on. Pelkään, että tämä raskaus onkin virhe. Nämä ajatukset ahdistavat minua päivittäin ja olo ei ole lainkaan hyvä :( Tällaista en ole aiemmissa raskauksissa kokenut. Onko kellään muulla ollut vastaavaa?
 
Hei Tikruemo! Valitettavasti en vastaa kysymykseesi kokemuksen syvällä rintaäänellä sillä olen yrittämässä esikoistani ja ikää minulla jo 49 v. Ymmärrän huolesi ja koska sinulla on suuri perhe, se jo vaatii paljon jaksamista, niin ei ole ihme että sinua ahdistaa. Uskon kuitenkin että kun vauva on tullut taloon niin sisarukset mielellään haluavat osallistua hoitamiseen ja jaksamisesi "helpottuu". Käy juttelemassa esim. neuvolassa siellä varmasti osaavat kuunnella ja selvitellä mieltäsi askarruttavia asioita. Ihanaa odotusta sinulle :)
 
Tervehdys tanskansuomalaiselta, joka 11 vuoden yrittämisen jälkeen 42-vuotiaana sai ainukaisensa. Raskaus oli helppo mutta synnytys ja alku vaikea, ja jouduin jo 7,5 viikon kuluttua synnytyksestä lopettamaan imetyksen :/ mutta KAIKKI on ollut sen arvoista. Poika nyt vajaa 2 kk, 6 kg ja 61 cm (itse olen 159 cm ja nyt kai jotain 60+ kg).
 
Minulla ei tuota tunnetta ollut kuopuksen, meidän uusperheen yhteisen lapsen, odotuksessa. Mutta nyt, kun jo olin hyvin vahvasti päättänyt ettei enää vauvoja meille tule, on tullut aivan jyräävä vauvakuume, mutta sitten aina tiettyyn aikaan vuorokaudesta (aamut, yöllä...kun on väsynyt!) taas tunne että EIEIEI-ikinä!!!

Onneksi sinulla(kin) on isompia jotka voivat pienellä panoksella osallistua vauvan hoitoon ja arkihommiin! Mutta totta se kyllä on; en itsekkään ollut niin väsy esikolta -92 kun kuopukselta -09 ja senhän sanoo jo järkikin :) Vauva-aika, se hektisin, menee onneksi niin nopeaan, ettei huomaakkaan!!

Jaksamista raskauteen, onnea!!
 

Yhteistyössä