Miks se on niin kamalaa haluta luonnonmukainen synnytys?

Jaa, että pään sisällä kipu Mulla ainakin se oli lantiossa, joka tuntui repeävän vauvan tieltä. Ja mä todellakin olin valmistautunut tähän viimeiseenkin synnytykseen. Olin tehnyt mm mielikuvaharjoitteita, joissa olin rentona, hengitin, hyräilin yms... Niin kauan synnytys menikin ihan "kivuitta" kunnes pääsin sairaalaan ja tosiaankin kipu vei voiton. Vaikka mä kuinka olin valmistautunut ja tiesin mitä tulevan piti ja yritin olla positiivinen, hengitellä, hyräillä..., niin mä olin kuin jäykkä pötkelö ja hengittämisestäkään ei meinannut tulla mitään, pakolla yritin ottaa rauhallisesti, mutta vartalo haroi vastaan :snotty: Ja koska en hallinnut kipua vaan kipu hallitsi minua ja vielä kun kätilö katsoi kohdunsuun auenneen vain 4-5cm, niin tosiaankin anoin kaikkia mahdollisia puudutteita joita olisin voinut saada, jos vauva ei muutaman minuutin päästä olisi syntynyt.

 

Mitä te luomuilijat olette sitten käyttäneet apuna synnytyksessä,kauratyynyä jne?
Ja ootteko saaneet sitä kivun tunnetta hallittua millään muulla kuin kiroilulla?

Mä pärjäsin periaatteessa ajatuksen voimalla. Eli sillä mielenhallinnalla, siten miten sitä nyt pystyi hallita.

Mitä sä ajattelit silloin,ittesi aurinkorannalle vai?
Toki se ei tulisi mulle ekana mieleen

 

Mitä te luomuilijat olette sitten käyttäneet apuna synnytyksessä,kauratyynyä jne?
Ja ootteko saaneet sitä kivun tunnetta hallittua millään muulla kuin kiroilulla?

Sen ainoan luomuni synnytin kauratyynyn ja mehukatin voimin. Kokeilin muistaakseni kiroilua, mutta ei siitäkään ollut mitään hyötyä.

Ei sitä kivun tunnetta siis saanut hallittua millään. Järjetöntä kiireessä rykimistä koko luomusynnytys. Ikinä en enää synnytä luomuna jos ei ole pakko.

 

Mitä te luomuilijat olette sitten käyttäneet apuna synnytyksessä,kauratyynyä jne?
Ja ootteko saaneet sitä kivun tunnetta hallittua millään muulla kuin kiroilulla?

Amme oli ihan ykkönen. Aukesin tunnissa 3 sentistä 8-9 senttiin melkeinpä huomaamatta. Kauratyyny oli kans hyvä, ja hengitystekniikkaa kantsii opiskella myös. Hengittää tavallaan itsensä sen supistuksen yli... en kiroillut, ei kiroiluttanut

Toi amme olisi kiva kokea,ei ole saanut sitä vielä kokeilla :/
Onkohan koksissa edes sitä,paitsi amme löytyy siitä lepohuoneesta vai mikä lie,missä makailin pariinkin otteeseen ennen synnyttämään lähtöä

Mulla oli OYSissa vaan sellainen pieni kylpyamme, iso amme oli jo käytössä... pienikin menetteli, mutta siinä joutui kääntymään että sai mahan veden alle supistuksen tullessa. Se ihan oikeasti jotenkin "kannatteli" se vesi mahaa niin, että supistus lieveni. Tosi outo mutta mahtava tunne Auttaiskohan lämmin suihku samalla tavalla? Meen jouluna uudestaan synnytyshommiin, ja samoilla metodeilla ois tarkoitus mennä jollei tuu mitään yllätyksiä...

 

Mitä te luomuilijat olette sitten käyttäneet apuna synnytyksessä,kauratyynyä jne?
Ja ootteko saaneet sitä kivun tunnetta hallittua millään muulla kuin kiroilulla?

Amme oli ihan ykkönen. Aukesin tunnissa 3 sentistä 8-9 senttiin melkeinpä huomaamatta. Kauratyyny oli kans hyvä, ja hengitystekniikkaa kantsii opiskella myös. Hengittää tavallaan itsensä sen supistuksen yli... en kiroillut, ei kiroiluttanut

Toi amme olisi kiva kokea,ei ole saanut sitä vielä kokeilla :/
Onkohan koksissa edes sitä,paitsi amme löytyy siitä lepohuoneesta vai mikä lie,missä makailin pariinkin otteeseen ennen synnyttämään lähtöä

Mulla auttoi myös, että mies painoi voimakkaasti häntäluun kohdasta supistuksien ollessa kovat. Tavallaan aiheutti vastapainetta ulkoapäin, tai kipua ulkoapäin sekavaa, eikö vain? Se, etten jääny säkyyn makoileen, tein kaikkea, mikä tuntui hyvältä. En antanu kätilöitten ohjata, vaan tein niinkuin vaisto kertoi Alapäätä eivät ronkkinee, koska kielsin. Ainoastaan, kun rupes ponnistuttaan, niin sanoin, että kokeile äkkiä onko paikat auki

 

Mulla auttoi myös, että mies painoi voimakkaasti häntäluun kohdasta supistuksien ollessa kovat. Tavallaan aiheutti vastapainetta ulkoapäin, tai kipua ulkoapäin sekavaa, eikö vain? Se, etten jääny säkyyn makoileen, tein kaikkea, mikä tuntui hyvältä. En antanu kätilöitten ohjata, vaan tein niinkuin vaisto kertoi Alapäätä eivät ronkkinee, koska kielsin. Ainoastaan, kun rupes ponnistuttaan, niin sanoin, että kokeile äkkiä onko paikat auki

Joo, liikkeellä kannattaa pysyä mahd pitkään, ja se auttaa tosiaan että saa keskittyä rauhassa. Muakaan ei kätilö häirinnyt paitsi silloin kun pyysin

 

Mitä te luomuilijat olette sitten käyttäneet apuna synnytyksessä,kauratyynyä jne?
Ja ootteko saaneet sitä kivun tunnetta hallittua millään muulla kuin kiroilulla?

Mä pärjäsin periaatteessa ajatuksen voimalla. Eli sillä mielenhallinnalla, siten miten sitä nyt pystyi hallita.

Mitä sä ajattelit silloin,ittesi aurinkorannalle vai?
Toki se ei tulisi mulle ekana mieleen

Mä ajattelin että kyllä tästä muutkin ovat selvinneet.
Keskitin ajatukseni kädessä olevaan kiveen.
Ajattelin hiljattain kuollutta kissaani, kuinka se varmasti tunsi yhtälailla kipua sairastaessaan ennen kuolemaa.
Ajattelin että kyllähän tässä elämässä on selvitty muistakin kivuista.
Tuijotin välillä ikkunasta katuvaloja ja mietin kuinka kaunis öinen kaupunki on.
Välillä kiroilin.
Välillä vakuuttelin miehelleni että kyllä tämä tästä, no panik.
Ja välillä luulin kuolevani.
Ihminen kestää kyllä yllättävän paljon kipua kun on pakko. Ja sitten kun enään ei ole pakko, siihen kipuun on jo tavallaan "tottunut".

 

Ja onko jotain tutkittua tietoa siitä, että niiden tekeminen liittyy nimenomaan epiduraalin, vai onko käytäntö vain yleistynyt ja tullut rutiiniksi siinä samalla, kuin se epiduraalikin?

Menin esikoista synnyttämään "luomu"periaatteella. Mutta kun en ollut salissa avautunut tunnin sisällä senttiäkään niin mulle ilmotettiin että sairaalan systeemi on sellainen jotta ei kun hormoonitippaa suoneen jotta synnytys etenee. ( Se siitä sairaalan lupaamasta " annamme synnytysten edetä omalla painollaan" )
Lopulta päädyin epiduraalin ottamiseen. Ja sen jälkeen kaikki menikin metsään. Lapsi syntyi lopulta reilun tunnin ponnistusvaiheen jälkeen imukupilla. Itse olin ihan kuitti. Lääkäri tuumasi että kudokseni eivät antaneet periksi, koska tuo synnytystä nopeuttava tippa joskus vaikuttaa niin. Ja epiduraali taas tekee varsinkin ensisynnyttäjille sen etteivät he oikein osaa ponnistaa jos ja kun puudutus on päällä. Ja imukuppisynnytykset usein johtuvat kuullemma juuri epiduraalista.
Saman sain kuulla myöhemmin useammalta kätilöltä, terkalta ja lekurilta.
Kukaan ei vaan viitsinyt mainita asiaa ennen synnytystä.
Mm synnytysvalmennuksessa kun otin epiduraalin turvallisuuden puheeksi kätilö nauroi päin naamaa ja sanoi että "ei pidä uskoa kaikkia kauhukertomuksia". Sen verran tiesin epiduraalin haittavaikutuksista, että ystävälläni puudutus meni väärään paikkaan. Jonka jälkeen hänellä oli viikon päänsärky jota sairaalassa paikkailtiin kahdesti veripaikalla.

Tää ei vastannut mun kysymykseen siitä, onko lääkkeellisellä kivunlievityksellä ja episotomian tekemisellä tutkitusti jokin yhteys. Vai ovatko ne vaan käytäntöinä yleistyneet samoihin aikoin.

Mulla on kahdessa synnytyksessä napsaistu eppari. Toisessa sain myös epiduraalin, toinen oli luomu. Yhdestä olen selvinnyt ilman välilihan silpomista, silloin sain spinaalin. Mun henk.koht. näkökulmasta siis se napsaisu ei mitenkään liity puudutuksiin tai niiden puutteeseen.
Kaipasinkin faktaa asiasta.

 

tosiasia nyt on vaan se että luonnonmukaisissa synnytyksissä ihmisillä on kipuja, joillakin niin kovia kipuja että siihen pyörtyy tai kipu aiheuttaa krampin jonka vuoksi ei voi ponnistaa. Niistä kivuista voi jäädä elinikäiset traumat, eikä se ole asennekysymys. kehitysmaiden traumatisoituneet naiset synyttävät lisää lapsia vain koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Äiti- ja lapsikuolleisuus on aivan toista luokkaa kuin länsimaissa. Lapsia kuolee ja vammautuu synnytyksissä, osittain kivunlievityksen ja synnytyksen aikaisen tarkkailun puutteen vuoksi, samoin äitejä.

Hieno asiahan se on jos joku ei tarvitse kipulääkitystä, se ei kuitenkaan tarkoita että kivunlievitystä tarvitseva olisi huonompi synnyttäjä tai muutoin heikompi, vaan synnytykset ovat erilaisia, jopa saman naisen synnytykset eroavat toisistaan joskus paljonkin.
Siinä vaiheessa kun tulee olotila että kipulääkkeitä tarvitsee, meillä länsimaissa onneksi yleensä ne ovat myös saatavilla. Eikä voi mennä sanomaan että koska joku toinen tai itse edellisellä kerralla ei ole lääkkeitä tarvinnut, niitä ei tarvitse nytkään. Voi tarvita eikä siinä ole mitään väärää.

 

BV - Kyllähän KOKSissa on nimenomaan se yksi amme ja siellä mä olen molemmista köllötellytkin aikani B) Aina on ollut vapaana kun olen synnyttämässä ollut, ei taida olla kovin suuressa suosiossa käyttönsä osalta. Enkä itsekään siellä hirveän pitkään kyennyt olemaan, kun piti päästä sitten liikkumaan.

 

MEAHille, mä en osaa lyhentää lainausta...

Noin sen pitää ollakin. Susta tuntuu parhaalta se synnytys ja se siitä. Kellään ei oo siihen mitään vastaansanomista. Musta taas tuntui se luomu parhaalta, samasta syystä kuin susta se lääkkeellinen. Mä en tuntenut epiduraalin kans vauvaa lainkaan, mä en tuntenut yhtään kun se tuli sieltä. Ilman tunsin ja tiesin mitä tapahtuu jne. Se tuntu paremmalta. Siihen sitten lisäksi muut syyt, nykysin on "erikoisempaa" synnyttää ilman, itsensä ylitys yms.

 

Ajattelin hiljattain kuollutta kissaani, kuinka se varmasti tunsi yhtälailla kipua sairastaessaan ennen kuolemaa.

Niin, luomuna synnyttämisessähän on se mukava puoli, että se on niin lämminhenkinen ja ihana tapahtuma, josta jää noita mukavia muistoja.

 

Mulla on molemmat lapset syntyneet aqvarakkuloiden ja ilokaasun voimalla. Helppoja synnytyksiä molemmat. Jalkeilla molemmista heti synnytyksen jälkeen ja hyvin vähillä repeämillä. Esikoisesta vain sain kaksi tikkiä.
Mun kohdalla tähän mennessä on auttanut keskittyminen synnytykseen. Esikoisen syntymä oli pelotti ja keskityin vain pelkäämään jolloin en samalla tavalla pystynyt ajattelemaan sitä mitä minun pitäisi tehdä ja miten toimia ja kuuntelemaan kätilöitä.
Mä olen lähtenyt siitä liikkeelle että pystyn luottamaan hoitohenkilökuntaan ja otan vastaan heidän ohjeensa.
Amme oli mulle se helpotus, lilluin siellä kunnes oli aika ponnistaa.
Mun ainut toive kätilöille oli että epiduraalia ette anna ellei ole ihan pakko, missään olosuhteissa en sitä tahdo. Pelkään piikkejä niin paljon että synnytys ilman sitä tuntui paremmalta vaihtoehdolta.
Mutta mulla ei ole mitään estettä siihenkään ettenkö tämän kolmannen kohdalla hyväksyisi puudutteita mikäli tilanne sihen menee. Näillä kokemuksilla en niitä halua.

 

Tää ei vastannut mun kysymykseen siitä, onko lääkkeellisellä kivunlievityksellä ja episotomian tekemisellä tutkitusti jokin yhteys. Vai ovatko ne vaan käytäntöinä yleistyneet samoihin aikoin.
.

epsiotomia on pääosin kätilöstä riippuvainen asia. Ennen koulutuksessa opetettiin että epsiotomia kuuluu synnytykseen yhtä lailla kuin napapnuoran katkaisu :/ Uskottiin myös että se vähentää repeämisiä, mikä tosin ei aina pidä paikkaansa, vaan tapauskohtaisesti olisi arvioitava ovatko mahdolliset hyödyt haittoja suurempia.
Välilihan leikkaaminen saattaa nopeuttaa synnytystä ja estää pahoja repeämiä sillä leikkaamalla haava saadaan suunnattua poispäin peräaukosta. Se tosin saattaa olla myös turha toimenpide, aiheuttaa haavan jota ei ehkä olisi edes tullut lainkaan, tai pahoja repeämiä voi tulla siitä huolimatta. Joissain tapauksissa se tehdään vain koska leikattu haava on helpompi ommella kuin luonnollinen repeämä. Luonnollinen taas saattaisi parantua paremmin. Joten siis kyse on harkinnanvaraisesta asiasta, joskin toiset kätilöt tekevät epsiotomian rutuiinilla edelleen kaikille synnyttäjille, etenkin jos asiaa ei erikseen tajua itse kieltää.

 

Luomuna toki.
Raskaus; voimakas pahoinvointi koko ajan, tiputukseen vkoilla 10, 12, 14, 20, 24, 27, 30, 34, 38. Pyörryin siispä ja kuivuin.

Vikasta tiputuksesta kärrättiin suoraan synnyttämään. Oksensin koko synnytyksen ajan, pyörryin 6 kertaa. Yritin jaksella kipujen ym. kanssa, enkä ollut tässä maailmassa.
Synnytys kesti periaattessa yli 72h. Ponnistus 2h 5min, kunnes sumentui.

Kärrätty on hätäsektioon, olen menettänyt tajuntani.

Kannattiko vetää luomuna... ei. Olis kannattanut kokeilla pahoinvointilääkkeitä yms. niin ei ehkis olis tarttinut leikellä...
Sai sitten sekä repaleisen mahan että alapään.
Sain viettää sairaalassa synnytyksen lisäksi useita muitakin viikkoja ja synnytyksen jälkeen meni yli 2vkoa sairaalassa koska kuntoa ei ollut... arvot päin vi****.

Semmosta se.

 

Ja onko jotain tutkittua tietoa siitä, että niiden tekeminen liittyy nimenomaan epiduraalin, vai onko käytäntö vain yleistynyt ja tullut rutiiniksi siinä samalla, kuin se epiduraalikin?

Menin esikoista synnyttämään "luomu"periaatteella. Mutta kun en ollut salissa avautunut tunnin sisällä senttiäkään niin mulle ilmotettiin että sairaalan systeemi on sellainen jotta ei kun hormoonitippaa suoneen jotta synnytys etenee. ( Se siitä sairaalan lupaamasta " annamme synnytysten edetä omalla painollaan" )
Lopulta päädyin epiduraalin ottamiseen. Ja sen jälkeen kaikki menikin metsään. Lapsi syntyi lopulta reilun tunnin ponnistusvaiheen jälkeen imukupilla. Itse olin ihan kuitti. Lääkäri tuumasi että kudokseni eivät antaneet periksi, koska tuo synnytystä nopeuttava tippa joskus vaikuttaa niin. Ja epiduraali taas tekee varsinkin ensisynnyttäjille sen etteivät he oikein osaa ponnistaa jos ja kun puudutus on päällä. Ja imukuppisynnytykset usein johtuvat kuullemma juuri epiduraalista.
Saman sain kuulla myöhemmin useammalta kätilöltä, terkalta ja lekurilta.
Kukaan ei vaan viitsinyt mainita asiaa ennen synnytystä.
Mm synnytysvalmennuksessa kun otin epiduraalin turvallisuuden puheeksi kätilö nauroi päin naamaa ja sanoi että "ei pidä uskoa kaikkia kauhukertomuksia". Sen verran tiesin epiduraalin haittavaikutuksista, että ystävälläni puudutus meni väärään paikkaan. Jonka jälkeen hänellä oli viikon päänsärky jota sairaalassa paikkailtiin kahdesti veripaikalla.

Tää ei vastannut mun kysymykseen siitä, onko lääkkeellisellä kivunlievityksellä ja episotomian tekemisellä tutkitusti jokin yhteys. Vai ovatko ne vaan käytäntöinä yleistyneet samoihin aikoin.

Mulla on kahdessa synnytyksessä napsaistu eppari. Toisessa sain myös epiduraalin, toinen oli luomu. Yhdestä olen selvinnyt ilman välilihan silpomista, silloin sain spinaalin. Mun henk.koht. näkökulmasta siis se napsaisu ei mitenkään liity puudutuksiin tai niiden puutteeseen.
Kaipasinkin faktaa asiasta.

Sori luin huolimattomasti ja vastasin väärään kysymykseen :ashamed:

Ainakin siinä sairaalassa missä itse olen synnyttänyt 3 kertaa eppari tehdään vain pakon edessä. Itselleni se tehtiin imukupin takia, ei kivunlievityksen.
Käsittääkseni niillä ei ole mitään yhteyttä, sillä nykyisin kuulemani mukaan pyritään ettei eppareita tehtäisiin ( ainakin kyseisessä sairaalassa ). Sillä ne paranevat hitaammin mitä repeämät.

 

Luomuna toki.
Raskaus; voimakas pahoinvointi koko ajan, tiputukseen vkoilla 10, 12, 14, 20, 24, 27, 30, 34, 38. Pyörryin siispä ja kuivuin.

Vikasta tiputuksesta kärrättiin suoraan synnyttämään. Oksensin koko synnytyksen ajan, pyörryin 6 kertaa. Yritin jaksella kipujen ym. kanssa, enkä ollut tässä maailmassa.
Synnytys kesti periaattessa yli 72h. Ponnistus 2h 5min, kunnes sumentui.

Kärrätty on hätäsektioon, olen menettänyt tajuntani.

Kannattiko vetää luomuna... ei. Olis kannattanut kokeilla pahoinvointilääkkeitä yms. niin ei ehkis olis tarttinut leikellä...
Sai sitten sekä repaleisen mahan että alapään.
Sain viettää sairaalassa synnytyksen lisäksi useita muitakin viikkoja ja synnytyksen jälkeen meni yli 2vkoa sairaalassa koska kuntoa ei ollut... arvot päin vi****.

Semmosta se.

No siis millä järellä sä olet luomuna lähtenyt synnyttämään jos sulla on tollasta ollu? Tiesit varmaan että se vaatii voimia? Ei siihen nyt pidä lähteä kenenkään hengellä leikkimään.

Onko tosta pyörtyilystä jäänyt lapselle vammoja?

 

Itse odotan toista, ja eka synnytys oli käynnistetty. 3 päivää meni sairaalassa käynnistellessä ja kun supistukset vihdoin alkoivat, sattuivat heti todella paljon. Epiduraalin sain, sen laitosta en tykännyt yhtään (vaikkei sattunut, niin tuntui ällöttävältä ) . Epiduraali laitettiin kalvojen puhkaisun jälkeen, sitä ennen oli työnnetty oksitosiinitippaa käteen ja verenpainepiuhaa toiseen, joten siinä ei hirveästi liikuskeltu synnytyskipujen helpottamiseksi. Reilun kuutisen tuntia vain makasin paikallani... tuossa kohtaa epiduraali helpotti, mutta myös pysäytti hetkeksi koko synnytyksen. Ennen epiduraalia lilluskelin ammeessa (siitä tykkäsin, mutta siinäkin oli lilluskeluaika rajoitettu tuntiin per potilas ) ja se helpotti kipuja todella tuntuvasti. Epiduraali sotki ponnistusvaihetta todella pahasti, koska en tuntenut supistusta kunnolla, että olisin voinut sen aikana ponnistaa, mutta onneksi siitä huolimatta ponnistusvaihe kesti vain 16 minuuttia. Eppari tehtiin, en kyllä tajua miksi, veikkaan että siitä syystä, kun toisen kätilön piti tulla painamaan vauvaa alaspäin, että saatiin pää kunnolla syntymään... kai se sitten jotenkin sitä helpotti. Tämän toisen kohdalla toivon, että ei tarvitsis käynnistää synnytystä, vaikka pahalta näyttää, viikkoja tällä hetkellä kasassa 41+1 ja perjantaina ya-kontrollikäynti. Toivoa sopii että pääsee vielä viikonlopuksi kotiin. Haluaisin kokea ainakin sen, mitä se on kun synnytys lähtee käyntiin itsestään, eikä lääkkeillä ja myös senkin, että millainen se oma kipukynnys sitten loppuunsa on. Epiduraalin laitto nimittäin oli tuossa edellisessä synnytyksessä suurelta osin kätilön päätös, koin muutenkin etten juuri voi tapahtumien kulkuun vaikuttaa, kalvojen puhkaisukin tehtiin puoliväkisin... mutta saa nähdä mitä tästä synnytyksestä tulee, itse olen sitä mieltä että kukin tyylillään.

 

Aina saa toivoa, jokainen varmaan tajuaa itsekin että toiveet eivät aina toteudu.

Mutta jos lapseton arvostelee synnyttäneitä naisia epiduraaleista yms niin se on suoraan sanottuna koomista

Kieltämättä aika koomista

 

Luomuna toki.
Raskaus; voimakas pahoinvointi koko ajan, tiputukseen vkoilla 10, 12, 14, 20, 24, 27, 30, 34, 38. Pyörryin siispä ja kuivuin.

Vikasta tiputuksesta kärrättiin suoraan synnyttämään. Oksensin koko synnytyksen ajan, pyörryin 6 kertaa. Yritin jaksella kipujen ym. kanssa, enkä ollut tässä maailmassa.
Synnytys kesti periaattessa yli 72h. Ponnistus 2h 5min, kunnes sumentui.

Kärrätty on hätäsektioon, olen menettänyt tajuntani.

Kannattiko vetää luomuna... ei. Olis kannattanut kokeilla pahoinvointilääkkeitä yms. niin ei ehkis olis tarttinut leikellä...
Sai sitten sekä repaleisen mahan että alapään.
Sain viettää sairaalassa synnytyksen lisäksi useita muitakin viikkoja ja synnytyksen jälkeen meni yli 2vkoa sairaalassa koska kuntoa ei ollut... arvot päin vi****.

Semmosta se.

No siis millä järellä sä olet luomuna lähtenyt synnyttämään jos sulla on tollasta ollu? Tiesit varmaan että se vaatii voimia? Ei siihen nyt pidä lähteä kenenkään hengellä leikkimään.

Onko tosta pyörtyilystä jäänyt lapselle vammoja?

Ei ole vammoja.
ns. vahingossa luomuna... ei tarjonnut yhtään kukaan mitään pahoinvointilääkettä, enkä osannut vaatia. Nyt pyytäisin, vaatisin.

Kipuvaiheesta en oikeastaan muista mitään, etten tiedä olenko ollut niin pihalla etten ole lääkkeitä ottanut tms.

Ihmettelen vaan, että kuinka edes kuviteltu, että selviää tietenkin ponnistuksesta ym. jos niin heikko. Enhän itse ole tajunnut mitään, mistään, enää tuossa vaiheessa.

 

Minkä ihmeen takia haluat välttää "kaikenmaailman mittarit", esim. sikiön sydänkäyrän? Eli mieluummin otat sen riskin että sikiön sydänäänet alkaa heikentyä ja se jää huomaamatta, kun otat "kaikenmaailman mittarin"?

Joo kyllä on mun mielestä vähän liian luomuilua. Sen nyt vielä tajuan jos ei halua lääkitystä jos ei oo pakko ym. Mut toi menee yli hilseen.

JA PYH!!!! Ai että ärsyttää nää tälläiset kommentit!!! et ole kyllä perhetynyt asiaan tai lukenut tarpeeksi, tyypillinen medikaalisen synnytys systeemin aivopesemä yksilö!!!

Lapsen sydänäänet voi kuunnella AIVAN HYVIN dopplerilla, siinä ei ole MITÄÄN vaaraa, päinvastoiin, äiti voi liikkua vapaasti ja snnytys on lapsellekin parempi nopeampi ja lunnollisempi.

Nimimerkki luomuna veteen synnyttänyt!!

Missä saa synnyttää veteen??

Mm Tammisaaressa.

Se tosin lopetetaan ens kesänä

kättärillä saa myös. haikaranpesässä ainakin.

 

Ajattelin hiljattain kuollutta kissaani, kuinka se varmasti tunsi yhtälailla kipua sairastaessaan ennen kuolemaa.

Niin, luomuna synnyttämisessähän on se mukava puoli, että se on niin lämminhenkinen ja ihana tapahtuma, josta jää noita mukavia muistoja.

Oikeasti mulla on mukavat muistot synnytyksestä.
Se että ajattelin 3 vrk aikaisemmin kuollutta kissaani kuului lähinnä surutyöhön. Syntymä ja kuolema on kolikon kaksi puolta.
Itselleni jäi parhaat muistot juuri luomusynnytyksestä, sillä silloin pystyin kohtaamaan pelkoni ja kipuni, enkä turvautunut mihinkään apukeinoihin. Se sai minut tuntemaan itseni henkisesti vahvemmaksi, ja kohtaamaan taas sitä kautta helpommin muitakin vaikeita ja kivuliaita asioita elämässä.
Mutta ei sitä tarvitse ulkopuolisen ymmärtää =)

 

Ei ole! Hyvä jos se onnistuu! =)

 

Ajattelin hiljattain kuollutta kissaani, kuinka se varmasti tunsi yhtälailla kipua sairastaessaan ennen kuolemaa.

Niin, luomuna synnyttämisessähän on se mukava puoli, että se on niin lämminhenkinen ja ihana tapahtuma, josta jää noita mukavia muistoja.

Tai sitten se on sitä kiireellä ryskäämistä, eikä muistoista voi puhua mitään kun ei ole oikeastaan kunnollisia muistikuviakaan.

 

Luomuna toki.
Raskaus; voimakas pahoinvointi koko ajan, tiputukseen vkoilla 10, 12, 14, 20, 24, 27, 30, 34, 38. Pyörryin siispä ja kuivuin.

Vikasta tiputuksesta kärrättiin suoraan synnyttämään. Oksensin koko synnytyksen ajan, pyörryin 6 kertaa. Yritin jaksella kipujen ym. kanssa, enkä ollut tässä maailmassa.
Synnytys kesti periaattessa yli 72h. Ponnistus 2h 5min, kunnes sumentui.

Kärrätty on hätäsektioon, olen menettänyt tajuntani.

Kannattiko vetää luomuna... ei. Olis kannattanut kokeilla pahoinvointilääkkeitä yms. niin ei ehkis olis tarttinut leikellä...
Sai sitten sekä repaleisen mahan että alapään.
Sain viettää sairaalassa synnytyksen lisäksi useita muitakin viikkoja ja synnytyksen jälkeen meni yli 2vkoa sairaalassa koska kuntoa ei ollut... arvot päin vi****.

Semmosta se.

No siis millä järellä sä olet luomuna lähtenyt synnyttämään jos sulla on tollasta ollu? Tiesit varmaan että se vaatii voimia? Ei siihen nyt pidä lähteä kenenkään hengellä leikkimään.

Onko tosta pyörtyilystä jäänyt lapselle vammoja?

Ei ole vammoja.
ns. vahingossa luomuna... ei tarjonnut yhtään kukaan mitään pahoinvointilääkettä, enkä osannut vaatia. Nyt pyytäisin, vaatisin.

Kipuvaiheesta en oikeastaan muista mitään, etten tiedä olenko ollut niin pihalla etten ole lääkkeitä ottanut tms.

Ihmettelen vaan, että kuinka edes kuviteltu, että selviää tietenkin ponnistuksesta ym. jos niin heikko. Enhän itse ole tajunnut mitään, mistään, enää tuossa vaiheessa.

Aika hurja juttu ja todella ammattitaidotonta sairaalan hlökunnalta. Onneks ei käynyt vauvalle mitään :hug: