Miks yh-äiti ei kelpaa....

mua ei se lapsi mitenkään haittaa vaan se exmies joka soittelee,haluaa tapailla poikaansa ja sitten sen exän vanhemmat pitää käydä kylässä ja pitää yhteyttä ja tuo exmies on narkkari.ja aiheuttanut kaikkee #&%?$!* naiselleni on huoritellut, aiheuttanut velkaa ja nyt paljastu vielä jokin tautikin mistä tullut syövän esiasteet!!!! sitten vielä naiseni 3vuoro töis on paljon yö ilta vuoroja ja aika vähän meil on aikaa!!nyt taas yksin kotona lapsen kans kumpaakin rakastan mut aika vaikeet välil on!mä en vaan osaat suhtautua tollaseen jos ollaan perhe niin sit ollaan ja siinä ei tarvita mitään kolmattapyörää naukumaan milloin mistäkin ja kun naiseni ei osaa sanoa exälleen et voi painua vaik v...... että me ei sitä tarvita nuo asiat häiritsee ei se lapsukainen! kyllä mä toivon että kun oikeeta isää ei olis niin ois paljon helpompaa niin ja lapsi on nyt 4v olltu vuosi yhdessä ja riitaa aina näistä samoista asioista vastaikaa tähän ja kertokaa mitä mieltä olette suhteesta?

 

Hei mies-80 !

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei pitäis olla niin paljon tekemisissä sen exän kanssa. Mä en tajuu miks ees haluaa...
Meillä ainoastaan soitetaan puolen minuutin puhelu, milloin exä ottaa lapset luokseen, muuten mua ei kiinnosta pätkääkään mitä sille kuuluu ja mitä se on tehny jne..

Mä ainakin sanoisin, ettei tollanen peli vetele ! Kauanpa olet jaksanut katella moista menoa ! Eihän teillä ole mitään mahdollisuuksia elää omaa elämäänne jos exä roikkuu mukana vieläkin.
Tee naisellesi selväksi että se on loputtava. Vain välttämättömät yhteydenotot sallitaan. Älytöntä touhua. Se ex-mies ei "opi" olemaan erossa koskaan, jos hänet otetaan mukaan teidän elämäänne tuolla tavalla.
Mä en suostuis. Te elätte nyt omaa elämäänne, johon vaimosi exä ei kuulu missään muussa muodossa kuin lasten kautta, eli tapaa lapsia, ei vaimoasi.

Tee asialle jotain koska se sua häiritsee, kyllä sullakin pitää olla sananvaltaa tuossa asiassa, koskeehan se sunkin elämää !

Kaikkea hyvää Sinulle =)

 

Itse olin 5 vuotta kolmen lapsen yh. Kertaakaan en törmännyt siihen, että yksinhuoltajuus olisi ollut joku kauhistus, pikemminkin päinvastoin. Ihan fiksuja ihmisiä tapasin silloin kun joskus harvoin johonkin pääsin edes lähtemään. Ja ne törpöt saa helpolla peloteltua veke, kun kertoo että kotona odottaa kolme nassikkaa.

Tuntuu tietenkin tyhmältä kliseeltä, mutta kaikki aikanaan. Kyllä sellaisia miehiä on paljon, joita yh ei pelota. Ja kun tässä uusperhemyllerryksessä joskus tuulee tosi lujaa, niin olenpa miettinyt asiaa niinkin, että jos vielä yksin jäisin, niin ikinä en lapsetonta miestä edes huolisi.

 

vielä lisäisin tuohon mun viestiin että naiseni ei sille soittele ja lasta ei voi antaa oikean isänsä matkaan ties mitä tapahtuis? moni varmaan ajattelee että eihän se lapsi haittaa mut sitten ku tajuaa et sen oikea isä ja sen vanhemmat pyörii kuvioissa koko elämän niin siinä vaiheessa viimeistään alkaa ahistaa!! kyllä pitää vakavasti miettiä jos yksinhuoltajan kanssa alkaa! ja ihan lapsenkin kannalt!ettei hylkää heti kun vaikeaa tulee! eiköhän kaikki viel järjesty?

 

Olin parisen vuotta yh ja tapailemiani miehiä oli monen moisia. Kerroin aina heti tilanteeni miehille joita tapailin ja reaktiot vaihtelivat laidasta laitaan, toiset sanoivat suoraan, että lapsi on este, toiset olivat valmiita suhteeseen kanssani lapsesta huolimatta.
Nykyisen mieheni tapasin työpaikalla. Hauskaa sinäänsä, että mieheni oli vannonut kavereilleen aina, että vaikka mikä olisi yh-äitiä ei ottaisi ikinä!!! Olimme seurustelleet kaksi kuukautta kun mieheni kosi minua ja kihlat ostettiin kuukausi myöhemmin. Naimisiin mentiin puolen vuoden kuluttua seurustelun aloittamisesta ja nyt kahden vuoden kuluttua olen onnellisesti viimeisilläni raskaana.
Edellisetä liitosta minulla on nyt jo 10 vuotias tytär, jonka mieheni on hyväksynyt oikein hyvin ja tyttäreni on hyväksynyt puolestaan mieheni hyvin, alun hankaluuksista huolimatta. Mielestäni olemme oikein onnellisia, koko perhe.
Koskaan ei kannata menettää toivoaan!!!!

 

Yks tapaamani mies sanoi, ettei ikinä halua yh-äitiä, koska ne on niin leväperäisiä rahan suhteen. Oli seurustellut jonkun kanssa vähän aikaa ja huomas, et joutu maksaa jatkuvasti lähes koko elämisen sekä äidille että lapselle, kun äippä shoppaili omat rahansa ja eleli sen jälkeen miehen siivellä. Ymmärrän kyllä tuon kannan.

Kyllähän raha-asioissa pitäis olla tasapaino kaikissa suhteissa.
Kyllä minuakin ottaa välillä päähän, että yh-ystäväni käyttää minua hyväksi. Yhdessä kun matkustellaan, niin joudun aina "kristillisesti" maksamaan puolet myös pojan menoista. Välillä olen suoraan pyytänyt oman laskun ravintolassa. Eri asia olisi, jos olisin kimpassa yh-isin kanssa, voisin vakavasti harkita ihan vapaaehtoista tasajakoa tietty kohtuuden rajoissa. Jos yhteinen ja sama katto, niin silloin asioista voidaan sopia.

 

No eiköhön leveäperäisiä rahankäyttäjiä ole kaikissa, ei vain yh:ssa. Pikemminkin lasken rahat tosi tarkkaan ja kulutan harkiten, niin riittävät paremmin.

 

Tässä sulle vastaus:

Kyllähän raha-asioissa pitäis olla tasapaino kaikissa suhteissa.

 

\

mua ei se lapsi mitenkään haittaa vaan se exmies joka soittelee,haluaa tapailla poikaansa ja sitten sen exän vanhemmat pitää käydä kylässä ja pitää yhteyttä ja tuo exmies on narkkari.ja aiheuttanut kaikkee #&%?$!* naiselleni on huoritellut, aiheuttanut velkaa ja nyt paljastu vielä jokin tautikin mistä tullut syövän esiasteet!!!! sitten vielä naiseni 3vuoro töis on paljon yö ilta vuoroja ja aika vähän meil on aikaa!!nyt taas yksin kotona lapsen kans kumpaakin rakastan mut aika vaikeet välil on!mä en vaan osaat suhtautua tollaseen jos ollaan perhe niin sit ollaan ja siinä ei tarvita mitään kolmattapyörää naukumaan milloin mistäkin ja kun naiseni ei osaa sanoa exälleen et voi painua vaik v...... että me ei sitä tarvita nuo asiat häiritsee ei se lapsukainen! kyllä mä toivon että kun oikeeta isää ei olis niin ois paljon helpompaa niin ja lapsi on nyt 4v olltu vuosi yhdessä ja riitaa aina näistä samoista asioista vastaikaa tähän ja kertokaa mitä mieltä olette suhteesta?

Tää on toinen puoli asiasta.. Ja kun noista käyttäjistä ei voi koskaan mennä takuuseen minkän suhteen. Ite kamppailen tän asian kanssa siinä mielessä, et pojan isä on sekakäyttäjä... Joskus "vahingossa" selvinpäin ja haluaa poikaa nähdä. Ite mua ei kiinnosta koko ihminen pätkän vertaa mut sit taas tulee ristiriita tilanne ku haluis kuitenkin et pojalla on välit isänsä kanssa. Ja kun poika kerta osaa isäänsä kaivata niin tuntuu pahalta itestä ku ei o näkeminen mahdollista... Ja sillon kun on niin ite pistää kuitenki jotenki "hanttiin" ettei pojalle tuu pettymyksiä...
Mun sit noihin lapsen isovanhempiin... Kyllä meillä ainakin isän puolen mummilassa käydään useaan kertaan viikoossa kylässä koska ei lapselta saa mummuja ja vaareja viedä vaikka vanhemmat hölmöiliskin...
Jaksamisia ja yrittäkää selvitä. Tiän kyllä et sulla on tosi rankka osa!!!!
Toivottavasti jaksat, mutta muista et liika on aina liikaa :hug:

 

Mä tapasin nuorempana elämäni miehen ja lopetin suhteen siihen että hänellä on kahden lapsen yhteishuoltajuus. Ei riittänyt tarpeeksi aikaa mulle. Silloin olin vähän itsekkäämpi.
Nyt itse yh-äiti, eikä minkäänlaista toivoakaan löytää uutta kumppania, ellei sit kauppajonossa kävis tuuri. :headwall:

 

Mä olin 3 vuotiaan lapsen yh, kun eteeni sattui muutaman vuoden nuorempi mies.Ei hänelle ollut mikään ongelma, et mulla on lapsi.6 vuotta oltu yhdessä ja yhteisiäkin lapsia on jo saatu.

Tosin, en silloin etsinyt itselleni miestä vaan nautin vapaudestani ja tutustuin mielelläni ihmisiin. Mä luulenki et ei se rakkaus etsimällä löydy vaan se tulee eteen sit ku on tullakseen.

Säki oot vielä tosi nuori, ei sul mitään hätää. Nauti omasta elämästä ja lapsestasi.

 

Omasta kokemuksesta...Kun aloitin seurustelun nykyisen mieheni kans, hänellä oli alle 2-vuotias tyttö ja ite olin lapseton. Täytyy myöntää, että aluksi mua jännitti nimenomaan se, että jos tästä ei tuukaan mitään ja lapsi ehtii kiintyä ja sitten kaipaa kun 'täti' ei enää käykään.

 

lisään vielä et mä tapasin mieheni sillain et lapsi ei ollu mukana. ja alussa kun tapailtiin mun luona, lapsi oli nukkumassa jo eli en heti tutustuttanut heitä toisiinsa vaan kattelin ensin et tuleeko siitä mitään.

 

Yksi este suhteen jatkumiselle on se, että yh ei ole päässyt irti exästään: on katkera, kateellinen ja haukkuu koko ajan ex-miestään ja tämän sukua ja tämän uutta perhettä.

Toinen syy on yh:n tapa kohdella omia lapsiaan. VAikka periaatteet on kunnossa, lämpö ja välittäminen puuttuu ja lapset kuten mieskin saa kuulla miten p.a.ska lasten isä yms. ihmiset ovat jne...

Ja se, että yh odottaa ja vaatii, että uusi mies huolehtii hänen lapsistaan esim. yh:n työvuorojen aikana yms., mutta itse ei huolehdi miehen viikonloppulapsista, kun on tapaamisviikonloppu eikä tajoa edes patjaa nukkumapaikaksi lapsille, vaan on sitä mieltä, ettei hänen tehtävä ole huolehtia toisten lapsista..

Esim: miehen lapset tulevat viikonlopputapaamiselle, miehellä on yövuoro. Mies majailee yh-naisystävänsä luona, ja on siellä näinä tapaamisviikonloppuinakin lastensa kanssa, mutta yh ei suostu katsomaan miehen lapsia, vaan mies vie lapset mummolaan yö vuoron ajaksi hoitoon.

Ihminen joka on elämäänsä tyytyväinen ja tasapainossa, löytää rinnalleen vastaanvalaisen kumppanin, jos vain haluaa. :wave:

 

Mä luulen että kannattais etsiä sitä miestä yh-isien joukosta =) Tai eronneiden miesten joilla on jo lapsia. Sen verran mitä mä miehistä tiedän niin monet lapsettomat eivät koe ns isäpuolen roolia kovinkaan houkuttelevaksi. Ja sitten on tietty se käytännön puoli. Jos ja kun naisella on lapsi, niin mistä löytyy sitä kahdenkeskistä deittailu aikaa? Seurustelun alku huumassa kun halutaan olla koko ajan yhdessä =) Siinä saattaa jäädä se romantiikka puoli syrjään jos deitillä onkin aina lapsi mukana. Lapseton ihminen harvemmin sitä ymmärtää :/

 

Kyllä mä jaksan uskoa myös, että jokaiselle on joku. Eikä siellä katota onko yh vaiko ei.
Tuo käsite on kärsinyt jo aikaa sitten inflaation. Yh-äideistä ajatellaan juuri niinkuin näilläkin sivuilla monesti joutuu lukemaan.
- Yh-äidit elää miehen siivellä
-Yh-äidit haluaa elarit vain päästääkseen hippaamaan
-Yh-äidit jakaa p..settä ihan jokaiselle vastaantulijalle
-Yh-äidit eivät välitä lapsistaan ainoastaan exänsä rahoista
-Yh-äidit eivät käy töissä, vaan elävät valtion rahoilla
ym. ym.

Asiahan ei ole näin. Varmasti jokainen noistakin edustajista löytyy Yh-äideistä, mutta niin löytyy kaikista muistakin äideistä ja isistä.
Yh-äidista on tehty tabu. Joka on ihan naurettava.

Itse joskus olin hippaamassa ja juttelin miehen kanssa. Kerroin olevani pienen pojan yh, jonka isä ei pidä meihin mitään yhteyttä. Kerroin olevani töissä, saavani hyvää palkkaa., kerroin käyväni viihteellä kerran kuussa, kerroin että vaikka hän lähtisikin minun kanssani joskus kahville, en anna ekoilla treffeillä, tuskin vielä toisillakaan Hän katsoi minua suu auki ja sanoi, että en mä voi olla yh, ei mulla ole lapsia
Että näin

Älkää antako ihmisten pitää käsityksiään yh-äideistä tuollaisina kuin ne nyt ovat vaan kertokaa ylpeänä, että olette yh-äitejä
Ja muutamien vuosien sinkkuna olo lapsen kanssa ei ole kenellekkään pahaksi, uskokaa pois )

Etsimällä ei löydä mitään, se tulee se rakkaus eteen ilman etsimistäkin

 

Peesi !! =) :wave:

 

Peesi !! =) :wave:

 

voi voi kyllä kelpaa siis ei pidä epäillä itse seurustelin naisen kanssa joka piti minusta ja minä hänestä hänellä silloin 1v tytär siis ei miehet julmia

 

ajatellan asiaa näin...itse en missään nimessä ottaisi yh-isää vaik olis miten ihana.jotenka ei kaikki miehetkään pidä yh-äideistä

 

En usko että sillä on niinkään väliä jos oikea ihminen sattuu kohdalle. Minulla on kylläkin vain yksi lapsi. Mutta että ainakaan näin yhden lapsen yh:na en ole törmännyt mihinkään tämmöiseen mistä paljon puhutaan että muka yh:t ei kelpaa. Minäkin luulin sitten aluksi niin ja itkin sitä kerran lapsen isällekin kun juteltiin, että "en halua olla loppuelämääni yksin ja että kuka nyt tämmösen yh:n huolis.." Mies vaan sano että totta #&%?$!*ä sä jonkun löydät, olet ihana ja niin on lapsikin. Ja niinhän se on, pitää vaan ite pitää lippu korkealla, sama ihminenhän sitä edelleen on vaikka onkin saanut uuden "tittelin"..

 

Minulla on reilun vuoden ikäinen lapsi, jota odotin alusta saakka yksin (isä teki oman valintansa). Nyt olen tavannut hienon miehen, joka on ihana lapsellekin. Jos kaikki vain menee hyvin, meistä tulee perhe ja mies adoptoi lapseni. Toiveissa myös lisää lapsia.

 

Mulla on ollut samanlaisia kokemuksia tietty. Ja oikeen loukkaa, kun jossain treffi-ilmoituksessa on oikeen mainittu, että "myös yh:t".. ihan kuin sairastaisimme vähintään ruttoa


sain maailman parhaan vinkin yh-tuttavaltani jokin aika sitten: älä kerro lapsista, ennenkuin mies on ihastunut!
Olin aluksi että hä? Kun äitinä sitä on tietenkin vaikea peittää; heti kun tapaa uuden ihmisen, niin olin kertomassa elämästäni ja lapsistani.
Mutta nyt teen tosiaan niin, että kerron kaiken muun PAITSI sen, että talossa asuu myös kaksi tyttöä..
Kuulostaa vaikealta, ettei saisi kertoa jostain, mikä on itselle kaikista parasta elämästä, mutta kyllä se onnistuu kun kokeilee. Nimittäin siinä vaiheessa kun mies on ehtinyt sinuun ihastua, ei hän muutaman muksun vuoksi jätä tilaisuutta katsastamatta.


Kätevää! eiks je?

 

Ei tulis mieleenkään salata lapsen olemassaoloa. Kerroin heti ensi tapaamisella ja ei mies sitä säikähtänyt, yhdessä ollaan edelleen

 

Yh-isälle haluaisin sanoa,että "paistaa se tosiaan joskus risukasaankin"!
Olen ihan varma,että löydät vielä sen oikean.
Jo pienen tekstisi perusteella saan sen verran selville,että olet asiallinen,fiksu ja tunteellinen.
Kunhan maltat odottaa,niin joku päivä löydät"prinsessasi",siihen voi mennä kuukausia tai vuosia,mutta kuitenkin se päivä tulee.
Sitä ennen kannattaa omistautua lapselle ja elellä arkisesti ja myös tavata kavereita.
Ja sitten kun olet siinä parisuhteessa,siinäkin on niitä omia varjopuolia,joudut neuvottelemaan kaikesta toisen kanssa,joudut ottamaan huomioon toisenkin.
Nauti nyt lapsen kanssa näistä mukavista,yhteisistä hetkistä. :hug: