Miks yh-äiti ei kelpaa....

Kerronpa minäkin tarinani tänne.. rohkaisuksi tai jotain...
Asun pienellä paikkakunnalla ja kuitenkin suht lähellä pääkaupunkiseutua. Sen huomasin sinkkuvuotenani että pääkaupunkiseudella ei ainakaan meikäläistä onnistanut miesten suhteen. ainoastaan yhden yön juttuja olis ollut tarjolla, muuta itse niitä hakenut, vaan ihan kunnon miestä rinnalleni. Huomasin että kun kerroin olevani yh-äiti niin mies kaikkosi samantien...
Mutta sitten eräänä iltana olin oman paikkakunnan kippukuppilassa juhlimassa yhtäväni kanssa ja tapasin siellä oman nykyisen rakkaani. Siitä yöstä lähtien ollaan yhdessä kuljettu. Hän hyväksyi oitis lapseni ja oli jo ekan illan aikana kinnostunut lapseni touhuiluista.
Nyt asutaan saman katon alla ja kihlauduttiin juhannuksena viime kesänä. Häät ovat ensi elokuussa.

Eli kyllä sen kumppanin voi löytääkin ravintolasta, kunhan vaan itselleen on jo selvittänyt omat periaatteensa selville.
Oikein paljon voimia kaikille yh-äideille ja yh-isille. Olette rakkainta mitä lapsellanne voi olla. =)

 

moi.jos yhtään lohduttaa niin kyllä sä varmasti miehen löydät.mä jäin kans yksin kun ilmoitin"tyypille"et odotan lasta,mietin samoja juttuja kun sä..mut kuinka ollakkaan,mun tyttö synty helmikuussa ja elokuussa aloin seurustelee :heart: .nyt me sit ollaan kihloissa ja vietetään tätä arkea...mies on ottanut tytön "omakseen" kun biologisella isällä on hälläväliä asenne :kieh: .kun vaan jaksat odottaa...tutki nettiä yms mistä seuraa ja kumppania voi etsiä.varmasti löytyy....mukavaa tätä vuotta sinulle ja lapsellesi1 :wave:

 

moi.jos yhtään lohduttaa niin kyllä sä varmasti miehen löydät.mä jäin kans yksin kun ilmoitin"tyypille"et odotan lasta,mietin samoja juttuja kun sä..mut kuinka ollakkaan,mun tyttö synty helmikuussa ja elokuussa aloin seurustelee :heart: .nyt me sit ollaan kihloissa ja vietetään tätä arkea...mies on ottanut tytön "omakseen" kun biologisella isällä on hälläväliä asenne :kieh: .kun vaan jaksat odottaa...tutki nettiä yms mistä seuraa ja kumppania voi etsiä.varmasti löytyy....mukavaa tätä vuotta sinulle ja lapsellesi1 :wave:

 

moi.jos yhtään lohduttaa niin kyllä sä varmasti miehen löydät.mä jäin kans yksin kun ilmoitin"tyypille"et odotan lasta,mietin samoja juttuja kun sä..mut kuinka ollakkaan,mun tyttö synty helmikuussa ja elokuussa aloin seurustelee :heart: .nyt me sit ollaan kihloissa ja vietetään tätä arkea...mies on ottanut tytön "omakseen" kun biologisella isällä on hälläväliä asenne :kieh: .kun vaan jaksat odottaa...tutki nettiä yms mistä seuraa ja kumppania voi etsiä.varmasti löytyy....mukavaa tätä vuotta sinulle ja lapsellesi1 :wave:

 

Mun ajatus on ollut, että kun ja jos uuden suhteen aika koittaa niin ehdottomasti yh. Silloin on tasavertainen alku. Eikä tarvii heti alkaa tekee yhteistä muksua. Millään pikkubussillakaan en kyllä halua ajella, kyllä takapenkki pitäisi riittää =)

 

vähän on samat fiilikset täälläkin, ettei yh-äiti kelpaa.. kohta kolme vuotta tulee erosta. pari puolen vuoden suhdetta ollut sen jälkeen, jotka lopulta kaatuneet siihen, että toinen ei ole ollut valmis kenenkään huoltajaksi Ihan kuin hakisin jotain elättäjää itselleni ja kahdelle lapselleni.. Hyvin ollaan tähänkin asti pärjätty ilman.. Lapsia en ole vielä kenellekään esitellyt, siihen olen valmis vasta sitten kun olen varma suhteen kestosta.

Mutta ois se vaan niin ihanaa löytää joku oikea ihminen..

 

mutta kertokaas mistä niitä miehiä löytäis? tai siis mistä ootte löytäny jos ootte?

Musta tuntuu vaan siltä, että itsetunto on aika kehno ollu eron jälkeen enkä osaa enää flirttaillakaan

 

\

mutta kertokaas mistä niitä miehiä löytäis? tai siis mistä ootte löytäny jos ootte?

Musta tuntuu vaan siltä, että itsetunto on aika kehno ollu eron jälkeen enkä osaa enää flirttaillakaan

baarista olen ne pari bongannut, joitten kanssa suhde kestänyt muutaman kuukauden.. mulla ei todellakaan ole pokkaa mennä tekeen aloitetta, miltähän sekin kuulostais: "moi, mä oon liisa ja kahden lapsen yksinhuoltaja"

 

Mä "löysin" kolme kuukautta eron jälkeen Ensin juteltiin muutama kerta baarissa eikä meijän välillä ollu mitään ihmeellistä. Mut sitten yhtenä iltana tämä kyseinen herrasmies pyysi tanssimaan ja siitä se sitten alkoi :heart: Hän on lapseton,mutta haluais joskus omiakin lapsia... On ottanu mun lapset tosi hyvin vastaan. Pitää sylissä ja lukee satuja, laulaa ja leikkii niiden kanssa. Ja on tuonu meille kaappiin sapuskaaki pari kertaa. Saa nyt sitten nähdä kuinka tuo ihanuus jaksaa tätä lapsirumbaa, mutta se on sen ajan murhe...
Ainut ikävä puoli tässä on se, että lasten oma isä heittäyty hankalaksi Ei maksa elareita ajallaan tai koko summaa ja pitää tyttöjä vain joka toinen viikonloppu, eikä käy muulloin katsomassa, vaikka olen useaan otteeseen pyytänyt :headwall: Tuntuu lasten takia tosi pahalle kun isompi itkee ikäväänsä...

 

Kaverini on hyvännäköinen yh-isä ja se on naureskellu kuinka naiset juoksee karkuun kun se kertoo olevansa yh. Eli kyllä sitoutumis- ja lapsikammoisia ihmisiä löytyy meistä naisistakin. :/ ,

 

\

Kaverini on hyvännäköinen yh-isä ja se on naureskellu kuinka naiset juoksee karkuun kun se kertoo olevansa yh. Eli kyllä sitoutumis- ja lapsikammoisia ihmisiä löytyy meistä naisistakin. :/ ,

mistäs tämmöinen hyvännäköinen yh-isä löytyy?

mä oisin varmaan ennen ollut myös tuommoinen lapsikammoinen, mutta nykyään ajattelutapa muuttunut.. joten miksei yh-isäkin, jos semmoinen harvinaisuus ikinä tielle osuu =)

 

Miellättekö te yh:ksi ainoastaan ne ns. lähivanhemmat?
Mä nimittäin oon törmänny jo muutamaankin otteeseen sellaiseen ilmiöön, että vaikka mun lapset asuu äitinsä luona, monet naiset muuttu täysin kertoessani lapsista. Ja yleensä otan asian puheeksi heti juttelun ensimetreillä. Yks mieleenpainuvimmista oli kun kolmekymppinen sinkkunainen sano mulle ravintolassa:"Sä oot catch" ja mä kysyin et onks mun lapset kans... =) Kävin sit ostamassa juotavaa ja tulin yllätysyllätys takas tyhjään pöytään.... En missään tapauksessa halua piirtää tällä mitään yleiskuvaa vastakkaisen sukupuolen toiminnasta, mut kyllä ne naisetkin osaa. Se on sitä, ettei halua jakaa sitä ihastuksensa kohdetta kenekään kanssa. Ja lapset on asia josta tulee varmasti monelle mielikuva, jossa "se ihana ihminen" jakaa huomiotaan vaan lapsille ja välillä jopa exälle. Mä disagree!!!!

 

Jäin 5 lapsen yksinhuoltajaksi n.10 vuotta sitten.Elelin sinkkuelämää pitkät ajat ja joskus kyllä mietin,että en ehkä millään löydä lapsettomista miehistä elämäni ymmärtäjää.Joku tuttu voivotteli äidillenikin,että tuskin se tyttäresi ketään löytää,kun on ne 5 lastakin.Lopulta tapasin kivan miehen,kerroin heti,että mulla on lapsia.Mies sanoi,että niin minullakin.Sanoin,että mulla on enemmän.Mies sanoi."no,montako sulla on?"5 kappaletta."niin minullakin".Sanoin"Mutta minä olenkin jo mummo,hävisit."Tämän miehen kanssa nykyään elelen avoliitossa.l Luokkakokouksessa nauroivat,kun kerroin,että meillä on yhteensä 10 lasta.En oikein aina ymmärrä,kun kauhistellaan yhteyden pitämistä ex-puolisoon,mummoloihin ym.Itse pidän yhteyttä ex-mieheni veljien perheisiin(lasten serkut+kummiusjuttuja) ja ex-miehen kanssa soitellaan terpeen mukaan.Avomieheni pitää paljon yhteyttä entisen vaimonsa kanssa ja mielestäni se on ihan ok.Tällä lapsimäärällä se on ehkä ymmärrettävää ja tosi kivasti on asiat hoituneet.Lapsien hyvä olo on kaikkien mielestä tärkeää eikä sitä sitten jaotella kuka nyt on kenenkin lapsi.Meillä on jo paljon aikuisia lapsia,minun lapsenlapsia kohta 3,avomiehellä 1.Jotenkin olisi niin kivaa,jos kummankin lapsenlapsetkin voisivat tulla meille ja olla ihan samanarvoisia,olivat sitten kumman hyvänsä.

 

Hei
Älä ihmeessä masennu.Monesti tuo ns.vika on miesten asenteessa.Eli
eivät kykene sitoutumaan toiseen saati sitten lapseen.Ja toki lapsi rajoittaa myös menemistä.Itse sokeennuin ihmiseen joka lopulta käänsi kaikki asiat ja uskomukseni päälaelleen.Itse en halua miestä elämäämme,sen verran ovat tuhoja tehneet.En silti moiti kaikkia,uskon että jossain on myös se hyvä ihminen.Ehkä sitten joskus tiellemme tulee,jos on tullakseen.Mutta etsimään
itse en lähde.Olen oikein onnellinen näin.Väsynyt kotitöiden jälkeen jne.Mutta uskon vakaasti että lopulta oikea voittaa.Oli se sitten mikä tahansa. Ihmiset ovat kuitenkin persoonia,joten mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.Itse pitää joko
uskaltaa tai ei.Ja usko pois vaikka nyt tuntuu raskaalta,anna itsellesi aikaa
ja katso lastasi ja nauti joka hetki lapsesi kehityksestä.Lapset ovat maailman tärkein asia,minulle ainakin.Kun lapsi kasvaa ne hetket ovat ohi.
Kyllä sinun elämääsi se oikea vielä tulee ja usko pois huomaat että hyvää
kannattaa aina odottaa.Joten tsemppia sinulle elämääsi ja lapsellesi myös. =) =)

 

Hei!
Kommentoinkin jo tätä asiaa tuolla isien osiossa mutta laitan tähänkin oman mielipiteeni joka on se että kun sulla on lapsia se karsii niistä vaihtoehdoista ne typerykset ja näin löytää yleensä sellaisen ihmisen joka todella haluaa sitoutua, ja todella haluaa ihmissuhteen toimivaksi ja on valmis siihen uhraamaan omasta itsestä ja tehdä töitä suhteen hyväksi. Ei se aina heti tärppää mutta ole liikkeellä avoimin mielin, hymyssä suin sellainen kyllä huomataan....

 

yhen asian olen huomannu. miehet tuntuvat kuvittelevan et yh kun on niin siltä saa helposti seksiä ja muuta sen kans ei tarvii/viitsi tehdäkään. kamalaahan se ois alkaa viettää aikaa toisen lapsien kanssa vai mitä. minä olen yh mutta olen mielummin yksin kun otan tälläsii pelleilijöitä elämääni kun niitä tuntuu olevan kuitenkin tarjolla vaikka kuinka paljon.

 

Pitää tulla kommentoimaan näin yh-isänä. B)

Kun sitä ihastuu, niin siinä ei paina vastakkaisen sukupuolen ammatti, elämäntilanne (kunhan on sinkku) tai koulutus jne...
On olemassa lapsirakkaista miehiä, joille hyvän kumppanin mukana tulevat lapset ovat vain plussaa. Loppujen lopuksi sitä kuitenkin seurustellaan sen aikuisen kanssa ja suhde kumppanin lapsiin on eri juttu. Suhde uuden kumppanin lapsiin muodostuu ajan kanssa.

T: yh-isi vm1980.

 

Otsikko: VS: Miks yh-äiti ei kelpaa....
olen 6v tytön yh isä minäkään en kelpaa kenellekään kun on lapsi vaikka on suht hyvän näkönen mies. varsinki kun olis kiva saada perhe. jos joskus tutustuis yh-äitiin joka haluisi rakentaa...
lainaus

no hei. olen 3 lapsen yh ja mielellään tutustuisin juuri kaltaiseesi mieheen. laita postia tulemaan jos haluat tutustua os. sannanposti2@luukku.com

 

\

Pitää tulla kommentoimaan näin yh-isänä. B)

Kun sitä ihastuu, niin siinä ei paina vastakkaisen sukupuolen ammatti, elämäntilanne (kunhan on sinkku) tai koulutus jne...
On olemassa lapsirakkaista miehiä, joille hyvän kumppanin mukana tulevat lapset ovat vain plussaa. Loppujen lopuksi sitä kuitenkin seurustellaan sen aikuisen kanssa ja suhde kumppanin lapsiin on eri juttu. Suhde uuden kumppanin lapsiin muodostuu ajan kanssa.

T: yh-isi vm1980.

on se ihana että teitäkin löytyy..