Miksi joitain ärsyttää moderni valkoinen sisustus?

Taidan olla vähemmistöä. En edes tiedä, mihin suuntaan meidän ikkunamme osoittavat. Saati että tietäisin vielä sen lisäksi sen, että miten se vaikuttaa väreihin

Kannattaa sit tutustua aiheeseen (olkoo mieleinen väri mikä tahansa...mutta maalarivalkoinen on pohjatyöhön....) Voin väittää että saa paremman lopputuloksen kun huomioi valaistuksen merkityksen. JOPA valkoisella.

Näin valitset värit sisäseiniin | Artikkelit - Tikkurila Oyj | Kotimaalarit | Värit

 

Hieman lisää värioppia valkoisen kannattajille. Mielestäni useassa "valkoisessa sisustuksessa" tää pointti unohdetaan ja sen jälkeen lopputulos on se valju - jota jopa valitettavasti asuntomessuillakin on tullut nähtyä=(

http://www.whitepillars.fi/2012/05/17/valkoisia-unelmia-ideoita-vaaleaan-sisustukseen-osa-1/

 

[QUOTE="mie";30722864]Kannattaa sit tutustua aiheeseen (olkoo mieleinen väri mikä tahansa...mutta maalarivalkoinen on pohjatyöhön....) Voin väittää että saa paremman lopputuloksen kun huomioi valaistuksen merkityksen. JOPA valkoisella.

Näin valitset värit sisäseiniin | Artikkelit - Tikkurila Oyj | Kotimaalarit | Värit[/QUOTE]

Entä, kun valaistus vaihtuu? Uusin juuri tovi sitten 7 kattovalaisinta, jonka johdosta kodissamme on nyt erilainen valosävy, kuin mitä ennen. Halusin ehdottomasti vain ja ainoastaan nämä valaisimet (3000 k halogeenit, ennen oli LED:it, joiden kelvinaste oli korkeampi), joten jos oletus olisi se, että olisin viimeksi valinnut seinäpinnat ja lamput toisiinsa sopiviksi, niin tilanne olisi nyt toinen. Joten ei muuta, kuin seiniä maalaamaan...niinkö? Juu ei

Etenkin kun pitää ottaa huomioon vielä sekin, että luultavasti vuoden päästä haluan kuitenkin jo jotain aivan muuta, kuin tätä valkoista. Ja mistäs sitä tietää, vaikka haluaisin uudet valaisimetkin. Tai vaikka uuden kodin.

Elämähän olisi pelkkää sisustamista, tai sitten vain yhteen sisustustyyliin jäämistä, eikä kumpikaan sovi meikäläiselle. Joten näillä mennään. Itse tykkään, muista viis

 

Minäkään en ole ikinä käynyt yhdessäkään ns. valkoisessa kodissa.

Jos minä saisin sisustaa unelmieni kodin, niin se olisi pääasiassa valkoinen. Kalusteet olisivat pääasiassa valkoisia, katot valkoiset, isoja valkoisia mattoja, verhoissa ja muissa tekstiileissä sitten joku oikein voimakas väri kuten fuksia tai violetti. Seinille haluaisin kyllä tapetteja, mutta ehkä ei kovin voimakkaita sävyjä. Keittiö olisi valkoinen tummanharmailla tasoilla. Yleisilme olisi valkoinen ripauksella värejä. Kirjat olisivat osa sisustusta ja viherkasveja olisi ainakin muutama. Sisustus olisi hieman romanttinen, mutta selkeä ja vähäm ylellinen. Haluaisin tupakeittiön, jossa olisi korotettu sisäkatto ja paljon ikkunoita. Neliöitä talossa olisi sopivasti, n. 130m2 ja kerroksia mieluiten yksi. Iso piha, jossa olisi tilaa tehdä kaikenlaista ja metsä lähellä.

Mulla ei kuitenkaan ole varaa unelmieni sisustukseen, saati omaan taloon. Asutaan vuokralla rivarissa. Meillä on sellainen perus ysäriparketti, kermanvalkoiset keittiön kaappien ovet ja rungot tummat. Sinivalkoinen kylppäri ja olkkarin seinät vaaleanbeiget. Lastenhuone ollaan saatu tapetoida ja siellä on lasten valitsema pallotapetti. Meillä on paljon kukkia ja kirjoja. Mun isä maalaa tauluja ja täällä on seinillä muutama isän taideteos ja lasten piirustuksia kehystettynä. Iso täyspuinen tumma kirjahylly ja ruskea iso kulmasohva ja vaalea matto. Täällä on pari mun virkkaamaan mattoa ja mun ompelemaan tyynynpäällistä. Hieman Ikeaa ja mummoni vanha keinutuoli.

Monen mielestä meillä on persoonallista ja täällä näkyy elämisen jäljet ja kuulemma sellainen kodikas koti, joka kuvastaa asujiaan.
Mä taas en koe tätä omakseni, eikä tämä kuvasta mun mielestä minua tai miestäni sen kummemmin. Me molemmat haaveillaan valkoisesta kodista ja omakotitalosta. Mä en todellakaan ole tyytyväinen sisustukseemme ja inhoan etenkin olkkariamme. Me kuitenkin säästetään rahaa koko ajan kohti unelmamme ja seuraava koti on omistusasunto, joka sitten sisustetaan mielemme mukaiseksi.

Kai se vaalea kiva sisustus viestii jonkinlaisesta elintasosta ja mielikuvasta, että siellä asuu hyvin toimeentulevia "hienoja ihmisiä" ? Jos nyt puhutaan siis vaaleista kodeista (oli ne romanttisia tai moderneja ) joissa on muutakin kuin kaikki halpista. Tosin halpiskamoillakin voi saada aikaan kivan ilmeen.

Samalla tavallahan ärsytystä herättää vaikkapa Merkkilaukut. Louis vuittonia käyttää vain tyhjäpäiden pissikset ja michael michael Kors on ihan halpis vaan ja guess on vaan halpalaukku ja niitä käyttää vaan plaaplaaplaa. Monilla on ihan hirveä talvea hokea miten joku laukku ei nyt edes ole kallis ja kellä vaan on varaa ja sen pirjonkin vuittonin on ihan salee osarilla ostettu.

Fakta on kuitenkin, että ei kovin monella ole laittaa edes satasta tuosta vaan laukkuun, saati ostaa useampi satasen, saati tonnin laukkuja. Mun mielestä 300e laukku on kallis ja uskon että merkkilaukkujen käyttäjistä suurin osa on vähintäänkin keskiluokkaisia. Vaikka satunnaiseen laukkuun voi säästää pienituloinenkin.

 

Pakko kysyä, että mikä teille on valkoinen koti? Koti jossa 98% on valkoista, vai myös kodit joissa on paljon valkoista, mutta myös selkeästi värillisiä yksityiskohtia?

 

Entä, kun valaistus vaihtuu? Uusin juuri tovi sitten 7 kattovalaisinta, jonka johdosta kodissamme on nyt erilainen valosävy, kuin mitä ennen. Halusin ehdottomasti vain ja ainoastaan nämä valaisimet (3000 k halogeenit, ennen oli LED:it, joiden kelvinaste oli korkeampi), joten jos oletus olisi se, että olisin viimeksi valinnut seinäpinnat ja lamput toisiinsa sopiviksi, niin tilanne olisi nyt toinen. Joten ei muuta, kuin seiniä maalaamaan...niinkö? Juu ei

Etenkin kun pitää ottaa huomioon vielä sekin, että luultavasti vuoden päästä haluan kuitenkin jo jotain aivan muuta, kuin tätä valkoista. Ja mistäs sitä tietää, vaikka haluaisin uudet valaisimetkin. Tai vaikka uuden kodin.

Elämähän olisi pelkkää sisustamista, tai sitten vain yhteen sisustustyyliin jäämistä, eikä kumpikaan sovi meikäläiselle. Joten näillä mennään. Itse tykkään, muista viis

Miksi provosoitua? Jos kerron asiasta josta kerroit ettet tiedä tuolla aiemmin? Oliko se ärsytin tuo sana maalarinvalkoinen?

Eihän se tarjoita että sun tarttis alkaa perustella tulevaisuuden sisutuksia tms? Tosin väitän että jos ton valon, varsinkin ulkoatulevan, osaa huomioida värin valinnassa, siinä saattaa jopa itsensä yllättää miten hyvin väri vastaakaan "omaa ajatusta ja toivetta.

 

Minusta on jotenkin sääli, jos sisustusintoilu menee sille tasolle, että ei voi sietää esim maalarinvalkoista. Samaa olen ihmetellyt esimerkiksi äärikulinaristeista, jotka eivät voi olla edes samassa huoneessa sika-nautajauhelihan kanssa eivätkä juoda suodatinkahvia tai niistä joiden silmiä särkee, jos jollakulla on sukat sandaaleissa. Siis miten vaikeaksi voi ihmisen elämä mennä, jos tällaisten tavallisten asioiden kanssa ei pysty elämään? Tällainen hifistely johtaa lopulta siihen, että pystyy nauttimaan vain harvoista asioista ja se on mielestäni vain ikävää.

 

Pakko kysyä, että mikä teille on valkoinen koti? Koti jossa 98% on valkoista, vai myös kodit joissa on paljon valkoista, mutta myös selkeästi värillisiä yksityiskohtia?

Itse miellän valkoiseksi kodiksi kodin, jossa on hyvin paljon valkoista ja kokonaiskuva on vaalea. Oma kotini ei ole valkoinen, vaikka meiltä paljon valkoista löytyykin, sillä käytän suurilla pinnoilla paljon myös mustaa ja tummanharmaata, jolloin kokonaiskuva ei enää ole vaalea ja valkoinen.

Jos olohuoneessa on valkoiset verhot, matto, sohva, pöytä, seinät, lattia, taulut ja valaisin, mutta sohvalla on kirkkaanpunainen tyyny, pidän huonetta edelleen valkoisena. Mutta pidän sitä silti vielä valkoisempana, jos se sohvatyyny onkin vaalean harmaa.

98% ei tarvitse olla valkoista, sillä myös kromi ja vaalean harmaa luovat tunnelmaa, jonka löydän valkoisesta kodista.

 

Kateus.

Eipä ole yksi tai kaksi jotka on käyneet meillä nokkaa nyrpistelemässä kun on niin sairaalamainen ja kliininen sisustus jnejnejne. Vuosi pari eteenpäin niin pikkuhiljaa on kyseisillä ihmisillä kuitenkin omakin koti mennyt yhä valkoisempaan ja valkoisempaan suuntaan...

Ne jotka ei koe kateutta valkoisesta kodista, ei myöskään koe tarvetta arvostella toisen kotia, ärsyyntyä toisen kodista tai esittää jotain sisustus/valoexperttiä joka koittaa kaikin tavoin valkoisen kodin omaavalle osoittaa miksi se valkoinen ei mukamas ole hyvä.

 

Minulle on ihan sama, minkä värisessä kodissa kukakin asuu. Sitä en siedä, että se oma valinta ja maku koetaan paremmaksi ja hienommaksi kuin muiden tyylit. Lisäksi kun kaikkia ei vaan sisustaminen kiinnosta. Minua ei esimerkiksi pahemmin kiinnosta. Sisustaminenkin on vain harrastus, eikä kaikkien tarvitse samoja asioita harrastaa.

 

Kaikki mikä viestii menestyksestä tai hienostuneisuudesta ärsyttää suomalaisia. Sisustettu koti (oli millainen tahansa), Merkkilaukut, tyylikäs pukeutuminen (saati mekkoja käyttävät naiset - ovat Suomessa leimattu heti turhamaisiksi, tyhjäpäisiksi pissiksiksi) uusi auto, matkustelu. Kateus.....

 

[QUOTE="mie";30722969]Miksi provosoitua? Jos kerron asiasta josta kerroit ettet tiedä tuolla aiemmin? Oliko se ärsytin tuo sana maalarinvalkoinen?

Eihän se tarjoita että sun tarttis alkaa perustella tulevaisuuden sisutuksia tms? Tosin väitän että jos ton valon, varsinkin ulkoatulevan, osaa huomioida värin valinnassa, siinä saattaa jopa itsensä yllättää miten hyvin väri vastaakaan "omaa ajatusta ja toivetta.[/QUOTE]

Provosoitua? Siis hetkinen...ihan positiivisin mielin täällä kyllä kirjoittelen. Tai siis, nyt lähinnä todella hämmästyneenä, koska jotenkin nyt luit tekstini aivan eri valossa, kuin missä sen kirjoitin :O

Suosittelit tutustumaan aiheeseen, joten klikkasin linkin auki ja tutustuin. Ja sen johdosta rupesin sitten tosiaan miettimään sitä, että jos sen valon merkitys pitäisi ottaa huomioon vielä kaiken muunkin lisäksi, niin menisi kyllä omalla kohdallani melko mahdottomaksi, koska olen niin vaihtelunhaluinen ihminen.

Ja sitä siis toin tuossa tekstissäni esiin. Ei mulla ole mitään ongelmaa sen suhteen, jos joku ei tykkää maalarinvalkoisesta, eikä se sana ärsytä mua millään tasolla. Kuten ei ärsytä mikään muukaan, koska olen tosiaan ihan aidosti sitä mieltä, että jokainen tyylillään ja kunhan itse tykkää, niin se on hyvä. Tai oikeastaan jopa todella hyvä

 

[QUOTE="Jortsu";30722830]Varakkaatkin suomalaiset ovat persaukisia muuhun maailmaan verrattuna. Ja siivousapua taitaa varsinkin pääkaupunkiseudulla käyttää myös vähän parempituloiset ammattilaisetkin jotka nyt eivät välttämättä ole varsinaisesti rikkaita...
[/QUOTE]

Käsittääkseni tässä ketjussa puhutaan suomalaiskodeista, joten turha vetää nyt muita maita mukaan tähän.

 

Provosoitua? Siis hetkinen...ihan positiivisin mielin täällä kyllä kirjoittelen. Tai siis, nyt lähinnä todella hämmästyneenä, koska jotenkin nyt luit tekstini aivan eri valossa, kuin missä sen kirjoitin :O

Suosittelit tutustumaan aiheeseen, joten klikkasin linkin auki ja tutustuin. Ja sen johdosta rupesin sitten tosiaan miettimään sitä, että jos sen valon merkitys pitäisi ottaa huomioon vielä kaiken muunkin lisäksi, niin menisi kyllä omalla kohdallani melko mahdottomaksi, koska olen niin vaihtelunhaluinen ihminen.

Ja sitä siis toin tuossa tekstissäni esiin. Ei mulla ole mitään ongelmaa sen suhteen, jos joku ei tykkää maalarinvalkoisesta, eikä se sana ärsytä mua millään tasolla. Kuten ei ärsytä mikään muukaan, koska olen tosiaan ihan aidosti sitä mieltä, että jokainen tyylillään ja kunhan itse tykkää, niin se on hyvä. Tai oikeastaan jopa todella hyvä

Ok - luin ehkä (rivien välistä ) väärin.

Mä olen kanssa vaihtelunhaluinen ja maalaillut seinät jo moneen keraan vaikka meillä on "vaan" 6 vuotta vanha talo Mutta kun perehdyin varsinkin noihin ulkoatuleviin valoihin - sen jälkeen sen "seuraava" värin valinta on ollut todella helppoa. Eli tietää sen pohjan sävyn valmiiksi ja kun tykkään maanläheisistä, mutta kylmistä väreistä, en ole etelänpuolesiinkaan huoneisiin saannut "kusi" efektiä (anteeks huono termi, mutta tuolla tarkoitan sitä kellastumista mikä johtuu lämpimän valon toistosta).

Ledejä/halogeeneja, valaistusta valitessa, olen saman säännön mukaan edennyt, eli huoneissa joissa luonnostaan lämpöisempi valo on tätä valoa "matkiva" lamppu... näin tuo väri on "aina sama".

Miksi kummastelen maalarivalkoista on juuri se että mun silmään se on usein, niin kuin moni sanoo, likainen. Varsinkin kun nykyään on muitakin valkoisia joista valita. Siksi se on mulle vain ja ainoastaan pohjamaali.

Oon nähnyt kauniita valkoisia koteja. Ja kamalia. Ja mä melkein taas väittäisin että noissa "kamalissa" ongelma on just se että on valittu ihan väärä valkoinen suhteessa huoneeseen lankeavaan valoon. Varsinkin "trendikäissä" asunnoissa joissa vähintään yksi seinä on pelkää ikkunaa tuolla luonnon valolla on ihan älytön merkitys.

 

Minusta on jotenkin sääli, jos sisustusintoilu menee sille tasolle, että ei voi sietää esim maalarinvalkoista. Samaa olen ihmetellyt esimerkiksi äärikulinaristeista, jotka eivät voi olla edes samassa huoneessa sika-nautajauhelihan kanssa eivätkä juoda suodatinkahvia tai niistä joiden silmiä särkee, jos jollakulla on sukat sandaaleissa. Siis miten vaikeaksi voi ihmisen elämä mennä, jos tällaisten tavallisten asioiden kanssa ei pysty elämään? Tällainen hifistely johtaa lopulta siihen, että pystyy nauttimaan vain harvoista asioista ja se on mielestäni vain ikävää.

Jos näen maalarinvalkoisen jotenkin valjuna, harmaana niin en voi sille mitään. Se ei tarkoita että olisin "hifistelijä" jolle mikään ei kelpaa. Jos muutaisin kotiin jossa maalarinvalkoisella vedetyt seinä, ne pääsisivät siihen tarkoitukseen mihin ko väri on suunniteltu, eli pohjamaaliksi (siinä ollessaa täydellinen väri). Sillei ihmettelen että jos tavoitellaan puhdasta valkoista, miksi maali joka ei sitä ole...

 

Juuri se mielikuva vaaleutta ja selkeyttä arvostavasta ihmisestä viestii ainakin minulle, että olenpahan ainakin täydellinen vastakohta sellaisen persoonan kanssa. Valkoisessa kodissa on pakko asua himosiivooja, himoliikkuja... Ylipäätään hyvin pedantti persoona, jolle järjestys on koko elämän pääsisältö.

Mutta entäs tällaisen ihmisen koti, joka koko ajan räpeltää jotain? Aina on maalaus/ompeluprojektit levällään. Valkoisessa ympäristössä projektisotkut pomppaisivat heti silmille, mutta kun on väriä ympärillä, kaaoskin on heti luovaa ja jotenkin kuuluu tunnelmaan. Minua ihmetyttääkin eniten se, tehdäänkö valkoisissa kodeissa muuta kuin siistejä pikkusieviä sisähommia, luetaan kirjaa, katsotaan tv:tä jne. ?

Koti kertoo ihmisen persoonasta, harrastuksista ja mieltymyksistyä yllättävän paljon.

 

Juuri se mielikuva vaaleutta ja selkeyttä arvostavasta ihmisestä viestii ainakin minulle, että olenpahan ainakin täydellinen vastakohta sellaisen persoonan kanssa. Valkoisessa kodissa on pakko asua himosiivooja, himoliikkuja... Ylipäätään hyvin pedantti persoona, jolle järjestys on koko elämän pääsisältö.

Mutta entäs tällaisen ihmisen koti, joka koko ajan räpeltää jotain? Aina on maalaus/ompeluprojektit levällään. Valkoisessa ympäristössä projektisotkut pomppaisivat heti silmille, mutta kun on väriä ympärillä, kaaoskin on heti luovaa ja jotenkin kuuluu tunnelmaan. Minua ihmetyttääkin eniten se, tehdäänkö valkoisissa kodeissa muuta kuin siistejä pikkusieviä sisähommia, luetaan kirjaa, katsotaan tv:tä jne. ?

Koti kertoo ihmisen persoonasta, harrastuksista ja mieltymyksistyä yllättävän paljon.

Minul ompi antivalkoinen koti (valkoista täällä on tasan vain asunnon pinnat, joihin vuokrakämpässä ei ole sanomista) ja juurikin noita keskeneräisiä maalaus- ja ompeluprojekteja, mutta eivät ne silti ole missään luovassa sotkussa. Kun lopetan ompelun, viikkaan ja pinoan vielä tarvittavat kankaat ja ompelukset pinoon, kerään roskat roskikseen ja ompelutilpehöörit laatikkoon. Maalaustelineen tai paperit siirrän syrjään pois kulkureiteiltä missä voisivat saada osumaa/jotain nestemäistä päälleen, putsaan siveltimet tai kasaan kynät pussiin. Ovat siis siististi vaikka esille jäävätkin, sillä kaaos ei ainakaan houkuta jatkamaan töitä. En tiedä miksi näin ei voisi toimia nekin, jotka pitävät valkoisesta ja yleisilmeeltään kliinisemmästä sisustuksesta kuin minä. Sotku ja kaaos miellyttää aika harvaa.

 

Juuri se mielikuva vaaleutta ja selkeyttä arvostavasta ihmisestä viestii ainakin minulle, että olenpahan ainakin täydellinen vastakohta sellaisen persoonan kanssa. Valkoisessa kodissa on pakko asua himosiivooja, himoliikkuja... Ylipäätään hyvin pedantti persoona, jolle järjestys on koko elämän pääsisältö.

Mutta entäs tällaisen ihmisen koti, joka koko ajan räpeltää jotain? Aina on maalaus/ompeluprojektit levällään. Valkoisessa ympäristössä projektisotkut pomppaisivat heti silmille, mutta kun on väriä ympärillä, kaaoskin on heti luovaa ja jotenkin kuuluu tunnelmaan. Minua ihmetyttääkin eniten se, tehdäänkö valkoisissa kodeissa muuta kuin siistejä pikkusieviä sisähommia, luetaan kirjaa, katsotaan tv:tä jne. ?

Koti kertoo ihmisen persoonasta, harrastuksista ja mieltymyksistyä yllättävän paljon.

Meillä on valkoinen koti. Vuoden vanha omakotitalo, mutta edelliset kodit ovat olleet myös vaaleita. Seinillä on kyllä tapetteja. Huonekalut ovat valkoisia, paitsi olohuoneessa on kaksi harmaata nojatuolia valkoisen sohva kaverina, telkkarihuoneessa tumma sohva ja kirjastohuoneessa tummaa puuta oleva piano. Tekstiileissä on väriä joka huoneessa. Meillä on varmaan sellainen "sisustuslehtikoti", joka on hieman romanttinen moderneilla yksityiskohdilla ja myös jonkun verran glamouria ja yleellisyyttä. Pääasiassa kuitenkin valkoinen koti. Sisustukseen on panostettu kaikella tapaa hyvin paljon.

Tässä kodissa asuu minä, mieheni ja lapsemme. Olemme 28 vuotiaita ja lapsemme on 9 vuotias. Miehen ja pojan harrastukset ovat pääasiassa urheilua. Jalkapalloa, hiihtoa, sählyä, laskettelua jne. Mun harrastukset ovat ratsastaminen, juoksu, käsityöt (ompelen ja virkkaan jne) lukeminen ja pianon, sekä viulun soittaminen. Meidän perhe matkustelee paljon. Kotimaassa tehdään paljon pieniä reissuja ja ulkomailla käydään noin viisi kertaa vuodessa. Joskus kaukomatkoilla, mutta pääasiassa kaupunkiloma Euroopassa. Käydään paljon katsomassa futsimatseja Suomessa ja ulkomailla.
Minä tykkään shoppailla ja käytän paljon merkkivaatteita ja kalliita asusteita. Mies tykkää myös pukeutua hyvin ja siististi ja sijoittaminen on hänelle suuri mielenkiinnonkohde.
Lapsen kavereita meillä käy usein ja meillä saa leikkiä ja olla ihan vapaasti. Mies on koulutukseltaan ktm/ekonomi ja minä sosionomi/lto.
Meillä ei käytetä päihteitä ja baareissa käydään lähinnä pikkujouluissa. Mä kyllä tykkään jonkun verran käydä festareilla. Olemme aika ujoja luonteeltamme kumpikin, mutta erityisen ystävällisiä ja auttamishaluisia. Kesäisin värkkäillään pihassa kaikenlaista.

Mun ompelupiste on kirjasto/musisointihuoneessa ja joskus ompelukone ja kankaat ovat siellä sekaisin ja joskus siivoan kaiken siististi kaappiin.
Meillä siivotaan kunnolla kerran parissa viikossa ja pikkusiivoja aina vähän väliä.

 

Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Näpyttelen kännykällä...

 

Minut kyllästettiin 70-luvun lapsena riemunkirjavilla ja räikeillä väreillä sekä sisustuksessa että vaatetuksessa, joten nyt vanhempana haluan nauttia ihanasta rauhoittavasta värien harmoniasta ja vaaleudesta.

Ehkäpä 80- ja 90-lukujen vaaleamman kauden lapset taas haluavat nyt vastapainoksi elämäänsä värejä ja 'sekamelskaa'.

 

Juuri se mielikuva vaaleutta ja selkeyttä arvostavasta ihmisestä viestii ainakin minulle, että olenpahan ainakin täydellinen vastakohta sellaisen persoonan kanssa. Valkoisessa kodissa on pakko asua himosiivooja, himoliikkuja... Ylipäätään hyvin pedantti persoona, jolle järjestys on koko elämän pääsisältö.

Mutta entäs tällaisen ihmisen koti, joka koko ajan räpeltää jotain? Aina on maalaus/ompeluprojektit levällään. Valkoisessa ympäristössä projektisotkut pomppaisivat heti silmille, mutta kun on väriä ympärillä, kaaoskin on heti luovaa ja jotenkin kuuluu tunnelmaan. Minua ihmetyttääkin eniten se, tehdäänkö valkoisissa kodeissa muuta kuin siistejä pikkusieviä sisähommia, luetaan kirjaa, katsotaan tv:tä jne. ?

Koti kertoo ihmisen persoonasta, harrastuksista ja mieltymyksistyä yllättävän paljon.

Mielikuvasi on päin peetä ja täysin oman mielikuvituksesi tuotetta ilman mitään todellisuuspohjaa.

Tykkään vaaleasta kodista ja harmoniasta, mutta olen silti kovin sotkuinen ihminen. Laiskakin vielä olen. Kissat ja lapset tuovat ulkoa hiekkaa ja kuraa sisälle, minkä kerkiävät, enkä ota siitä stressiä.

 

Minut kyllästettiin 70-luvun lapsena riemunkirjavilla ja räikeillä väreillä sekä sisustuksessa että vaatetuksessa, joten nyt vanhempana haluan nauttia ihanasta rauhoittavasta värien harmoniasta ja vaaleudesta.

Ehkäpä 80- ja 90-lukujen vaaleamman kauden lapset taas haluavat nyt vastapainoksi elämäänsä värejä ja 'sekamelskaa'.

Olen 90- luvulla ollut lapsi ja meillä oli valkea koti ja vaaleita pintoja. Jäi sellainen ihanan rauhoittava olo kotosalta ja itsellänikin on opiskeluvuosien jälkeen valkea/ vaalea koti. Luonteeltaan olen aika tenppermanettinen, itsevarma ja värikäs. Vaalea koti tuo ihanasti rauhoittavaa vastapainoa. Vaaleus miellyttää silmää eniten. 90-luvulla materiaalit oli vähän erilaisia kyllä, mutta vaaleutta vaalin.

 

Minut kyllästettiin 70-luvun lapsena riemunkirjavilla ja räikeillä väreillä sekä sisustuksessa että vaatetuksessa, joten nyt vanhempana haluan nauttia ihanasta rauhoittavasta värien harmoniasta ja vaaleudesta.

Ehkäpä 80- ja 90-lukujen vaaleamman kauden lapset taas haluavat nyt vastapainoksi elämäänsä värejä ja 'sekamelskaa'.

Sekamelskaa en halua, mutta rakastan menneiden aikojen hämyistä tunnelmaa! Siis menneitä aikoja ennen 50-lukua ja modernisoitumista. Värimaailmat saavat olla sen mukaisia. Myös idän eksotiikka kiehtoo. Erikoiset värit ja väriyhdistelmät. Paljon viherkasveja! Ornamenttitapetteja, kultaisia ja messinkisiä kehyksiä ja esineitä. Koristeellisia tummapuukalusteita, antiikkia. Kirjoja ja paljon! Vanhan ajan salaperäiset kirjastohuoneet ovat heikkouteni... Ehkä ripaus steam punk-henkeä. Lastulevyä ei ikinä meidän kotiin! Moderni ei uppoa lainkaan. Esineillä on oltava tarina. Historiallinen näkökulma asioihin tuo syvyyttä. Joku voisi ajatella, että elän museossa, mutta ottaisin sen vain kunniana! Meillä on siistiä miltei aina.

Olen syntynyt 80-luvulla ja vaaleassa kodissa elänyt.

 

Meillä on moderni valkoinen koti. Talo rakennettu 2009. Meidän kotimme edustaa varmaan juuri sitä, mitä ap tarkoittaa.
Täällä asuu:

Minä 40v juristi, joka harrastaa milloin mitäkin. Innostun kaikenlaisesta. Teen käsitöitä ja maalaan, pidän parin vuoden tauon, jolloin treenaan maratonille ja sen jälkeen kaivan kaapista vanhan poikkihuiluni ja soitan sitä miltei joka ilta, kunnes innostun huonekalujen entisöinnistä ja sen jälkeen kenties tanssikurssista. Vapaaehtoistyö eläinten parissa on ainoa harrastukseni, joka on kestänyt vuosikausia. Teen myös muunlaista vapaaehtoistyötä, kuten autan satunnaisesti ruokajakelussa. Pidän lukemisesta, mekoista, korkeista koroista ja matkustelusta. Olen sosiaalinen ja minulla on paljon ystäviä. En polta ja joskus juon hyvää viiniä.

Mieheni: 44v sähköinsinööri, joka harrastaa kuntosalia, hiihtämistä ja juoksemista. Tykkää vapaa-ajallaan tehdä käsillään kaikenlaista ja auttaa mielellään muita esim. raksahommissa. Hiljaisempi ja ujompi kuin minä. Kuuntelee mielellään musiikkiaan ja käy bänditreeneissä. Autotallissa rummut ja kitara. Ei polta ja juo joskus pari saunakaljaa.

10v luonnonlapsi, ujo ja rauhallinen poika, joka pelaa sählyä ja leikkii paljon ulkona. Viihtyy yksikseen. Luova lapsi ja erittäin taitava käsistään. Hyvä koulussa. Antelias ja lojaali.

14v tuittupää prinsessa, jolla pitää olla kaikki viimeisen päälle. Aloittelee mielellään uusia harrastuksia ja lopettaa vanhat. Tällä hetkellä suurin mielenkiinnonkohde lienee shoppailu. On kuitenkin musikaalinen ja soittanut viulua neljävuotiaasta.
Auttaa mielellään heikompia ja kovan kuoren alla herttainen tyttö.

Löytyy myös kaksi kania ja kissa.

 

Niin siis nää valkoisten kotien omistajat on näitä talon säästäjiä Eli niitä joilla on niin paljon tekemistä, harrastuksia, töita etc. että koti todellakin pysyy valkoisena kun ei siellä ihmisii näy....


EI SAA ottaa tosissaan. Tuli vaan mieleen noista yläpuolen luettelijoista.....