Miksi lapsi on "pikkuvanha" ja pyrkii vanhemman rooliin?

  • Viestiketjun aloittaja vanhana syntynyt
  • Ensimmäinen viesti
vanhana syntynyt
Tyttäreni on 3,5v. Hän on tosi kova ohjaamaan ja neuvomaan meitä vanhempia (etenki isäänsä) ja vielä "meidän sanoilla".
Esimerkiksi isä pudottaa vahingossa roskan: "Isä! Ei roskaa saa pudottaa lattialle, laita se roskiin!"
tai olemme leipomassa:
"Noin juuri äiti, laita nyt jauhoja! Sekoita nätisti, varo ettei se kaadu."
olemme lähdössä ulos
"Isä, laita tämä takki päälle. Laita vetoketju kiinni!"

Hän myös iälle tyypillisesti sanoo olevansa iso ja mielellään isompi kuin muut lapset esim. Hän ei saa juuri koskaan raivareita ja toimii kyllä ohjeiden mukaan, mutta välillä kyllä ärsyttää hänen "komentelu" ja ohjaus.

Onko ohimenevää ja mikä olisi hyvä tapa tähän suhtautua. Nyt olen suhtautunut neutraalisti ja toisinaan sanonut "minä olen aikuinen, ei sinun tarvitse huolehtia". Hän on ainut lapsi.
 
vanhana syntynyt
Hän on perhepäivähoitajalla, jossa 1 saman ikäinen ja 2 vuoden nuorempaa. Sen lisäksi naapurissa eri-ikäisiä lapsia, joiden kanssa ulkoillaan pihalla ja ystävieni lapset joita tapaa viikoittain.

Leikit sujuu hyvin, on sujuvasti sekä ohjaavana, että ohjattavana riippuen seurasta. Minun ja hoitajan mielestä muuten ihan tasapainoinen tapaus siis.
 
vierass
Ei sitten minusta ole ongelmaa. Toiset ovat vaan tomerampia. Ohjaa vaan sen verran, etta miten ollaan kohteliaita ja ettei mene koskaan kaverien kiusaamiseksi, mika sinansa on sitten jo ihan toinen asia eika liity lapsen synnynnaiseen luonteeseen. Empaattinen voi olla tomerampikin.
 
"saana"
Kuuluu kehitykseen, ottaa mallia vanhemmistaan ja näin itsekin opettelee sääntöjä ja elämää yleensä. Toki kannattaa kiinnittää huomiota liialliseen komenteluun, itse kiellän komentelemasta aika ajoin, kun välillä leikitkin menee pomottamiseksi. Meillä lapsi toistaa omissa leikeissään hahmoja juuri vanhempiensa sanoilla ja näin läpikäy kuulemaansa ja oppimaansa!
 

Yhteistyössä