miksi miehen lapsesta täytyy tykätä?

En ymmärrä miksi mun pitäisi tykätä miehen lapsesta sillä perusteella että olen ottanut miehen jolla on ennestään lapsi?
En pidä lapsesta enkä lapsen käytöstavoista, kieroilusta, kiusaamisesta enkä voi mitään että lapsi yksinkertaisesti ärsyttää mua suunnattomasti.
Asiaan vaikuttaa toki se, että lapsella ei ole mitään sääntöjä eikä kieltoja, vaan hän saa tehdä mitä itse haluaa. Mun mielestä on väärin että yksi lapsi voi terrorisoida käytöksellään koko meidän perhettä. Olkoonkin isänsä esikoinen, silti sillä pitäisi olla samat säännöt kun kaikilla muillakin lapsilla. Vaan kun lapsi ei sitten tule ollenkaan jos ei saa tahtoaan läpi. Isä joutuu joka kerta lahjomaan jollain kun lapsi on huomannut että näin saa kaikkea kivaa uutta :headwall:
En tykkää, en tykkää, en tykkää :x
Olen miehellekin kertonut mikä tuossa asiassa mättää, mutta mies on totaalise sokea lapsen oikuille :headwall:

 

Onpas hyvä ku kakarat osaa panna hanttiin tätä nykymaailman meininkiä.

Kyllä on kuulkaa näillä uusioperheillä 50 vuoden päästä sukuhaudat sekasi.

Aivan oikein että mukulat antaa täydeltä laidalta.

Yksi yhteinen piirre näissä YH/UUSIO-naamoissa on:

KAIKKI HUUTAA LAPSEN ETU ENSIN.

Lapsen etu on sitä että iskä ja äiskä tykkäätoisistaan ja elelee kimpassa.

Ja tän ku sanoo niin joku luuseri rupee vääntämään MUT-KU MUT_kuA

Mutta niin se on ja niin sen täytyy olla.

Eli kaikki eronnet ootte jo pelin menettäneet ja
yhdessä toimineet eniten lapsen edun vastaisesti - NII SE ON.

Ja nut sitten vaan sitä MUTKUA kiejoittelemaan.
Eihän tät voi myöntää.

Mä oon nähnyt noita UUSIO-otuksia ja ovat niin ylimielisiä, että ittes ei oo ikinä vikaa.

VOI JEE JEE

TOIVOTTAVSTI UUSIOMUKULAT ON TEILLE TOSI VEEMÄISIÄ.

 

Lapsellinen kirjoitus !

Ensinäkin yksin et voi ydinperhettä kasassa pitää,jos jompi kumpi lähtee,niin siinä olet yksin. Tämän jälkeen joidenkin mielestä pitäisi alkaa nunnaksi ja elellä lapsen/lasten kanssa siihen saakka kun nämä ovat aikuisia??

Ihmeellinen ajatusmaailma sinulla,ei voi muuta sanoa.

Aloittajalle: Miehen lapsesta ei ole pakko pitää,mutta helpompaa,tietysti on kaikille osapuolille,jos lapsesta löytää myös jotain positiivista.
Tiedän kyllä mitä on lapsen kanssa,joka hakee huomiota negatiivisin keinoin: Valehtelemalla, kiusaamalla,levottomuudella yms... Aiheuttavatko nämä joissain aikuisissa positiivisia reaktioita? Aivan,eivät,va
an ainoastaan negatiivisen kierteen,josta itsekin haluaisin pyristellä pois,mutta mietn,kun inhotus vain lisääntyy??

 

Tälle palstalle yh- ja uusperhe-palstalle on tullut joku elämäänsä kylläswtyhnyt provoilija, näitä saman tyyppisiä kommentteja on joka ikisessä viestissä vastauksina ja omana aloituksenakin.

Kyseessä on ihminen, jolla on pieni elämä ja/tai joka on katkeroitunut elämäänsä kun muija on lähtenyt tai sitten kun itse joutuu olemaan yksin lasten kanssa ja on yh. Tai sitten vaan huvikseen kirjottelee.. köyhä
elämä.
Niin tai näin, jos on eronnut, ei mikään ihme, että exä nakkasi pihalle tommosen köyhämielisen tyypin.

 

\

En ymmärrä miksi mun pitäisi tykätä miehen lapsesta sillä perusteella että olen ottanut miehen jolla on ennestään lapsi?
En pidä lapsesta enkä lapsen käytöstavoista, kieroilusta, kiusaamisesta enkä voi mitään että lapsi yksinkertaisesti ärsyttää mua suunnattomasti.
Asiaan vaikuttaa toki se, että lapsella ei ole mitään sääntöjä eikä kieltoja, vaan hän saa tehdä mitä itse haluaa. Mun mielestä on väärin että yksi lapsi voi terrorisoida käytöksellään koko meidän perhettä. Olkoonkin isänsä esikoinen, silti sillä pitäisi olla samat säännöt kun kaikilla muillakin lapsilla. Vaan kun lapsi ei sitten tule ollenkaan jos ei saa tahtoaan läpi. Isä joutuu joka kerta lahjomaan jollain kun lapsi on huomannut että näin saa kaikkea kivaa uutta :headwall:
En tykkää, en tykkää, en tykkää :x
Olen miehellekin kertonut mikä tuossa asiassa mättää, mutta mies on totaalise sokea lapsen oikuille :headwall:

Jännä että ne miehen lapset on aina niitä huonokäytöksisiä,valehtelijoita ym joista ei millään voi pitää

 

Tuota samaa minäkin olen ihmetellyt kuin edellinen. Miksi kukaan ei tunnu ajattelevan, että omat lapset voisivat olla vastaavassa asemassa oman exän kodissa. Ihan kauhealta tuntuisi, että omat lapset olisivat "suurennuslasin alla" ihanine puolineen ja pikkuvikoineenkin. Kukapa meistä olisi täydellinen, varsinkin, jos pitäisi esim. joka toinen viikonloppu vaihtaa paikkaa, jossa ei edes kokisi oloaan tervetulleeksi tai vaikka tuntisikin, niin olisi opettelemista toisen perheen tavoissa. Ja vaikea olisi muuten arvostaa omaa miestäni, jos hän ei pyrkisi pitämään lastensa puolia - kohtuudella tietenkin.

 

Ensinnäkin: Näen kyllä myös omien lasteni virheet ja puutteet, ne ei vaan toteudu yhtä vallitsevassa määrin kun miehen lapsella. Siks toisekseen; kyse oli siitä että tämä lapsi voi mielin määrin kiristää ja uhkailla vanhempiaan ja lisäksi kiusáta ja terrorisoida muita lapsia koska häntä ei saa kieltää. Sekö on oikein että omia lapsia kiellän ja neuvon toimimaan oikein, mutta tälle lapselle ei niin tehdä? Tasapuolisuutta toivoisin ainoastaan, mutta sitä ei löydy.

 

Ei tarvi pitää miehen lapsista. Sietää täytyy jos miehen kans haluaa olla. Ja talossa talon tavoilla. Minä ja mieheni ainakin ollaan samaa mieltä että meillä käyttäydytään niinkuin me halutaan ja lapset sen mukaan. Ei ole kyllä tuottanutkaan mitään ongelmia, ainakaan vielä.. Mutta mieheni tietää että tulen meidän lapset kasvattamaan eri tavalla kuin hänen exänsä ja se hänelle sopii oikein hyvin..

 

\

Onpas hyvä ku kakarat osaa panna hanttiin tätä nykymaailman meininkiä.

Ei se nykymaailman meininki oo sen kummempaa kun entisen maailmankaan.

Ennen vaan tänne kiitos väkivallalla tuodun pakkouskontomme naiset pysyivät nyrkin ja hellan välissä ja miehet sai tehä mitä huvittaa, ainoa syy eroonhan oli naisen uskottomuus.
Lapset sai remmiä.

Ihan turha puhua mitään #&%?$!* mistään nykyajan meiningistä. Samanlaisia ihmiset on aina olleet.

 

riittää ydinperheen äideissä. Kuten sanottua,tämä pitää kokea,ennen kuin voi arvostella! Ja kaikki lapset eivät asu äitinsä kanssa,vaan on lapsia,jotka asuvat isiensä ja äitipuoliensa kanssa.

 

\

riittää ydinperheen äideissä. Kuten sanottua,tämä pitää kokea,ennen kuin voi arvostella! Ja kaikki lapset eivät asu äitinsä kanssa,vaan on lapsia,jotka asuvat isiensä ja äitipuoliensa kanssa.

Ja näitä lapsia ei kateeks käy

 

eihän kukaan sitä lasta käske rakastamaan kuin omaansa, mutta kyllä se kuitenkin on näin että uusperheellisellä paketissa tulee puoliso ja puolison entiset lapset. Ja aikuisen ihmisen pitää tämä hyväksyä, se että ne lapset "roikkuu" kuvioissa mukana pidit heistä tai et. fiksuinta tietysti fiksun aikuisen olisi käyttäytyä kuin aikuinen ja suhtautua uuden puolisonsa lapsiin asiallisesti ja ymmärtäväisesti. ei se lapsellakaan helppoa ole kun kuvioihin yhtäkkiä tupsahtaa uusi äiti tai isä ja lapsiraukka ei välttämättä tajua mistä on kyse.
jos jo etukäteen ajattelee ettei voi puolisonsa lapsia edellisesta suhteesta sietää, niin kannattaa tosiaan harkita kannattaako sellaisen kanssa edes yhteiselämää alottaa. puolisosta voi erota mutta ei lapsista eli uusi suhde ei saa aiheuttaa lasten syrjäyttämistä aika uusi puoliso saa vaatia mitään siihen suuntaan.

 

tosiaan ihmisten elää pelkästään lasten ehdoilla ja jättää uudet suhteet,siihen saakka kun lapsi on aikuinen?
Vai mikä tämä teidä pointti oikein on?
Uusperheessä eläminen on haaste,haaste se olisi teillekin...
Miksi muuten kirjoitatte tänne?

 

\

tosiaan ihmisten elää pelkästään lasten ehdoilla ja jättää uudet suhteet,siihen saakka kun lapsi on aikuinen?
Vai mikä tämä teidä pointti oikein on?
Uusperheessä eläminen on haaste,haaste se olisi teillekin...
Miksi muuten kirjoitatte tänne?

ei lapsen ehdoilla vaan lapsikin huomioonottaen. Ja käyttäytyen kuin aikuinen eikä alentuen käytöksen tasolla samanlaiseen kiukutteluun kuin lapsi jonka turvallinen ympäristö on "rikottu" kun vieras aikuinen on astunut kehiin ja vienyt osan rakkaasta äidistä tai isästä.
*nimimerkillä uusperheellinen minäkin*

 

\

Tuota samaa minäkin olen ihmetellyt kuin edellinen. Miksi kukaan ei tunnu ajattelevan, että omat lapset voisivat olla vastaavassa asemassa oman exän kodissa. Ihan kauhealta tuntuisi, että omat lapset olisivat "suurennuslasin alla" ihanine puolineen ja pikkuvikoineenkin. Kukapa meistä olisi täydellinen, varsinkin, jos pitäisi esim. joka toinen viikonloppu vaihtaa paikkaa, jossa ei edes kokisi oloaan tervetulleeksi tai vaikka tuntisikin, niin olisi opettelemista toisen perheen tavoissa. Ja vaikea olisi muuten arvostaa omaa miestäni, jos hän ei pyrkisi pitämään lastensa puolia - kohtuudella tietenkin.

Omien lasten kanssa se on erilaista senkin takia, että he ovat siinä koko ajan: jos lapsi toilailee ja hölmöilee, tai käyttäytyy huonosti, vastaavasti myös hänen hyvätkin puolet tulevat esille.

Etälapset ovat vain pienen hetken, pari päivää. Kun sinä aikana lapsi käyttäytyy huonosti, aikaa ja energiaa menee sen korjaamiseen, komentamiseen (jos siis on lupa komentaa), mutta jóskus asiat jäävät tavallaan auki ja selvittämättä, kun se aika on niin lyhyt. Esim. etälapsi menee kotiinsa ja sen jälkeen arkena selviää joitain heidän tekemisiään tai tekemättä jättämisiään, asia jää siis ilmaan 2 viikoksi..

Oma lapsen kanssa jaetaan surut ja murheet, mutta myös ilon aiheet. Etälapsi vain käväsee, Iloja on vähän jaettavana, jos koko tapaaminen menee käytöksen korjaamiseen ja puuttumiseen.

Ja miten niin perheiden erilaiset tavat????
Jos lapsi käyttäytyy hyvin ja on fiksu ja kiva ja asiallinen, hän selviää kyllä niistä "erilaisista" tavoistakin.
En jaksa uskoa että suomalaisissa perheissä kovin erilaiset tavat on... paitsi että on.
Meillä syödään siististi, istutaan tuolilla.
Meillä ei edes vaippaikäinen keekoile alusvaatteissaan koko päivää.

Miehen etälapset äiti-kodissaan lapsilla ei ole "alaosavaatteita", ovat siis isot koululaiset ja äiti myös pelkissä sukkahousuissa tai kesällä alushousissa.
Ruokapöytätavat on epäsiistit: esim. 12-v lapsi sai mämmiä sukkajousujensa reisiin :\| koska oli istunut jotenkin jalat solmussa ja osin pöydälläkin ja sukkahousut ovat se koti-sisä-vaate.
Lapset eivät osaa vieläkään käyttää veistä ja haarukkaa!!?? \|O
Noin 5 vuotta olen viikonlopputapaamisella opettanut ja miestä vaatinut samaan, kotona ei tätä taitoa opeteta.

Etälapset eivät siisti jälkiään, lelujaan, tavaroitaan, petaa vuoteitaan ja meillä tämä vaaditaan ja etälapset kodissaan käsittelevät tavaroitaan ikään kuin ajatukselle;: ei väliä, saa mennä rikki jos menee, ja meillä tätä ei suvaita.

Että kovin erilaista on.

 

Saavatko nämä teidän mainitsemanne puolison kaameat kakarat jatkuvasti ikävää palautetta päivähoidossa/koulussa huonosta käytöksestään? Ei mitä tahansa koulu tai hoitopaikkakaan hyväksy, vaan opettaa mikä on sallittua ja mikä ei!
Kyllähän te olette niitä, jotka kerrotte kotinne säännöt ja niitä tulee noudattaa. Varmasti vieraidenne lapset ja lastenne kaverit saavat tietää säännöt ja he noudattavat niitä, vai kuinka? Jos ei homma suju, niin sitten siitä seuraa se, ettei sellaisia vierailijoita voi käydä...
AP: Oletko miettinyt että miehelläsi on kyllä vastuu tästä lapsen käyttäytymisestä ja siitä paisuu iso ongelma, jos se painetaan villaisella. Perheneuvola on paikka, johon voitte mennä asiaa selvittämään, kaikki yhdessä. Miten lapsi osaa tämän ratkaista yksin ja toimia oikein kun ette aikuisetkaan sitä saa selvitettyä?

 

Mä sanoisin, että miehen lapsesta täytyy tykätä, koska muuten yhteiselämä voi olla hyyyyyvin vaikeaa. Siis jos asutaan yhdessä ja ns. äitipuolen on tarkoitus viettää lapsen kanssa myös aikaa, vaikka sitten vain viikonloppuja. En ainakaan itse haluaisi asua edes ajoittain ihmisen kanssa, josta en välitä yhtään tai jota en voi sietää :\| . Ihan kamala ajatus. Sanoisin omana kantanani, että jos ei miehen lapsista tykkää niin hommasta tulee loppu ennen pitkää.

 

Olen taas vastaamassa täällä.

Ainakin meillä etälapset ovat ihan tavallisia ja käsittääkseni ihan hyvin käyttäytyviä lapsia muualla, mummolassa oikein söpöjä ja suloisia herranterttuja, oi kuin suloisia ja ihania, suitsuttaa mummo ja kuinka hieno mielikuvitus heillä onkaan !

Meillä minä en tätä mielikuvituksen rikkautta ole huomannut; eivät leiki, katselevat vaan tavaroitaan siis silloin kun leikki-ikäisiä olivat.. eivät rakentaneet leikkiä missään eikä mistään vaikka puitteet oli.

Mutta se, miksi meillä sitten kaikenlaista.. siksi varmaankin, ettei meillä tarvitse välittää, eli LÄHIÄIDIN ASENTEET VAIKUTTAVAT LASTEN KÄYTTÄYTYMISEEN

:attn: :attn:

Ja tykkäämisestä ei voi pakottaa.
Ei, vaikka mies hokee, itse hokee, vaikka suku sanoo, mitä ja miten kuuluu tuntea toista ihmistä kohtaan, ei vaikka täällä palstalla kivitettäisi miten ja määrättäisi, että sitten ensi tapaamisella sinun kuuluu tuntea tämmöisiä ihania tunteita tätä ja tätä ihmistä kohtaan.

Ei niitä voi määrätä.
Niihin kasvetaan puolin ja toisin vastuun, oikeuksien ja yhdessäolon kautta, mutta jos etälapsia EI KIINNOSTA se yhdessäolo, ja jos EI ANNETA oikeuksia, ja edelleen lähiäidin taholta syydetään sontaan päälle ja vedetään mattoa alta, on kovin vaikea luoda suhdetta; kovin vaikea pitää.

ONNEKSI minulla on mies, joka tajuaa ettei tunteet syty sormea napsuattamalla eikä vaadi minua rakastamaan hänen lapsiaan kuin omiani. Hän toivoo, että hyväksyn ja siedän ja sen teen.

Enhän minä ainakaan, eikä varmaan moni muukaan, suoraan kaikkia ikäviä tunteitaan näytä ja osoita etälapsille käytännössä !! Osaa sitä aikuinen käyttäytyä! Se, että lapsi vaistoaa, on eri asia.

Mutta muuten lapsia voi kyllä kohdella asiallisesti ja täällä sitten on se foorumi, missä päästetään ulos kaikki.. että edes jossakin.. :heart:

 

Tänne kirjoittavien (yksinhuoltajien )on tuomittava niin kiihkeästi. Entä,jos sinä ottaisit yksin huoltajana ex-miehesi nykyisen naisen lapsen hoitoon ,joka toinen viikonloppu? Tekisitkö sen ilomielin? Siinä on samaa asetelmaa kuin näissä äitipuoli+isä+kummankin lapset-perheissä.
Sitä on vaan prk:leen vaikea asettua toisten asemaan.

t. äitipuoli,joka hoitaa toisten lasta kellon ympäri,joka päivä.

\|O

 

En pidä mieheni lapsista.. mutta en heitä inhoakkaan,
ovat oikeastaan vapaehtoinen pakko.. no meillä vierailevat erittäin harvoin. niin ei oo ongelmia. ovat kyllä erittäin kummallisia lapsia... .. kiitos tämän niin ylistetyn yh äidin... jonka aikaansaanosta nämä lasten häiriöt ovat... on ihan diagnosoitua et ei oo tämän niin ärsyttävän isin uuden kuvitelmaa... vaan täyttä totta..
joten kiitän kyllä luojaani että eivät käy meillä usein.. on meinaan raskaita nää lapset..
ymmärrän hyvin näitä jotka eivät miehen lapsista pidä... kaikista lapsista ei vain pidä.. saattaisi yhtähyvin olla esim. ystävän lapsi..
meillä vielä äiti eritoten korostaa että meillä pitää olla ilkeä ym.. meitä ei tarvitse totella jne... t hienoa hallelujaa vaan nää yht.....

 

Mielestäni on vähimmäisvaatimus, että pitää elämänkumppaninsa lapsista, erityisesti jos lapset ovat alaikäisiä. Jos ei puolison lapsista voi pitää niin kannattaa etsiä sellainen kumppani, jolla ei ole lapsia. Itse en voisi elää sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pidä lapsistani ja vielä kehtaisi pokkana myöntää sen ja vaatisi minulta ymmärrystä. Miettikää hyvät naiset edes vähän itseänne ja itsekkyytenne määrää.
On myös aivan turha väittää, että omien lasten kiukutteluun ja äksyilyyn suhtautuisitte samalla tavalla, kuin puolisonne lasten. Jos näin olisi, ette kirjoittelisi tänne noita älyvapaita juttujanne. :'(

 

\

Tänne kirjoittavien (yksinhuoltajien )on tuomittava niin kiihkeästi. Entä,jos sinä ottaisit yksin huoltajana ex-miehesi nykyisen naisen lapsen hoitoon ,joka toinen viikonloppu? Tekisitkö sen ilomielin? Siinä on samaa asetelmaa kuin näissä äitipuoli+isä+kummankin lapset-perheissä.
Sitä on vaan prk:leen vaikea asettua toisten asemaan.

t. äitipuoli,joka hoitaa toisten lasta kellon ympäri,joka päivä.

\|O

Minun lapseni ovat olleet nykyisen mieheni ex:n luona useastikin hoidossa. Ja hyvin on mennyt. Ja lapset ovat siis vain minun, eivät minun ja nykyisen mieheni yhteisiä. Ei se vaadi kuin joustavuutta ja hyvää tahtoa.

 

Aika harvoilla se toimii noin hyvin kuin Bellalla...

Kyllä miehen lapsia tarvitsee sietää ja kohdella samalla tavalla kuin omiaan,se on totta se,mutta kukaan ei käske rakastamaan.

Jos emme olisi miehen kanssa yhdessä,hänen lapsensa olisi tällä hetkellä ympärivuorokautisessa päiväkodissa hoidossa ja myöhemmin syksyllä iltapäivähoidossa+ yksin kotona iltaisin. Missäköhän tuo olisi miehen yövuorojen aikaan? Oma äiti ei hoida,ainoastaan huolehtii omasta navastaan.
Kukaan ei arvostele äitejä joita ei pas:kan vertaa kiinnosta oma lapsi,mutta meitä äitipuolia,meitä rangaistaan senkin edestä. :headwall:

 

miksiköhän ne lapset miehen edellisestä suhteesta ja anopit on lähes aina kamalia? ja omat kullanmurut ihania ja oma äiti aika usein (vaikka kun lukee tätä palstaa niin taitaa olla trendinä morkata omaa äitiäkin kun se on eri sukupolvea).
Pitäisikö joskus asettua sinne miehen ja miehen lasten asemaan ja miettiä miltä itsestä tuntuisi? Ja miettiä johtuuko lasten "kiukuttelu" ihan rehellisesti vaan siitä syystä että he toki protestoi uutta tilannetta ja isän uutta vastaan ja purkavat sen jonkinlajin uhmana oli ikä mikä vaan. Johtuisiko joskus oikeasti siitä äitipuolen asenteestakin?
en ole äitipuoli mutta lapsellani on isäpuoli jota ei tosin tuolla nimellä ole koskaan kutsuttu vaan puhuttelee etunimellä tai sitten täysin tuntemattomille esittelee isänä (kun ei jaksa lähteä selostamaan kaikkia kuvioita, itse sanoi noin jo vuosia sitten). Samoin mieheni monesti mainitsee tuikituntemattomalle että meillä on kolme lasta vaikkei ne kaikki yhteisiä olekaan.
kannattaa katsoa peiliin ja miettiä haluaako olla ja käyttäytyä kuin aikuinen vai haluaako alentua uhmaajan tasolle ja vastata uhmalla ja kiukuttelulla.
kasvatussäännöt ja muut säännöt voi luoda yhdessä, ja ehkä pitää juuri yhdessä ettei tule tilannetta "et minua komenna, et ole minun äiti" mutta kun sääntöjen takana on molemmat johdonmukaisesti niin asia toimii toisin. Ja se että niiden sääntöjen ja kurin lisäksi myös "rakkautta" jos toisen lasta voi rakastaa, mutta ainakin välittää ja kantaa huolta.

 

\

Pitäisikö joskus asettua sinne miehen ja miehen lasten asemaan ja miettiä miltä itsestä tuntuisi? Ja miettiä johtuuko lasten "kiukuttelu" ihan rehellisesti vaan siitä syystä että he toki protestoi uutta tilannetta ja isän uutta vastaan ja purkavat sen jonkinlajin uhmana oli ikä mikä vaan. Johtuisiko joskus oikeasti siitä äitipuolen asenteestakin?
en ole äitipuoli mutta lapsellani on isäpuoli jota ei tosin tuolla nimellä ole koskaan kutsuttu vaan puhuttelee etunimellä tai sitten täysin tuntemattomille esittelee isänä (kun ei jaksa lähteä selostamaan kaikkia kuvioita, itse sanoi noin jo vuosia sitten). Samoin mieheni monesti mainitsee tuikituntemattomalle että meillä on kolme lasta vaikkei ne kaikki yhteisiä olekaan.
kannattaa katsoa peiliin ja miettiä haluaako olla ja käyttäytyä kuin aikuinen vai haluaako alentua uhmaajan tasolle ja vastata uhmalla ja kiukuttelulla.
kasvatussäännöt ja muut säännöt voi luoda yhdessä, ja ehkä pitää juuri yhdessä ettei tule tilannetta "et minua komenna, et ole minun äiti" mutta kun sääntöjen takana on molemmat johdonmukaisesti niin asia toimii toisin. Ja se että niiden sääntöjen ja kurin lisäksi myös "rakkautta" jos toisen lasta voi rakastaa, mutta ainakin välittää ja kantaa huolta.

Vaikka paljon tästä on totta, niin totta on myöskin se, että liian usein äitipuolten kirjoitukset kuitataan tuolla "Katso peiliin"-asenteella.
Äitipuolilta ,tuoreilta, lapsettomiltakin odotetaan välittömästi täydellistä epäitsekkyyttä ja aikuisuutta johon harva vasta lapsen saanut ydinperheen äitikään pystyy ja ydinperheen äidillä on kuitenkin oma toivottu lapsi jota on saanut odottaa kuukausia, muutenkin kypsytellä ajatusta omasta pikku perheestä.
Kun taas äitipuolella (siitäkin huolimatta, että on moneen kertaan miettinyt ryhtyäkö yrittämään pitää uusperhettä kasassa) on vastassaan kasa ongelmia, protestoivia lapsia ja ehkä vielä myös lapsistaan mustasukkainen eksä.
Että välitä ja rakasta ja katso siinä sitten vaan omaan peiliin.
Isäpuolta ja äitipuolta ei voi verrata. Sinä et voi verrata omaa uusperhettäsi kehenkään tuoreeseen uusperheeseen etkä isäpuolta äitipuoleen. Äideiltä odotetaan tässä yhteiskunnassa muutenkin niin paljon enemmän kaikenlaista kuin isiltä. Pätee samalla lailla niihin sosiaalisiin isiin ja äiteihin.