miksi mieheni ei lähde?

Tilanne siis tämä. Raskaus oli yllätys, minulle positiivinen sellainen, miehelleni ei. Siitä huolimatta, että oli monta kertaa sanonut, että lapsi saa tulla jos on tullakseen.

Kun kerroin raskaudesta, mieheni reagoi huutamalla naama punasena, että minun on hankkiuduttava siitä eroon. Kun en tähän suostunut, hän tönäsi minut kumoon ja huusi pakottavansa minut hankkiutumaan siitä eroon.

Tilanteen rauhoituttua, selitin hänelle etten missään nimessä vaadi häneltä mitään, hän on vapaa lähtemään, ei tarvi tunnustaa edes isyyttä. Hänen suurin murhe sillä hetkellä oli se, että hän joutuisi koko loppu elämänsä maksamaan jollekin kakaralle. Sanoin vielä, että voidaan yhteisille tuttaville ja sukulaisille kertoa, että olin pettänyt hänet, että lapsi ei siis ollut hänen. Sanoin näin koska ajattelin ettei hän näin ollen tuntisi tarvetta esittää muille, että hän on vastuullinen mies.

Tästä huolimatta, hän ei ole mihinkään lähtenyt. Nyt siis jo rv34. Kertaakaan hän ei koko aikana ole kysynyt vointia tms. Päinvastoin, jos olen yrittänyt jotain kertoa, hän on huutanut ettei hän halua kuulla sanaakaan koko kakarasta. Kotona olevia vauvan tavaroita hän vaan potkii kun ne ovat kuulemma tiellä. Kuljen kotona jopa vatsaani piillottaen koska hän on ilmoittanut ettei kestä katsella sitä. Seksiä ei olla harrastettu kertaakaan sen jälkeen kun ilmoitin raskaudesta, ei olla suudeltu eikä halattu.

Kuukausi sitten hän tuli baarista kotiin ja rupesi tönimään minua ympäri asuntoa koska häntä ärsytti että joku odottaa häntä kotona maha pystyssä. Jälleen huutamalla, hän ilmoitti että lapsi on annettava sitten pois, että tähän taloon ei mitään kakaroita tule. Eilenkin kuulemma ärsytin häntä niin paljon ettei hän "enää vastaa seurauksista mitä täällä tapahtuu" jos en heti lopeta. Yritin vain häntä halata. Tulkitsin edellisen jo aika selväksi uhkaukseksi.

Näin hän siis käyttäytyy kotona kun ollaan kaksin. Muille hän esittää sitten jotain ihan muuta. Heidän kanssa hän nauraa ja suunnittelee lapsen tulevaisuutta. Näyttelee olevansa iloinen ja huomaavainen, kiinnostunut lapsestaan. Muiden aikana hän jopa erehtyy välillä silittämään masua tai puhumaan lapselle.

Selittäkään nyt hyvät ihmiset minulle miksi hän ei lähde?! Miksi hän ei heti silloin alussa kun kukaan ei vielä tiennyt raskaudesta, lähtenyt?! Ei kai hänkään voi olla onnellinen tällaisessa tilanteessa? Jos minä ja vauva ollaan niin hirveitä, miksi hän pysyy meidän kanssa?
 
yrtti
sitä en tiedä, miksei mies lähde, mutta sinun kyllä kannattaisi lähteä ja pian, ennenkuin satuttaa sinua ja/tai vauvaa.

Raskaana olevan töniminen on jo sen sortin pahoinpitelyä (vaarallista!) että se jo yksistään riittää syyksi lähtemiseen. Lisäksi vielä kuvaamasi henkinen väkivalta.

Mielestäni kysymys kuuluukin; MIKSI SINÄ ET LÄHDE?

Luulisi oman ja vauvan terveyden olevan tärkeintä.
Jos mies vihaa jo vauvan TAVAROITA noin, niin mitä on odotettavissa, kun vauva itkee?

Kerää siis kamasi, vielä kun voit, äläkä jää odottamaan, mitä mies tekee. Miehesi käytös on SAIRASTA.
jos se yhtäkkiä alkaakin tykkäämään vauvasta, voitte katsoa tilannetta uudestaan vauvan synnyttyä, mutta tällähetkellä ei kyllä kannattaisi moisen kanssa saman katon alla asua.

Ja jos asunto on sinun, niin sano miehelle, että nyt on lähdettävä, et hyväksy tuollaista käytöstä hetkeäkään.

Tottakai se kohtelee sinua kuin elukkaa, kun annat sen tehdä niin. Mitäs luulet sen tekevät vauvalle? Potkiiko sitäkin?

Tee nyt heti selväksi, että et hyväksy tuollaista käytöstä. Parhaiten se käy selväksi pakkaamalla omat/miehen kamat.

Olen itsekin vastaavassa suhteessa ollut, ja raskaaksi tullessani (vaikka olikin "toivottu" raskaus,) silmäni aukesivat -viimeinkin, tein abortin ja jätin miehen. -ja se oli paras ratkaisu.
(raskauden keskeytin, koska pelkäsin miestä tosissani, ja vauvan kautta olisin joutunut olemaan "kiinni" hullussa miehessä loppuikäni. Ajattelin paitsi omaa, myös lapsen turvallisuutta ja tulevaisuutta.
 
Miten voi 'pitää' tollasta äijää?
Mieti hei vähän lastas kanssa.
Vai selitätkö joskus tulevaisuudessa 3 vuotiaalle että ei se isi oikeesti lyönyt äitiä pikkasen tönäsi vaan, äitillä nyt on tällaset meikit?

Tää on asia mitä mä en opi ikinä ymmärtämään.
Anteeksi vaan "pikkasen" tuohtunut kommentti.
 
Olen edellisten kanssa aivan samaa mieltä.Jo nytkin kun vauvan tavarat saavat vihan valtaan niin mitä tosiaan sitten kun olet kotona pienen vauvasi kanssa????
Jos vaikka miehesi käykin vauvaan käsiksi niin silloin voi jo olla myöhäistä.Sinuna lähtisin pois koko suhteesta,eihän noin voi elää.Sinun kuuluisi nauttia odotuksesta ja rentoutua eikä koko ajan pelätä miestäsi.Pärjäät kyllä vauvasi kanssa (sanon tämän kokemuksesta)paremmin kahdestaan ja rauhallinen ympäristö olisi vauvallekin eduksi.
Itse tietysti teet ratkaisusi mutta nyt taidat mennä p.erse edellä puuhun jos suhdetta jatkatte.

Tsemppiä ja voimia :hug:
 
eräs
voi rakas ihminen lähde ja pian ja jos asunto on sinun eikä mies lähde: vaihdata lukot ja pyydä pakkaamaan tavaransa sitten kun sulla on joku siellä tukena ja turvana. Miehesi on sairas ja tarvitsee apua. Hanki myös apua itsellesi ja pian. Käy vaikka juttelemassa neuvolassa tai psykologin luona. Onkai sinulla ystäviä tuttavia jotka voivat auttaa sinua. HANKKIUDU NYT EROON SIITÄ MIEHESTÄ JOKA ON VAARALLINEN!!!
 
Samaa mieltä ku muut. Jos mä olisin sä(siis ap),niin en kyl kattelisi tollasta äijää päivääkään!! Jos äijä ei ymmärrä lähtee niin lähde sinä.
Pyydä sun luokses joku luotettava henkilö(vaikka omat vanhempas) ja pakkaatte yhdes tavarat ja samalla se luotettava henkilö on myös turvana sulle ja sun vauvalles.
 
pahasilmä
Sun mies ei lähde, koska sä oot sen vallassa. Sä oot vapauttanut sen kaikesta vastuusta, mutta sillä on edelleen valta. Sun pitäs lähtee pakoon, jos haluut pitää lapsen ja synnyttää sen elävänä.

Se mies tappaa sut ja sun lapset jos sä et lähde. Ajattele, jos se tönii sinua ja kaadut ja raskaus menee kesken???

Sun mies ei rakasta sua, vaan se rakastaa vaan hallita sua. Jos et halua olla kenenkään orja tai alamainen, niin lähde äkkiä pois, kohta et enää pysty. Ja miehen kanssa on turha neuvotella asiasta. Se saattaa satuttaa sua, jos sanot sille, että oot ehkä lähdössä.
 
Kauhistunut
Jos et kenenkään muun takia, niin VAUVAN TAKIA, hankkiudu eroon tuollaisesta miehestä ja heti! Etkö ymmärrä, mitä voi vauvalle tapahtua, kun mies on noin agressiivinen jo nyt ?! Vauva on aivan avuton, en voi ymmärtää tuollaisia naisia, jotka vaarantavat oman lapsensa hyvinvoinnin! :'(
 
Lähde mahdollisimman nopeasti.Turvakotiin ensin ja hankit asunnon sinulle ja lapsellesi.
Miehen käytös on sairasta ja erittäin väkivaltaista.
Tuon tyyppinen henkilö voi pahoinpidellä niin vauvasi kuin sinutkin.
Luultavasti tuntematta edes syyllisyyttä.
Lähestymiskiellon hankkimista kannattaisi myös harkita kun olet muuttanut.
Luultavammin mies tulee ahdistelemaan sinua lähtösijälkeenkin.
Ole omassa elämässäsi sankari suojellen itseäsi ja lastasi.
Lähde pois ennenkuin on liian myöhäistä.
 
Yritä saada tilanne rauhoittumaan mahdollisimman pian. Lähde itse tai vaihdata lukot tms.

Keskity itseesi ja omaan hyvään oloosi. Ei ole kauan aikaa, kun vauvakin jo syntyy ja tarvitsee sinua.

Herää nyt nainen! :hug:
 
\|O empä tiedä miksei hän lähde..mut miks h.elvetissä sä et ole lähtenyt jo??Ajattelitko antaa lapsellesi noin "hyvän" elämän...??Ei pahalla mut mieti nyt vähän ja lähde pois sen miehen luota!! :headwall:
 
virve
huh huh ,jos tää juttu on totta. Tosi raukka mies tai siis ei mies ollenkaan. Raskaana olevaa naista tönii. Kysyppä mieheltäsi oisko sillä munaa töniä jotain kokoistansa tosipaikan tullen. En usko. Lähe vetään ja äkkiä tollasen nörtin tyköä. :wave:
 
Mun isä oli mun äidille melkein tuollainen äitini ollessa raskaana. välittämättä syntymättömästä lapsesta mm. pahoinpiteli äitiäni.
äitini oli liian heikko lähteäkseen ja koko avioliiton ajan elätteli toiveita että ehkä se siitä vielä muuttuu. mutta eipä muuttunut ja jatkoa seurasi onneton elämä seuraavat 30 vuotta ja huono miehenmalli sekä parisuhteenmalli lapsille sekä erittäin välinpitämätön isä jonka taakka seuraa minua ja veljeäni ikuisesti.
eli välitä itsestäsi ja lapsestasi ja jätä se mies.kukaan ei ole tuollaista ansainnut!
go on sister :heart:
 
Mies ja yövuoroa
Kyllä sinun täytyy nyt herätä jo! Teidän parisuhde on muuten ennen pitkää iltapäivälehtien lööpeissä - eikä mitenkään positiivisessa mielessä.. :/

Tuollaisen rentun kaksinaamaisuus saa aikaan vain surullisia otsikoita...

Ja saa aikaan meille "kunnon" miehille halun ottaa jätkää pillistä kiinni ja vähän.... :x !!
 
epäilen kun vauva syntyy ja hän näkee sen pienen ihmisen kasvot hänen sydämensä sulaa, tai sitten hän on tunteeton paska :snotty:

kamalaa käytöstä sinua kohtaan. Tiedän millaisessa tilanteessa olet kun olet ollut noin pitkällä raskaana ja vauva tekee jo tuloaan eikä haluaisi miettiä muita asioita ollenkaan.

tsemppiä ja keskustelu ukon kanssa ja rajat tuolle tekemiselle. Älä jää lapsesi kanssa katsomaan jos hän jatkaa tuollaista käytöstä, vai oletko sitten sellainen nainen joka vain alistuu kaikkeen mitä mies tekee???? herää jo....ennen kuin on liian myöhäistä
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tilanne siis tämä. Raskaus oli yllätys, minulle positiivinen sellainen, miehelleni ei. Siitä huolimatta, että oli monta kertaa sanonut, että lapsi saa tulla jos on tullakseen.

Kun kerroin raskaudesta, mieheni reagoi huutamalla naama punasena, että minun on hankkiuduttava siitä eroon. Kun en tähän suostunut, hän tönäsi minut kumoon ja huusi pakottavansa minut hankkiutumaan siitä eroon.

Tilanteen rauhoituttua, selitin hänelle etten missään nimessä vaadi häneltä mitään, hän on vapaa lähtemään, ei tarvi tunnustaa edes isyyttä. Hänen suurin murhe sillä hetkellä oli se, että hän joutuisi koko loppu elämänsä maksamaan jollekin kakaralle. Sanoin vielä, että voidaan yhteisille tuttaville ja sukulaisille kertoa, että olin pettänyt hänet, että lapsi ei siis ollut hänen. Sanoin näin koska ajattelin ettei hän näin ollen tuntisi tarvetta esittää muille, että hän on vastuullinen mies.

Tästä huolimatta, hän ei ole mihinkään lähtenyt. Nyt siis jo rv34. Kertaakaan hän ei koko aikana ole kysynyt vointia tms. Päinvastoin, jos olen yrittänyt jotain kertoa, hän on huutanut ettei hän halua kuulla sanaakaan koko kakarasta. Kotona olevia vauvan tavaroita hän vaan potkii kun ne ovat kuulemma tiellä. Kuljen kotona jopa vatsaani piillottaen koska hän on ilmoittanut ettei kestä katsella sitä. Seksiä ei olla harrastettu kertaakaan sen jälkeen kun ilmoitin raskaudesta, ei olla suudeltu eikä halattu.

Kuukausi sitten hän tuli baarista kotiin ja rupesi tönimään minua ympäri asuntoa koska häntä ärsytti että joku odottaa häntä kotona maha pystyssä. Jälleen huutamalla, hän ilmoitti että lapsi on annettava sitten pois, että tähän taloon ei mitään kakaroita tule. Eilenkin kuulemma ärsytin häntä niin paljon ettei hän "enää vastaa seurauksista mitä täällä tapahtuu" jos en heti lopeta. Yritin vain häntä halata. Tulkitsin edellisen jo aika selväksi uhkaukseksi.

Näin hän siis käyttäytyy kotona kun ollaan kaksin. Muille hän esittää sitten jotain ihan muuta. Heidän kanssa hän nauraa ja suunnittelee lapsen tulevaisuutta. Näyttelee olevansa iloinen ja huomaavainen, kiinnostunut lapsestaan. Muiden aikana hän jopa erehtyy välillä silittämään masua tai puhumaan lapselle.

Selittäkään nyt hyvät ihmiset minulle miksi hän ei lähde?! Miksi hän ei heti silloin alussa kun kukaan ei vielä tiennyt raskaudesta, lähtenyt?! Ei kai hänkään voi olla onnellinen tällaisessa tilanteessa? Jos minä ja vauva ollaan niin hirveitä, miksi hän pysyy meidän kanssa?
Tästä aluperäisestä viestistä on jo kulunut vuosia. Mitä kuuluu tälle ihmiselle ja tuolle lapselle?
 

Yhteistyössä