Miksi montessoripedagogiikka kieltää sadut alle kouluikäisiltä?

  • Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ihan satavarma en ole, mutta käsittääkseni se liittyy siihen, että alle kouluikäinen on ns. ensimmäisessä kehitysvaiheessa, jolloin lapsi vasta oppii erottamaan todellista ja epätodellista. Toisekseen tuona aikana lapsen keskeinen kehitystehtävä on havainnoida ja oppia todellisesta havaintomaailmasta ja ympäristötä.

Ala-asteikä suunnilleen on sitten toista kehityskautta, ja sen eräs keskeinen tehtävä on mm. moraalisuus, mielikuvituksen kehittyminen ja mm. kulttuurin pesusteiden oppiminen. Tällä kaudella saduilla on suurempi funktio kasvatuksessa kuin ensimmäisellä kehityskaudella.

Montessoripedagogiikkaan kuuluu lapsen suojeleminen tietyllä tavalla vääriltä vaikutteilta. Näin ohjaillaan kehitystä. Luulen, että satujen kieltäminen on turhan vahva sana, varmaankin kyse on siitä, että satuja ei nähdä tarpeelliseksi alle kouluikäisten kehitystehtävien kannalta.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja Nakkisormisyndrooma:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ihan satavarma en ole, mutta käsittääkseni se liittyy siihen, että alle kouluikäinen on ns. ensimmäisessä kehitysvaiheessa, jolloin lapsi vasta oppii erottamaan todellista ja epätodellista. Toisekseen tuona aikana lapsen keskeinen kehitystehtävä on havainnoida ja oppia todellisesta havaintomaailmasta ja ympäristötä.

Ala-asteikä suunnilleen on sitten toista kehityskautta, ja sen eräs keskeinen tehtävä on mm. moraalisuus, mielikuvituksen kehittyminen ja mm. kulttuurin pesusteiden oppiminen. Tällä kaudella saduilla on suurempi funktio kasvatuksessa kuin ensimmäisellä kehityskaudella.

Montessoripedagogiikkaan kuuluu lapsen suojeleminen tietyllä tavalla vääriltä vaikutteilta. Näin ohjaillaan kehitystä. Luulen, että satujen kieltäminen on turhan vahva sana, varmaankin kyse on siitä, että satuja ei nähdä tarpeelliseksi alle kouluikäisten kehitystehtävien kannalta.
Ok. Kiitos. Olen kuullut jopa niin vahvasti sanottavan saduista montessoripedogogin suusta, että "sadut ovat jopa tuhoisia lapselle alle kouluikäisenä". Kovasti kiinnostaa, mihin tämä väite perustuu. Siis onko tutkimuksia tms.

Omasta mielestäni mielikuvitusta on hyvä ruokkia ja sadut ovat hyvä keino tähän. Samoin on olemassa useitakin tutkimuksia satujen ja lukemisen yhteydestä kielenoppimiseen.

Ja vielä: eikös satujen välttäminen aliarvioi lasta? Kyllä jo kolme-neljävuotias (omien kokemuksieni mukaan) erottaa, että joku on "vain satua" eikä siis totta. Isin auto ei puhu vaikka Cars-kirjan auto puhuu tai lemmikkikani ei mene kouluun vaikka Pupu Tupuna meneekin.

Ja miten ihmeessä satuja ja fantasiaa voi oikeasti välttää? Eihän lapsi voi laulaa mitään lastenlauluja, koska useat ovat "satuja" tai katsoa edes Pikku Kakkosta!
 
wanderer
Tää kiinnostaa muakin. Totta on, että 3-4v tietää nuo yllämainitsemasi erot toden ja sadun välillä. Toisaalta eihän lapsi tiedä tuossa iässä, että mielikuvitusystävät ovat vain hänen mielikuvitustaan.

Kieltääkö montessoripedagogiikka siis kaikki sadut? Vai pelkästään niin, että ihan "satua olevat" sadut on kielletty, ja saako tarinoita, jotka voisivat periaatteessa olla totta (esim. osa Mikko Mallikas-kirjoista) lukea?
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja wanderer:
Tää kiinnostaa muakin. Totta on, että 3-4v tietää nuo yllämainitsemasi erot toden ja sadun välillä. Toisaalta eihän lapsi tiedä tuossa iässä, että mielikuvitusystävät ovat vain hänen mielikuvitustaan.

Kieltääkö montessoripedagogiikka siis kaikki sadut? Vai pelkästään niin, että ihan "satua olevat" sadut on kielletty, ja saako tarinoita, jotka voisivat periaatteessa olla totta (esim. osa Mikko Mallikas-kirjoista) lukea?
Tätäpä juuri täältä tiedustelin. aika hiljaista on...
 
Ohjaajana Montessori-päiväkodissa
Nykyään monessa Montessori-päiväkodissa on tarjolla satukirjoja. Lapsille luetaan satuja sekä "oikeasti totta" olevaa.

Montessoripedagogiikan mukaan kouluikäisestä lähtien sadut sopivat paremmin kuin sitä nuoremmille. Alle kouluikäisille on paljon kivoja kirjoja joissa tarinat ovat totuuden mukaisia, ovat kuunneltavaa siinä missä sadutkin.

Jotenkin mielsin tuon ettei alle kouluikäiselle luettaisi mitään mikä ei ole totta, kun luin jostain Montessorin ilmauksen -Kivi ei ole iloinen.

Montessorin mukaan pienen lapsen mielikuvituksen täytyy perustua todellisuuteen, olla yhteydessä havaintoihin ja ajatteluun. Fantasiamaailma on alle kouluikäisen lapsen todellisuuden ja kokemuksien ulkopuolella (out of context) ja sen ruokkiminen harhaan johtavaa, jopa vahingollista.

Lapsi rakastaa mielikuvituksen käyttöä, mutta miksi annamme hänelle vain satuja. Kun sanomme sanan avaruus, alkaa mielikuvitus toimia, lapsi katsoo taivaalle...

Jos lapsi pystyy kuvittelemaan sadun keijun ja keijukaisten maan, ei hänen liene vaikea kuvitella Amerikkaa.

Kuunnellessan vain ohimennen keskustelua Amerikasta, voisi hän etsiä Amerikan karttapallolta.

Lapsi haluaa saada tietoa siitä mikä on hänen aisteiltaan salassa, mitä hän ei voi itse selvittää.

Jokainen lasten kanssa työskennellyt tietää kumpi kiinnostaa lasta enemmän -kisa vai dinosaurus, koulumatka vai aurinkokunta? Lapselle on annettava mahdollisimman tarkka kuva maailmasta jossa hän elää ja kulttuurista jossa hän on.

Montessori mainitsee -Emme halua pelkästään mukavia oppilaita, vaan innokkaita. Me yritämme kylvää lapseen elämää, ei teoriaa; auttaa häntä kasvamaan niin älyllisesti, emotionaalisesti kuin fyysisestikin. Siksi on tarjottava mahtavia ja yleviä ajatuksia ihmismielelle joka on valmis vastaanottamaan vaatien yhä lisää ja lisää.

Kysyjälle vastauksena että on Montessori-päiväkoteja joissa osa kirjoista on satukirjoja. Voi olla että joissain ei satuja lueta tai ole kirjahyllyssä. Kotona voi halutessaan niitä lukea.

On saatavilla tosi paljon erilaisia kivoja kirjoja lapsille, muitakin kuin "ei oikeasti totta."

Muistan kuinka itsellänikin oli mukavaa lukiessani kirjaa, jossa lapset olivat maalla, kävivät ruokkimassa kanoja ja mitä siellä tapahtuu munimisesta kananmunien keräämiseen. Kuvitus oli selkeä ja antoi oikean kuvan asioista.

Aino-kirjat, Meidän Tomppa, Mikko Mallikas, Puppe, Maisa , Viiru ja Pesonen ovat ihan kivoja. Ei unohdeta Pupu Tupunaa.

Mauri Kunnaksen kirjat sopivat hyvin, lapset saavat käsityksen monista asioista kerronnan ja kuvituksen avulla mm. kuinka ennen kirnuttiin voita. Teimme lasten kanssa "voita" kirjan innoittamana.

Kirjoja löytyy paljon joissa tapahtuu kivoja asioita, voi olla jäännitystäkin ja lapselle oikeaa tietoa samalla.

Muistan kuinka muutamat vanhemmat huomasivat että heidän lapsensa halusivat iltasaduksi jotain "oikeasti totta" sisältävää. Valinnan varaa on, kun katsele kirjaston tarjontaa.

Monet asiat Montessori-päiväkodisssa ovat ohjaajien suunnittelemia ja toteuttamia. Niin kirjavalikoimakin ja mitä kirjoja luetaan. Monissa on tosiaan sadut osana kirjavalikoimaa, kuten myös leluja joita ei parikymmentä vuotta sitten Suomen ensimmäisissä kerhoissa ollut muuten kuin ulkoilussa.

Lelut ovat eri tilassa kuin montessorityöskentely ja painottuu enemmin iltapäivään. Ihan OK. Lapsella on kuitenkin valinnan mahdollisuus tehdä jotain, joko lelujen parisa tai montessorivälineillä jne. kussakin paikassa talon tapojen mukaan.

Jos enemmän kiinnostaa aihe niin olen kirjoittanut paljon asiaa Suomi24 Äidit ja isät/Päiväkoti. Siellä viime kesänä eräs äiti kyseli joten kerroin hänelle, eri nimimerkeillä, muita ei keskusteluumme ilmaantunut.

Olen tällä palstalla aiemmin kertonut Montessoripäiväkodin asioista.


 
Kiitos, nimimerkki Ohjaajana Montessori-päiväkodissa, kirjoituksestasi :).

Oli valaisevaa ja hyvin järkeenkäypää ajattelua noista saduista, itse asiassa ajattelen asiasta hyvin samoin, että lasten kirjojen ei tarvitse olla liian mielikuvituksellisia, kun arkipäivässä ja reaalimaailman ilmiöissä riittää tarinoita kerrottavaksi ihan takuulla riittävästi :).
 
vieras
Ei ole minun juttu. Satumaailma kuuluu lapsuuteen ja ruokkii mielikuvitusta, miksi idättää joka käänteessä vaan tietoa, tietoa... Maailma on niin kovin suorituskeskeinen muutenkin nykyään, lapset (ja aikuiset) tarvitsevat myös ihania satuja ja tarinoita, joissa voi tapahtua mitä vain.

Minulle suurin yllätys vieraillessani Montessori-päiväkodissa oli vapaan leikin puute. Tehtävät tietysti ovat leikkiä, mutta kun kyse alle 3-vuotiaista, ei ei. Lapsen pitää saada myös olla lapsi, antaa mielikuvituksen juosta ja telmiä muiden lasten kanssa vapaasti.

 
satuja ja totta
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Nakkisormisyndrooma:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ihan satavarma en ole, mutta käsittääkseni se liittyy siihen, että alle kouluikäinen on ns. ensimmäisessä kehitysvaiheessa, jolloin lapsi vasta oppii erottamaan todellista ja epätodellista. Toisekseen tuona aikana lapsen keskeinen kehitystehtävä on havainnoida ja oppia todellisesta havaintomaailmasta ja ympäristötä.

Ala-asteikä suunnilleen on sitten toista kehityskautta, ja sen eräs keskeinen tehtävä on mm. moraalisuus, mielikuvituksen kehittyminen ja mm. kulttuurin pesusteiden oppiminen. Tällä kaudella saduilla on suurempi funktio kasvatuksessa kuin ensimmäisellä kehityskaudella.

Montessoripedagogiikkaan kuuluu lapsen suojeleminen tietyllä tavalla vääriltä vaikutteilta. Näin ohjaillaan kehitystä. Luulen, että satujen kieltäminen on turhan vahva sana, varmaankin kyse on siitä, että satuja ei nähdä tarpeelliseksi alle kouluikäisten kehitystehtävien kannalta.
Ok. Kiitos. Olen kuullut jopa niin vahvasti sanottavan saduista montessoripedogogin suusta, että "sadut ovat jopa tuhoisia lapselle alle kouluikäisenä". Kovasti kiinnostaa, mihin tämä väite perustuu. Siis onko tutkimuksia tms.

Omasta mielestäni mielikuvitusta on hyvä ruokkia ja sadut ovat hyvä keino tähän. Samoin on olemassa useitakin tutkimuksia satujen ja lukemisen yhteydestä kielenoppimiseen.

Ja vielä: eikös satujen välttäminen aliarvioi lasta? Kyllä jo kolme-neljävuotias (omien kokemuksieni mukaan) erottaa, että joku on "vain satua" eikä siis totta. Isin auto ei puhu vaikka Cars-kirjan auto puhuu tai lemmikkikani ei mene kouluun vaikka Pupu Tupuna meneekin.

Ja miten ihmeessä satuja ja fantasiaa voi oikeasti välttää? Eihän lapsi voi laulaa mitään lastenlauluja, koska useat ovat "satuja" tai katsoa edes Pikku Kakkosta!
aika hurjalta tuntuu minustakin, että välteltäisiin satuja siinä uskossa, että ne on vahingollisia??
Minä opin lukemaan 5-vuotiaana, ja luin sekä satuja (Grimmin ja Andersenin, prinsessa-satuja, pieni tinasotilas, saapasjalkakissa jne...) ja myös tietokirjoja - olin saanut lahjaksi jonkun lasten kuva-atlaksen, oli tosi mielenkiintoinen ja muistan miten oli pienenä "kirjaviisaampi" kuin eräs aikuinen, ei uskonut puheisiini jostain liskosta. Pikkukakkonen, nalle luppakorva ja Aku Ankka oli ihan ehdoton. Mun mielestä lapsuuden "maailma" oli hurjan rikas paljolti näiden mielikuvitusjuttujen takia.

Hm, niin. Miten sadut on haitallisia? En oikein ymmärrä, miksi "ei oikeasti totta" ei olisi ok. Itse muistan "ei oikeasti todet" kiehtovina asioina, yhtälailla kuin "todet". Kyllä pienen lapsen päässäkin on tilaa molemmille.
 
Ohjaajana
Huomasin "nakkisormisyndrooman" olevan perillä asioista. Muitakin hyviä kommentteja oli.

Tuosta vapaasta leikistä. Montessori-päiväkodeissa on eri tilat joissa voi tehdä eri asioita. Kerroin jo aiemmin että leikkikalut ovat käytössä eri huoneessa kuin missä on montessorityöskentelyä. Siellä leikitään leluilla, joita ei sekoiteta montessorivälineiden kanssa.

Leluina voivat olla junanrata, nukenvaunut ja nuket puettavine vaatteineen, autoja, legoja, kauppaleikki, lääkärilaukku, kampaajan leikkeihin hiuskoristeita, erilaisia eläimiä jne.

Vuosia sitten työ, leikki ja oppiminen olivat toisistaan eriytymättömiä. Leikkivälineet ovat muuttuneet kauppatavaraksi, joita aikuiset ostavat. Työn maailma on häipynyt lapsen näköpiirissä (ennen maalla maatyöt jne.) elämän tilanne on saanut nykylapsen tilanteeseren, jossa aikuinen tietämättään tai tiedostaen yhä enemmän vaikuttaa siihen millaisiksi lasten toiminnan olosuhteet muutttuvat.

Montessoreissa lapset tekevät oman valintansa mukaan mm. lettuja sekä tiikerikakkua jota käy sitten tarjoamassa muille. Tarjotessaan hän sanoo "ole hyvä" ja saa kuulla sanan "kiitos."

Arkipuuhissa on mahdollisuus ottaa hyllystä juureksia joita saa pilkkoa. Lapsi voi ottaa hyllystä välineet ja puristaa appelsiinimehuakin. Lapsi tietää kuinka toimia. Hän laittaa esiliinan ylleen, pesee kätensä, tekee työnsä. Hän käy tiskaamassa.

Lapsi ei tiskaa saadakseen astiat puhtaiksi vaan saadaksen tilaisuuden saattaa yhteen fyysiset ja psyykkiset voimavaransa. Lapsi hallitse kehonsa motoriikkaa, oivaltaa toimintansa syitä ja seurauksia, kokee mielihyvää selviytymisestään. Aikuinen hoitaa keittiövälineet seuraavaa päivää varten esim. laittamalla astiat astianpesukoneeseen. Kaikki välineet ym. ovat aina kunnossa aamulla tulevia lapsia varten. Ne ovat hyllyissä moitteettomassa sekä esimerkillisessä järjestyksessä, jolloin lapsi näkee kuinka itsekin laittaa ne käytön jälkeen.

Kun puhutaan lasten leikeistä, ei sen tarvitse olla kaupallista viihdykettä. Montessoreissa arkipuuhissa on mm. pyykinpesumahdollisuus. Omasssa paikassaan on kaikki tarvittava, pesemiseen tarkoitettu vati ja pala saippuaa sekä vati vaatteiden huuhtomiseen, kannu jolla vesi kannnetaan vateihin, ehkä pyykkilauta, pieni kuivausteline pyykkipinnoineen johon laitetaan kuivumaan. Pyykit ovat lapsen käteen sopivia nuken vaatteita tai kankaita ym. Lapsi voi myös silittää pyykkiä. Viikkamiseen on mallit omassa hyllypaikassaan. Kaikkea saa tehdä jos "työ" on vapaana, ajankohta sopiva muun toiminnan suhteen.

Sitten harvassa on, mutta toivottavasti yleistyy; nuken kylvettämisen mahdollisuus. Amme, pyyhe, vesimittari, saippuarasia sekä nuken pyyhe on kaikki hankittu samaa väriä. Lapsi saa kylvettää nukkea, kuivata ja pukea.

Harvalla lapsella on näin monipuoliset "leikkimahdollisuudet" kotonaan.

Valmistellussa ympäristössä on myös aina valmiina käyttöön kengän kiilloitustarvikkeet. Kenkäkin on valmiina, mutta jos joku lapsi huoma kaverin nahkakengän olevan killoituiksen tarpeessa, voi kysyä jos saa.

Hopean kiilloitus on suosittu työ.

Näitä ja paljon paljon muuta saa montessoreissa tehdä aina kun ne ovat ensin näytetty lapselle kuinka tehdään.

Aluksi kun lapsi tulee, hänellä ei ole valinnan vapautta, sillä lapsi ei tiedä mitä valinnan mahdollisuuksia on. Kun lapselle on näytetty harjoituksia, voi hän alkaa harjoitella valinnan vapautta, mutta ennen tietoa ei voi tuntea mahdollisuuksiaan.

Yleensä aloittavalle lapslle näytetään mistä matto, jonka päällä voi työskennellä otetaan, kuinka matto rullataan ja viedään käytön jälkeen takaisin paikalleen. Myös ovien avaaminen ja sulkeminen sekä päivittäisiä toimintoja.

Lapsi ei voi juosta ja telmiä sisällä, jossa on tarkoitus tehdä hienomotorisa töitä. Sisällä ei sa juosta, vaan ulkoilussa on mahdollisuus juoksuun ja lumikasassa telmimiseen. Ei kunnallisissa tavallisissa päiväkodeissakaan saa juosta ja telmiä sisällä. Liikuntahetkissä on mahdollisuus verryttelyyn ja juoksuun...Siksi juoksemista ei näe Montessori-päiväkodeissa eikä toivottavasti kenenkään kodissa sisällä.

Vapaata leikkiä on ulkona sekä sisällä leikkimiseen varatussa tilassa. Montessorivälineiden ym. käyttö valmistellussa ympäristössä on vapaata, lapsi saa valita mitä tekee, kunhan työ on näytetty kuinka se tehdään.

Ihan vapaasti saa ottaa hyllystä mieleisensä työn, lapsille ei edes opeteta mitään ellei hän ole kiinnostunut, hänellä ei ole herkkyyskausi tiettyä asiaa kohti. Mutta valinnan vapaus ei tarkoita sitä että saisi juosta sisällä ja temmeltää, vaan on jotain valittava lukemissta askarteluun tai kukkien kastelusta postimerkkien tutkimiseen jne. Mahdollisuuksia on tosi paljon. Kaikkia välineitä on vain yksi. Tekemistä riittää....

Ajatellen tavallisia päiväkoteja. Jo vuosia pinnalla ollut tasapäistäminenon montessorimaailmassa kuin punainen vaate. Monissa päiväkodeisa on tapana että laitetaan kaikki lapset tekemään samaa asia.silloinhan lasta pidetään idioottina.Siinä varmaan ajatellaaan ettäjärjestyksen ylläpitämiseksi lapsi pitää ohjelmoida toimimaan niin kuin aikuinen haluaa.Se on syvää epäkunnioitusta lasta kohtaan.
Kaikille ei tietenkään sovi montessorimenetelmä. Joillekin sopii satujen täyttämä ei todellinen mailma ja se on jokaien oma asia mitä valitaan. Montessorissa opitaan tekemällä konkreettisesti ja aika kuluu tekemällä, saaden hyötyä samalla kuin huomaamattaan. maailma on tosiaan suorituskeskeinen, joten toisaalta lasten on hyvä tietää mitä pihapiirin ulkopuolella todellisuudessa on. On pankkiautomaatit ja kortit joilla maksetaan, on automatiaa ja tietotekniikkaa, loogista päättelykykyä tarvitaan, suhtautumista kunnioittaen luontoa kohtaan jne.

Montessori päiväkodissa saa harjaantumista leikin muodossa tekemällä konkreettisesti asioita, sillä leikki on lapsen työtä.

Ns. valmistellussa ympäristössä ovat montesorivälineet, mutta yhtä hyvin voi mahtua maalausteline, askartelumahdollisuus, lukunurkkaus ym.

Yleensä on tehty lasten kokoon sopivat keittiökalusteet, kuten tiskipöytä matalampi kuin kotona, työpöytä samoin, liesi sopiva lapsille jne.

Minun paikoissani joissa olen ollut työssä, alkaen v.1983, ovat lapset tehneet lettutaikinan ja paistaneet lettuja. Se tapahtuu niin, että vuoron perään voivat halukkaat tehdä lettuja, kattaa itselle ja kaverille pöydän ja saa käydä hakemassa hänet lettukesteihin.

Kun letut on syöty, jää lettujen paistaja laittamaan keittiön samaan kuntoon kuin se oli ollutkin. Hän tiskaa. Laittaa kuivumaan telineeseen, pyyhkii pöydän ja katsoo että tuolit ovat pöydän äärellä nätisti.

On valinnan mahdollisuuksia, joillekin Montessori-päiväkoti on OK, joillekin joku muu.
 
Khimaira
Satuihin kommentoisin sen verran , että ei niistä välttämättä mitään hyötyäkään ole.
Esim. mitä hyötyä on lapselle tulitikkutyttö- sadusta? Ahdistava ja ikävä tarina :|

Lapselle voi lukea plajon muutakin, hyödyllisempää ja voi myös kertoa tarinoita omasta päästään. Esim. mä olen kertonut paljon mummon ja ukin kertomia tarinoita heidän nuoruudestaan ja elämästään.
 
Haloo!
Kotityöt eivät kuulu alle kouluikäisille! Sadut kuuluvat. Kun lapsi kasvaa kouluikäiseksi, hänen ei todellakaan tarvitse pelleillä enää pupu tupunoilla sun muilla, koska ne kuuluvat lapsen maailmaan! Lapsi ei ole robotti, joka pistetään väenväkisin raatamaan kuin kehitysmaissa. Leikki on lapsen työ ja se tarkoittaa vapaata leikkiä, ei mitään must-do -tosielämän tositehtäviä.
 
Haloo!
Alkuperäinen kirjoittaja Khimaira:
Satuihin kommentoisin sen verran , että ei niistä välttämättä mitään hyötyäkään ole.
Esim. mitä hyötyä on lapselle tulitikkutyttö- sadusta? Ahdistava ja ikävä tarina :|

Lapselle voi lukea plajon muutakin, hyödyllisempää ja voi myös kertoa tarinoita omasta päästään. Esim. mä olen kertonut paljon mummon ja ukin kertomia tarinoita heidän nuoruudestaan ja elämästään.
Joo, talvisota ja jatkosota ovatkin meidän lapsille aivan oikeaa kerrottavaa vaarin elämästä...... Varmaan ei ahdista yhtään.... Mummo ei päässyt kouluun neljättä luokkaa korkeammalle, koska hänen isänsä ei päästänyt - ah, miten riemukasta tietoa lapselle....

 
liinuska
Alkuperäinen kirjoittaja Haloo!:
Kotityöt eivät kuulu alle kouluikäisille! Sadut kuuluvat. Kun lapsi kasvaa kouluikäiseksi, hänen ei todellakaan tarvitse pelleillä enää pupu tupunoilla sun muilla, koska ne kuuluvat lapsen maailmaan! Lapsi ei ole robotti, joka pistetään väenväkisin raatamaan kuin kehitysmaissa. Leikki on lapsen työ ja se tarkoittaa vapaata leikkiä, ei mitään must-do -tosielämän tositehtäviä.
haloo vaan.
Kyllä niitä kotihommia on hyvä opettaa jo pienelle. Ja sadut kuuluvat MYÖS kouluikäisten maailmaan. Nykyisin kasvetaan teiniksi liian varhain.
 
Khimaira
Alkuperäinen kirjoittaja Haloo!:
Alkuperäinen kirjoittaja Khimaira:
Satuihin kommentoisin sen verran , että ei niistä välttämättä mitään hyötyäkään ole.
Esim. mitä hyötyä on lapselle tulitikkutyttö- sadusta? Ahdistava ja ikävä tarina :|
Lapselle voi lukea plajon muutakin, hyödyllisempää ja voi myös kertoa tarinoita omasta päästään. Esim. mä olen kertonut paljon mummon ja ukin kertomia tarinoita heidän nuoruudestaan ja elämästään.
Joo, talvisota ja jatkosota ovatkin meidän lapsille aivan oikeaa kerrottavaa vaarin elämästä...... Varmaan ei ahdista yhtään.... Mummo ei päässyt kouluun neljättä luokkaa korkeammalle, koska hänen isänsä ei päästänyt - ah, miten riemukasta tietoa lapselle....
Ei kyllä ahdista yhtään sota- ajasta puhuminen, kun kertoo oikealla tavalla eikä kauhistellen tai värittäen omilla mielikuvilla. Kyllä mummoni ja ukkini nuoruudessa oli paljon muutakin kuin sota- aika tai kurja nuoruus.
Ihmiset elivät silloin hiukan erilaista elämää, joka voi oikeasti kiinnostaa lapsia :)
Ei historiasta ja eletystä elämästä puhuminen tai esim. omien lapsuus,- tai nuoruumuistojen kertominen ole ainakaan meidän lapsille mitenkään kamalaa kuunneltavaa, mielenkiinnolla kuuntelevat :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei ole minun juttu. Satumaailma kuuluu lapsuuteen ja ruokkii mielikuvitusta, miksi idättää joka käänteessä vaan tietoa, tietoa... Maailma on niin kovin suorituskeskeinen muutenkin nykyään, lapset (ja aikuiset) tarvitsevat myös ihania satuja ja tarinoita, joissa voi tapahtua mitä vain.

Minulle suurin yllätys vieraillessani Montessori-päiväkodissa oli vapaan leikin puute. Tehtävät tietysti ovat leikkiä, mutta kun kyse alle 3-vuotiaista, ei ei. Lapsen pitää saada myös olla lapsi, antaa mielikuvituksen juosta ja telmiä muiden lasten kanssa vapaasti.
Koska satujen lukeminen voi avata lapsen pään kaikelle muulle taikauskolle ja uskonnolle.

Vaikka lapsi jossain mielessä osaa erottaa sadun todellisuudesta, ei ole ollenkaan selvää minkälaisia jälkiä se jättää 'aivoihin'.

Lasten mielikuvitushan juoksee ja lapset telmii oli satuja tai ei. Ei siihen satuja tarvita.
 
merimies
Alkuperäinen kirjoittaja Haloo!:
Kotityöt eivät kuulu alle kouluikäisille! Sadut kuuluvat. Kun lapsi kasvaa kouluikäiseksi, hänen ei todellakaan tarvitse pelleillä enää pupu tupunoilla sun muilla, koska ne kuuluvat lapsen maailmaan! Lapsi ei ole robotti, joka pistetään väenväkisin raatamaan kuin kehitysmaissa. Leikki on lapsen työ ja se tarkoittaa vapaata leikkiä, ei mitään must-do -tosielämän tositehtäviä.
Miten niin kotityöt eivät kuulu alle kouluikäiselle? Kaikki minun tuntemat, sekä omat että muiden lapset osallistuvat innoissaan mm. kokkaamiseen ja siivoamiseen. Ja ovat oikein ylpeitä, kun hommat onnistuvat ja vaikkapa syödään juurikin niitä lapsien paistamia lettuja yhdessä iltapalaksi.

Surullista on, jos lapsi erotetaan täysin "aikuisten" töistä. Siinähän hän tuntee olonsa aivan ulkopuoliseksi ja tarpeettomaksi.
 

Yhteistyössä