Miksi nimen erikoisuus/harvinaisuus on monelle niin tärkeää?

loiskis
Mieheni kanssa aikoinaan mietimme kauankin lapsillemme nimeä. Tulimme siihen tulokseen, että emme halua ihan tavallista nimeä kuten, emmekä myöskään mitään suosikkinimeä. Emme myöskään pitäneet näistä uudelleen muotiin tulleista Marteista ja Kertuista, niitä yhtään väheksymättä. Esikoisen nimi on nyt tullut kalenteriin, joten suosio on siis noussut 11v aikana aika reilustikin. Keskimmäisen nimi on kansainvälinen, sopii myös suomalaiseen suuhun. Ääntämisessä ei ole juurikaan eroja. On siis ulkomailla suositumpi kuin Suomessa. Kuopuksen nimi on erikoinen, nimi ei kuitenkaan ole mikään väenväkisin keksitty. Lyhyt ja ytimekäs. Sopii sukunimeen loistavasti, ei ole ulkomaalainen nimi.

Minusta on rikkaus, että lapsilla on erillaisia nimiä. Joku raja siinäkin. Mutta, mikäs me olemme toisten valintoja haukkumaan...
 
myymä
Alkuperäinen kirjoittaja loiskis:
Mieheni kanssa aikoinaan mietimme kauankin lapsillemme nimeä. Tulimme siihen tulokseen, että emme halua ihan tavallista nimeä kuten, emmekä myöskään mitään suosikkinimeä. Emme myöskään pitäneet näistä uudelleen muotiin tulleista Marteista ja Kertuista, niitä yhtään väheksymättä. Esikoisen nimi on nyt tullut kalenteriin, joten suosio on siis noussut 11v aikana aika reilustikin. Keskimmäisen nimi on kansainvälinen, sopii myös suomalaiseen suuhun. Ääntämisessä ei ole juurikaan eroja. On siis ulkomailla suositumpi kuin Suomessa. Kuopuksen nimi on erikoinen, nimi ei kuitenkaan ole mikään väenväkisin keksitty. Lyhyt ja ytimekäs. Sopii sukunimeen loistavasti, ei ole ulkomaalainen nimi.

Minusta on rikkaus, että lapsilla on erillaisia nimiä. Joku raja siinäkin. Mutta, mikäs me olemme toisten valintoja haukkumaan...
Ei kai täällä kukaan ole haukkunutkaan :)
 
mauri
Mäkään en halunnut antaa lapsilleni tusinanimiä. Sellaisia, joita pihapiirissä riittää. Mulla on varmaaan 10 JOhanna nimistä kaveria, en halua niin yleistä nimeä lapsilleni. Lapsillani on hyvin selkeät suomalaiset nimet, mutta onneksi eivät valtavan yleiset.
 
huh huh
Alkuperäinen kirjoittaja Eeeva:
Tottakai se miellyttää vanhempiaki, mutta pitää ajatella myös sitä, pitääkö lapsi siitä. Jos vanhemmat omaavat erikoisen huumorin niin pitää muistaa, että lapsi ei välttämättä ymmärrä samoja vitsejä..
Ai hieman harvinaisempi nimi on aina jotain outoa huumoria??
 
Alkuperäinen kirjoittaja huh huh:
Alkuperäinen kirjoittaja Eeeva:
Tottakai se miellyttää vanhempiaki, mutta pitää ajatella myös sitä, pitääkö lapsi siitä. Jos vanhemmat omaavat erikoisen huumorin niin pitää muistaa, että lapsi ei välttämättä ymmärrä samoja vitsejä..
Ai hieman harvinaisempi nimi on aina jotain outoa huumoria??
Sinun mielestä? Harvinaiset nimet on hyvä juttu, huonolla huumorilla valitut ei.
 
Harvinainen
Alkuperäinen kirjoittaja Eeeva:
Alkuperäinen kirjoittaja huh huh:
Alkuperäinen kirjoittaja Eeeva:
Tottakai se miellyttää vanhempiaki, mutta pitää ajatella myös sitä, pitääkö lapsi siitä. Jos vanhemmat omaavat erikoisen huumorin niin pitää muistaa, että lapsi ei välttämättä ymmärrä samoja vitsejä..
Ai hieman harvinaisempi nimi on aina jotain outoa huumoria??
Sinun mielestä? Harvinaiset nimet on hyvä juttu, huonolla huumorilla valitut ei.
Meidän lapset 7 ja 9v tykkäävät nimistään. Ovat harvinaisia, mutta suomaisia ja helposti lausuttavia.
 
huumorii
Aina ei voi voittaa. Serkkuni meinattiin nimetä Viljoksi, mutta oli juuri tullut se "Onks Viljoo näkyny?" -sketsi. Sitten serkustani tuli Turo. Mikäs sitten tulikaan tv:stä? Aki ja Turo...
 
Carita
Alkuperäinen kirjoittaja myymä:
Alkuperäinen kirjoittaja loiskis:
Mieheni kanssa aikoinaan mietimme kauankin lapsillemme nimeä. Tulimme siihen tulokseen, että emme halua ihan tavallista nimeä kuten, emmekä myöskään mitään suosikkinimeä. Emme myöskään pitäneet näistä uudelleen muotiin tulleista Marteista ja Kertuista, niitä yhtään väheksymättä. Esikoisen nimi on nyt tullut kalenteriin, joten suosio on siis noussut 11v aikana aika reilustikin. Keskimmäisen nimi on kansainvälinen, sopii myös suomalaiseen suuhun. Ääntämisessä ei ole juurikaan eroja. On siis ulkomailla suositumpi kuin Suomessa. Kuopuksen nimi on erikoinen, nimi ei kuitenkaan ole mikään väenväkisin keksitty. Lyhyt ja ytimekäs. Sopii sukunimeen loistavasti, ei ole ulkomaalainen nimi.

Minusta on rikkaus, että lapsilla on erillaisia nimiä. Joku raja siinäkin. Mutta, mikäs me olemme toisten valintoja haukkumaan...
Ei kai täällä kukaan ole haukkunutkaan :)


Samaahan se sitten on jos muuten arvostelee toisten valintoja... tai ihmettelee suureen ääneen. Nämä nimiasiat ovat niin henkilökohtaisia asioita loppujen lopuksi. Lapselle on haluttu antaa OMASTA mielestään täydellinen nimi. Ei sen nimen pidäkään miellyttää kaikkia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Mä olen itse kärsinyt nimeni yleisyydestä. Siksi. Arvaa oliko kivaa, kun riparilla 40 nuoren joukossa mulla oli 7 (!) kaimaa! EI!
juuri tän takia haluun et pojalla sellanen nimi et sitä ei ole ihan jokaisella. tuskin on kiva jos koulussa samalla luokalla on 5 villeä tai kallea.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Harvinainen:
Alkuperäinen kirjoittaja Eeeva:
Alkuperäinen kirjoittaja huh huh:
Alkuperäinen kirjoittaja Eeeva:
Tottakai se miellyttää vanhempiaki, mutta pitää ajatella myös sitä, pitääkö lapsi siitä. Jos vanhemmat omaavat erikoisen huumorin niin pitää muistaa, että lapsi ei välttämättä ymmärrä samoja vitsejä..
Ai hieman harvinaisempi nimi on aina jotain outoa huumoria??
Sinun mielestä? Harvinaiset nimet on hyvä juttu, huonolla huumorilla valitut ei.
Meidän lapset 7 ja 9v tykkäävät nimistään. Ovat harvinaisia, mutta suomaisia ja helposti lausuttavia.
Ilmeisesti teillä ei oo käytetty huonoa huumoria nimien valinnan kanssa :D
 
taisto
70-luvun taistolaisuuden aikoihin tuli VIL-alkuiset nimet kummasti muotiin mutta nykyisin villet ja vilmat ei enää oo vasemmistolaisten yksin, eikä itse VIL kään enää in
 
mie
Alkuperäinen kirjoittaja taisto:
70-luvun taistolaisuuden aikoihin tuli VIL-alkuiset nimet kummasti muotiin mutta nykyisin villet ja vilmat ei enää oo vasemmistolaisten yksin, eikä itse VIL kään enää in
Mä tunnen yhden pienen Taiston, vanhemmat ihan punaisia.
 
Mä olen sellainen, että kun kuulen saman nimen tarpeeksi monta kertaa, ts. kun törmään tietyn nimisiin lapsiin tarpeeksi usein, niin nimi kärsii inflaation. Neea esimerkiksi. Joskus 10-12 v sitten se oli mun mielestäni niin ihana nimi että halusin antaa sen omalle tytölleni, nyt taas ei tulisi mieleenkään tehdä niin koska nimi on todella yleinen. Kulunut.

Huomaan viehättyväni hieman erikoisemmista nimistä. Sellaisista, joita ei tule joka nurkalla vastaan, ainakaan lasteni ikäluokassa.

Toisekseen, nimen tarkoitus on eroittaa kantajansa muista, ja se ei toteudu jos samassa tarharyhmässä on viisi samannimistä. En halua, että mun lapset on esim. iso-Veeti, pikku-Veeti, silmälasi-Veeti, Veeti H, Veeti E tai Veeti R. Jos ja kun ei ole kaimoja ihan lähellä, aina vaan parempi.

Me ollaan annettu lapsille juuri ne nimet jotka meitä eniten miellyttää. Sen tarkemmin miettimättä ja laskematta, että onko niitä jo liikaa tai liian vähän Suomessa.

Mitä kiusaamiseen tulee, niin mun kouluaikoina ne oli Anne ja Jussi jotka tulivat kiusatuiksi. Ja Sanna, Liisa ja Johanna vaihtoivat nimensä harvinaisempiin kun aikuistuivat.
 
sosiaalipsykologi
Monissa maissa, esim. Briteissä erikoisten ja itse keksittyjen nimien antaminen kielii sosiaaliluokasta. Erikoisia/harvinaisia nimiä lapsilleen antavat usein nimenomaan alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat. Ylempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat taas antavat lapsilleen ns. perinteisiä, perusbrittiläisiä "tavisnimiä".

Kyllä sen Suomessakin huomaa tuttavapiiristä ja lasten kavereiden vanhemmista, että nämä niminikkarit jotka ylpeilevät lastensa nimien harvinaisuudella usein ovat niitä vähemmän koulutettuja, alempii sosiaaliluokkiin kuuluvia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja tämä äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Nimi:
Oman egon pönkittämistähän se on. Ihmisillä on tarve päästä ylöspäin sosiaalisessa hierarkiassa. Jotkut käyttävät siihen jopa lasten nimeä.
peesi
No eikös tuo sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin pyrkiminen ole aika lailla siitä nimestä kiinni? Jos vanhemmat valitsevat nimen Ukko tai Iita, niin tuskin on tuosta kyse. Jos taas Leena ja Matti Möttönen nimeävät lapsensa Desireeksi, Nicholakseksi ja Catherineksi, niin tuossa teoriassa voi mahdollisesti olla jotain perääkin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja sosiaalipsykologi:
Monissa maissa, esim. Briteissä erikoisten ja itse keksittyjen nimien antaminen kielii sosiaaliluokasta. Erikoisia/harvinaisia nimiä lapsilleen antavat usein nimenomaan alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat. Ylempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat taas antavat lapsilleen ns. perinteisiä, perusbrittiläisiä "tavisnimiä".

Kyllä sen Suomessakin huomaa tuttavapiiristä ja lasten kavereiden vanhemmista, että nämä niminikkarit jotka ylpeilevät lastensa nimien harvinaisuudella usein ovat niitä vähemmän koulutettuja, alempii sosiaaliluokkiin kuuluvia...
Tämän minäkin olen huomannut.
 
mie
Alkuperäinen kirjoittaja piitu pipari:
Alkuperäinen kirjoittaja sosiaalipsykologi:
Monissa maissa, esim. Briteissä erikoisten ja itse keksittyjen nimien antaminen kielii sosiaaliluokasta. Erikoisia/harvinaisia nimiä lapsilleen antavat usein nimenomaan alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat. Ylempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat taas antavat lapsilleen ns. perinteisiä, perusbrittiläisiä "tavisnimiä".

Kyllä sen Suomessakin huomaa tuttavapiiristä ja lasten kavereiden vanhemmista, että nämä niminikkarit jotka ylpeilevät lastensa nimien harvinaisuudella usein ovat niitä vähemmän koulutettuja, alempii sosiaaliluokkiin kuuluvia...
Tämän minäkin olen huomannut.
Kaikki nimet on jossain vaiheessa joku keksinyt. Varmaan Jeesuksenkin vanhemmat saivat selitellä nimeä pitkään ja hartaasti.

Minulle lapsia nimetessäni oli tärkeintä, että nimeen liittyy jokin tarina. On joku esikuva, jota ajateltu. Tarinaa voi kertoa lapselle vuosien aikana ja näin hän sitoutuu nimeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sosiaalipsykologi:
Monissa maissa, esim. Briteissä erikoisten ja itse keksittyjen nimien antaminen kielii sosiaaliluokasta. Erikoisia/harvinaisia nimiä lapsilleen antavat usein nimenomaan alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat. Ylempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat taas antavat lapsilleen ns. perinteisiä, perusbrittiläisiä "tavisnimiä".

Kyllä sen Suomessakin huomaa tuttavapiiristä ja lasten kavereiden vanhemmista, että nämä niminikkarit jotka ylpeilevät lastensa nimien harvinaisuudella usein ovat niitä vähemmän koulutettuja, alempii sosiaaliluokkiin kuuluvia...
Mä olen huomannut sen, että aika monen teiniäidin lapsi ainakin täälläpäin on Casper, Mico, Nico, Marcus, Christa, Micael, tms. K-allergiaa :snotty:

Toisaalta, täysin päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy, ja tiedänpä mm. akateemisen, lapsensa 40+ iässä saaneen pariskunnan joiden lapset ovat Mico yms.
 
Miks ei sais olla erikoinen ja mikä on kenenkin mielestä erikoinen nimi? . Itselläni on tavallinen suomalainen nimi ja ärsytti koulussa kun luokalla oli samanlaisia niin sitten sai jonkun typerän lempinimen josta ei päässy eroon |O . Mua ärsyttää kun kaikil on nykyään samoja nimia erityisesti tuntuu että Aada Sofia on melkein jokaisella!
 
Alkuperäinen kirjoittaja myymä:
Mä oon miettinyt toisinaan ihan samaa? Ja mikä hölmöintä, että annetaan tooooodella kummallinen nimi sukunimen "virtanen" rinnalle... :whistle:
Kaikkien sukunimi ei ole virtanen. Meillä on venäläinen sukunimi, joten sen kanssa perus suomalainen Juuso olisi kuulostanut idiootilta. Meidän lasten nimissä on pakko olla vähän "jotain" että ne menee sukunimen kanssa.
 

Yhteistyössä