miksi tehdä lapsia?

olen tätäkin palstaa seurannut enkä kertakaikkiaan ymmärrä miksi ihmiset täällä jatkuvasti valittavat että saavat liian vähän elatustukea,isä ei tapaa lapsiaan yms yms.minkä ihmeen takia niitä lapsia pitää sellasten miesten kanssa vääntää jotka tulevaisuudessa eivät halua lapsista vastuuta kantaa???kyllä mun mielestä on omassakin päässä vikaa jos tekee lapsen äijän kanssa jonka kanssa ongelmia tulee...yh:t sinänsä eivät todellakaan ärsytä,vain nämä henkilöt jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä.pitäisivät housut jalassa kaikenmaailman juoppojen ja rikollisten kanssa on pakko pyöriä,lapsi tulee ja sitten pari vuoden päästä ollaan täällä kirjoittamassa kuinka rahat ei riitä eikä isä tapaa lapsiaan.järki käteen ihmiset :headwall: :headwall: :headwall:

 

osuit naulan kantaan!on tottakai olemassa myös tyytyväisiä yksinhuoltajia mutta ne jotka täällä ruikuttavat,ovat itse soppansa keittäneet.kannattais miettiä ennen ku alkaa lapsia hankkia.tai jo on ajatellut pärjäävänsä yksin paremmin,niin lakkais sitten valittamasta ja katsois peiliin.

 

eli siis jos kokee vaikka avioeron niin siitä ei saa valittaa kenellekkään-oma vika et meni naimisiin. Tai jos lapsi sairastuu-mitäs teki lapsia. Jos on työtön-mitäs ei kouluttautunut sellaiseen työhön johon vapaita paikkoja. Kaikki tässä muu tässä elämässä on omaa vikaa paitsi se että on syntynyt.

 

no olipa kärjistettyä :/ tarkoitin lähinnä sitä,että jos tekee lapsia miehen kanssa joka niitä yhtä paljon haluaa kuin itsekin,hän varmaan rakastaa niitä lapsia eron jälkeenkin....että oma vika jos tekee niitä jonkun väkivaltaisen narkkarijuopon kanssa,eikös se nyt ole selvä asia kuinka siinä käy ku erotaan???näillä palstoilla vaan on niin paljon niitä,jotka ovat kertoneet exänsä olevan juuri noita edellä mainetsemiani tyyppejä....haloo!eikös se silloin oo aivan turha russuttaa jos on itse menny lusikkansa sellaseen soppaan työntämään :headwall:

 

Minun mmielestä on turhaa parnata täällä että miksi tekee miehen kanssa lapsia jos ei mies niistä sitten välitä. Ehkä kaikki on mennyt alkuun hyvin sitten on jotain tapahtunut mailma on mennyt päälaelle. voihan olla että mies on katkeroitunut niin paljon erosta että ns kostaa sen lasten kautta että ei oonistunutkaan elämää perrhe elämää. Minun vanhemmat ovat eronneet ja isäni oli juuri semmoinen että kun ero tuli niin ei meinannut elattusmaksuja maksaa kun raha meni kuulemma äidin omaa kayttöön. Meneehän se raha sille äidille mutta äiti käyttää sen lasten ruokii ja vaatteisiin. Eikös asia mene niin että vaikka isä ei asukkaan lapsien kanssa pitää hänen myös elättää heitä koska on lasten isä. Ja se mitä tulee ettei isä lapsia hoida voi olla sitä että isä ajattelee että eikös jo riitä että hän maksaa elatukset. Tiedän monia tapauksi jossa isä on niin katkeroitunut erosta että ei senkään takia halua lapsia nähdä. Ja tiedän muutamia tapauksia missä isän mielestä ero kun tulee se tehdään myös lasten kanssa eli ei haluta enää pitää yhteyttä lapsiin. Minusta niissä tilanteissa joissa isä ns. hylkää lapset eron tullessa on vika yksinään isän ei äidin. Harvoin äiti haluaa että ero tilanteessa mies ns eroaa myös lapsista.

 

\

Minun mmielestä on turhaa parnata täällä että miksi tekee miehen kanssa lapsia jos ei mies niistä sitten välitä. Ehkä kaikki on mennyt alkuun hyvin sitten on jotain tapahtunut mailma on mennyt päälaelle. voihan olla että mies on katkeroitunut niin paljon erosta että ns kostaa sen lasten kautta että ei oonistunutkaan elämää perrhe elämää. Minun vanhemmat ovat eronneet ja isäni oli juuri semmoinen että kun ero tuli niin ei meinannut elattusmaksuja maksaa kun raha meni kuulemma äidin omaa kayttöön. Meneehän se raha sille äidille mutta äiti käyttää sen lasten ruokii ja vaatteisiin. Eikös asia mene niin että vaikka isä ei asukkaan lapsien kanssa pitää hänen myös elättää heitä koska on lasten isä. Ja se mitä tulee ettei isä lapsia hoida voi olla sitä että isä ajattelee että eikös jo riitä että hän maksaa elatukset. Tiedän monia tapauksi jossa isä on niin katkeroitunut erosta että ei senkään takia halua lapsia nähdä. Ja tiedän muutamia tapauksia missä isän mielestä ero kun tulee se tehdään myös lasten kanssa eli ei haluta enää pitää yhteyttä lapsiin. Minusta niissä tilanteissa joissa isä ns. hylkää lapset eron tullessa on vika yksinään isän ei äidin. Harvoin äiti haluaa että ero tilanteessa mies ns eroaa myös lapsista.

onko oikeasti näin???no,jos äiti on se joka erota haluaa (ei kai mies katkeroidu jos omasta halustaan eroaa) niin sit täytyy äidin kantaa vastuu eroamisesta...tai jos isä ei oikeasti enää halua lapsia tavata,niin en kyllä usko että sillon on niitä ikinä kauheasti rakastanutkaan joten se kyllä pitäisi olla odotettavissa....

 

ai niin,ei minunkaan isäni maksanut elatusmaksuja(meni sähköt poikki kotoa ku ei saatu laskuja maksettua yms yms.) mutta niin äitinikin totesi että itseppä huonon miehen otin....meitä lapsia isä kyllä halusi tavata,ei sinänsä täysin psska mies,mutta ei ikinä oltu kyllä etusijalla hänen elämässään(mies joka panee muita naisia lasten ollessa kotona) ei pidä perhettään etusijalla...sitä saa mitä tilaa

 

\

ai niin,ei minunkaan isäni maksanut elatusmaksuja(meni sähköt poikki kotoa ku ei saatu laskuja maksettua yms yms.) mutta niin äitinikin totesi että itseppä huonon miehen otin....meitä lapsia isä kyllä halusi tavata,ei sinänsä täysin psska mies,mutta ei ikinä oltu kyllä etusijalla hänen elämässään(mies joka panee muita naisia lasten ollessa kotona) ei pidä perhettään etusijalla...sitä saa mitä tilaa

nyt ymmärrän kommenttisi. Asenteesi johtuu oman elämäsi vanhoista kaunoista. :hug:

 

niin mutta jos tää mielipide johtuis kaunoista niin kai mulla sillon ois äitiäni kohtaan jotain kaunaa,ei isää...kun mä henk koht tiedän mitä siitä seuraa ku alkaa lisääntyä huonon miehen kanssa niin en ymmärrä miksi sitten jälkeenpäin täytyy valittaa?oma äitini ei oo koskaan valittanut,totesi vaan että ois pitänyt pysyä kaukana moisesta äijästä.....

 

Jos isä ei eron jälkeen tapaa lapsia, on vika yksinomaan isän, kirjoittaa tuolla jokunen - omaan kokemukseensa nojaten.

Ajatus siis on, että äiti aina ja automaattisesti toimisi lapsen parasta ajatellen myös eron jälkeen, myös silloin kun itse on eron halunnut, ja näin ollen myös edistäisi tapaamisia.

Ihan väärin, ei mene automaattisesti näin jokaisen kohdalla!!

On olemassa äitejä, jotka haluavat sen psssska -isän pois paitsi omasta, myös lasten elämästä ja estävät tapaamisia. Elatusmaksuraha kyllä kelpaa, ja vähän lisääkin kiitos, mutta muuta virkaa ei isällä olekaan - äidin mielestä.

Näin voidaan toimia, vaikka ero olisi äidin omasta aloitteesta ja nimenomaan sen äidin haluama asia !!!

Ei kannata yleistää tässäkään asiassa !!!!

 

\

\

Minun mmielestä on turhaa parnata täällä että miksi tekee miehen kanssa lapsia jos ei mies niistä sitten välitä. Ehkä kaikki on mennyt alkuun hyvin sitten on jotain tapahtunut mailma on mennyt päälaelle. voihan olla että mies on katkeroitunut niin paljon erosta että ns kostaa sen lasten kautta että ei oonistunutkaan elämää perrhe elämää. Minun vanhemmat ovat eronneet ja isäni oli juuri semmoinen että kun ero tuli niin ei meinannut elattusmaksuja maksaa kun raha meni kuulemma äidin omaa kayttöön. Meneehän se raha sille äidille mutta äiti käyttää sen lasten ruokii ja vaatteisiin. Eikös asia mene niin että vaikka isä ei asukkaan lapsien kanssa pitää hänen myös elättää heitä koska on lasten isä. Ja se mitä tulee ettei isä lapsia hoida voi olla sitä että isä ajattelee että eikös jo riitä että hän maksaa elatukset. Tiedän monia tapauksi jossa isä on niin katkeroitunut erosta että ei senkään takia halua lapsia nähdä. Ja tiedän muutamia tapauksia missä isän mielestä ero kun tulee se tehdään myös lasten kanssa eli ei haluta enää pitää yhteyttä lapsiin. Minusta niissä tilanteissa joissa isä ns. hylkää lapset eron tullessa on vika yksinään isän ei äidin. Harvoin äiti haluaa että ero tilanteessa mies ns eroaa myös lapsista.

onko oikeasti näin???no,jos äiti on se joka erota haluaa (ei kai mies katkeroidu jos omasta halustaan eroaa) niin sit täytyy äidin kantaa vastuu eroamisesta...tai jos isä ei oikeasti enää halua lapsia tavata,niin en kyllä usko että sillon on niitä ikinä kauheasti rakastanutkaan joten se kyllä pitäisi olla odotettavissa....

Hei kyllä ero voi tapahtua, vaikka sujde olisi ollut kuinka auvoinen. Mies voi tavata toisen ja rakastua suinpäin Ja lapset jäävät syrjään uuden elämän tilalta. Ihmset ovat erilaisia. Kaikessa ei voi pelata varman päälle.

Samaten voisi kysyä, miksi uusperheiden naist huolivat miehet, joilla on jo lapsia ja elätettäviä, kun vaan itkua ja hammastenkiristystä seuraa????

 

Niin no naisethan parjaa vain aina toinen toisiaan ja asettaa itsensä ylemmälle jalustalle. Eipä mitään uutta.

 

Aina ei voi tietää mitä tuleman pitää. Mun mielestä lapsia ei tehdä, ne tulee. Ne annetaan meille. Mun mielestä on ihan perusteltua odottaa raskauden alkaessa että mies kantaisi vastuunsa, tunnustaisi isyytensä, maksaisi elatusavut, tapaisi lastaan, mutta näin ei todellakaan aina tapahdu. Onko se meidän äitien vika?
Minun lapseni isä sanoi heti kun raskauteni selvisi, ettei aio olla missään tekemisissä meidän kanssa. Ei tunnusta eikä maksa. Onko sekin minun vikan? Missä on se miehen vastuu? Kyllä yh äitejä aina parjataan ja haukutaan, niitä miehiä jotka äidin jättää ja vastuustaan luistaa ei koskaan.
Meillä menee kaksin hyvin. Uskon että paljon paremmin kuin jos isukki tässä pyörisi. Isyyttään ei edelleenkään ole tunnustanut. Eikä mitään mulle maksa. Tuskin tulee koskaan maksamaankaan vaikka isyys tunnustettaisiinkin. Aivan kuin tuskin koskaan lastaan tulee tapaamaan, vaikka minun puolestani saisi tavata niin paljon kuin haluaa.

 

lapsen voi saada, ei sitä tekemällä tehdä..toive, halu saada lapsi on asia erikseen. Miten itse asian olen itselleni järkeillyt on että kun kohtaa ihmisen, on tämän kanssa ja oppii tästä paljon ja kaikkein tärkeintä rakastaa niin paljon että lapsi tuntuu olevan sen rakkauden ruumiillistuma. Lapsessa yhdistyy ne tunteet jotka ovat lapsen vanhempia yhdistäneet ja osa niistä fyysisistä piirteistä johon toisessa on mieltynyt..vaikka ero tulisi/tulee on vain todettava että vaikka p:ska maistuisi suussa pitkän aikaa niin on jotain joka sen maun vie pois. Aina kaikesta huonosta voi syntyä jotain kaunista. Joskus vain tekee mieli tuulettaa pääkoppaansa ja antaa kitkerien sanojen tulla ja purnata sydämensä kyllyydestä ja aina ei voi valita aikaa ja paikka milloin näin käy..itselläni on joskus sellaisia tilanteita kun vain tulee hirveä purpatuskohtaus ja ei silloin valitettavasti osaa äänijänteitään hillitä :ashamed:

 

Mikä kumma siinä on ettei yh:t saa purkaa mieltään? Tällaset ap:n tyyliset valittajat toki saavat valittaa asiasta kuin asiasta mutta edes YKSINHUOLTAJAT-palstalla ei saa verrata eikä jakaa kokemuksiaan ellei ne ole positiivisia. Miksi ei saa KESKUSTELLA negatiivisessa mielessä elareista tai ajan puutteesta? Miksi kaikki muut saavat valitella kun elämä potkii mutta yh:t eivät saa sanoa poikkipuolista sanaa elämästään kun sivulliset ja palstalle kuulumattomat alkavat heti nipottaa ja valittaa? Kyllä se kuule, ap, asia vain on niin että surkuttelu ei ole yksin sun oikeus vaan se kuuluu myös meille yh:lle. Jos toista ihmistä helpottaa purkaa mieltään nimettömänä jossain netin keskustelu palstalla niin onko se todellakin sulta pois!?! Ei niitä ole pakko lukea. Toki ydinperheet saavat valitella kuinka raskasta on vaikka on vieressä se toinen jonka kanssa jakaa vastuu mutta yh:en pitäisi 24/7 olla hymyssä suin "Voi, miten helppoa ja rikasta elämä onkaan"-tyylillä. Ja jos sattuu mainitsemaan että raha ja voimat riittää niin sitten jo muut valittaa että taas yksi joka kynii isältä järjettömät elarit kun on rahaa ja lapsi puolet kuusta mummolla hoidossa kun kerta voimia riittää. Niin ja kyllä, minä kadun kun otin miehen joka kävi töissä, ei juonut, ei ollut väkivaltainen ja joka halusi yhteisen perheen ja jonka kanssa yhteisesti alettiin lasta tekemään ja joka sitten raskauden loppu vaiheessa lähti eikä ole näkynyt enää. Mitenkäs nyt sitten kun itse olen yh-perheestä ja kannan vastuuni yhteisestä lapsesta mutta mies on ydinperheestä ja hän taas ei ota vastuuta teoistaan ja valinnoistaan?

 

tää homma nyt meni taas kirjaimellisesti reisille...arvasinhan minä että täällä hypätään heti barrikaadeille! en todellakaan sanonut että KAIKKI yh:t valittavat,tarkoitin sitä että MONEN kirjoituksista saa sen kuvan että lapsen isä on alkoholisti,väkivaltainen tai muuten vaan huono isä.eli kysymyshän kuului MIKSI TEHDÄ LAPSIA sellaisten ihmisten kanssa?eiköhän se ole tiedossa mitä siitä seuraa?vai onko se tätä kuuluisaa hoivaviettiä että yritetään muuttaa "kova jätkä" helmassa nyyhkyttäväksi pehmoksi??? oli mitä oli,niin kyllä suurimmalla osalla on syytä katsoa peiliin ja tosissaan miettiä mitä on elämältään tilannut...kyllä minäkin ydinperheessäni kadun monia asioita,välillä miettii että olin sitten helvetin tyhmä tähän ryhtyessäni(kun huonosti menee),mutta kadun asioita itsekseni,en minä niitä kaikille kuuluta! itse olin soppani keittänyt.olen myös ollut yh itsekin,ja kyllä,minä tiesin sen jo odotusaikana että tästä ei mitään tule lapsen isän kanssa.eikä tullutkaan muuta kuin ihana lapsi.mutta pointtihan on se että on turha valittaa omista valinnoista,jokainen kantaa vastuun teoistaan ennemmin tai myöhemmin....ja minä siis EN tarkoittanut ap kirjoituksellani että KAIKKI YH:t valittavat turhasta,toki elämä välillä viskaa paskaa niskaan kaikille,tarkoitin että HYVIN MONI täällä valittaa että mies oli sitä ja tätä ja ero tuli ja sitten sen jälkeen valitetaan elareista ja tapaamisista yms...ei paskastakaan hunajaa saa vaikka kuinka keittäis,jos ymmärrätte mitä tarkoitan...

 

Mitenköhän asian saapi sitten ilmaista ilman että se otetaan valittamisena? Ja miksi ei saisi mieltään purkaa valittamalla? Ihminen voi lyödä ensimmäisen kerran kun on oltu yhdessä esim. 5-10vuotta, ihminen voi alkoholisoitua kun on ensin viettänyt 20vuotta normaalia ja tasaista elämää. Näitä tulevia asioita ei aina voi tietää etukäteen. Niitä, jotka ovat tehneet lapsen vaikka mies on valmiiksi ollut väkivaltainen tai täysin alkoholisoitunut, on varmasti todella vähän ja itse en ole vielä tavannut kirjoitukseen jossa nainen olisi tämän tiennyt jo ennen kuin lapsi on tullut kuvioihin tai saatu alulle. Monissa lukemissani teksteissä viina ja väkivalta on tullut kuvioihin vasta lapsen jälkeen.

 

\

Mitenköhän asian saapi sitten ilmaista ilman että se otetaan valittamisena? Ja miksi ei saisi mieltään purkaa valittamalla? Ihminen voi lyödä ensimmäisen kerran kun on oltu yhdessä esim. 5-10vuotta, ihminen voi alkoholisoitua kun on ensin viettänyt 20vuotta normaalia ja tasaista elämää. Näitä tulevia asioita ei aina voi tietää etukäteen. Niitä, jotka ovat tehneet lapsen vaikka mies on valmiiksi ollut väkivaltainen tai täysin alkoholisoitunut, on varmasti todella vähän ja itse en ole vielä tavannut kirjoitukseen jossa nainen olisi tämän tiennyt jo ennen kuin lapsi on tullut kuvioihin tai saatu alulle. Monissa lukemissani teksteissä viina ja väkivalta on tullut kuvioihin vasta lapsen jälkeen.

täytyykö se nyt rautalangasta vääntää =) minähän sanoin että ei koske kaikkia yksinhuoltajia....mulla taitaa sit olla lukihäiriö kun mielestäni MONI kertoo eron johtuneen juuri kertomistani seikoista.oletkos lukenut ketjun MIKSI SINUSTA TULI YKSINHUOLTAJA tai jotain vastaavaa?

 

En ole lukenut. Voisitko nostaa sen minulle luettavaksi? Olisin todella kiinnostunut lukemaan tekstejä missä mies on ollut väkivaltainen ja/tai alkoholisoitunut ennen kuin lasta edes laitettiin alulle. Ettet vain nyt olisi kiukuspäissäsi liioitellut tilannetta?

 

kiukuspäissäni mistä?

 

Jostakin, sitä minä en tiedä. Jos et ollut kiukkunen kun moista aloitusta kirjotit niin mistä moinen teksti sitten syntyi? Edelleenkin olen sitä mieltä että harva yh-äiti on ennen lapsen alkuun saattamista saanut nyrkistä.

 

Luin nostamasi ketjun. Kai minulla sitten on erittäin suuri lukemisen ymmärtämis ongelma kun en huomannut juuri mitään erityistä valittamista vaan luin pelkkiä vastauksia ketjun aloittajan kysymykseen.

 

:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: eipä taida tästä hyötyä olla.toivoisin vaan että ihmiset katsoisivat peiliin ja lakkaisivat valittamasta itse aikaansaamistaan asioista...nyt mun täytyy ainakin palata lasteni pariin,en ehdi täällä roikkua.

 

Kylläpä tulee paha mieli näistä.
Olenpa siis huono ja tyhmä kun olen yh ja minulla on OIKEESTI vaikeeta. :ashamed:
En tiiä, en jaksa kommentoida sen enempää.
Pahoitinpa vaan mieleni...todella.

 

kyllä sitä vaikeeta on itse kullakin joskus,täytyy vaan oppia hyväksyyn omat virheensä ja oppia niistä.nauttikaa lapsistanne ja yrittäkää tehdä omastanne ja lapsenne elämästä niin hyvää kuin ikinä pystytte!surkuttelu ja valitus ei helpota kenenkään elämää =)