Olen 32v lastentarhanopettaja Pirkanmaalta. 9v. poika ja 4v. tyttö. Eronnut 2v sitten miehen syrjähypyn jälkeen. Lapsilla lämpimät välit isäänsä joka valitettavasti asuu 300km päässä ja näkevät vain yhden vkonlopun kuussa/kahdessa kuukaudessa. Meillä asialliset välit, koska lapset♡
Olin 10v ravintola-alalla ja valmistuin uuteen ammattiin vuosi sitten. Elämä ja arki pyörii täysin lasteni ehdoilla ja ympärillä. Miehiin en ole koskenutkaan eroni jälkeen. Ystäviä on paljon ja he ovat perheineen osa elämääni. Asumme vuokrarivarissa, haaveilen omasta, mutta olen jumissa entisen ok-talomme takia josta löytyi eromyynnin ohessa hometta. Rakastan työtäni, lapsiani ja olen täysin kesken eromme käsittelyn kanssa. Vieläkin mietin joka päivä miksi elämällä ja unelmilla oli juuri minun varalleni tämä tie kuljettavana. Juuri nyt olen kesälomalla. Lapset ovat isänsä kanssa mökillä ja tänään olen ollut erityisen musertunut, koska tiedän heidän tavanneen nyt lomalla ensimmäisen kerran isänsä uuden puolison. Perheessämme ei ole eläimiä, mutta haaveilemme koirasta. Minulla on oma auto, lapsilla 1-3 harrastusta ja paljon kavereita. Säästössä on edullisen ok-talon verran rahaa, muuten talous on vakaa ns. kädestä suuhun menetelmällä. Odotan meneekö rahat kokonaan hometaloon ja lankeaako päälle loppuelämän velkahelvetti vai käykö paremmin. Arki on meillä kiireistä. Töitä, koulua ja päivähoitoa. Isovanhemmat asuvat kaukana, kuten kaikki sukulaisemme. Isäni on kuollut kun olin lapsi. Omat lapseni näkevät isovanhempia useamman kerran vuodessa ja välit on lämpimät. Yöhoidossa ovat noin 1 kerran vuodessa jos minulla on jotain, muuten pärjäillään kolmisin
. Usein kaipaan perhearkea, yhdessätekemisen tuomaa ihanaa tunnetta, sitä näkyä kun poika pelaa jalkapalloa etunurmella isänsä kanssa, kuten joskus silloin. Usein tunnen itseni yksinäiseksi kun esikoinen tuo huonon käytöksen viestejä koulutuliaisina tai kun tirautan pari kyyneltä ylpeydestä kevätjuhlassa. Monesti kaipaan vapautta ainoan vanhemman roolista, vaikka sitä kun voi lähteä illalla poimimaan mustikoita yksin, kauppaan tai vaikka töiden iltapalaveriin. Kaikista kiitollisin elämässä olen tästä hetkestä, olen tässä ja jaksan, minulla on valtavan hurmaavat ja rakkaat lapset, katto pään päällä, tämä sohva allani, tuo telkkari tuossa päällä, vieressä pussi tuoreita herneitä, huomisesta en tiedä vielä mitä sillä on varalleni tarjota. Tänään all good, vaikka sydän on pikkuisen kallellaan.
