millainen raskaus teillä, joilla erityislapsi?
- Viestiketjun aloittaja äätii
- Ensimmäinen viesti
vastaus
\
Ne paperit eivät ole salaisia, jokaisella on oikeus omiin ja lapsensa hoitotietoihin.Alkuperäinen kirjoittaja 04.03.2006 klo 18:20 maaret kirjoitti:
Mulla oli muuten ihan normaali raskaus mutta loppu vaiheessa ruvettiin kiinnittämään huomiota kun lapsi kasvoi kovin hitaasti ja tuntui pieneltä.Mutta toimenpiteisiin ei ollut tarvetta ja tytön pientä kokoa ei ihmetelty.Tutkimukset alkoi tytön ollessa 8kk,minä kyllä aavistelin jo aivan pienestä että jotain on.
mulla lapsen "erityisyys" huomattiin ihan eka kertaa normaali rakenne-ultran yhteydessä ja sitä sit alettiin 4vkon välein kontrolloimaan ultralla ja lopulta otettiin vkolla 32 magneettikuvat tytön päästä mun mahan läpi, joka varmisti "diagnoosin" synnynnäinen aivojen epämuodostuma. Raskausaika oli fyysisesti helppo, mutta varsinki jälkikäteen ajateltuna henkinen huoli lapsen voinnista oli valtava. Muutoin raskaus sujui siis normaalisti, mutta henkisesti se oli aivan kauhiaa, varsinki se epätietoisuus mikä lapsella on ja miten se vaikuttaa lapsen elämään.
Mulla oli normaali raskaus, eikä ollu koko raskausaikana mitää vaivojakaan. Tyttö oli perätilassa ja yritettii kääntää, mutt lopetettiin ku alko sydänäänet heikentyä. Tyttö synty sektiolle viikko ennen laskettua aikaa. Syntymästään asti oli kovin väsynny ja joutu herättelemää syömää. Mutta kaiken kaikkiaa raskaus oli ihan normaali.
\
Lisäämpäs itsekkin lusikkani tähän soppaan. Niitä papeita voi pyytää vuosienkin kuluttua sairaalasta itselleen tai mennä yhdessä lääkärin tai sairaanhoitajan kanssa lukemaan. Sinulla on oikeus lukea kaikki sinua ja lastasi koskevat tiedot. Ne löytyy varmasti arkistosta. Saat kaikki selville jopa kuinka paljon lapselle on annettu maitoa (jos et itse imettänyt) ja kuka milloinkin oli hoitovuorossa jne.Alkuperäinen kirjoittaja 04.03.2006 klo 18:34 vastaus kirjoitti:
Eve-80
Minullakin oli ihan normaali raskaus. Lapsi liikkui enemmän kuin esikoinen mahassa ollessaan. Esikoinen on siis ihan terve. Mikään ei viitannut edes ultrissa että kaikki ei olisi hyvin. Lapsemme vamma huomattiin hänen ollessa 4kk.
äiskis
Olen aina voinut tosi pahoin raskauden alussa,ja nyt nuorimmaista odottaessa voin vieläkin huonommin,oksentelin ja kuvotti ihan loppuun saakka. Joskus rv 16 verenpaine nousi ja ns.rakenne ultrassa havaittiin epäsuhtainen kasvun jätätys. Rakenteet sinänsä normaalit,aivot ja sydän normaalit jne. Ennenkuin selvisi istuykan toimimattomuus,vaihtoehdoksi tarjottiin vakavaa kromosomipoikkeamaa,mutta lapsivesi punktio osoitti ettei kyse ollut siitäkään. Raskaus oli pakko päättää rv 27+3,koska vauva ei enää kasvanut ja hapenpuute uhkasi. :\|
Raskausaika oli täysin normaali. Synnytyksestä jäi aika sekava vaikutelma. Synnytys pitkittyi ja päättyi hätäsektioon. Epäilivät lapsen hapenpuutetta. Jäi hieman kaivelemaan, mutta sen jälkeen olen synnyttänyt normaalisti vielä neljä lasta. Niiden avulla olen päässyt yli ekan synnytyksen aiheuttamasta traumasta.
:\| =) =) =) =)
:\| =) =) =) =)
\
lastenklinikalla ei saa itsekseen lueskella oman lapsensa papereita,pitäis olla lääkäri vieressä..mikä on aika mahdoton juttu kun niillä on aina kiire. viimeeks hoitaja tarkisti yhden asian pojan papereista,en siis saanut itse sitä lukes vaikka pyysin \|OAlkuperäinen kirjoittaja 05.03.2006 klo 10:15 vieras kirjoitti:
Kai voitaneen sanoa että aika hankala. :/ Alkuraskaudesta oli runsaasti vuotoa, eli keskenmenoa pelättiin pitkään. Pahoinvointi oli jotain järkyttävää. :x
Siinä heti raskauden puolenväkin jälkeen vatsa alkoi kasvaa kovaa vauhtia. Lopulta sf-mitta hyppäsi reilusti yli käyrien, ultrassa odettiin lapsivettä olevan runsaasti. Tuon ansiosta liikkuminen oli vaikeaa, olo tukala, supisteli koko ajan ja hengityskin alkoi ahdistaa. Sairaslomalle jäin jo rv26.
Ajan myötä lapsiveden määrä tasaantui ja tilanne rauhoittui. Rv35 lapsi lakkasi liikkumasta ja hänen huomattiin kääntyneen perätilaan. Heti sen perään sain toispuoleisen kasvohalvauksen, jonka paraneminen vei varmaan pari kuukautta. Rv37 kääntöyritys muuttuikin kiireelliseksi sektioksi kun lapsiveen huomattiin olevan lähes loppu, eikä istukka toiminut kunnolla.
Leikkaus meni hyvin, mutta lastenlääkäri huomasi pojassa downin syndromaan viittaavia piirteitä jo pian syntymän jälkeen, mutta ihanina ihmisinä antoivat meidän levätä ja nauttia "terveestä" vauvastamme seuraavaan päivään asti.
:heart:
Siinä heti raskauden puolenväkin jälkeen vatsa alkoi kasvaa kovaa vauhtia. Lopulta sf-mitta hyppäsi reilusti yli käyrien, ultrassa odettiin lapsivettä olevan runsaasti. Tuon ansiosta liikkuminen oli vaikeaa, olo tukala, supisteli koko ajan ja hengityskin alkoi ahdistaa. Sairaslomalle jäin jo rv26.
Ajan myötä lapsiveden määrä tasaantui ja tilanne rauhoittui. Rv35 lapsi lakkasi liikkumasta ja hänen huomattiin kääntyneen perätilaan. Heti sen perään sain toispuoleisen kasvohalvauksen, jonka paraneminen vei varmaan pari kuukautta. Rv37 kääntöyritys muuttuikin kiireelliseksi sektioksi kun lapsiveen huomattiin olevan lähes loppu, eikä istukka toiminut kunnolla.
Leikkaus meni hyvin, mutta lastenlääkäri huomasi pojassa downin syndromaan viittaavia piirteitä jo pian syntymän jälkeen, mutta ihanina ihmisinä antoivat meidän levätä ja nauttia "terveestä" vauvastamme seuraavaan päivään asti.
:heart: Raskaus ja synnytys menivät tosi hienosti. Lapsi syntyi rv 39+4 ja painoi 3780g ja oli 50cm pitkä ja sai 9/9/10 apgarpistettä. Raskausaikana ainut seikka minkä itse ja lääkärit/terveydenhoitajat kiinnittivät huomiota oli että vauva oli masussa erittäin liikkuvainen ja vilkas ja on vielä tänä päivänäkin. Autismidiagnoosin saimme hänen ollessa vajaa 3-vuotias.