Millaisia erittäin älykkäät aikuset ovat olleet lapsina?

Nyt kyselen sellaista. Eli jos itse olet erittäin älykäs tai oma lapsesi on (ja tullut jo aikuiseksi) tai joku tuttusi. Millaisia he ovat olleet taaperoina, leikki-iässä tai alakoulussa. Toki kaikki itseään älykkäinä pitävät voivat vastata, mutta itse laittaisin rajaksi sen, että joko on testissä saanut Mensaan oikeuttavan pistemäärän tai sitten omaa jotain muuta henkistä lahjakkuutta todella paljon. Itse en ajattele Mensa-testejä minään aukottomana juttuna, mutta kumminkin se on jokseenkin yhteismitallinen...

Entäs onko sitten tämmöisiä tapauksia, joissa tunnette että on ollut kyseessä "lapsinero" mutta tullut sitten jonkinlaista suhteellista taantumaa?

 

Ongelma on se, että nuo älykkäät aikuiset eivät surffaa täällä.

 

No minä olen ollut aina sekä kielipäältä, muistilta, että matemaattisesti lahjakas. Avaruudellinen hahmottaminen sen sijaan huonoa keskitasoa ja olen sen vuoksi myös huono peruuttaja ja huono pysäköimään auton
Koulumenestykseen on toki vaikuttanut myös se että kotikasvatuksesta on saatu innostus oppimiseen, tutkimiseen ja kirjoihin. Mensan testissä en ole käynyt, enkä tiedä, jäisinkö rajan alle. Muutaman äö-testin olen tehnyt ja tulos on ollut päälle 140.

Lapsena olen ollut motorisesti taitava, etenkin karkeamotoriikalta, hienomotoriikka takkuuaa vieläkin, käsiala huono jne.. Mutta esim uimaan olen oppinut 3,5v, vähän myöhemmin ajamaan ilman apurattaita. Isäni kertoi että opin laskemaan Helppoja yhteenlaskuja n 3 vuotiaana, ilman että kukaan olisi opettanut. Lukemaan opin esikoulussa, kotona ei kirjaimia tms oltu sitä ennen harjoiteltu.

Sosiaalisesti olin kömpelö, ujo. Yhden kaverin kanssa hyvin tulin juttuun ja aina kavereita oli, mutta isommassa porukassa vetäydyin(vieläkin) ja tulin kiusatuksi. Nykyään itsetuntoni on parempi ja huumorin yms avulla tulen toimeen työporukassa jne. Julkinen esiintyminen on aina aiheuttanut pelkoa ja paniikkikohtauksia ja se on rajoittanut myös ammatinvalintaa.

 

[QUOTE="Pösilö";27093959]Ongelma on se, että nuo älykkäät aikuiset eivät surffaa täällä.[/QUOTE]

ja omat lapset on tullut minuun.


Järki pelissä jos ei muuta. Mistä opin niin omalta äidiltä!

en voi uskoa niitä jotka manipuloi tai juonittelee...tiedän ihmisen mutta miks sitä pitää minuun kohdistaa? Ehkä kun kuvittelevat että uskon kaiken!

Kiristys kaikkein paras.


Tapaan ihmisen tiedän voinko keskutella sille vai en.


Saatan luottaa vääriin miehiin mutta aika näyttää.

 

tunnen yhden älykkään ihmisen ja se on mieheni. hänen lapsuudestaan en hirveästi tiedä, muuta kuin että se on ollut virikkeellinen ja turvallinen ydinperheen muodostava kokonaisuus. mieheni ei ole mitään testejä käynyt, mutta hänellä on uskomaton muisti ja kielikorva, oppii uuden kielen tuosta vaan ja lukee kirjallisuutta milloin milläkin kielellä. matemaattisesti hän on todella lahjakas ja keskittymiskyky asiaan kuin asiaan on upea. lisäksi hänellä on uskomaton kyky toimia ihmisten kanssa, olipa kyseessä aikuiset tai lapset, kahdenkeskinen juttelu tai ison ryhmän kanssa käyty keskustelu. luulen, että menestyisi melko hyvin Mensan testeissä.

 

Kohtalaisen perinteinen Kannerin autismin edustaja olin. Vajakkina pitivät ja siksi älykkyystestiin jouduin. Tämä siitä huolimatta, että autisti tai ei, opin puhumaan todella varhain ja pedanttia kieltä. Istuin vain paikallani, tuijotin lelua eri puolilta ja vedin pitkiä monologeja. Kiltti lapsi, hyvin herttainen. Paitsi sitten ongelmia muutoksissa, jolloin rytmi sekaisin unta myöten ja kilarit rutiinien muuttumisesta.

Kasvaessani olin näsäviisas pikkulapsi, joka viihtyi aikuisten seurassa ja imi kaiken heiltä liikenevän tiedonmurusen. Usein istuin keittiönpöydän alla salakuunnellen aikuisia, koska en sietänyt toisten lasten seuraa. Minulla oli perinteisiä nördejen harrastuksia ja olin silmätikku koulussa ja kiusattu. Vaatemaku hyvin eksentrinen, rillit ja raudat, keräsin postimerkkejä, tein suuria palapelejä tekniikalla joka osoittautunut poikkeukselliseksi vasta Datan kanssa keskusteltuani jne.

Hyvin kiltti kotityttö, perfektionisti ja erittäin ankara itselleen. Sellainen mie olin. Kotinurkissa nyhväsin, kunnes sain muutamia kavereita yläasteella. Kokeilin sosiaalisesta painostuksesta alkoa muutamaan kertaan, mutta se ei vain sopinut minulle. Emmie läksyihin kamalasti panostanut, vaikka koulusta pidinkin. Mie luin sitte enempi omillani aiheista, joista koulussa ei kerrottu tai raapaistiin vain pintaa.

 

[QUOTE="Vieras";27094054]No minä olen ollut aina sekä kielipäältä, muistilta, että matemaattisesti lahjakas. Avaruudellinen hahmottaminen sen sijaan huonoa keskitasoa ja olen sen vuoksi myös huono peruuttaja ja huono pysäköimään auton
Koulumenestykseen on toki vaikuttanut myös se että kotikasvatuksesta on saatu innostus oppimiseen, tutkimiseen ja kirjoihin. Mensan testissä en ole käynyt, enkä tiedä, jäisinkö rajan alle. Muutaman äö-testin olen tehnyt ja tulos on ollut päälle 140.

Lapsena olen ollut motorisesti taitava, etenkin karkeamotoriikalta, hienomotoriikka takkuuaa vieläkin, käsiala huono jne.. Mutta esim uimaan olen oppinut 3,5v, vähän myöhemmin ajamaan ilman apurattaita. Isäni kertoi että opin laskemaan Helppoja yhteenlaskuja n 3 vuotiaana, ilman että kukaan olisi opettanut. Lukemaan opin esikoulussa, kotona ei kirjaimia tms oltu sitä ennen harjoiteltu.

Sosiaalisesti olin kömpelö, ujo. Yhden kaverin kanssa hyvin tulin juttuun ja aina kavereita oli, mutta isommassa porukassa vetäydyin(vieläkin) ja tulin kiusatuksi. Nykyään itsetuntoni on parempi ja huumorin yms avulla tulen toimeen työporukassa jne. Julkinen esiintyminen on aina aiheuttanut pelkoa ja paniikkikohtauksia ja se on rajoittanut myös ammatinvalintaa.[/QUOTE]

Juu täytät nämä kriteerit aika hyvin. Sinä olet siis ollut jonkinsortin ihmelapsi (ainakin jossain määrin), sinusta on tullut älykäs, mutta et ole supernero. Tapauksessasi varmaan 3-6-vuotiaana tulleet merkit ovat täsmänneet hyvin. Miten pärjäsit yläasteella ja sen jälkeen koulussa. Mitä opiskelit sittemmin ja mitä teet työksesi? Jos sopii kysyä.

 

Kohtalaisen perinteinen Kannerin autismin edustaja olin. Vajakkina pitivät ja siksi älykkyystestiin jouduin. Tämä siitä huolimatta, että autisti tai ei, opin puhumaan todella varhain ja pedanttia kieltä. Istuin vain paikallani, tuijotin lelua eri puolilta ja vedin pitkiä monologeja. Kiltti lapsi, hyvin herttainen. Paitsi sitten ongelmia muutoksissa, jolloin rytmi sekaisin unta myöten ja kilarit rutiinien muuttumisesta.

Kasvaessani olin näsäviisas pikkulapsi, joka viihtyi aikuisten seurassa ja imi kaiken heiltä liikenevän tiedonmurusen. Usein istuin keittiönpöydän alla salakuunnellen aikuisia, koska en sietänyt toisten lasten seuraa. Minulla oli perinteisiä nördejen harrastuksia ja olin silmätikku koulussa ja kiusattu. Vaatemaku hyvin eksentrinen, rillit ja raudat, keräsin postimerkkejä, tein suuria palapelejä tekniikalla joka osoittautunut poikkeukselliseksi vasta Datan kanssa keskusteltuani jne.

Hyvin kiltti kotityttö, perfektionisti ja erittäin ankara itselleen. Sellainen mie olin. Kotinurkissa nyhväsin, kunnes sain muutamia kavereita yläasteella. Kokeilin sosiaalisesta painostuksesta alkoa muutamaan kertaan, mutta se ei vain sopinut minulle. Emmie läksyihin kamalasti panostanut, vaikka koulusta pidinkin. Mie luin sitte enempi omillani aiheista, joista koulussa ei kerrottu tai raapaistiin vain pintaa.

Voitko kertoa tuosta palpelitekniikasta lisää

 

[QUOTE="vieras";27094125]Voitko kertoa tuosta palpelitekniikasta lisää[/QUOTE]

Noh, siis sellainen keino, että voisin tehdä palapelin vaikka väärin päin, sillä "skannaan" sen aukon tai puuttuvan osasen muodon tai mahdolliset muodot, jos useampi pala vierestä puuttuu ja etsin laatikosta ne, jotka siihen täsmäävät tai sen yhden joka täsmää. En siis käytä kuvaa apuna, vaan menen sillä tekniikalla, että jokainen pala on uniikki ja voin lootasta valkata vain sen oikean. Nopeuttaa hommaa.

 

[QUOTE="vieras";27094125]Voitko kertoa tuosta palpelitekniikasta lisää[/QUOTE]

En tiedä onko se erikoinen vai vain taitavien palapelintekijöiden tekniikka. Minä katson kuvaa ja värejä mutta en juurikaan kokoa palapelejä.

 

[QUOTE="Pösilö";27093959]Ongelma on se, että nuo älykkäät aikuiset eivät surffaa täällä.[/QUOTE]

Näinpä. Onneksi ei tarvitse tuommosia murehtia.

 

Kohtalaisen perinteinen Kannerin autismin edustaja olin. Vajakkina pitivät ja siksi älykkyystestiin jouduin. Tämä siitä huolimatta, että autisti tai ei, opin puhumaan todella varhain ja pedanttia kieltä. Istuin vain paikallani, tuijotin lelua eri puolilta ja vedin pitkiä monologeja. Kiltti lapsi, hyvin herttainen. Paitsi sitten ongelmia muutoksissa, jolloin rytmi sekaisin unta myöten ja kilarit rutiinien muuttumisesta.

Kasvaessani olin näsäviisas pikkulapsi, joka viihtyi aikuisten seurassa ja imi kaiken heiltä liikenevän tiedonmurusen. Usein istuin keittiönpöydän alla salakuunnellen aikuisia, koska en sietänyt toisten lasten seuraa. Minulla oli perinteisiä nördejen harrastuksia ja olin silmätikku koulussa ja kiusattu. Vaatemaku hyvin eksentrinen, rillit ja raudat, keräsin postimerkkejä, tein suuria palapelejä tekniikalla joka osoittautunut poikkeukselliseksi vasta Datan kanssa keskusteltuani jne.

Hyvin kiltti kotityttö, perfektionisti ja erittäin ankara itselleen. Sellainen mie olin. Kotinurkissa nyhväsin, kunnes sain muutamia kavereita yläasteella. Kokeilin sosiaalisesta painostuksesta alkoa muutamaan kertaan, mutta se ei vain sopinut minulle. Emmie läksyihin kamalasti panostanut, vaikka koulusta pidinkin. Mie luin sitte enempi omillani aiheista, joista koulussa ei kerrottu tai raapaistiin vain pintaa.

Elikkä sinä siis olet erittäin älykäs ?

 

Elikkä sinä siis olet erittäin älykäs ?

Hän on.

 

Minä olen "läpäissyt" Mensan testin ja sittemmin monissa muissakin erilaisia älyä mittaavissa testeissä hyviä tuloksia. Joskin on myös selkeitä heikkouksia. Esimerkiksi mun avaruudellinen hahmottaminen ei ole kovinkaan hyvää. Se mitä kansankielessä sanotaan suuntavaistoksi, on minulla todella heikko. Kielellisesti olen puolilahjainen. Ymmärrän muuhun osaamistasooni nähden puhuttua kieltä varsin huonosti.

Minulla on diagnosoitu AD/HD joten se on vaikuttanut elämääni aika paljon. Diagnoosin sain vasta aikuisiällä. Lapsuuteni oli myös jokseenkin epästabiili ja älylliset virikkeet eivät olleet kovinkaan hyviä. Toki niitä itse kehittelen. En todellakaan ollut mikään nopeasti kehittyvä vaan todella hidas. Ala-asteella olin pitkään ihan ulapalla. Silloin jo lähetettiin psykologille jossa todettiin älykkääksi (tosin ne testit oli ihan humpuukia).

Yläasteella aloin pärjäämään koulussa joten kuten. Lukiokin meni henkisesti keskittymiskyvyttömästi surffaten mutta lahjoilla ja yleissivistyksellä sain kolme laudaturia (aine, pitkä matem., reaali). Kaikista kolmesta kielestä C. Yliopistossa hukkasin sitten itseni täysin ja ajauduin todella huonoon elämään ja irtaannuin täysin tavallisesta elämästä.

 

Sisarukseni ovat todella älykkäitä, mutta kyllä se sosiaalinen puoli on kehittymätöntä ollut jo lapsesta saakka, jotenkin empatiakyvyttömiä.

 

[QUOTE="ap";27094106]Juu täytät nämä kriteerit aika hyvin. Sinä olet siis ollut jonkinsortin ihmelapsi (ainakin jossain määrin), sinusta on tullut älykäs, mutta et ole supernero. Tapauksessasi varmaan 3-6-vuotiaana tulleet merkit ovat täsmänneet hyvin. Miten pärjäsit yläasteella ja sen jälkeen koulussa. Mitä opiskelit sittemmin ja mitä teet työksesi? Jos sopii kysyä.[/QUOTE]

Yläasteelta lähtiessä keskiarvo hipoi kymppiä. Liikunta taisi olla ysi tjsp.

En saanut perheeltäni lupaa lähteä lukioon sinne minne tahdoin ja lukiossa keskityin kaikkeen muuhun kuin kouluun. Kapinoin kovasti; karkasin ulkomaille naimisiin ihan uppo-oudon tyypin kanssakin lukion vikan luokan syksyllä. Tein myöhemmin vaadittavat kurssit loppuun, ei niitä montaa puuttunut enää siinä kohdin ja kirjoituksiin vain kävelin sisään pari vuotta myöhemmin lukematta tai valmistautumatta, kirjoitin kaikki aineet kerralla, läpi meni ja yks älläkin tuli. Siitäkin huolimatta, että kävin englanninkielisen lukion ja kirjoitin suomeksi asuttuani ulkomailla pari vuotta.

Olen sen jälkeen menestynyt opinnoissani ihan jees. AMK meni englanniksi kahden pienen lapsen yyhoona vuotta ennen tavoiteaikaa, opinnäytetyö sai kiitettävän arvosanan vaikka siihen käytin alle viikon ja keskiarvo oli liki vitonen (1-5 arvosteluasteikko, 1 heikoin). Mulla oli 1-3 duunia siinä sivussa ja 1-2 opinnot samalla käynnissä PLUS että lasteni hoitoaika oli keskimäärin 4-5 tuntia päivässä tarhassa. Tekeminen pitää virkeänä!

Nyt opiskelen maisteriksi ja 15 op kurssimoduli periaatteessa vaatii 300 tuntia työtä yliopistoni mukaan, mutta noinkohan käytän edes 20 tuntia. Omaksun asioita todella vaivattomasti, jos minua vaan yhtään jaksaa kiinnostaa. Opiskelen "sivutoimisesti", tällä lukukaudella 45 op menossa yhteensä kokopäivätyön ja perheen lomassa. (edit: 60 op! unohtui yks kurssi kokonaan laskuista)

Autismi sekä keskittymisvaikeudet tietysti latistavat mahdollisuuksiani jonkin verran. Olen tällä hetkellä viranomaistehtävissä.

 

[QUOTE="ap";27094106]Juu täytät nämä kriteerit aika hyvin. Sinä olet siis ollut jonkinsortin ihmelapsi (ainakin jossain määrin), sinusta on tullut älykäs, mutta et ole supernero. Tapauksessasi varmaan 3-6-vuotiaana tulleet merkit ovat täsmänneet hyvin. Miten pärjäsit yläasteella ja sen jälkeen koulussa. Mitä opiskelit sittemmin ja mitä teet työksesi? Jos sopii kysyä.[/QUOTE]

No supernerona en toki itseäni pidä. Peruskoulusta päästötodistus on kai 9,6, vähennykset käsitöistä, kuvaamataidosta, musiikista, liikunnasta. Lukiosta 5xL, E tuli äidinkielestä. Koulu on ollut minulle helppoa, mutta jonkinlainen perfektionistin vimma on ajanut lukemaan vähän enemmän kuinolisi oikeastaan tarvinnut. Olen onnekseni oppinut päästämään siitä irti ja keskittymään sellaisiin asioihin jotka tekevät minut onnelliseksi, koti perhe, rauhallinen yhdessäolo, toki sitä älykkyyttään voi käyttää myös lasten kasvattamiseen.

Olen ammatiltani lääkäri. Haaveilin tutkijan urasta eikä tarkoitukseni ollut ruveta potilastyöhön, mutta ensinnäkin tuo esiintymisen pelko ja koska en pystynyt toimimaan 'vapaassa aikataulussa' itsenäisesti vaan olisin tarvinnut tavallaan koulumaisen aikataulutetun systeemiin niin tuo yhtälö ei vaan toiminut vaan aiheutti ainoastaan masennusta ja ahdistusta tekemättömistä hommista.
Sitäpaitsi huomasin että nautin potilastyöstä, ja kyllä sitä päätään saa siinäkin käyttää..

 

Elikkä sinä siis olet erittäin älykäs ?

No ainakin jos katsoo älykkyysosamäärää? Tulokset olleet siellä 150 tietämissä, 6-vuotiaana eka testi tehty ja uusivat sen, koska eivät uskoneet. Erittäin älykkään määritelmä voi tietysti olla laajempikin.

 

No ainakin jos katsoo älykkyysosamäärää? Tulokset olleet siellä 150 tietämissä, 6-vuotiaana eka testi tehty ja uusivat sen, koska eivät uskoneet. Erittäin älykkään määritelmä voi tietysti olla laajempikin.

Minusta älykkyyttäkin on monenlaista. Mutta ainakin teoreettisesti olet älykäs.

 

Ne erityisen älykkäät aikuiset joita itse tiedän, ovat olleet aina sosiaalisesti kömpelöitä ja itsekkäitä oman navan kaivelijoita ARKIELÄMÄSSÄ, toisella puolella palloa olevien asioille kyllä löytyy empatiaa.

Ihan kivoja silti, mut tuntemillani tie ollut vähän takkuisempi kuin keskivertolapsilla; on jouduttu ehkä erityisluokkaan, sijoitukseen jne.

Erittäin älykkäät taitavat harvoin olla lapsena niitä priimuksia, ennemminkin he ovat "hankalia" lapsia.
Siis näin yleistäen.

 

Vanhempani tavallisia duunareita, äiti syntymäni aikoihin apuhoitaja (opiskeli myöhemmin mielenterveyshoitajaksi ja mie olin siinä kymmenen korvilla usein luennoilla mukana), iskä oli myyjänä autovaraosaliikkeessä. Tosin myönnettäköön, että heidän kasvatustyylinsä suosi esim. lukemista; iltasatuja sain kuulla joka ilta kuusiviikkoisesta lähtien jne.

 

Se on jännä juttu, että oikeastaan minä en ole älykkyyttäni näyttänyt missään muualla kuin testeissä. Yliopistossa olin ihan pihalla ja en tajunnut matematiikastakaan YHTÄÄN MITÄÄN. Olen miettinyt sitten sitä, että mulla oli matikassa vaikeuksia jo lukiossa, mutta hiffasin ne sitten itse. Kai se sitten on se AD/HD, joka on niin ratkaisevaa ollut.

Niin minun "suunnattomat" älyn lahjat johtivat siis siihen, että takana on lukuisia keskeytettyjä yliopisto-opintoja ja sitten viimeisimpänä kalkkiviivoille kangistunut AMK-lopputyö. Nyt sitä sitten keräillään varastolla 10 euron tuntipalkalla. Ja ei se huono palkka ole se pahin juttu.

Toisaalta mun jutut eivät ehkä kuulu tähän ketjuun, vaan johonkin AD/HD, testiälykäs, moniongelmainen-ketjuun.

 

Minusta älykkyyttäkin on monenlaista. Mutta ainakin teoreettisesti olet älykäs.

Minäpä olen mittaamattoman älykäs








Nettitestejä ei lasketa

 

No ainakin jos katsoo älykkyysosamäärää? Tulokset olleet siellä 150 tietämissä, 6-vuotiaana eka testi tehty ja uusivat sen, koska eivät uskoneet. Erittäin älykkään määritelmä voi tietysti olla laajempikin.

Vähän epäluotettavia tuossa iässä tehdyt testit, ainakin jos niitä verrataan aikuiseen. Se, että 6-vuotiaana on 9-vuotiaan tasolla, ei sinällään kuullosta erityisen ihmeelliseltä. Ja sitähän 150 tarkoittaa. Tosin tuohon aikaan se käytetty keskihajonta taisi olla 24, joten korkeat arvot olivat korkeampia kuin nykyisin. Itselläni Mensan testissä oli AÖ samaa luokkaa kuin sinulla (152), mutta enpä vertais testitulosta joka on tehty 6v lapselle ja aikuiselle ihmiselle.

Ei sillä, ettetkö kaikin puolin täytä joka tapauksessa tämän ketjun kriteerit. Minä itse täytän ne vain testin osalta ja sitten tiettyjen omituisuuksien osalta. Oppimisvaikeuksia minulla on ollut aina ja kaikkialla, helpoissakin asioissa. Luulisi, että jos älykkyyteni todellakin olisi erityisen korkea, pystyis sitä AD/HD:ta paikkaamaan vähän enempi.

 

Alykkyysösamäärä. Just