Milloin lapsi on mielestänne erityislapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Ihmettelevä äiti
  • Ensimmäinen viesti
Ihmettelevä äiti
Miten tuo erityislapsi mielestänne määritellään? Pitääkö lapsella olla jokin krooninen sairaus tai vamma, jotta hän on erityislapsi? Minusta kaikki lapset ovat aivan ihanan erityisiä ja yhtä arvokkaita, olivatpa he "erityislapsia" tai muita lapsia. Ja mikä on sitten erityisyyden raja? Mikä on normaalia? Meitähän on moneksi monella tavalla eikä kaikkien tarvitse olla samasta puusta veistettyjä. Jokainen elämä on yhtä arvokas. Siksipä minusta tuo sana erityislapsi kuulostaa jopa vähän loukkaavalta. Minusta on jotenkin hölmöä, että esimerkiksi lievän liikuntavamman omaava lapsi leimataan erityislapseksi, vaikka hän olisi muilta ominaisuuksiltaan "keskivertolapsi" ja sitten taas joku liikunnallisesti lahjakas mutta muita kiusaava lapsi on ns. normaali lapsi. En tiedä tajuaako joku mitä ajan takaa, mutta löysin vasta tämän erityislapset-palstan ja ihmettelen nimeä. Itselläni on pieni lapsi, jota ei ole ainakaan vielä diagnosoitu miksikään erityislapseksi. Toivottavasti kirjoitukseni ei loukkaa ketään, se ei ole tarkoitus. Haluan sanoa kaikille, että olemme kaikki erilaisia, tärkeintä on, että meistä kaikista voisi tulla onnellisia!
 
Minkä nimen SINÄ olisit sitten antanut tälle palstalle? Jos miettii sellaisia sanoja kuin "vammainen lapsi" tai "kroonisesti sairas lapsi" tai "lapsi, jolla on jokin diagnoosi"... kaikkiin niihin sisältyy jokin sana joka ei kaikkia miellytä. Mielestäni "erityislapsi" on sentään aika neutraali ilmaus... kunnes joku keksii paremman.

Meidän esikoisella todettiin 2-3 ikävuoden välillä motorisen kehityksen viivästymä (lähinnä karkeamotoriikassa, sormistaan hän kyllä on aina ollut näppärä) ja vähän myöhemmin puheenkehityksen viivästymä. Nyt kuusivuotiaana hän on täysin terve, ikäsiään edellä puhepuolella ja liikkuminenkin ihan ikätasoa. Aikaisemmat diagnoosit on jo haudattu paikkansapitämättöminä.
 
erityisen äiti
Sellainen, jolla on erityislapsi, kyllä tunnistaa nimityksen. Itselläni on kaksi tavallista ja yksi erityislapsi (monivammainen ja lisäksi pitkäaikaissairas). Elämä erityisen vanhempana on jotain ihan muuta kuin tavallinen äitiys - yhtä vähän kuin lapseton tietää siitä, mitä on todella olla äiti, yhtä vähän tavallisen lapsen vanhempi tietää meidän kaltaisten tunteista ja kokemuksista. Erityisyyden syyt voivat olla moninaisia, mutta suru ja erilaisuuden kokemus lienee yhteinen.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.07.2006 klo 20:23 erityisen äiti kirjoitti:
Sellainen, jolla on erityislapsi, kyllä tunnistaa nimityksen. Itselläni on kaksi tavallista ja yksi erityislapsi (monivammainen ja lisäksi pitkäaikaissairas). Elämä erityisen vanhempana on jotain ihan muuta kuin tavallinen äitiys - yhtä vähän kuin lapseton tietää siitä, mitä on todella olla äiti, yhtä vähän tavallisen lapsen vanhempi tietää meidän kaltaisten tunteista ja kokemuksista. Erityisyyden syyt voivat olla moninaisia, mutta suru ja erilaisuuden kokemus lienee yhteinen.
Kirjoitit hyvin. Itselläni on neljä lasta, joista yksi ollut syntymästään asti erityinen. Ja sen kyllä todellakin tuntee, tietää ja huomaa sairaala- ja kotiarkineen.
 
mä olen aina ajatellut että lapset joista ei koskaan kasva itsenäisiä,olis erityisiä..(siis nuppi,liikuntavamma tai aisti puutteet)

en pidä esim. allergisia,astmaatikkoja ja diabetes-lapsia erityslapsina,vaikka tottakai ovat "hoidettavampia" kuin normit. mutta isoina pystyvät itse hoitamaan sairautensa...

itsellä down-poika ja välillä tuntuu ett voisin hyvin vaihtaa (en oikeesti)
kromosomivirheen johonkin muuhun \|O
 
mun mielestä lapsi on erityislapsi silloin, kun hänen hoito/huolenpito vaatii huoltajaa/huoltavaa aikuista normaalia enempi. ja miten sitten toi normaali määritellään, niin erityisyyteen kuuluu tutkimuksia tutkimusten perään, sairaalajaksoja, kontrollikäyntejä, "poikkeavaa henkistä aikuisen valveilla oloa" 24h/vrk. normaaliuteen edmain. ei kuulu ainakaan elämää jaksottavana arkena. meillä yks "astma-lapsi", joka ei oo erityislapsi, ja sit oli "oikee erityislapsi". =) ja loppuun pointtina viel se, että käsitteenä on eriasia erityislapsi ja lapsi, joka on erityinen..voinen sanoa, myös erityislapsi on erityinen, kuten muutkin lapset. =)
 
Minäkin olen kovasti miettinut tuota erityislapsi-sanaa viime aikoina, tyttären juuri täytettyä 3 vuotta.. Olen miettinyt, onko hän erityislapsi vai ei.

Hän syntyi 1270g, oli iso aivoverenvuoto, kehittyi vesipää, joka yllättäen laukesi ilman sunttia. Sitten tuli aortan koarktaatio, joka leikattiin. Kotiin 3-kuisena.

Seurannassa ensin Lastenklinikalla (keskoskuus) ja jatkuu sydänpuolella ja lisäksi seurannassa Lastenlinnassa (neurologia - aivoverenvuodot).

Vammainen hän ei ole eikä kaipaa erityistä huolenpitoa tms., mutta tavallaan kuitenkin erityislapsi - vai onko?
 
Krassi
Erityislapsi...no, jos en puhuisi omistani erityislapsina voisin kertoa esikoiseni olevan dysfaatikko (puheen ymmärtämisen erityisvaikeus), joka voidaan luokitella ihan vammaksikin. Ja tämä nuorimmainen on sitten tahdistinlapsi, ilmeisesti. Aika erityisiä minulle, dysfasian kanssa ainakin ollaan erityiskeskusteluissa, harva se päivä. Mutta onhan se niinkin, ettei kai sitä vammaa ja sairautta pitäisi koko ajan ajatella. Me ollaan niin erilaisia täällä. Minä ja mieskin..ja silti rakastan häntä...ja ns. tervettä keskimmäistäni ja ns. hieman erilaisia lapsiani, joilla ei nyt tällähetkellä mene ihan nappiin...muttei se varmaan tarkoita etteikö jokupäivä menisi tosi hyvinkin. Ehkä minä olen olympialaisissa hurraamassa esikolleni ja jopa kuopuksellenikin. Ehkä tämän palstan nimi pitäisi olla: eri tavalla etenevät (sehän voisi koskettaa koko perhettä, niinkuin se tekeekin, tuo lapsen sairaus tai vamma)
 
as-lapsen äiti
Erityislapsi on erityistä tukea (verrattuna samanikäisiin ns. normaalilapsiin) tarvitseva lapsi. Kenenkään erityislapsen vanhemman ei taatusti tarvitse miettiä, mitä tarkoittaa sana "erityislapsi"!
 
Tätä komppaan ihan täysillä,ihan oikein sanottu!!

\[quote="08.07.2006 klo 21:29 as-lapsen äiti kirjoitti"
Kenenkään erityislapsen vanhemman ei taatusti tarvitse miettiä, mitä tarkoittaa sana "erityislapsi"!
[/quote]
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.07.2006 klo 21:29 as-lapsen äiti kirjoitti:
Erityislapsi on erityistä tukea (verrattuna samanikäisiin ns. normaalilapsiin) tarvitseva lapsi. Kenenkään erityislapsen vanhemman ei taatusti tarvitse miettiä, mitä tarkoittaa sana "erityislapsi"!
Näin minäkin sen näkisin. =) En koe tuota erityislapsi-nimitystä mitenkään luokkaavana tms, sevaan kertoo jotain lapsestani. Esimerkiksi sen että downin syndrooma-esikoisemme tarvitsee kehityttyäkseen erityistä tukea verrattuna (ainakin toistaiseksi) terveeseen sisareensa. Aivan yhtä rakkaita ja arvokkaita lapsia ovat molemmat! :heart: =)
 
Keittiönoita
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.07.2006 klo 20:17 Madicken04 kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.07.2006 klo 21:29 as-lapsen äiti kirjoitti:
Erityislapsi on erityistä tukea (verrattuna samanikäisiin ns. normaalilapsiin) tarvitseva lapsi. Kenenkään erityislapsen vanhemman ei taatusti tarvitse miettiä, mitä tarkoittaa sana "erityislapsi"!
Näin minäkin sen näkisin. =) En koe tuota erityislapsi-nimitystä mitenkään luokkaavana tms, sevaan kertoo jotain lapsestani. Esimerkiksi sen että downin syndrooma-esikoisemme tarvitsee kehityttyäkseen erityistä tukea verrattuna (ainakin toistaiseksi) terveeseen sisareensa. Aivan yhtä rakkaita ja arvokkaita lapsia ovat molemmat! :heart: =)
Peesin edellisiä. D-mamma piti erityislapsina sellaisia, joista ei koskaan kasva itsenäisiä. Mä näen asian kuitenkin toisin. Mun likkani, joka on lyhytkasvuinen, jolta puuttuu toinen yläraaja kokonaan ja jolla toisessakin yläraajassa on useita epämuodostumia, on mun näkemyksen mukaan nk. erityislapsi, vaikka tuleekin pärjäämään varsin loistavasti itsenäisestikin. Tosin tarvitsee erinäisen määrän apuvälineitä, joissakin kotihommissa apua (esim mattojen tamppaus) sekä mittojensa mukaan suunnitellun keittiön.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.07.2006 klo 18:55 vieras kirjoitti:
Tarvitsee jatkuvaa valvontaa. Päiväkodissa on henkilökohtainen avustaja.
Minä pidän sisareni kuuroa lasta erityislapsena, vaikka poika ei tarvitsekaan jatkuvaa valvontaa eikä hänellä ole päiväkodissa henkilökohtaista avustajaa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.07.2006 klo 11:08 Hanna kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.07.2006 klo 18:55 vieras kirjoitti:
Tarvitsee jatkuvaa valvontaa. Päiväkodissa on henkilökohtainen avustaja.
Minä pidän sisareni kuuroa lasta erityislapsena, vaikka poika ei tarvitsekaan jatkuvaa valvontaa eikä hänellä ole päiväkodissa henkilökohtaista avustajaa.

Tarkoitin vastausta tuolle jonka mielestä diabeetikko ei ole erityislapsi. Kirjoitin vain osan vahingossa otsikkoon.
Kyllä minunkin mielestäni kuuro lapsi on erityislapsi.
 
ihme ja kumma
No kyllä tässä maailmassa voi miettiä ja pohdiskella vaikka mitä asioita mutta eipä todellakaan näin pienen kehitysvammaisen lapsen äitinä ole tullut mietittyä "erityislapsi" -nimikettä. Erityislapsisana kuvaa mielestäni hyvin lapsen tarvitsemaa erityistä hoitoa ja tukea - sitä erityistä huolenpitoa ja monesti myös huolehtimista joista terveiden lasten vanhemmat eivät tiedä hitustakaan vaikka näin joskus erehtyvät kuvittelemaankin ;=). Perheessämme on myös ns. terveitä ja normaalisti kehittyviä lapsia enkä koe heitä erityislapsiksi - vaikkakin heilläkin omat kommervinkkinsä yms. ovat - toki ovat erityisen ihania ja rakkaita silti!
 
Eilen illalla tyttö 3 v 1 kk oppi hyppäämään tasajalkaa (joskin tulee aika tökstöks maahan ja horjuu, mutta kumminkin lähtee tasajalkaa ilmaan ja tulee tasajalkaa lattiaan). Yleensähän penskat hyppii jo alle 2-vuotiaana.

Juosta ei edelleenkään osaa, tai se on sellaista kummallista kiihdyttämistä selkä köyryssä ja kädet harallaan.

Tuli vain mieleen, että ei terveen lapsen äiti tajua (tai hänen ei tarvitse) riemuita näin rajattomasti lapsen uudesta (myöhäsyntyisestä) taidosta. Vähän imelähköä linjaa edustaa tämä kiteytykseni ei erityislapsesta vaan erityislapsen äidistä:

Erityisen äiti on se, joka joutuu odottamaan pieniä edistysaskeleita, ja jos saa sellaisen lapsessaan nähdä, riemuitsee tuhannesti enemmän kuin tavallisen lapsen äiti.

:ashamed: =)

Tiedostan kyllä erittäin hyvin, että joukossamme on niitä, joiden lapset eivät ikinä hypi mihinkään, eivät välttämättä edes kävele, mutta mehän olemme erilaisia.
 
erityslapsen äiti
Meillä down poika, ja mielestäni erityislapsi. Meillä 4-vuotias poika joka kaikin puolin terve. Mitä nyt näkee huonohkosti, kuuleekin ehkä hieman huonosti, ja liikuntaongelmia on juoksun ja hyppäämisen sekä pallon potkaisun ja heittelyn osalta ainakin. Kaikenlaiset terapiat alkavat kaikkiin edellämainittuihin. Vielä en osaa pitää häntä ERITYISLAPSENA, koska meillähän on jo TODELLINENKIN ERITYISLAPSI. Lisäksi on vielä tyttö, hänenkin näköä kuntoutetaan, tosin se ei meiltä paljon ylimääräistä työtä vaadi, joten olkoon hän vaikka sitten pelkkä tavallinen lapsi.
Meillä ei kenelläkään ole vielä diabetesta tai keliakiaa. Jonain päivänä voi olla. Katsotaan kenen kohdalle se tulee, ja mietitään sitten uudelleen noita nimikkeitä. Yksi pysyy kuitenkin aina samana. Olkoon lapsi erityinen tai tavallinen niin hän on ainakin yleensä vanhemmilleen kovin rakas. Ja aivan samoin kuin lapset ovat erilaisia yleensäkin, niin tuo rakkaus on aivan ainutlaatuinen juuri siihen lapseen johon se on syttynyt.

Ihmettelen hieman tätä viestiketjun aloittajan kirjoitusta. Ehkä luin sen liian hätäiseen tai sitten vaan en oikein tajua miksi tälläistä kysellään. Voisitkin hieman jatkaa ajatusvirtaasi ja samalla kirjoitella mitä vastaukset ovat tuoneet mieleesi.
 
nasku
Mun mielestä erityislapsi on ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVA LAPSI. Eli lapsi, joka tarvitsee kasvuunsa ja kehitykseensä enemmän tukea kuin "tavis". Ja tarvitsee siis tuen, jotta suoriutuisi samoista jutuista kuin se tavis, eikä niin, että saisi jotain huipputuloksia tämän "ylimääräisen" avulla.

Mielestäni lapsi on erityislapsi, jos hänellä on erityisiä tukitoimia päiväkodissa/koulussa, mahdollisesti terapia tai terapioita.
 
Joku täällä jo toikin ajatukseni ilmi: sana "erityislapsi" ei tunnu niin pahalta kuin "vammainen". Eikös tuo "erityislapsi" ole ihan yleisesti käytössä joka paikassa, kun tulee puhe lapsesta, jolla on jokin sairaus, vamma tai vika?
 
Minusta lapsi on erityislapsi silloin kun hänellä on jotain "normaalista poikkeavaa". Eli jokin vika/ vamma/ sairaus josta on saanut ehkä diagnoosin ja jota pitää jotenkin hoitaa tai muuten ottaa huomioon.

Omilla lapsillani on ollut laajat ruoka-aineallergiat ja mielestäni he ovat jo siltäosin erityislapsia. Esikoisella on nyt vielä todettu viivästynyt puheenkehitys, joten hän on vieläkin "erityisempi".
 
Asiahan on niin että sellainen vanhempi ,jolla ei ns erityislasta ole ,ei voi ymmärtää mitä sana merkitsee kaikissa kiemuroissaan,vaikka kaikki lapset erikoisia ovatkin.Perheen elämähän mullistuu täysin kun syntyy e-lapsi,tulee mukaan sairaalan neurologit,terapeutit,joita monella voi olla viittäkin eri sorttia,kelasta puhumattakaan.Lähipiiri supistuu,ystävät ,suurin osa,kaikkoaa,jos on oikein pahasti ns erityislapsi.Kontaktit tosiaan ns normaaleihin lapsiperheisiin vähenee,,jne miljoonia eri malleja ,mitä tarkoittaa jos on ERITYISLAPSI....revi siitä huumorilla.
 

Yhteistyössä