miltä ponnistusvaihe tuntuu??

  • Viestiketjun aloittaja Merelle
  • Ensimmäinen viesti
Se on varmaan aikas yksilöllistä?

Mutta meikäläisellä oli kaikki täysin auki 1 tunnissa, enkä tajunnut siitä mitään. Eli sain heti alkaa ponnistaa kun pääsin saliin. En kyllä tuntenut mitenkään suuresti että "nyt" olisi pakottava olo, tuli vaan semmoinen megamaainen supistus ja sitten vaan ponnistin minkä jaksoin. Mulla oli vain 1 minuutin välit supistuksen välissä, joten siinä ei paljoa ehtinyt kerätä uutta voimaa, mutta kuitenkin sai edes jonkin huilaustauon. Kätilö laittoi sormet emättimeen, johon piti sitten suunnata ponnistus. Se tuntui ainakin minua auttavan, se kohdistaminen.

Kaikkinensa koko homma meni oikein hyvin vaikka oli kun suoraan Hollywood -elokuvasta, ponnistusvaihe venyi 1.5 h ja olin aivan hiestä märkä! Ei tarvittu kuitenkaan imukuppia (joka yleensä otetaan 1h jälkeen) kun poika eteni kokoajan ja minulla riitti vielä (ihme kyllä) puhtia. Lopussa vasta aloin väsyä ja silloin pistin vain kaiken sisulla peliin ja 3:lla ponnistuksella poika pulpahti syliin!
 
ludde
Mulla oli 19h avautuminen takana ja sit kun olin 10cm auki niin ponnistaminen tuntui mahtavalta. Ei ollut varsinaista pakottavaa tarvetta ponnistaa mut ponnistin kun sanoivat et supistus tulee. Eikä ollu mitenkään kamalan kivuliasta verrattuna tosiaan siihen avautumisvaiheeseen. Imukupin laittaminen tuntui ilkeältä mut se auttoi aika paljon ku mulla oli voimat vähissä.
 
mulla alkoi ponnistuttaa niin että teki vaa mieli työntää ulos jotain.epiduraali vaikutti hyvin joten kipua en tuntenut.sitten kun sain luvan ponnistaa oikein kunnolla ni se tuntui kuin olis MEGAISO kakka tulossa.siis peräsuolessa tuntui paine.ja siinä supistusten mukaan työnsin ulos.vähän kiristi kun pää oli tulossa ja supistus meni ohi.sitten kun sain rentouttaa kaikki pään tultua,nii olipa taivaallinen olo!
 
Ponnistusvaiheessa tuli valtava paineen tunne ja jokin siellä puski jo valmiiksi ilman että ite teki mitään. Mutta pitihän sitä helpottaa ja puskea itekin niin että nopeutu lapsen syntyminen. Ponnistusvaiheessa kipu muuttui täysin. Avautumisen loppuvaihe oli tuskaista mutta heti kun alko ponnistusvaihe niin helpotti siihen asti että pää alkoi pikkuhiljaa venyttää tuota alapäätä ja lopulta tuntu että paikat räjähtää...!! No onneksi selvisin vain pienillä I-asteen repeämillä. (Eli minä ainakin tunsin kun repesin vaikka monesti sanotaankin ettei sitä tunne). KAikki kipu loppui sitten kuin seinään kun vauva molskahti ulos.

Tuo oli mun eka synnytys ja synnytin veteen eikä ollut mitään puudutteita. Ja ponnistus kesti 35 min.

 
Paineen tunne. Sellanen, että sieltä on tulossa jotain todella isoa (ja tulihan sieltä yli neljä kiloa, hih) ja teki kyllä mieli ponnistaakin. Ei kyllä sattunut kovinkaan, mutta jossain välissä, ilmeisesti silloin, kun pää tuli ulos tuli sellanen tunne, että repeän... (ja niin kävi, mutta ihan pienesti). :whistle:
 
susa05
hieman vaikeaa oli ponnistaa kun epiduraali vielä vaikutti ja ei tullut ponnistustarvetta.siinä sitten vaan yritin tunnustella milloin olis supistus päällä.ei siis ollu mitään hajua.
mulla oli jo supistanut niin monta päivää että kohtu oli väsynyt ja vaikka piiskattiin MEGA-ANNOKSELLA oksitosiinia niin ei auttanut.kukaan ei voi ilman kunnon supistuksia ponnistaa lasta maailmaan (sanoi kätilöki)joten otettiin lopulta 45 min ponnistuksen jälkeen imukupilla kun oli sykelaskuja.
itsellä oli epiduraalista huolimatta kova kipu vasemmassa lonkassa eli siis ihan ihme paikassa.ei ollenkaan siellä missä pitäis
 
vasta synnyttänyt
se oli jotenkin iljettävää..ei sattunut epiduraalin ansiosta, mutta jotenkin vastenmielisen tuntuista (kukaan ei ollut tätä sanonut ajattelin ponnistaesani). Kuin olisi istunut kakalla ja juuttunut kiinni siihen ponnistamiseen...Mulla vauva tuli aika vauhdilla - siitäkö lie tunne että työntöä ei saa välillä pysähtymään.
 
Se on synnytyksen rankin vaihe. Kaikki muu vaan tapahtuu, mutta silloin on pakko ponnistaa itse. Tosin se ponnistaminenkin on PAKKO, kroppa pakottaa siihen, ei voi olla ponnistamatta, mutta silti fyysisesti rankin vaihe. Kaikki muu kun tapahtuu vaan vaikka makais paikallan.
 
sipuli 79
se tuntuu kauheelta, en oo tuntenu koskaan mitään pakottavaa tarvetta ponnistaa(2 synnytystä takana) vaan on alkanu tuntuun siltä et tulossa on IIIIISO kakki, ja tekee mieli pidättää kun se vääntäminen sattuu NIIIIIIN paljon. Mutta maailmassa ei oo mitään upeempaa tunnetta kun se että saat sen pienen nyyttis syliin. Siinä unohtuu kivut ja kaikki muu...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.05.2005 klo 18:11 PumpuliEnkeli kirjoitti:
Sattui niin h*lvetisti!!! \|O Mutta siitä kivusta sai aivan ihanan palkinnon!! :) :heart:
Samoin.... Ponnistusvaihe oli kaikista pahinta koko raskaudessa. Supistukset, vaikkakin tuntui mulla mahan lisäksi myös selässä ja reisissä, oli pientä siihen paineeseen mitä ponnistusvaiheessa tuli... Vaikka muka en edes ponnistanut paljoa kun imukupilla sit lopuksi kiskottiin vauva ulos. En halua pelotella vaikka itse sain todella pahat repeämät (neljännen asteen). Kaikki helpotti kun se vauva oli siinä mahan päällä. Ja istumaankin pystyi kkn päästä. En silti ihan heti suostu uudelleen synnyttämään.
 
leia harmaana
Mun tarttee sanoa että ponnistus ei tuntunu oikein miltään! Mulle lisättiin just puudutetta ennen ponnistusvaihetta, en tuntenut varsinaista ponnistuksen tarvetta lainkaan, kätilö vain sanoi että nyt saat ruveta ponnistamaan. Siinä sitten ähräsin tyttöä maailmaan, välillä huilasin supistuksen, pari ja sitten taas jatkettiin. Ponnistusvaihe kaikkine taukoineen kesti 19 min ja oli oikein positiivinen kokemus, repeämiä ei tullut eikä välilihaa leikattu. Toki pieni paineen tunne tuolla peräpäässä oli kun pää puski ulos, mutta kipua en tuntenut laisinkaan. Katselin ponnistaessani kun tyttö tuli vähitellen ulos ja huusi jo tullessaan
=)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.05.2005 klo 19:51 LisaMarie kirjoitti:
Se on synnytyksen rankin vaihe. Kaikki muu vaan tapahtuu, mutta silloin on pakko ponnistaa itse. Tosin se ponnistaminenkin on PAKKO, kroppa pakottaa siihen, ei voi olla ponnistamatta, mutta silti fyysisesti rankin vaihe. Kaikki muu kun tapahtuu vaan vaikka makais paikallan.
Just näin! Supistusten kanssa sai keinua tuhatta ja sataa keinutuolissa, maata sängyllä, olla suihkussa tai tehä ihan mitä vaan. Ponnistusvaiheessa oli vaan pakko! Ja, kun kroppa tosiaan pakotti ponnistaa vaikka tuntu, että se ei sieltä ikinä ulos tule! :whistle:
Mutta oli vaan pakko, sitä ei voinu pidätellä! (ajattelin kyllä hiljaa mielessä, että ottakaa se imukupilla, en jaksa!)
 
Nimetön
Se on kuin isoa kakkia vääntäis... Mulla ponnistusvaihe oli tosi kivulias ja kun vauvan käyrä alkoi heiketä niin imukuppia peliin. Mulle ponnistusvaihe oli täysin hallitsematon juttu.
 
niimpä.....kun luin,niin hyvin erilaisia on tuntemukset.Itselläni on kaksi synnytystä takana ja molemmat hyvinkin samanlaisia.Avautumisvaihe on ollut se kivuliain,vaikka kipulääkitystä en pyytänytkään.Kun saa luvan ponnistaa,se tuntuu autuaalta.Minun oli ainakin AIVAN PAKKO työntää.Ponnistutti niin paljon.Esikoinen tuli 40 minuutin ponnistuksella ja kuopus tuli 3minuutissa,kun ponnistin sellaisella jakkaralla.Mahtava apuväline!

Eli miltä se tuntuu....no,kuin joku älytön voima pakottaisi ponnistamaan ja peräpäässä tuntuu valtavaa painetta:kuin kaali olisi tunkemassa pyllystä ulos:)Sitten jossain vaiheessa tuntuu,ettei se mahdu millään enä osaa ollenkaan......ja sitten hups!Yhtäkkiä vauva liukuu ulos ja kaikki on ohi.Sellaista epätoivon ja toivon sekamelskaa....Mutta ihanaa!
 
täti
Tuo kakan vääntäminen on tosiaankin se tunne, joka siinä tulee. Koitappas olla siinä ponnistamatta! Ekassa synnytyksessä pääsin justiinsa synnytyssalin sängylle kun kuului PLOPS ja meni vedet ja samalla rupesi mukula työntymään ulos. Kätilö käski jarruttelemaan pikkasen. Tunui että kyllä se sieltä olisi itestäänkin tullut ulos, mutta oli pakko ponnistaa. Kipua en siinä vaiheessa tuntenut juuri ollenkaan, ne supistukset oli se kivuliain osuus. Ponnistusvaihetta kesti sillä kertaa n. 4 min.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.05.2005 klo 15:14 lauraxxx kirjoitti:
Helpottavalta! Kipu ei tuntunut enää miltään kun sai ponnistaa. Tosin minulla ponnistus kesti vain 5 min, joten en ehtinyt väsyä tms. ollenkaan.
ihan sama täällä paitsi ponnistus kesti n. 10 min eikä oikeastaan tuntunut miltään verrattuna niihin kamaliin supistuksiin :( koko synnytyskesto kesti 3 h 7 min ja kätilö sanoi että, mitä nopeampi synnytys sitä kivuliaammat supistukset ovat.
 
mulla oli 5 vuorokauden avautuminen takana, ponnistuskin kesti 1 h 45 min
ponnistaminen tuntu aluksi minusta oikeasti siltä kun sieltä olis ollu tulossa keilapallon kokonen p,aska. siis ihan oikeasti, kakkimiselta se tuntui kokoajan,kunnes pää alko tulla ulospäin, sillon tuli todella kiristävä tunne alapäähän.....hui :eek: sitä kun muistelee niin ihan puistattaa :eek:
niin KAUHEAA se oli. mutta onneks se oli sen arvoistakin... :heart:
 
juupa harmaana
2 vrk supisteli, ponnistusvaihe kesti 2h11min ja ei tuntunut oikeestaan miltään vaik väliliha leikattiin. ilman puudutuksia synnytin (ilokaasua avautumisvaiheessa ja happea ponnistusvaiheessa), tietty puuduttivat välilihan ennenku leikkasivat. vielä inhottavampaa on se ku ei saa ponnistaa vaikka kuinka ponnistuttaa!!! \|O
 
-peukku-
Ensimmäistä synnyttäessäni ponnistusvaihe oli helpotus, jotakin oli tapahtumassa, homma eteni. =)

Toista tehdessäni odotin ponnistusvaihetta kuin kuuta nousevaa... mutta se oli aivan järkyttävän kivuliasta ensimmäisen lapsen synnytykseen verrattuna.

Että todella yksilöllisiä ovat kivun kokemukset. ;)
 

Yhteistyössä