Miltä se tuntuu, jos on OIKEIN väsynyt?

Kertokaa kokemuksianne, mahdollisimman tarkasti! Luetelkaa tuntemuksianne!

 

Sitä on ihan turha selittää semmoselle kuka ei tiedä. Se täytyy valitettavasti kokee.

 

sä kuljet sellasessa sumussa,vois jopa verrata humalatilaan..silmiin sattuu ja silmissä on sellanen "kalvo" ...ajatus ei luista...emmä ny paremmin osaa selittää

 

Mulla kova väsymys tuntuu tylsältä humalalta. Pää on sekaisin, kaiken huomaa ja tekee viiveellä. Palelee ja olo on epätodellinen kuin hidastetussa filmissä.

 

vähän niinku jatkuvassa pikku kännissä, muisti heittää esim ei muista onko vauva syönyt yöllä vai ei, saattaa huipata, tuntuu ihan tyhmälle ku kaupassa ei osaa kunnolla kirjottaa nimee kauppakuittiin, viimen vapisevin käsin saa jonkun tuherruksen, silmät seisoo koko ajan päässä ihan ku olis joku narkkari...

 

Ei huvita tai jaksa tehdä mitään. Jopa sohvalla yhdessä paikassa nököttäminen, käsien sivuilla roikkuminen tuntuu raskaalta. Silmät ei pysy auki ja ajatus ei virtaa. Olo on tyhjä. Tämä on mun henk. koht. tosi väsy olotila.

 

Istuu silmät auki, mutta ei tajua, että joku puhuu sulle.
Sydän hakkaa ja hengästyttää.
Havahtuu yhtäkkiä niinkuin unesta, vaikka ei tietääkseen ole nukkunut ruokapöydässä.
Nukahtaa ruoka suuhun.
Vaihtelee väsymyksen syystä ja kerrasta riippuen.

 

Silmäluomet painaa hitosti eikä silmät meinaa pysyä auki millään. Tekee mieli vaan pötköttää liikkumatta, edes puhelimen soidessa ei viiti nousta ylös, vaikka odottais jonkun puhelua... |O
Ei kuule tai ainakaan ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu...

 

Pää puuroutuu, ajatuksista "ei saa selvää". Muisti heikkenee. Asioita vaikea toteuttaa. Keskittyminen on vaikeata. Olo on tahmea ja tokkurainen. Mitenköhän tuota vielä kuvaisi. No, kaiken ottaa itseensä ja sellainen kokonaisuudessaan negatiivinen maailmankatsomus siinä tulee ja vähitellen tämä jatkuva väsymys johtaa masennustyyppiseen tilanteeseen...

 

ei jaksa tehdä mitään, eikä oikein edes nousta sängystä.. on vaan sohvalla tai sängyssä tekemättä mitään.. hermostuu ehkä helpommin..

 

Sitä ei jaksa edes täältä silloin kysellä. Ei nouse pikkurilli eikä muukaan, voip olla, , että just muistaa nimensä. muttei sitten muuta muistakkaan.

 

jos mä olen liian väsynyt niin uni ei edes enää tule. muisti pätkii ja pahasti..

 

Kun vihdoin voisit nukahtaa, niin et pystykään. Tai olet sängyssä etkä oikeastaan tiedä nukutko vaiko olet hereillä. Mut hereillä ollessaankaan ei kyllä voi olla varma onko sitä hereillä.. Ääh, en osaa selittää, se on pakko kokea itse...

 

Ei saa unta, vaikka melkein sammuu seisaalleen. Ei jaksa vaihtaa yövaatteita pois, pitää keskittyä, että jaksaa puhua puhelimessa jotain järkevää tai yleensä edes puhuu jotain. Mikään ei huvita, mistään ei nauti. Mikään ei enää rentoutua tai houkuta.

 

kuin olisi humalassa

 

Olen luullut jo kauan, että olen hirrrrrrrmu väsynyt, tämä kuitenkin pisti miettimään, olenko sittenkään...nämä teidän vastaukset nimittäin.
Meillä on monta pientä ja yöt rikkinäisiä olleet jo monta vuotta.
-Aamuisin tahtoisin aina nukkua tunnin, pari, kolme pitempään, on kamalan vaikea nousta juuri silloin (seitsemältä?) kun pitää! Silmät ei meinaa vaan pysyä auki ja pystyssä on vaikea pysyä, olo on ihan "turvonnut" ja sekava ja on vaikea ymmärtää asioita. Tämä helpottaa sitten muutaman kahvikupillisen jälkeen.
-Allekirjoituksen kirjoittaminen jossain kaupassa tms on vaikeaa! Siis käsi meinaa täristä ja kynän hallinta on vähän niin ja näin. Outoa!
-Yöpaita voi monesti olla päällä koko päivän, ei siksi etten sitä jaksaisi vaihtaa, vaan siksi kun se on mukavampi kuin moni muu vaate.
-Tiskit ja pyykit tahtoo kertyä, en vain jaksa. Kunnon siivouksia teen AIVAN liian harvoin. Hyvä jos kerran vuodessa. Muunlaista siivousta sitten kyllä lähes kaikenaikaa.
-Maailma ei näytä harmaalta, enkä ole toivoton. Sisäinen oloni on positiivinen ja halu olisi tehdä yhtä ja toista, voimat "vain" puuttuvat.
-Saatan nukahtaa vähän mihin sattuu, jos olosuhteet sen sallivat, tosin iltaisin omaan sänkyyn nukahtaminen ei suinkaan ole yhtä helppoa!

Väsynytkö?

 

Muisti pätkii. Miettii tekikö jonkun asian juuri 30 sekuntia aiemmin vai ei. Saati sitten edellisellä viikolla. Ei meinaa muistaa tehdä asioita. Keskittyminen vaikeaa. Oikeasti fiksujen ja luovien ajatusten kehittäminen vaikeaa tai mahdotonta. Jälkimmäistä ei välttämättä edes itse huomaa, jos jatkunut pidempään. Toisesta ihmisestä olen huomannut, ettei meinannut millään ymmärtää oman valmiin ajatuskuvionsa ulkopuolista ajatusta.

 

silmiin sattuu vähän kirveltää
silmät pysy auki ajattelee " pääsis jo nukkumaan"
pääsee sänkyyn ja nukahtaa välimmömästi tai ehkä sängyn viereen nukahtaa
aivot käy puoli toiminnolla

 

Tein yhtenä kesänä yhden viikon ajan, aivan hurjasti ylitöitä ja aivan kauhealla helteellä. En muista paljonko nukuin öisin, mutta aivan oikeasti perjantainu kun lähdin töistä olin aivan sekasin, kädet taisi täristä ja päässä surisi. Siis, ihan oikeasti surisi, vaikka se uskomatonta onkin.

 

edellisiin voisin vielä lisätä, että unohtaa hetkittäin miten kännykällä soitetaan vaikka käyttää sitä joka päivä, alkaa pilkkiä ruokapöydässä (pää notkahtaa kohti rintaa), on ylimääräisen kiukkuinen kaikesta mahdollisesta, unohtaa useammin kuin aikaisemmin mihin olikaan menossa tai mitä oli hakemassa toisesta huoneesta, sekottelee omien lastensa nimet, ei muista omaa sukunimeään kysyttäessä, jne.

 

Se vähän riippuu. Normaali väsymys, vaikka niinkin kova, ettei meinaa hereillä pysyä, on siedettävissä. Sitten taas joskus on ihan erilaista väsymystä. Esim. joskus kun on nukkunu muutaman yön huonosti ja ottaa päänsärkyyn vielä pari Panacodia, niin se väsymys on jotain raastavaa tuskaa, vaikka ei suoranaisesti edes nukuta niin rankasti. Rinnassa ja syvällä tuolla jossain tuntuu raskas ja inhottava olo, näkö on sumea, kipinöivä, "musta", hartiat painaa tonnin. Siihen päälle jos alkaa vielä rytmihäiriöt, niin alkaa tulla fiilis, että selviääkö siitä. En tiedä sitten onko tässä asiassa kyse väsymyksestä ja uupumuksesta.

 

Se vähän riippuu. Normaali väsymys, vaikka niinkin kova, ettei meinaa hereillä pysyä, on siedettävissä. Sitten taas joskus on ihan erilaista väsymystä. Esim. joskus kun on nukkunu muutaman yön huonosti ja ottaa päänsärkyyn vielä pari Panacodia, niin se väsymys on jotain raastavaa tuskaa, vaikka ei suoranaisesti edes nukuta niin rankasti. Rinnassa ja syvällä tuolla jossain tuntuu raskas ja inhottava olo, näkö on sumea, kipinöivä, "musta", hartiat painaa tonnin. Siihen päälle jos alkaa vielä rytmihäiriöt, niin alkaa tulla fiilis, että selviääkö siitä. En tiedä sitten onko tässä asiassa kyse väsymyksestä ja uupumuksesta.

Tää kuulostaa tutulta. Lisäksi hengittäminenkin on vaikeaa ja silmien takana suoranaisesti sattuu. Kurkkua kuristaa ja on janottava olo muttei huvita edes niellä.

 

Tuo huono humala on hyvä vertaus. Kaikki on sumeaa ja tokkuraista, pienikin mietintä (esim otanko maitoa kahviin) tuottaa hirveitä ponnisteluja. Mitään ei muista. Jos erehtyy istahtamaan johonkin, niin hetkessä jähmettyy tuijottamaan tyhjyyteen ja vaipuu sellaiseen koomanomaiseen tilaan, mistä hirveän vaikea pyristellä irti taas toimimaan. Ja koko ajan kyttää kelloa, milloin tulee ilta ja pääsee sänkyyn.

 

Näkee kahtena, jos ei skarppaa. Tavarat putoilevat käsistä ja törmäilee ovenpieliin helposti, kompastelee. Ei työmuistia, eli kun vaikkapa alkaa etsiä laukusta jotain tavaraa, havahtuu siihen, ettei muista, mitä oli etsimässä. Samoin tuijottelee vaikkapa vitsmiinipurkkia aamiaispöydässä muistamatta, ottiko sen jo.
Työmuistin katoaminen on vaarallista, jos pitäisi muistaa jokin lääkitys tai kattila paistinpannu liedellä.
Ei auton rattiin.