Minen ymmärrä uusioperheitä, anteeksi

tähän astisen palstailuni ehdottamasti pöljin avaus, jos siis tämä lunatic on tosissaan :-0

minäkin sain nuorena esikoisen lyhyestä suhteesta, yhdessä asuttiin tovi ja saatiin lapsi, kun lapsi vuoden ikäinen erottiin.
En olisi tämän jälkeen siis saanutkaan perustaa perhettä rakastamani miehen kanssa jonka tapasin pari vuotta eron jälkeen.
hänen kanssa seurustelin alkuun 3 vuotta, sitten kihlat 4 vuoden jälkeen, avioituminen 5 vuoden jälkeen, yhteinen lapsi 6 vuoden jälkeen ja nyt yhteistä ihanaa elämää elämme.
tätä et siis ymmärrä?
esikoiseniko tässä siis kärsii jotenkin?

Sun miehelläs ei ollut lapsia kun tapasitte...tuon vieä ymmärtää.

 

uusioperheeksi meidätkin luetaan

 

Kyllä mä ainakin jos suhde miehen kanssa etenee, niin haluan hänen kanssaan saman katon alle. En kovin helposti siihen suostu, mutta kyllä se varmasti tulisi eteen pidemmässä suhteessa. Sitä vain haluaa saman katon alle rakkaansa kanssa, helpottuu se yhdessäolo, kun ei tarvitte rampata kahden kodin väliä.

 

Siis jos 2 aikuista seurustelee, ja niillä on molemmilla lapsia.. mikä ihme saa ne muuttamaan yhteen?
Luin vaan tossa naistenlehteä just, ja eräs 47v näyttelijä jolla 2 lasta, mennyt naimisiin miehen kanssa jolla 2 lasta myös.. ja huimat 2 vuotta on seurusteltu. Luulis että aikuisille ihmisille riittäs seurustelu.
Ei vaan aukene oikein mulle tommosen elämän viehätys.

Oletko oikeasti tyhmä vai esitätkö vain?

 

tähän astisen palstailuni ehdottamasti pöljin avaus, jos siis tämä lunatic on tosissaan :-0

minäkin sain nuorena esikoisen lyhyestä suhteesta, yhdessä asuttiin tovi ja saatiin lapsi, kun lapsi vuoden ikäinen erottiin.
En olisi tämän jälkeen siis saanutkaan perustaa perhettä rakastamani miehen kanssa jonka tapasin pari vuotta eron jälkeen.
hänen kanssa seurustelin alkuun 3 vuotta, sitten kihlat 4 vuoden jälkeen, avioituminen 5 vuoden jälkeen, yhteinen lapsi 6 vuoden jälkeen ja nyt yhteistä ihanaa elämää elämme.
tätä et siis ymmärrä?
esikoiseniko tässä siis kärsii jotenkin?

Tämän vielä ymmärrän ihan hyvin. Sulla yksi pieni lapsi kun menitte yhteen, miehelläs ei kaiketi yhtään. Ihan luontevaa mennäkin yhteen tossa tilanteessa ja kasvattaa perhettä jos molemmat kerta haluaa.

Tässä nyt lähinnä ihmettelen tollasia keski-ikäsiä känttyjä, jotka raahaa tavaransa ja monet isommat lapsensa kaikki yhteen läjään.. vaikkei mitään tarvetta olis. sitä en oikein kässää.

 

Ihan pakko tiedustella, että ikää ap:lla on...??????

"Se ilmeisesti keski-ikää lähestyvä käntty..."

 

Ihan pakko tiedustella, että ikää ap:lla on...??????

"Se ilmeisesti keski-ikää lähestyvä käntty..."

:xmas:
No semmonenpa juuri, siksi ihmettelenkin että eikö minusta 10 vuotta vanhemmalla akalla edes ole järkeä päässä..
Luoja varjele.. ja kohta lukee taas lööpeissä "kasvoimme erillemme".. keski-ikäset käntyt ei enää edes kasva, ne vaan vanhenee.

 

Uusio perhe on ihan hanurista!!!!! Paini siinä sitten murkkuikäisten kakaroiden kanssa ja kuuntele sitä,että sä et oo niiden faija. Mutta kun rahaa tarvitaan yms. niin silloin kyllä kelvataan!!!!! En suosittele kenellekkään!!!!!

 

Luoja varjele.. ja kohta lukee taas lööpeissä "kasvoimme erillemme".. keski-ikäset käntyt ei enää edes kasva, ne vaan vanhenee.

On muutakin kuin fyysistä kasvua.

 

huoh..eipä vingu lapset hältä rahaa tai mitään muutakaan. eikä mies esitä isää ..

 

Mun äidillä oli neljä lasta sillon kun se tapasi mun "isäpuolen". Heillä on myös yksi yhteinen lapsi. Onko mun äidin mies nyt sitten ihan hullu kun on tollasen naisen ottanut itselleen? Ovat muuten olleet yhdessä jo yli 20 vuotta ja tuo mies on ollut mulle aina kuin isä. :heart:

Vai onko tämä jotenkin eri asia, kun miehellä ei tässä tilanteessa ollut omia lapsia ennestään? :attn:

 

Kyllä mä ainakin jos suhde miehen kanssa etenee, niin haluan hänen kanssaan saman katon alle. En kovin helposti siihen suostu, mutta kyllä se varmasti tulisi eteen pidemmässä suhteessa. Sitä vain haluaa saman katon alle rakkaansa kanssa, helpottuu se yhdessäolo, kun ei tarvitte rampata kahden kodin väliä.

Mä taas ajattelisin niin, että haluaisin "kermat päältä"...molemmilla olisi oma elämä lapsineen ja sit voitais ihan seurustella, olla yhdessä. Miksi kaikki pitäis jakaa? siis arki? Mullakin olis jo isommat lapset(koululaisia) jos oletan että eroisin). En todellakaan alkais suhteeseen miehen kanssa jolla olis esim. pieniä lapsia, puhumattakaan yhteen muuttamisesta...

 

Kyllä mä ainakin jos suhde miehen kanssa etenee, niin haluan hänen kanssaan saman katon alle. En kovin helposti siihen suostu, mutta kyllä se varmasti tulisi eteen pidemmässä suhteessa. Sitä vain haluaa saman katon alle rakkaansa kanssa, helpottuu se yhdessäolo, kun ei tarvitte rampata kahden kodin väliä.

Mä taas ajattelisin niin, että haluaisin "kermat päältä"...molemmilla olisi oma elämä lapsineen ja sit voitais ihan seurustella, olla yhdessä. Miksi kaikki pitäis jakaa? siis arki? Mullakin olis jo isommat lapset(koululaisia) jos oletan että eroisin). En todellakaan alkais suhteeseen miehen kanssa jolla olis esim. pieniä lapsia, puhumattakaan yhteen muuttamisesta...

No jaa, mä haluan lisää lapsia ja saan niitä mielummin miehen kanssa jonka kanssa asun yhdessä.

 

Siis jos 2 aikuista seurustelee, ja niillä on molemmilla lapsia.. mikä ihme saa ne muuttamaan yhteen?
Luin vaan tossa naistenlehteä just, ja eräs 47v näyttelijä jolla 2 lasta, mennyt naimisiin miehen kanssa jolla 2 lasta myös.. ja huimat 2 vuotta on seurusteltu. Luulis että aikuisille ihmisille riittäs seurustelu.
Ei vaan aukene oikein mulle tommosen elämän viehätys.

Ot Naistenlehtien lukeminen on ajanhukkaa!

 

Mitäs jos jää leskeksi, jolla on lapsia? Eikö sillonkaan saa perustaa uutta perhettä?

 

niin mut ei Luuntekin tarvi ymmärtää.puuttuu se osa joka ei daijjuu ;P minkäs sille sitten voi rankkaa :I

 

Silloin kun rakastutaan niin halutaan jakaa elämä toisen kanssa, arki ja juhla. Kuinka kauan mielestäsi 47v pitäisi seurustella ennekuin voi muuttaa yhteen?

No niin kauan että lapset lentää pois. Jos nyt pakko on yhteen muuttaa, se nyt ainakin tappaa suhteen kuin suhteen. Parempi niin, että molemmilla oma asunto.

Olen samaa mieltä. 19 vuotta jo asunut ettei miestä taloudessa. Ensin isot lapset isoiksi mutta vieläkin murkkukuopus. Ei aikomustakaan ottaa ketään tähän asumaan. Tuskinpa edes kun kuopus muuttaa kotoa kun onhan ne lapsenlapsetkin. Kuka 'vieras'mies niitä alkaa katsella kun mummilla ovat yökylässä. Ei koskaan varmaankaan. Seurustellut olen välillä mutta tupaa haluamaan ne miehet muuttaa yhteen niin siihen loppuu.

 

Eli siis saanko vielä väännettynä rautalangasta: mielestäsi eronneet henkilöt, joilla on lapsia, eivät saisi koskaan enää muuttaa kenenkään kanssa yhteen?

 

Eli siis saanko vielä väännettynä rautalangasta: mielestäsi eronneet henkilöt, joilla on lapsia, eivät saisi koskaan enää muuttaa kenenkään kanssa yhteen?

Ei ilmeisesti. Ainakaan se ei ole mitenkään normaalin ihmisen toimintaa ja sitä pitää ulkopuolisten rääpiä vaikka asia ei heille mitenkään edes kuulu.

 

Minkä lyhenne Ot on, oon miettiny jo pidemmän aikaa??? :attn:

 

Mitäs jos jää leskeksi, jolla on lapsia? Eikö sillonkaan saa perustaa uutta perhettä?

Eikö leskellä jo ole perhe?

 

Mitäs jos jää leskeksi, jolla on lapsia? Eikö sillonkaan saa perustaa uutta perhettä?

Eikö leskellä jo ole perhe?

On toki, mutta voi löytää uuden puolison. Miksi ei saisi muuttaa uuden kumppanin kanssa yhteen jos kerran parista ittestä tuntuu oikialta ratkaisulta?

 

On toki, mutta voi löytää uuden puolison. Miksi ei saisi muuttaa uuden kumppanin kanssa yhteen jos kerran parista ittestä tuntuu oikialta ratkaisulta?

Oonko kieltänyt?

 

Eli siis saanko vielä väännettynä rautalangasta: mielestäsi eronneet henkilöt, joilla on lapsia, eivät saisi koskaan enää muuttaa kenenkään kanssa yhteen?

Ei ilmeisesti. Ainakaan se ei ole mitenkään normaalin ihmisen toimintaa ja sitä pitää ulkopuolisten rääpiä vaikka asia ei heille mitenkään edes kuulu.

No sitten minua puolestani mietityttää, kuinka ihmiset tekevät ihan joka asiasta ongelman, ja joka asiassa nähdään jotain väärää tai luonnotonta tai tyhmää tai ... Hauskaa, eli aloitus ei kyllä minun niskavillojani saanut pystyyn; minä uskon uusperheisiin niin kuin nuoripareihinkin, jotka menevät naimisiin ja alkavat odottaa yhteistä (ekaa) lastaan... Kai nyt jokainen ihminen itse uskoo omaan elämäänsä, jolloinka hauskat palsta-aloitukset eivät kaiherra, vaikka vähän ehkä jäytääkin, että jollakulla on näin rikas mielikuvitus! Pohtia nyt tällaisia, tai lytätä pikemminkin

 

Kateellisia ollaan, jos joku muu rakastuu. Keltä se on pois, jos jotkut ovat onnellisia yhdessä?