Miniä ja poika hoitaa

  • Viestiketjun aloittaja mummu1
  • Ensimmäinen viesti
tässä tietoa
Lainaus:

# Koska vauva on saanut ylimääräistä sokeria raskausaikana, hänen haimansa on myös tuottanut ylimääräistä insuliinia tasapainottaakseen sokerin määrää. Näin ollen syntymän jälkeen on vauvalle vaikeaa lopettaa ylimääräisen insuliinin tuotanto ja tama voi johtaa siihen, että vauvan verensokeri on liian alhainen (hyperglycaemia).

# Syntymän jälkeen vauvalla voi esiintyä keltaisuutta. Se ei yleensä ole vaarallista, ja häviää parin viikon kuluessa. Tarvittaessa sitä hoidetaan jo sairaalassa.

HUOM!!!
# Riski siihen, että lapselle myöhemmin kehittyy II tyypin diabetes (tavallinen diabetes), lisääntyy.

# Lisääntynyt riski vauvan synnynnäisiin vaivoihin, kuten sydänvikaan. Lisääntynyt riski lapsen kuolemaan ennen synnytystä tai vastasyntyneenä.

 
edellinen vieras
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.02.2007 klo 21:53 tässä tietoa kirjoitti:
Lainaus:

# Koska vauva on saanut ylimääräistä sokeria raskausaikana, hänen haimansa on myös tuottanut ylimääräistä insuliinia tasapainottaakseen sokerin määrää. Näin ollen syntymän jälkeen on vauvalle vaikeaa lopettaa ylimääräisen insuliinin tuotanto ja tama voi johtaa siihen, että vauvan verensokeri on liian alhainen (hypOglycaemia).

# Syntymän jälkeen vauvalla voi esiintyä keltaisuutta. Se ei yleensä ole vaarallista, ja häviää parin viikon kuluessa. Tarvittaessa sitä hoidetaan jo sairaalassa.

HUOM!!!
# Riski siihen, että lapselle myöhemmin kehittyy II tyypin diabetes (tavallinen diabetes), lisääntyy.

# Lisääntynyt riski vauvan synnynnäisiin vaivoihin, kuten sydänvikaan. Lisääntynyt riski lapsen kuolemaan ennen synnytystä tai vastasyntyneenä.
Totta kaikki tämä - mutta silti toistan, sokeria syömällä ei saa aikaan diabetesta :)
 
ilkeä miniä
No kyllä mun mielestä sokerin ja rasvan syönti lisää diabetesriskiä. Sen takiahan Suomessa jo lapsilla on 2 tyypin diabetestä kun he ahmivat roskaruokaa ja karkkeja. Nuorilla on jo metabolinen oireyhtymä eli hirveät hiilarimahat.
Ja kyllä uskon että diabeetikon vauva joka on ollut tehohoidossa elämänsä alun, on varmasti suuremmassa vaarassa sairastua kuin muut. Siksi en haluaisi mitään turhaa karkkien ja roskaruuan ahmintaa.
 
ÄITI VAI ANOPPI
Mulla on äidin rooli ja asema aivan hukassa anopin takia. Mun pitäis olla koko ajan lapseni kanssa heillä, taikka vielä parempi lapsi heillä hoidossa ja minä jossain muualla. Mun pitäis keksiä itselleni koko ajan jotain jonnin joutavia menoja, että he saisivat hoitaa lastani kotonaan. Mä en saa päättää lapseeni kohdistuvista hankinnoista, ilman heidän puuttumistaa asiaan, koska kyllähän HE olisivat, kyllähän HEILLÄ olisi ollut. Ja mikä pahinta, asun heidän naapurissaan heidän rakentamassaan unelmakodissa jossa en viihdy yhtään kun ei ole mitään yksityisyyttä. Puistoonkaan ei voi mennä heidän puuttumatta asiaan, että kyllähän heidän pihallaan voi käydä leikkimässä. Ole sitten tässä hoitovapaalla vieraitten nurkissa ja nauti kotiäidin roolista. Kylläpä kaipaan töihin, harmittaa että en saanut nauttia äitinä olemisesta oman vauvani kanssa, koska se aika on todella lyhyt.

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.02.2007 klo 08:11 ÄITI VAI ANOPPI kirjoitti:
Mulla on äidin rooli ja asema aivan hukassa anopin takia. Mun pitäis olla koko ajan lapseni kanssa heillä, taikka vielä parempi lapsi heillä hoidossa ja minä jossain muualla. Mun pitäis keksiä itselleni koko ajan jotain jonnin joutavia menoja, että he saisivat hoitaa lastani kotonaan. Mä en saa päättää lapseeni kohdistuvista hankinnoista, ilman heidän puuttumistaa asiaan, koska kyllähän HE olisivat, kyllähän HEILLÄ olisi ollut. Ja mikä pahinta, asun heidän naapurissaan heidän rakentamassaan unelmakodissa jossa en viihdy yhtään kun ei ole mitään yksityisyyttä. Puistoonkaan ei voi mennä heidän puuttumatta asiaan, että kyllähän heidän pihallaan voi käydä leikkimässä. Ole sitten tässä hoitovapaalla vieraitten nurkissa ja nauti kotiäidin roolista. Kylläpä kaipaan töihin, harmittaa että en saanut nauttia äitinä olemisesta oman vauvani kanssa, koska se aika on todella lyhyt.
Tämä oli syynä, miksi minä en suostunut rakentamaan taloa anopin ja appiukon naapuriin. Tosi kiva tontti oltais saatu ja ilmaiseksi, mutta oma yksityisyys olisi mennyt. Onneksi mieheni oli samaa mieltä, joten meillä ei tullut talon paikasta riitaa, hänkään ei halunnut vanhempiensa naapuriin. Appivanhemmat ovat tosi ihania, mutta erittäin uteliaita ja puuttuvaista sorttia, emme esimerkiksi voi enää kertoa heille vara-avaimemme paikkaa, koska he käyvät meillä salaa tekemässä tupatarkastuksia... Nyt siis asumme samassa kunnassa mutta 16 kilometrin päässä ja kaikki sujuu hienosti ja olemme hyvissä väleissä (tupatarkastuksia lukuunottamatta). Ensimmäiset vuodet oli toki rankkoja kun sain jatkuvasti sukujuhlissa kuulla kuinka minulle ei kelpaa ilmainen tontti, onneksi mieheni kerran laukasi tilanteen ja sanoi, että ei se hänellekään olisi kelvannut...
 
Kohta yh
Anoppi saa kohta hoitaa ihan rauhassa omaa poikaansa ja vuoroviikoin lapsenlastaan. Hän on ajanut meidät tähän tilaan, että minä lähden tästä liitosta. Harmi vaan kun kärsijänä on myös viaton lapsi.

 
Edelliselle sellainen juttu, että mieti vielä. Mä olen kokenut kovia anopin taholta, mutta olen todennut että oma perhe on se tärkein, en vain anna anopille valtaa. Siis jos ero anopista johtuu, siloinhan se anoppi saa haluamansa. Pestyä sinut pois kuviosta. Älä anna hänen pilata elämääsi! Koita siirtää hänet jonnekin aivolohkon taka-alueelle mistä hän putkahtaa ajatuksiin vain silloin tällöin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.02.2007 klo 08:11 ÄITI VAI ANOPPI kirjoitti:
Mulla on äidin rooli ja asema aivan hukassa anopin takia. Mun pitäis olla koko ajan lapseni kanssa heillä, taikka vielä parempi lapsi heillä hoidossa ja minä jossain muualla. Mun pitäis keksiä itselleni koko ajan jotain jonnin joutavia menoja, että he saisivat hoitaa lastani kotonaan. Mä en saa päättää lapseeni kohdistuvista hankinnoista, ilman heidän puuttumistaa asiaan, koska kyllähän HE olisivat, kyllähän HEILLÄ olisi ollut. Ja mikä pahinta, asun heidän naapurissaan heidän rakentamassaan unelmakodissa jossa en viihdy yhtään kun ei ole mitään yksityisyyttä. Puistoonkaan ei voi mennä heidän puuttumatta asiaan, että kyllähän heidän pihallaan voi käydä leikkimässä. Ole sitten tässä hoitovapaalla vieraitten nurkissa ja nauti kotiäidin roolista. Kylläpä kaipaan töihin, harmittaa että en saanut nauttia äitinä olemisesta oman vauvani kanssa, koska se aika on todella lyhyt.
No joopa joo. Kyllä on kamalaa. Anoppi on pilannut hoitovapaasi, äitiytesi ja varmaankin myös elämäsi. :x Kuulostaa lapselliselta, jos rehti olen.
 
Se mikä musta jäi hiukan uupumaan noista kaikista teksteistä on se että mitä mies sanoo asiaan. Mulle ainakin oman anopin kanssa on hirveän tärkeätä se että tiedän mun miehen seisovan mun rinnalla jokaisessa asiassa. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta osaan nyt jo aavistaa että tästä ihastuttavasta anopista tulee vielä ongelmia jos asiaa ei heti alusta asti pidetä oikealla raiteella. Eikös kaikki kuitenkin ole aikuisia joten voisiko (ainakin osassa tapauksia :saint: ) keskustelu auttaa. Ja siihen tarvitaan mun mielestä myös sen anopin oman pojan ääni (tietysti mikäli mies on samoilla linjoilla kuin sinä). Sitten on ne anopit jotka ottavat kaiken itseensä kuin keskenkasvuiset kakarat ja se keskustelu on ihan yhtä pään seinään hakkaamista. Joka tapauksessa. Ne on teidän lapsia, teidän elämät, älkää loputtomiin antako jonkun muun määrätä niistä.
 
Meillä mies hoitaa tulevaisuuden suunnitelmat yms., mulla ei ole siihen mitään sanomista. Kun mies puhuu ME niin hän tarkoittaa itseään, äitiään ja isäänsä, minä tai lapsemme emme kuulu siihen sanaan mukaan. KAIKKI taas tarkoittaa ketä tahansa paitsi ei mua tai lastamme. Ei tunnu kivalta olla mukana tässä "heidän elämässään", kun itselläkin olisi jotain unelmia/haaveita yhdessä perheenä (hän ja minä sekä lapsi). Ehkä vaadin liikaa?? Mutta yhteenkuuluvuuden tunne tästä puuttuu!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.02.2007 klo 14:55 Kohta yh kirjoitti:
Anoppi saa kohta hoitaa ihan rauhassa omaa poikaansa ja vuoroviikoin lapsenlastaan. Hän on ajanut meidät tähän tilaan, että minä lähden tästä liitosta. Harmi vaan kun kärsijänä on myös viaton lapsi.
Näin voi käydä meillekin. En vaan enää jaksa tätä samaa rataa. Vaikka ero onkin ikävä niin toisaalta saan tilaa elää ja olla eikä kukaan ole taukoamatta arvostelemssa tekemisiäni.
 
tiukunen
Meidän tyttö on nyt lähemmäs 9kk ja mummot saa hoitaa niin paljon kun sielu sietää...toinen mummoista asuu kauempana ja kerran kuussa on tyttö viikonlopun hoidossa...toisen mummon luona käydään päiväkahvilla useamman kerran kuukaudessa ja kun miehen kanssa halutaan lähteä yhteisiin harrastuksiin niin sit menee tyttö lähimummolaan...meillä ei lapsi mummoja ujostele..pyrkii syliin ja nauraa kamalasti. meillä mummot käytännössä varaa ajan lapsenlapsen kanssa olemiseen ja meistä vanhempina se on ihanaa. lapsi ei siitä kärsi jos välillä ollan kaksin isovanhempien kanssa!
 
Voi hyvät ihmiset! Te edes tajua kuinka paljon helpompaa teidän elämä olisi jos antaisitte itsenne rakastaa appivahnempia...myös sitä ''hirviö'' anoppia!!
Jos joku painaa mieltänne niin vapauttakaa itsenne siitä taydellisen hissukkaäidin kuoresta ja puhukaa asiat halki! Joku saattaa loukkaantua mutta aika parantaa haavat!..ja asiat voi ruveta sujumaan! minun anoppini yksi maailman ihanimpia ihmisiä. Hänen ansiostaan minulla on maailman ihanin ja suloisin mies ja hän rakstaa lastani ihan mielettömästi. Neuvoo välillä liikaa mutta niinhän ne neuvolassakin tekevät enkä minä silti vihaa neuvolatätiä! Anopilla on varmasti enemmän kokemusta lapsenhoidosta kuin kirjoista oppineilla neuvolalaisilla!

Ihmiset, puhuminen auttaa...kun puhutte ongelmien toisen osapuolen kanssa!!!
 
HISSUKKAÄITI
Jos joku painaa mieltänne niin vapauttakaa itsenne siitä taydellisen hissukkaäidin kuoresta ja puhukaa asiat halki! Anopilla on varmasti enemmän kokemusta lapsenhoidosta kuin kirjoista oppineilla neuvolalaisilla!

Kiitos kannustavista neuvoista! On varmasti ihan kokeilemisen arvoinen juttu asioista puhuminen. "Ehkä ja toivottavasti "seuraavassa elämässäni" puhun asiat heti halki, enkä panttaile niitä sisälläni niin kauan kunnes räjähdän. Mut tuntuu niin kummalliseltä että täytyy koko ajan itseäni ja tekojani puolustella anopille. Suoraan sanottuna minusta se on loukkaavaa ja anopin röyhkeyttä puuttua toisen ihmisen elämään joka suhteessa. Minulle anoppi on vieras ihminen, joka on omat lapsensa joutunut laittamaan hoitoon n. 2 kk:n ikäisinä. En koe että hänellä olisi enemmän kokemusta minun ja mieheni lapsen hoidosta. Silloin ennen ilmeisesti lapsen ruoka jäähdytettiin lusikassa ensin omassa suussa käyttäen ennen kuin se syötettiin lapselle. Ja ehkäpä sitä on tosiaan tuoremehuja, homejuustoja yms. syötettu jo 2 kk ikäisestä lähtien. Mut kyllä olen sitä mieltä, että lapsen on kuiteskin hyvä kokea erilaisuutta ja tuntea isovanhempansa vaikka olisin isovanhempien kanssa asioista eri mieltä. Kyllä lapseni on ollut siellä hoidossa/leikkimässä ja vien tulevaisuudessakin, yritän vain sulkea silmäni ja korvani kaikelta siellä ollessani, ja lähden mahdollisimman nopeasti pois sieltä. En kestä katsoa sitä hösäämistä, ja mitään rajojahan siellä ei ilmeisesti lapselle osata asettaa - saatikka niitä joita omassa kodissamme yritetään noudattaa.
 
anopillako kokemusta
Ai mistä sitä kokemusta anopille olis kertyny? Sillä on yksi, yhdessä yli 30-v sitten koko suvun kanssa hoidettu lapsi, eikä varmasti ole ollut hänellä vähäisintäkään kiinnostusta auttaa esim tuttuja lapsenhoidossa. Koulutusta ei ole, eikä mielenkiintoa lukea edes niitä neuvolasta kannettuja helppoja lapsenhoito-ohjeita. Itsellä on kolme lasta, kokemusta lapsenvahtihommista ja osin koulutustakin alalle. Ei kaikki vanhemmat ihmiset ole nuorempia parempia ja kokeneemia kaikessa- KUINKA NAIIVIA YLEISTYSTÄ. Oma anoppini on sekä tyhmempi että kokemattomampi lapsenhoidossa kuin minä, enkä pidä ensimmäistäkään hänen neuvoistaan kovin tasokkaana. Ovat mallia "aivan hyvin voi tutin putsata omassa suussa".

Kaikkia ikä ei tee viisaammiksi, vain vanhemmiksi.
 
hissukka-anoppi
Miksi ette sano anopille miten haluatte, että juuri teidän lastanne tulee hoitaa tai kohdella. Miksi ette sano anopille kuinka usein haluatte tuoda lapsen hoitoon tai miten useasti haluatte anopin käymään luonanne. Miksi ette sano anopille millainen haluaisitte lapsenne mummon olevan. Miksi pidätte anoppia sellaisella vanhemman ihmisen jalustalla, että vain kummeksutte häntä, ettekä voi kohdella häntä kuin vertaistanne = toista ihmistä. Miksi ette voi puhua anopin kanssa kuin oman äitinne kanssa, onhan anoppikin äiti, ei omanne mutta miehenne äiti. Miksi koette niin suurta tragediaa anoppisuhteessa, sehän on ihmissuhde siinä kuin muutkin ihmissuhteet. Ei anoppi ole avaruudesta pudonnut outo olio vaan ihminen.
 
vieras miniä
Edelliselle vastaan että minun anoppini sattuu olemaan avaruudesta pudonnut olio! Jos puhuisin hänelle kuin äidilleni puhun, hän ei ymmärtäisi. Olen koittanut mutta ei uppoa.

Syy tuohon jalustalle nostamiseen on valitettavasti usein anopin. Ei ainakaan minun anoppi kohtele minua kuin muita ihmisiä, hänelle minä olen avaruudesta pudonnut olio!

Vaikeita juttuja. Kun hän astuu huoneeseen, leviää outo tunnelma koko asuntoon ja lapseni aistivat sen. Eivät sitten hänen sylissään viihdy vaan pyrkivät pois. Hän ei ole aito ja sen valitettavasti huomaa.
 
hissukka-anoppi
Minustakin tämä on vaikea asia. Mikä konkreettinen asia saa sinut tuntemaan, että anoppi pitää sinua avaruudesta pudonneena oliona ja mikä konkreettinen asia saa sinut tuntemaan, että anoppi ei kohtele sinua ihmisenä. Miten se käy ilmi, ettei anoppi ymmärrä sinun puhettasi niin kuin oma äitisi. Mitä anopin pitäisi tehdä toisin, että tuntisit tulevasi hyvin kohdelluksi.Mitä anoppi voisi tehdä toisin, että hän tuntuisi sinusta aidolta?
 
HISSUKKAÄITI
Miksi anoppi naapurista on pistämässä nenäänsä joka paikkaan? Miksi hän ei anna meidän elää meidän omaa perhe-elämäämme rauhassa. Olen aikoinani tutustunut mieheeni ja hänen kanssaan seurustellut, ilman anoppia. Anoppiin olen tutustunut muutamien seurusteluvuosien jälkeen, ja olen miettinyt, että olisikohan miehen pitänyt tuoda äitinsäkin treffeille mukaan. Olisinhan jo saanut esimakua tulevasta. Ei minun oma äitini ole näin kärkkäästi puuttumassa meidän elämäämme. Olemme kuiteski yli 30-v ja kokeilleet itsenäistä/sinkkuelämää jonkin aikaa kotoa muuton jälkeen. Tosin miehellä kävi äiti siivoamassa ja sisustamassa hänen kotiaan. Tuntuu kuin miehessä olisi jokin sivuhaara, jonka nimi on anoppi.
 
äiti ja mummo
Vastauksena nimimerkilli Äiti vai anoppi sekä muillekin äideille

Toivon sinulle jaksamista, olet vaikeassa asemassa.

Itse hoidin aikanaan lapseni yksin. Mummot matkustivat pitkän matkan hoitamaan, kun lapsi sairastui, että pääsin töihin. Se nyt oli turhaa tunnollisuutta minulta, olisin saanut palkallisesti hoitaa lastani kolme päivää.

Tyttäreni lapsia olen saanut hoitaa vähän liikaakin. Mielestäni lapsen vanhemmat ovat ensi sijassa ja lasta hoidetaan heidän ohjeittensa mukaan. Kyllä lapselle on hyväksi, jos hänellä on muitakin viisaita aikuisia kasvamisen tukena kuin omat vanhemmat. Mutta tällöin on pelisääntöjen oltava selvät.

Jos mies ei irtaudu lapsuudenkodistaan ja pysty yhteistyöhön vaimonsa kanssa, saa anoppi aivan suuren vallan nuorten elämään. Anopit eläkööt omaa elämäänsä. Jollei sitä ole, sen voi rakentaa.

Nämä ovat vaikeita juttuja. Tytär ja äiti voivat vaikka riidellä ja silti sopia. Anoppi on vieras, hänen kanssaan on oltava varovaisempi. Jollei anopilla ole omaa elämää, hän on hyvin haavoittuvainen arvostelusta. Mutta ensisijaista on saada asia kuntoon miehen kanssa, jotta tämä ymmärtää olevansa osa nuorta perhettä eikä äitinsä pikkupoika.

Jaksamista kaikille äideille! Teemme tärkeää työtä !

Ero ei välttämättä helpota asioita. Lapset kärsivät, jos heitä hoitavat erovanhemmat ja mummot ovat riidoissa. Tällöin epäsopu pitäisi pystyä unohtamaan. Lapset vaistoavat kyllä tunnelmat.
 
huhhuhuh
Täytyy sanoa että minulla on todella helppo osa minänä, minulla taitaa sittenkin olla ihana anoppi.

Hän on ilmoittanut halunsa hoitaa lasta, ja on saanut hoitaa. Koska en imettänyt, vauvan antaminen yökylään on ollut helppoa. Olemme miehen kanssa päässeet omille menoillemme.

Anoppi on myös tullut hoitamaan jos lapsi on sairas ja minun on täytynyt mennä töihin, näin siitä huolimatta että välimatka on pitkä ja ruuhainen. Asumme pääkaupunkiseudula, mutta tämähän on laaja alue, yhteen suuntaan menee hyvinkin 50 km ja aikaa 1-2 tuntia jos ruuhka-aikaan tai bussilla erehtyy / joutuu matkaamaan.

Anoppi on aina noudattanut kellontarkasti antamiani ohjeita, samoin herkkujen suhteen on menty minun ohjeilla, Minun ylitseni ei mummo tai vaari kävele, sanovat vain, että ei voi, kun äiti on sanonut näin tai äiti on kieltänyt.
Tämä on ihan heistä lähtöisín oleva juttu.

Emme ole erityisen läheisiä, ei siis mitään ystäviä, mutta ihan tavalliset välit. Itse pidän välillä etäisyyttä, ihan kaikkiin sukujuhliin en osallistu.

Yhden kerran on pitänyt mummon hempeilyyn puuttua: antoi syödä piparia sohvalla mummolassa. Lapsi oli pieni, n. 2 v ja teki saman kotonakin eikä mennyt perille pieneen päähän, että vaikka näin teet mummolassa, kotona et. Nyt ei tee tätä mummolassakaan.

Pystyn käymään mummolassa / anoppilassa lapsen kanssa, siis koko perheenä, mies mukana siis. En vain oikein tiedä, miten toimia, milloin lapsi on minun vastuulla ja milloin mummo tahtoo höösätä... samoin harmittaa, ettei mummo tule vastaan esim. vaatehankinnoissa.. mutta näitä lukiessa nämä murheet on tosi pieniä.

Kokemusta minulla on ex-anopista, joka pääsi "valloileen" kun erosin hänen pojastaan ja hän sai tapaamisten kautta "itselleen, omakseen" minun lapseni.
Minun ylitseni marssittiin ja reippaasti. Minä en ollut mitään, tai olin mutta surkeaa, vähäteltävää, mitätöntä. Olin vääränlainen ja huono äiti. Lapset joi limpparia 1,5 litraa / päivä, hampaiden pesu oli toisarvoinen asia. Saunan ja pesun jälkeen puhtaita vaatteita ei osattu vaihtaa, eivät he itsekään vaihda, edes alkkareita? ? :eek:
Lääkkeiden annostusta ei vaivauduttu noudattamaan.
Minä oli kamala miniä ja sittemmin kamala äiti ja exä, joka oli tehnyt lapset maailmaan vain kiusatakeen heitä ja ollakseen heille ilkeä. Kun leikki-ikäiset eivä osanneet kunnioittaa vanhuksia (??? mitä se sitten käytännössä oli tarkoittanut ?? kyse oli isomummon tapaamisesta enkä tiedä miten väärin nämä päiväkoti-ikäiset siellä sitten käyttäytyi, eivätkö kuunnelleen sairauskertomusta ja keskustelleet sujuvasti säästä ja maaseudun tulevaisuudesta..??) sain moitteita tästä,. Hyvästä käytöksestä minulle asti ei kiitosta herunut, eihän se kasvattajan ansiota olekaan jos lapsi hyvin käyttäytyy, sattuu vaan olemaan niin isänsä kaltainen
:LOL:
 
Äiti ja Mummo kiitos
ymmärryksestä!
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.02.2007 klo 16:17 äiti ja mummo kirjoitti:
Vastauksena nimimerkilli Äiti vai anoppi sekä muillekin äideille

Mielestäni lapsen vanhemmat ovat ensi sijassa ja lasta hoidetaan heidän ohjeittensa mukaan. Kyllä lapselle on hyväksi, jos hänellä on muitakin viisaita aikuisia kasvamisen tukena kuin omat vanhemmat. Mutta tällöin on pelisääntöjen oltava selvät.

Jos mies ei irtaudu lapsuudenkodistaan ja pysty yhteistyöhön vaimonsa kanssa, saa anoppi aivan suuren vallan nuorten elämään. Anopit eläkööt omaa elämäänsä. Jollei sitä ole, sen voi rakentaa.

Nämä ovat vaikeita juttuja. Tytär ja äiti voivat vaikka riidellä ja silti sopia. Anoppi on vieras, hänen kanssaan on oltava varovaisempi. Jollei anopilla ole omaa elämää, hän on hyvin haavoittuvainen arvostelusta. Mutta ensisijaista on saada asia kuntoon miehen kanssa, jotta tämä ymmärtää olevansa osa nuorta perhettä eikä äitinsä pikkupoika.

Jaksamista kaikille äideille! Teemme tärkeää työtä !

Ero ei välttämättä helpota asioita. Lapset kärsivät, jos heitä hoitavat erovanhemmat ja mummot ovat riidoissa. Tällöin epäsopu pitäisi pystyä unohtamaan. Lapset vaistoavat kyllä tunnelmat.
Ihanaa tekstiä! Kunpa asiat saisikin noin helpoksi, että olisi noin ymmärtäväinen anoppi.

Jatka samaa rataa!

 
hissukka-anoppi
Jaa-a, olisin halunnut oikein perusteellisia konkreettisia neuvoja, miten toimia nykyisessä tilanteessa, jotta tulevaisuus olisi ruusuinen. Olen juuri tullut kahden ihmisen anopiksi. Toinen nainen, toinen mies, vähän yli kakskymppisiä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.02.2007 klo 02:35 hissukka-anoppi kirjoitti:
1. Miksi ette sano anopille miten haluatte, että juuri teidän lastanne tulee hoitaa tai kohdella.
2. Miksi ette sano anopille kuinka usein haluatte tuoda lapsen hoitoon tai miten useasti haluatte anopin käymään luonanne.
3. Miksi ette sano anopille millainen haluaisitte lapsenne mummon olevan. 4. Miksi pidätte anoppia sellaisella vanhemman ihmisen jalustalla, että vain kummeksutte häntä, ettekä voi kohdella häntä kuin vertaistanne = toista ihmistä.
5. Miksi ette voi puhua anopin kanssa kuin oman äitinne kanssa, onhan anoppikin äiti, ei omanne mutta miehenne äiti.
6. Miksi koette niin suurta tragediaa anoppisuhteessa, sehän on ihmissuhde siinä kuin muutkin ihmissuhteet. Ei anoppi ole avaruudesta pudonnut outo olio vaan ihminen.
1. Minä olen todellakin sanonut. Ongelmana on vain se, että anoppini haluaa hoitaa omalla tavallaan.
2. Olemme sanoneet. Mutta kun hän ei usko.
3. Olemme sanoneet tämänkin, mutta vastauksena saamme että hän saa olla juuri sellainen kuin on.
4. Miten voin olla kummeksumatta anoppiani kohtien 1-3 perusteella?
5. Oma äitini on puhelias ihminen. Anoppini on epäsosiaalinen, syrjäänvetäytyvä. Jopa mieheni myöntää tämän. Miten tässä siis keskusteellaan? Kun jotain kysyy niin vastaus on lähes aina "en tiedä" tai "jaa".
6. Onhan hän ihminen mutta kaiken edellä mainitun jälkeen koen anoppini todellakin olevan outo olio jonka kanssa ei todellakaan voi tulla toimeen.
 
hissukka-anoppi
Jos vertaa yleiseen negatiiviseen anoppikuvaukseen niin sinulla on harvinainen anoppi: syrjäänvetäytyvä, joka ei sano mielipidettään. Ei siis tapaa teitä liian usein, ei vaadi lapsenlapsia hoitoonsa eikä pane nokkaansa lapsensa perheen asioihin, siis ihanneanoppi?
 

Yhteistyössä