Miniä ja poika hoitaa

\

Jaa-a, olisin halunnut oikein perusteellisia konkreettisia neuvoja, miten toimia nykyisessä tilanteessa, jotta tulevaisuus olisi ruusuinen. Olen juuri tullut kahden ihmisen anopiksi. Toinen nainen, toinen mies, vähän yli kakskymppisiä.

Minusta konkreettisia ja perusteellisia neuvoja on vaikea antaa, koska kyse on aina erilaisista ihmisitä ja heidän välisestä vuorovaikutuksesta.

Jostain luin aikoinaan, että miniä-anoppisuhteessaa vastuu on anopilla, koska hänellä on elämänviisautta ja ikää enemmän (tai siis pitäisi olla).

On ihan erilaista toimia oman äidin kanssa, kuin toimia anopin kanssa, tässä kommentti ja mun mielipide edellä ihmetteleville. Äidin kanssa on ollut tuttu jo vauvasta asti; anoppiin tutustuu vasta miehen kautta.

Minun anopillani on paljon läheisempi suhde omaan tyttäreensä kuin minuun - pitäisikö minun olla loukkaantunut, että anoppi menee tyttärensä kanssa syömään ja shoppailemaan mutta ei minun? No, ei todellaakaan, en haluaisikaan. Anoppini on ihan ok, mutta etäinen, kuuluu ns. parempaan yhteiskuntaluokkaan, ja jännitän aina että osaanko käyttäytyä - ja olen kuitenkin jo yli 40 v itsekin!

Ehkä ainoa keino olisi suhtautua avoimin mielin miniöihin ja vävyihin, ja hiljalleen tutustua; mistä ja mitä voi puhua kenekin seurassa. Ja kutsua kylään, syömään vaikka.

Yksi keino hahmottaa omaa rooliaan uudessa tilanteessa on että juttelee asiasta omien lastensa kanssa ! Kysyy heiltä suoraan, millaista ja mitä he haluavat ja odottavat - että he juttelisivat omien puolisoidensa kanssa.

Minä olen vähän turhan kärkäs puuttumaan tyttären asioihin ja elämään, ja vävyynkin siis ja heidän suhteeseensa.
En tykännyt kun vävyehdokas nimitti minua anopiksi. En ole anoppi, en varsinkaan jos nuoret ovat vasta parikymppisiä eivätkä asu yhdessä virallisesti vaikka käytännössä asuvatkin...

 

Minulla on kai oikein mukava anoppi. On ystävällinen minua kohtaan, kysyy aina mielipidettäni lapsiini liittyvissä asioissa jne. Ainoa "epäkohta" taitaa olla se, että anoppi on elänyt kaden hyvin vahvan miehen (oman miehensä ja minun mieheni ) kanssa, ja jollain tapaa "pelkää" kumpaistakin. Tästä seuraa hirveä määrä turhaa hössötystä, asioitten salailua jne. Esim. anoppi ei kerro apelleni joitain asioita, ja sitten me joudumme mieheni kanssa turhaan syntipukeiksi. Kerran hän valehteli miehelleen kirkkain silmin, vaikka seisoin vieressä, ja minä sain sitten p.askat niskaani. Onneksi oma mieheni on aina pysynyt samassa linjassa minun kanssani.

 

Kiitos kommenteista. Samaa mieltä, että vastuu on vanhemmalla ihmisellä jolla on tietoa elämästä pitemmältä ajalta kuin nuorella, mutta toisaalta senkin pitäisi olla päivitettyä tietoa, ihmisiltä siis vaaditaan paljon jotta onnistuvat. Itse olen ottanut käyttöön anoppi-nmityksen, vähän hymyssämielin tulevaa peläten, koska yleinen ennakko-odotus on, ettei suhde anoppiin voi onnistua, vaikka onnistumista toivonkin. Siihen pitänee sopeutua, että anoppi jää vieraaksi, se on kai jokin elämänlaki. Syömään en voi lasten perheitä kutsua kun olen huono ruoanlaittaja ja tulotkin on liian pienet useamman hengen ruokaostoksiin. Lapset järjestävät joskus ruokakutsuja ja niissä huomaan, että minä anoppi ja samoin se miniä/vävy tuijotamme toisiamme ihmeissämme pöydän yli, että tuollainenko tuo nyt on ja tuollaista sanoo ja voi voi miten nyt osaisin olla kunnolla ja antaa fiksun vaikutuksen, se on molemmin puolista varauksellisuutta/tahdikkuutta. Täytyyhän anopinkin stressata jo ihan oman lapsensa edun vuoksi . Eikä sellainen suhtautuminen voi lähentää ketään. Voi olla, ettei hitaasti tutustuminen tuo hyvää tulosta, nuorella voi olla jonkinlainen herkkyysaika jolloin tutustuu puolisonsa sukuun, jos se menee ohi, ei tutustuminen enää onnistukaan. Tätä pelkään kohdallani.

 

\

Kiitos kommenteista. Samaa mieltä, että vastuu on vanhemmalla ihmisellä jolla on tietoa elämästä pitemmältä ajalta kuin nuorella, mutta toisaalta senkin pitäisi olla päivitettyä tietoa, ihmisiltä siis vaaditaan paljon jotta onnistuvat. Itse olen ottanut käyttöön anoppi-nmityksen, vähän hymyssämielin tulevaa peläten, koska yleinen ennakko-odotus on, ettei suhde anoppiin voi onnistua, vaikka onnistumista toivonkin. Siihen pitänee sopeutua, että anoppi jää vieraaksi, se on kai jokin elämänlaki. Syömään en voi lasten perheitä kutsua kun olen huono ruoanlaittaja ja tulotkin on liian pienet useamman hengen ruokaostoksiin. Lapset järjestävät joskus ruokakutsuja ja niissä huomaan, että minä anoppi ja samoin se miniä/vävy tuijotamme toisiamme ihmeissämme pöydän yli, että tuollainenko tuo nyt on ja tuollaista sanoo ja voi voi miten nyt osaisin olla kunnolla ja antaa fiksun vaikutuksen, se on molemmin puolista varauksellisuutta/tahdikkuutta. Täytyyhän anopinkin stressata jo ihan oman lapsensa edun vuoksi . Eikä sellainen suhtautuminen voi lähentää ketään. Voi olla, ettei hitaasti tutustuminen tuo hyvää tulosta, nuorella voi olla jonkinlainen herkkyysaika jolloin tutustuu puolisonsa sukuun, jos se menee ohi, ei tutustuminen enää onnistukaan. Tätä pelkään kohdallani.

Entäs jo tuon jännittämisen sijaan olisit vaan oma itsesi, ja juttelet ihan normaalisti kuin kenen tahasana ihmisen kanssa, esim. työkaverit. Tahallista loukkaamista pitää tottakai välttää mutta muuten ihan tavallista kanssakäymistä; mikä työ, miten menee, yms. tai päivän juorut tai jotain semmosta mistä lehdetkin kirjottaa, säätila jne...

 

Ai mistä sitä kokemusta anopille olis kertyny? Sillä on yksi, yhdessä yli 30-v sitten koko suvun kanssa hoidettu lapsi, eikä varmasti ole ollut hänellä vähäisintäkään kiinnostusta auttaa esim tuttuja lapsenhoidossa. Koulutusta ei ole, eikä mielenkiintoa lukea edes niitä neuvolasta kannettuja helppoja lapsenhoito-ohjeita. Itsellä on kolme lasta, kokemusta lapsenvahtihommista ja osin koulutustakin alalle. Ei kaikki vanhemmat ihmiset ole nuorempia parempia ja kokeneemia kaikessa- KUINKA NAIIVIA YLEISTYSTÄ. Oma anoppini on sekä tyhmempi että kokemattomampi lapsenhoidossa kuin minä, enkä pidä ensimmäistäkään hänen neuvoistaan kovin tasokkaana. Ovat mallia "aivan hyvin voi tutin putsata omassa suussa".
Kaikkia ikä ei tee viisaammiksi, vain vanhemmiksi.

Anteeksi yleistykseni. Elämäni varrella en valitettavasti
ole kohdannut muunlaisia anoppeja kuin kokeneita. Olen vain kuullut heistä ilkeitä kauhu tarinoita ja miettinyt että olenpa onnekas ihminen. Olen kyllä todella nuori ihminen itse mutta kyllä minullakin on se periaate että muutamat kengänpohjat päivässä pitää lapsen terveenä...omani on 9kk eikä ole vielä sairastanut mitään koskaan..ei mitään. Tuttia en kyllä omassa suussa kasta koska pesen hampaani vain aamulla ja illalla.
Minulla on ihana anoppi eli minulla on myös ihana mies. Itse en vihaa juuri ketään joten kaikesta päätellen lapsenikin pysyy ihanana.
Vaikka en pitäisi anopistani, lapseni takia en sitä näyttäisi.
Anteeksi että MINÄKIN olin mielestäsi ärsyttävä...

 

\

Ai mistä sitä kokemusta anopille olis kertyny? Sillä on yksi, yhdessä yli 30-v sitten koko suvun kanssa hoidettu lapsi, eikä varmasti ole ollut hänellä vähäisintäkään kiinnostusta auttaa esim tuttuja lapsenhoidossa. Koulutusta ei ole, eikä mielenkiintoa lukea edes niitä neuvolasta kannettuja helppoja lapsenhoito-ohjeita. Itsellä on kolme lasta, kokemusta lapsenvahtihommista ja osin koulutustakin alalle. Ei kaikki vanhemmat ihmiset ole nuorempia parempia ja kokeneemia kaikessa- KUINKA NAIIVIA YLEISTYSTÄ. Oma anoppini on sekä tyhmempi että kokemattomampi lapsenhoidossa kuin minä, enkä pidä ensimmäistäkään hänen neuvoistaan kovin tasokkaana. Ovat mallia "aivan hyvin voi tutin putsata omassa suussa".
Kaikkia ikä ei tee viisaammiksi, vain vanhemmiksi.

Anteeksi yleistykseni. Elämäni varrella en valitettavasti
ole kohdannut muunlaisia anoppeja kuin kokeneita. Olen vain kuullut heistä ilkeitä kauhu tarinoita ja miettinyt että olenpa onnekas ihminen. Olen kyllä todella nuori ihminen itse mutta kyllä minullakin on se periaate että muutamat kengänpohjat päivässä pitää lapsen terveenä...omani on 9kk eikä ole vielä sairastanut mitään koskaan..ei mitään. Tuttia en kyllä omassa suussa kasta koska pesen hampaani vain aamulla ja illalla.
Minulla on ihana anoppi eli minulla on myös ihana mies. Itse en vihaa juuri ketään joten kaikesta päätellen lapsenikin pysyy ihanana.
Vaikka en pitäisi anopistani, lapseni takia en sitä näyttäisi.
Anteeksi että MINÄKIN olin mielestäsi ärsyttävä...

Minulla ei ole ihana anoppi, mutta se ei tarkoita sitä, että mieheni ei voisi olla ihana. Minun mieheni on ihan älyttömän ihana