Mutta mulla jotenkin pistää silmään tämä, että 2-vuotiaana pitäisi rattaat jättää pois. Ja että vain sillä tavalla lapsen motoriset taidot kehittyvät jotenkin ylivertaisen hyviksi.
Meidän juuri 2 vuotta täyttänyt ei ole koskaan ollut ikäisekseen motorisesti kovin taitava, on muutenkin arka ja harkitseva ja keskittyy lähinnä näpertelyyn ja keskustelemiseen. Hänellä on kolmipyörä, jonka polkimillekin ylettyy jo hyvin ja joka on kunnollinen ketjuvetoinen - vaan eipä hän suostu sen päälle, ohjailee vain sivusta seisten. Potkupyörä on ihan ehdoton ei, koska sehän ei pysy itsestään pystyssä, jolloin sitä voisi rauhassa tarkkailla.
Veikkaan, että ehkä kesän lopulla ajatus on kypsynyt tarpeeksi, että suostuu jo istumaan pyörän päällä työnnettävänä, mutta ei kyllä taatusti suostu laittamaan jalkojaan polkimille. En ymmärrä, miten asiaa auttaisi esim. se, ettei rattaissa saisi pitemmällä matkalla (kun joka päivä kävellään siis ainakin yksi 5 km lenkki) istua, vaan väkisin pitäisi mennä sillä pyörällä tai kävellä, vaikkei jaksa eikä osaa. Sylissähän minä sitten häntä raahaisin... Ja lisättäköön, ettei tämä lapsi todellakaan istuisi kenenkään harteilla! Huhhuh.
Eli meillä istutaan rattaissa hyvällä omallatunnolla pitkät lenkit, ja pihalla sitten kävellään, juostaan ja harjoitellaan muita liikkumistapoja ihan rauhassa, lapsen omaan tahtiin. Juuri hankin paremmat rattaatkin, joissa mahtuu istumaan kuulemma nelivuotiaanakin, jos on vielä tarvetta. Eivät kaikki lapset vain kehity liikunnallisesti samaan tahtiin, niin kuin eivät esim. opi puhumaankaan samaan tahtiin... Kehitystä voi tiettyyn pisteeseen asti tukea, mutta eihän lasta pakottaa voi.
