Minkä ikäiselle uskaltaa antaa kovaa purtavaa?

Minkä ikäinen voi jyrsiä porkkanan tai omenan palaa tai muuta vastaavaa tai vaikka kovaa leipää ilman että tarvitsee pelätä, että lapsi tukehtuu siihen? Onko niitä ylipäätään pakko antaa tai voiko rauhassa odottaa että lapsi kasvaa niin isoksi että ei tarvitse hermoheikkona katsoa vierestä kun lapsi syö?

 

Hyvä Moskova. Kiitokset tärkeästä kysymyksestäsi.

Jokainen lapsi on yksilö ja etenee syömisen oppimisessa ja uusiin makuihin tutustumisessa omaan tahtiinsa. Vanhemmat ovat usein parhaita arvioimaan lapselleen sopivaa vauhtia, mutta myös neuvolasta voi kysyä lisäohjeita sormiruokailun aloittamiseen.

Yleisesti 4-6 kuukauden ikäinen lapsi on jo vähitellen kehitykseltään ja motorisilta taidoiltaan valmis tutustumaan kiinteään, vielä yleensä sosemaiseen ruokaan. Tässä vaiheessa lapsi oppii myös käyttämään huuliaan ja kieltään ruoan kuljettamiseen ja nielemiseen.

Yli kuuden kuukauden ikäinen lapsi pystyy jo käsittelemään rakenteeltaan hieman karkeampaakin ruokaa ja alkaa opetella pureskelua. Lapsi oppii myös liikuttamaan kieltään sivusuunnassa ja suojaamaan nieluaan liian suurilta ruokapaloilta kieltään nostamalla tai yskimällä.

Noin 8 kuukauden tienoilla lapselle alkaa puhjeta hampaita ja hän poimii pinsettiotteella kätevästi peukalon ja etusormen väliin ruokapaloja ja harjoittelee omatoimista syömistä viemällä palat suuhunsa.

Lapsen motoristen ja suun hienomotoristen taitojen kehittyessä lapselle voi tarjota sormiruokaa valvotusti yleensä viimeistään noin 8 kuukauden iässä. Hyviä sormiruokia alussa ovat kurkun pehmeä keskiosa, pehmeät banaanikolikot, paksut avokadoviipaleet tai pehmeiksi keitetyt, pilkotut kasvikset kuten parsa- tai kukkakaalin kukinnot tai kasvistikut sekä riisikakut. Harjoittelua voi jatkaa leipätikuilla, hedelmäpaloilla, marjoilla ja kypsennetyillä lihapaloilla.

Sormiruokailun etuna on, että lapsi voi tutustua ruokaan kaikilla aisteillaan. Saadessaan katsella, kuunnella, tunnustella, haistella ja maistella ruokaa lapsen luontainen uteliaisuus voittaa monesti uutta ruokaa kohtaan tunnetun epäluuloisuuden. Lisäksi sormiruokailu tukee perheen yhteisiä aterioita, kun lapsi on pienestä pitäen mukana samassa ruokapöydässä.

Sormiruokailu perustuu lapsen luontaisten kehitysvaiheiden hyödyntämiseen. Jos se tuntuu perheessänne luontevalta, voitte valvotusti kokeilla tai sitten odottaa että lapsi kasvaa sopivan isoksi. Ruokailutilanteessa aikuisen on kuitenkin aina syytä olla läsnä ja lapsen seurana ruokailutavasta riippumatta.

Ystävällisin terveisin

Sinikka Saikkonen