Minkäikäisiä isovanhempia lapsillanne ja miten paljon

ovat lastenne kanssa?

Meillä kaikki isovanhemmat jo iäkkämpiä. Miehen äiti 74v. näkee lapsia muutaman kerran vuodessa johtuen pitkästä välimatkasta.
Oma äitini 70v ja isäni 69v, näkevät lapsia viikottain, asuvat muutaman kilometrin päässä. Ja hoitavatkin lapsiamme mielellään, isompi 5v. on usein yökylässäkin. Ovat onneksi vielä niin hyvässä kunnossa että jaksavat ja haluavat olla lasten kanssa.

 

Mieheni äiti eli mummi on pian 59 vuotias ja voisi sanoa hänen näkevän lapsiamme usein, asuu viereisellä tiellä ja meidän pihasta näkee mummin pihaan

Minun äitini on pian 54 vuotias ja ei ole nähnyt lapsiamme yli kuukauteen eikä ole edes kysynyt mitä heille kuuluu ja asuu muutaman kilometrin päässä meistä.

Isäni on pian 55 vuotias ja soittelee joskus, mutta on aina ollut huono kyläilemään joten meidän varassa on kyläilyt eikä me kovin usein käydäkään vaikka matkaa ei olekaan kuin n. 15 km.

Tähän miksi minun vanhempani näkevät lapsiamme on monta syytä ja toivon vaan jotta tilanne joskus paranee. Mieheni isä kun kuoli viime kesänä 60 vuotiaana niin lapsilla ei ole kuin yksi isoisä ja olisi tärkeää nähdä häntäkin useammin.

 

Minun molemmat vanhemmat kuolleet. Isäni nähnyt molemmat lapseni. Nuorempi oli 10 päivää vanha kun isäni kuoli. Mieheni vanhemmat noin 55 vuotiaita, käyvät 1-2 kertaa kuukaudessa asuvat 20 km päässä. Silloinkin arkki-iltana ja voi viipyä vain max 2 tuntia kun kiire nukkumaan. Anoppi keskittyy hoitamaan sairaalassa olevaa äitiään kolmen muun sisarensa kanssa, ei kerkiä käymään meillä. Käy sitten kuulemma kun Mummi kuolee. Mummi on vaan tehnyt kuolemaa viimeiset kuusi vuotta.

 

mun äiti(mummi) on vuoden päästä 50 ja mun isä(pappa) 53,
miehen vanhemmat ukki on ööh 55 ja mummi on jaa jotain kai 50 ja 55 väliltä... kauheeta, oikeesti nyt vasta tajusin et en ees tiedä kuinka vanha anoppi mulla on!!!! :x

 

minun taitaapi olla 42 ja hänen mies joka meillä paremmin pappana tunnetaan on tuossa 48 paikkeilla....

Minun miehen äiti taitaa olla hiukan yli 50..

Niin kun huomaa niin en ihan tarkalleen noita ikiä muista mutta noin ne suunnilleen menevät =)

Miun vanhempia tavataan yleensä voin 3krt viikossa jos ei useammin ja miehen äitiä harvemmin...millon nyt vastakkain satutaan.
Kaikki asumme hyvin lähekkäin tälläsellä kerrostaloalueella :kieh:

 

Minun äitini on 49 ja isä 52. Mieheni äiti myös 49 ja olisko isä 47 tai 48 (??).

amaria rv26

 

meillä kaikki isovanhemmat ovat melkoisen nuoria, 47-52-vuotiaita koko porukka. Asuvat eri paikkakunnalla ja ovat kaikki vielä tiiviisti työelämässä mukana, joten kovin paljoa eivät lapsia hoida tai voi ottaa luokseen. Tarpeen tullen ottavat (minun vanhemmat) lyhyelläkin varoitusajalla, jos vain mahdollista ja tykkäävät touhuta heidän kanssa. Anoppi ei kestä lasten (kolme kpl) jatkuvaa touhuamista (hänellä itsellään 2 lasta 10 vuoden ikäerolla) ja monesti meillä appiukko onkin sitten yksin tullut lapsenvahdiksi (hänellä on 8 sisarusta).

Mukavaa, että isovanhemmat ovat nuoria, meidän lapsetkin on varmaan jo aikuisia ennen kuin isovanhemmat kuolevat.

 

Mun isä 67v. ja äiti 65v., anoppi on 60v. ja appiukko 62v. Ovat tähän asti olleet paljonkin lasten kanssa, nyt huomaan et ovat vanhentuneet lyhyessä ajassa paljon, tullut kaikenlaista kremppaa ja vaivaa eivätkä enää jaksa samaan malliin. Kyllä silti useimmiten viikottain tavataan molempia.

 

Mun äiti on 45 vuotias (tuli 36-vuotiaana mummoksi) isä täytti juuri 50-v..

Anoppi ja appi molemmat 49-v

 

2isoäitiä ja 2 isoäitipuolta viiskymppisiä
2isoisää samoin.

Kehenkään niistä ei voi luottaa niin että lapsi vietäisiin hoitoon.
Surullista.
Hyvin surullista ja paljon on siksi itketty.
Toisaalta, kun lapsi kasvaa niin ei osaa haluta sellaista mistä ei tiedä.

Silti, surullista.

 

\

2isoäitiä ja 2 isoäitipuolta viiskymppisiä
2isoisää samoin.

Kehenkään niistä ei voi luottaa niin että lapsi vietäisiin hoitoon.
Surullista.
Hyvin surullista ja paljon on siksi itketty.
Toisaalta, kun lapsi kasvaa niin ei osaa haluta sellaista mistä ei tiedä.

Silti, surullista.

Meidän lapsilla ei ole isovanhempia, jotka olisivat kiinnostuneita heistä tai haluaisivat heitä hoivata.

lastenkirjoissa lapsilla on aina ihanat isovanhemmat, jotka touhuavat kaikenlaista lapsenlapsen kanssa. Myös muiden lapsia hoitavat paljon isovanhemmat naapurustossa ja päiväkodista hakevat isovanhemmat lapsiaan, ja tällöin lapset joutuvat katsomaan, kun isovanhempi halaa lapsenlastaan ja sanoo, että "hei kulta ym.". Meidän naapurissa lähes asuu yksi lapsenlapsi. Jopa omat vaunut hänellä mummolassa vaunuvarastossa. Tämä lapsi ollut enimmän osan aikaa mummolassa siitä saakka kun hänelle tuli pikkusisar.

Milloin lapset alkavat ihmetellä ja huomata, että heidän isovanhemmat eivät ole heistä kiinnostuneita tai eivät tee heidän kanssaan mitään?

Kaikki isovanhemmat asuvat kaukana, ja meidän vastuulla on tavata. Käydään ehkä pari kertaa vuodessa.

Itkut on itketty lasten vuoksi. Miksi huono tuuri? Heh, olisiko mies pitänyt valita sellainen, jolla ihanat vanhemmat joilla annettavaa ja rakkautta pieniä ihmisenalkuja kohtaan. Annettavalla tarkoitan aikaa ja kiinnostusta ja rakkautta pientä ihmistä kohtaan. Halua ohjata ja tukea ja hemmotella, pitää sylissä, leikkiä.

Jaksamisesta ei ole kiinni. Ovat perusterveitä eivätkä edes vanhoja vielä. Puuttuu rakkaus.

Voiko vanhempien rakkaus korvata isovanhemlpien puutteen?

 

Mummu 84 v, vaari 82 v, toinen mummu 71 v ja pappa 76 v. Kaukana asuvat ja muutaman kerran vuodessa tavataan.

 

Anoppi 70 paappa 75. Asuvat samassa kerrostalossa ja ihania isvanhempia. Pullantuoksuisia ja lapsirakkaita! Olen tosi onnellinen!Koska lapsenlapsia on paljon kyläilemme kyllä mutta ei pitkään ja lyhyitä (30-60min ) hoitoaikoja tosi harvoin. En halua vanhuksia rasittaa liikaa..
Oma isä juoppo, välit poikki. Äiti myös juo joten tarkkaan pitää tarkistaa koska voi kyläillä. Eikä äitini ole lapsirakas vaan haluaisi mennä ja elää nuorekkaasti. Vanhempani alle 60v.

 

Minun vanhemmat on äiti 44v ja isä 43v. Anoppi on 49v ja appi on 50v.
Mun vanhempia tapaan harvoin pitkästä välimatkasta johtuen. Heillä on eroprosessi meneillään ja on aika kaaosta niin en tiedä kosa tapaan seuraavan kerran.. :'( :'( :'( Appivanhemmat käy n. 1krt /2kk. välimatkan takia.
Mun isovanhemmat täyttävät 70v tänä vuonna ja miehen isovanhemmat ovat mummo 75v ja paappa likemmäs 80v. Miehen mummon äiti oli elossa vielä kesällä, mutta kuoli heinäkuussa 99vuotiaana. Olisi tässä kuussa täyttänyt 100v. Eli oli miehen puolelta 5 sukupolvea. Kuvaa ei valitettavasti ehditty ottamaan.

 

Minun äiti 49v, isä 57v. Anoppi 65v, appi muistaakseni samaa ikäluokkaa. Mummut käyvät tarvittaessa mielellään hoitamassa tyttöjä, tosin äitini on työelämässä, mikä rajoittaa vierailuja. Joka tapauksessa pitkän välimatkan takia tapaamisia on aivan liian harvoin, jos asuttaisiin lähempänä, mummut ja papat mielellään olisivat mukana meidän perheen elämässä enemmän, sitä myös me kaipaamme.

 

Mieheni isä on siinä 62v mut hänen äidin ikää en muista. Heidän luonaan emme käy kovin monesti. Matkaa on melkoisesti. Yleensä suunnitellaan matka hyvissä ajoin mieheni vanhempien luo.
Mun äippä on 54v ja isä on 59v. Asuvat meistä noin 2 kilsan päässä. Heidän kans ollaan paljon yhteydessä ja lapset, varsinki esikois tyttö on paljon yökylässä. No sillon oli myös toinen tyttö yökylässä ku olin kolmatta synnyttämässä. Sit "mahottoman iso" mummu (89v) asuu ihan muutaman "jalan heiton" päässä meistä, näkee lapsenlapsenlapsia monesti.

 

Pojat 43 ja 37, lastenlapset 6 ja 1,5 vuotiaita

 

Oma äiti 70 ja isä muutaman vuoden vanhempi eikä kovin hyvässä kunnossa enää, esikoisen ollessa vauva jaksoi äitini vielä hoitaa melko paljonkin, mutta enää ei. Vanhettunut paljon parissa vuodessa. Miehen vanhemmat viisikymppisiä, nuorempaa lastamme miehen äiti ei ole edes tavannut. Syynä välimatka ja mikä milloinkin. Miehen mummo oli reilu 70v ja ehti olla ihana mummo etenkin esikoiselle. Harmittaa lasten puolesta, etenkin nuoremman jonka olemassa olo ei tunnu kiinnostavan yhtä mummoa, että yksi mummo on kuopattu ja läheisin huonossa kunnossa.

Tuosta että osaako lapsi kaivata sitä mitä ei ole ollut, lapsena ja nuorena toivoin että mulla olisi ollut pappa, molemmat oli kuolleet aikoja sitten. Luultavasti vanhempien puheet ja suhtautuminen sen kaipuun aiheuttivat. Kuten myös harmitti kun isän äitiin oli melko kylmät ja etäiset välit johtuen vanhempieni suhtautumisesta häneen/hänen suhtautumisesta äitiini. Lapsen ei pitäisi tietää jos jokin aikuisten välejä hiertää, jos mummot ja papat on edes jotenkuten kelpoja ja kiinnostuneita, sitä vaan parempi purra hammasta ja antaa lapselle mahdollisuus tutustua näihin, eikä siis edes luoda isovanhemmista kielteistä kuvaa puheillaan.