Alkuperäinen kirjoittaja vastaus huoh:lle:
Ei se vastuu häviäkään mihinkään, mutta onko isompaa vastuuta kuin kasvattaa uutta elämää? Siitähän tämän maailman toiminnassa on kyse. Ja jos kaikki siitä kieltäytyisivät niin mitäs siitä tulisi?
Tuohon paremmuuteen, niin kyllä minä voin rehellisesti sanoa olevani parempi lasten myötä, perheelliset ovat kokeneet myös lapsettoman elämän, mutta lapsettomat eivät ikinä voi tietää mitä on perhe-elämä: Uskallan veikata, että lapsettomilta puuttuu kyky ajatella asioita yhtä monipuolisesti kuin äideiltä. Poikkeuksiakin toki on. Joissain työpaikoissakin pomot jopa pitävät suotavana, että hakijalla olisi lapsia, ymmärrettävä kriteeri, tuohan äitiys mukanaan organisointikykyä. Ei sillä että lapsettomalla ei voisi olla, mutta kuitenkin.
Mistähän muuten johtuu, että opiskelupaikassani juurikin perheelliset tuntuvat vetävän parhaita arvosanoja? Ehkä siksi että lapsi pakottaa panostamaan tulevaisuuteen. Vai onko lapsettoman sinkkuopiskelijan krapulapäivien takia vesittyneet tentit vastuullista toimintaa? Äitiys opettaa vastuuseen niin uudella tavalla, että sitä ei voi kuvitella.
Ja mielestäni perustarvetta ei tarvitse sen kummemmin perustella, lapseni hoidan ja hietä pitkään halusin.
Niin, siinäpä sen huomaat: lasten tekemisen perusteluiden vaatiminen kuulostaa mielestäsi ilmeisesti oudolta. Aivan yhtä absurdia on kysyä, miksi joku ei tee lapsia. Toivon, että omat vanhempani hankkivat minut ja sisarukset siksi että halusivat olla vanhempia => itsekkäistä syistä. Uskon, että tällainen vanhempi on sitoutunut lapsen hoitamiseen, koska on hankkinut nämä oikeista syistä eli omaa elämäänsä rikastuttamaan. Jos joku on tehnyt lapsensa siksi, että on suurinta vastuuta luoda uutta elämään, ihmettelen hiukan. Ei kuulosta kovin ihanalta lapsen kannalta olla ultimaattisen vastuunkannon symboli tai todiste. 80
Lapsettomalla ei ole lapsia, jotka hän jättäisi hoitamatta, ja olisi vastuuton tällä osa-alueella. Vanhempi voi kieltäytyä lapsen kasvattamisesta ja näin laistaa vastuunsa, lapseton ei. Ajatuksesi on siis perustavalla tavalla epälooginen. Vähän kuin sanoisi, että olet vastuuton karjatilallinen kun et hoida lehmiä. Ai, sinullako ei ole karjatilaa? No, silti olet vastuuton karjatilallinen kun et hanki lehmiä ja hoida niitä.
Kysymys paremmuudesta lastenteon jälkeen koski ihmisiä ylipäänsä, ei vain sinua.
Erinäisten ihmisten kohdalla tulee mieleen, että mahtoivat olla melkoisia ennen lapsia jos lasten jälkeenkin ovat mitä ovat. Oma väitteeni on edelleen se, että muita ihmisiä ajattelevampi ja muutenkin fiksu ihminen on sellainen lasten kanssa tai ilman niitä. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että vanhempi oppii toki lastensa kanssa juuri omiin lapsiin liittyvää vastuunkantoa, pitkäpinnaisuutta jne. Se ei välttämättä näy mitenkään muussa elämässä.
Olen itse opiskelija, ja olen huomannut että vanhemmat opiskelijat menestyvät paremmin kuin nuoremmat. Lapsia tai ei. Lapsettomuus ei tarkoita sitä, että aika menisi bilettäessä (argh tätäkin stereotypiaa), eiköhän suurin osa ihmisistä biletä 20-vuotiaana enemmän kuin 35-vuotiaana...
Kuten itse sanoit, monipuolisesti voi ajatella sekä lapseton että lapsellinen. Yksilötasolle mentäessä lienee aika mahdotonta väittää, että lapseton pystyy vähempään ajatteluun tai organisointiin kuin lapsellinen. Lieneekö sitä koskaan luotettavasti tutkittu, onko lapsellisten parempi organisointikyky totta vai myytti? Olisi kiinnostavaa kyllä tietää.
