missä menee raja isovanhempien innolla

tässä jokunen aika sitten anoppi kävi vauvan vaatekaapilla , itse olin olkkarissa ja mies äitinsä kanssa samassa huoneessa. Kuulin kun äitinsä sanoi "täältä on liiettävä hänelle joku vaatekappale". sit mies "Joo, kyllä varmaan joku liikenee". Anopilla on kesämökin seinällä tyttärensä pojan vauvavaatteita, ruokalaput sun muut esillä. Olimme kylässä anoppilassa ja miehen sisko sanoi että "tuo pitäisi laittaa sinne mökin seinälle" vauvallamme oli yllä mekko jonka olen saanut kavereiltani, minulle suuri tunnearvo sillä mekolla. Sanoin etten kyllä sitä raaski antaa.. Miehen sisko "No, ei se nyt sieltä mökiltä mihinkään häviä"... Aargh.. mutta en mä halua antaa vauvani rakkaita vaatteita anopille...piste :eek:
 
No, sama ongelma on monella muullakin...

Luulen, että meillä ja monella muullakin varsinainen ongelma on se, että mies ei pysty äidilleen/vanhemmilleen sanomaan vastaan. Silloin ainakin minä olen kaikissa tuollaisissa ikävissä tilanteissa yksin miehen sukua vastaan. Minä olen edelleen sitä mieltä, että miehen asia on pitää lastensa puolta, vaikka se ei meillä varmaan ikinä tule onnistumaan.

Tuosta mökkijutusta pakko sanoa vielä, että kun meillä sitten vauvan kanssa sinne mökille mentiin (keskellä kesää sentään), niin eipä saatu vauvalle pesuvettä lämmittää kaasulla, se kun on niin kallista. Jos ei saunavettä ollut tai se oli jo jäähtynyt, niin sitten oli käytettävä sitä "vielä vähän lämmintä" ja vauva huusi kuin syötävä (joka tietty johtui siitä, että äiti roikotti jotenkin väärin).
 
hannamaria kirjoittaa:
> HYI! Vaikka olenkin henkeen ja vereen kestoilija, TÄSSÄ tapauksessa kysyn: eikö olisi ollut parempi käyttää
> puhdistuspyyhkeitä, kuin pestä vauvaa liian viileällä

En minä lapsenrääkkäjä ole. Mutta oletkos yrittänyt selvitä pienellä paketillisella puhdistuspyyhkeitä, kun kakkaa on niskaan asti? Minun mokani tietysti, kun en ymmärtänyt varautua muovikassillisella puhdistuspyyhkeitä. Mutta missään muualla ei ole koskaan tuollaista tilannetta tullut vastaan, muilla mökeillä on kyllä lämmintä vettä saatu. Ja kauppaan 30 km matkaa, joten vähän huono vaihtoehto kai sekin. No, eipä tämä liity mitenkään alkuperäiseen aiheeseen. Pakko vaan oli kommentoida vielä, kun tuosta edellisestä sai sen kuvan, että huvin vuoksi vauvaa huudatetaan.

Mutta vielä vastauksena kysymykseesi: varmaan olisi ollut parempi, jos niitä pyyhkeitä olisi ollut riittävästi. Mutta huonosti pesty/pyyhitty on minusta vielä pahempi vaihtoehto. Mitä itse olisit tehnyt? Ja mies siis äitinsä kanssa samaa mieltä kaikesta.
 
Omassa äidissä ärsyttää välillä toi hössötys.Asuvat vajaa 20kilsan päässä mut meillä käyvät tosi harvoin.Lasten synttäreillä yleesä.
Anopissa ärsyttää kun ei usko kun sanoo ettei lapsille saa antaa karkkia.Viimeksi kun käytiin niin lapset huomas karkit ja sanoin ettei nyt ku kohta on ruoka aika niin ei sit maistu.
Anoppi oli niinku ei ois kuullukaan ja anto karkkeja |O
Todella ärsyttävää. Ja anoppi uskoo jos mies sanoo.
 
Mulla on sama tilanne, paitsi etta kaiken lisaksi olen naimisissa venalaisen miehen kanssa ja asun Moskovassa, joten kieliongelmat ovat lisana anopin kanssa. Joo, ekalla viikolla laitokselta palaamisen jalkeen anoppi tuli 'auttamaan' 3 paivana!! Ja ma en olisi millaan jaksanut, kun olin vasynyt ja kipea.. Se pisti kauheen touhun paalle ja keitti mehuja ja ruokia ja loppujen lopuksi paatti, etta mun pitaa 'rentoutua' ja lahtea ulos! Periaatteessa viskas mut ovesta ja pakotti lypsamaan sille maitoa kipeista rinnoistani.. Eika se niin vaan sujunut ekalla viikolla! Olin ihan kauhuissani, mutten jotenkin kyennyt vastustamaan..

Noh, nykyaan en paasta meille kuin kerran viikossa. Vauva 4kk. Mutta aina se haluaa meidat pois ja vauvan itselleen. Valilla ihan kiva kun paasee asioille tai rentoutuun, mutta joskus olis kiva kun isovanhemmat tulisi vain "kylaan".

Toi mokille meno on niille kanssa kaikista tarkein juttu. Niilla toki on hieno mokki, periaatteessa siis kivitalo, lammin vesi ja sillee.. Mutta silti mua ressaa raijata vauva sinne kaikkien retuutettavaksi ja varsinkaan, kun en saa edes astioita tiskata, kun mun pitaa 'rentoutua'.. Kuulostaa hassulta valittaa tollaisesta, mutta tunnen oloni taysin ylimaaraiseksi anopin laheisyydessa ja siksi valttelen mokille menoa.

Seuraavana pelkaan vauvan ruokien aiheuttavan ongelmia. Anopin mielesta kohta aletaan antamaan jo kiinteita, eli rahkaa ja piimaa ym.. En tieda venalasia suosituksia nykyaan, mutta olen moneen kertaan selittanyt, etta maitotuotteita ei anneta viela pitkaan aikaan. Joka kerta han silti palaa aiheeseen kuin en olisi koskaan mitaan sanonut! Kerran oli jo terastanyt vetta sitruunamehulla, kun se on vatsalle hyvaksi...

Noh, en jaksa edes kirjoittaa kaikkea mika harmittaa, mutta olen niin vasynyt siihen ihmiseen ja sen neuvomiseen ja hossottamiseen. Meidan tempperamentit on taysin erilaiset. Olen rauhallinen ja hiljainen ja han kuin pyorremyrsky! Sitten ihmettelee miksi vauva itkee kun se tulee huutamaan suoraa kurkkua vastaheranneelle pikkuiselle..!!??

Olen sita mielta, etta aidin ja lapsen tulee antaa olla rauhassa ja siella missa he itse haluavat olla. Kylaan ja hoitoon kerkiaa kylla viemaan sitten, kun lapsi on isompi. Silloin varmaan aitikin alkaa sita jo innolla ehdottamaan. Vauva-aikana ei siihen saisi 'pakottaa'. Yritan olla jamakampi itse, yrita sinakin!! ;) ;)
 
Taitaa kans olla vähän turhan innokkaat isovanhemmat meidän neitillä. Siis nuo appivanhemmat sekos jo odotusaikana ja meille tyrkytettiin hirveästi vaatteita ja muuta. No ei se sinänsä vielä ärsyttäny. Mutta voi apua kun vauva synty, tuntui että kohta pimahdan. Jo laitoksella tungettiin ihan sängyn ääreen lääppimään vauvaa, kun yritin imettää ensimmäisiä kertoja :kieh: Ja kun päästiin kotiin olis tietenkin miehen koko perhe ja samalla muutama sukulainen tulla samalla rysäyksellä kylään, vaikka vasta yritettiin totutella kotona oloon ja itse toivuin vielä synnytyksestä!! Sitten kun päästettiin kylään, niin appiukko kyseli jo neitiä(2vko) yökylään???Oli jo kuulemma suunnitellu kaikenlaista tekemistä. Appiukko on myös semmonen edelleen että ei paljon anna muiden syliin kun ollaan kylässä, vaikka neiti itkis oikein kunnolla, varsinkin nyt kun on alkanu vierastaa. Tuntuu että välillä ei oikein jaksais noita appivanhempia. Kai ne hyvää tarkottaa, mutta silti välillä meinaa pimahtaa!!
 
Mun mielestä sä olet yliherkkä etkä ymmärrä huumoria, kuten sitä että anoppi sanoi "ettei anna vauvaa sinulle". Ja jos sun on "pakko" laittaa lapsi hoitoon äitiysloman päätyttyä, niin voi mikä lahja olisi ettei sun tarvitsisi antaa häntä ventovieraalle vaan hoitajana voisi olla oma mummo, kotioloissa! Et tunnu yhtään arvostavan heitä. Enkä itsekään ymmärrä, miksei siellä mökillä olisi vauvan kanssa pärjännyt. Siis en osaa paheksua isovanhempia siitä, että ovat teitä sinne pyydelleet.
 
rouvaäiti
Jaksamista kaikille yli-innokkaiden anoppien kanssa painiville!
Itselläni onneksi riittävästi välimatkaa, jotta ei rassaa arkipäiviä, mutta vierailut on sitten sitäkin intensiivisempiä.
Yleensä vierailu aloitetaan sillä että valitetaan mieheni työstä ja sitten alkaakin se loputon huomauttelu: meidän koti on liian pieni, lasten vaatteissa on aina jotain pikku vikaa, paitsi niissä anopin ostamissa (meinasi muuten vahingossa haukkua myös esikoiselle kutomansa puvun, kun se oli vauvan kamojen joukossa eikä sitä tunnistanut).
Esikoisen kanssa luulen että pahin on ohi, varsinkin kun nyt on päästy myös vaipoista eroon, eikä enää tarvitse haukkua vauvaksi (tähän keskusteluun puutuin ja kielsin anoppia kommentoimasta asiaa, jonka jälkeen anoppi lähti kävelylle sanomatta sanaakaan-tyrmäysvoitto!). Olen oppinut elämään sen kanssa ettei anopistani ole sanomaan kunnolla ei, ja annan hänelle oikeuden omaan aikaan lasten kanssa (tosin jostain pervessistä syystä anoppini tuntuu pitävän siitä että olen paikalla, mutta en tee mitään, itse kun mieluummin kävisin vaikka asioilla ja antaisin mummun olla rauhassa lasten/lapsen kanssa).
Vauvan kanssa paras on vielä edessä, eli ensin stressi siitä että lapsi alkaa syödä kiinteitä ja syöhän se tarpeeksi... (esikoiselle antoi salaa välipaloja, ei onneksi tee sitä enää kovin usein ja luulee etten tiedä) ja sitten se kuivaksi opettelu, se kun tuntuu olevan niin tärkeää että. Äitini tosin valisti minua ja sanoi, että sen on monelle vanhemmalle ihmiselle lastenkasvatuksen eräs tärkemmistä virstanpylväistä.
En missään nimessä halua pitää lapsia vain itselläni, lapsilla on ehdottomasti oikeus mummoihin ja pappoihin ja isovanhemmilla myös lapsiinsa. Ja on todella hienoa että isovanhemmat ovat kiinnostuneita lapsista. Mutta minä ja mieheni päätämme miten meidän lapsen kasvatetaan ja sen asian kanssa kaikkien isovanhempien on vaan elettävä.

Mutta aina kun olette huolissanne pärjäävätkö isovanhemmat lastenne kanssa hetken/illan/viikonlopun muistakaa, että ovathan he saaneet aikuisiksi sinut ja puolisosikin, eikä teistä hassumpia tullut. (Pätee useimpiin...)
 
Mä olen kanssa aina miettinyt sitä, että minkä takia anoppi haluaa aina mut ja miehen pois paikalta, kun hän tulee kylään lasta katsomaan. Kokeeko hän meidät jotenkin turhiksi auktoriteeteiksi, vai haluaako tehdä lapsen kanssa jotain, mikä on vastoin meidän periaatteitamme..?
Itse yritän hyvin tarkkaan pysytellä erossa anopin ja lapsen välisistä leikeistä, ts. en mene pomottamaan turhaan. Esimerkiksi kun 1v. lapsi putosi sängystä anopin kanssa leikkiessään, en tehnyt siitä mitään numeroa, koska varmasti anopilla oli muutenkin jo paha mieli tapahtuneesta. Tämän takia onkin kummallista, miksi meidän vanhempien pitää aina lähteä jonnekin pois. Toisaalta vähän epäilen, että anoppi haluaa pusutella ja halia lasta tosi paljon, eikä pidä siitä, että me näemme. Tosin kyllä meinasi itseltäni hermo mennä, kun anoppi rupesi suulle suukottelemaan lasta. Nykyisen hammashoidon kannalta nuo syljenvaihtoleikit voisi jättää väliin, olkoonkin ne kuinka ihania tahansa.

Meillä oli anopin kanssa tosi kireät välin kun lapsi oli vauva, mutta nyt helpottaa. Anopin oli tosi vaikeaa ymmärtää, että ihan oikeasti en kaivannut mitään lepohetkeä vauvanhoidosta. Lapsi oli elämänsä ensimmäiset 9vrk sairaalassa (minä kotona), joten siitä alkuajan erossaolosta jäi aika kovat traumat. Muistan, miten hirveältä tuntui, kun kolmeviikkoinen lapsi oli mumminsa sylissä kokonaiset kaksi tuntia putkeen. Multa meinasi sydän revetä rinnasta, ja ne rinnat haljeta maidosta ;)
 
Antakaa nyt hyvät ihmiset vähän armoa ja ymmärrystä isovanhemmillekin. Lastenlasten syntyminen on isovanhemmille iso asia - oma lapsi saa lapsen ja kaiken lisäksi se uusi tulokas on tullessaan hellyttävääkin hellyttävämpi vauva. Kyllä siinä on tunteet pinnassa kummallakin sukupolvella. Minulle näistä teksteistä vähän - anteeksi vaan - välittyy sellainen itsekäs ja toisen ihmisen tunteita huomioimaton asenne. Voihan toki olla, että todellakin on tilanteita, joissa isovanhemmat eivät osaa antaa perheelle yhtään omaa rauhaa, mutta silti vähän kuulostaa sille, että pipa on nyt liian tiukalla. Ja vähän siltä, että on se kumma kun ei se anoppi osaa lukea miniän ajatuksia siitä, miten sitä adasofiaa pitää hoitaa tismalleen ja pilkulleen. Siitä olen samaa mieltä kyllä, että yökylään ei alle 1,5 vuoden ikäistä tarvitse antaa jos ei raaski tai halua, mutta varmasti anoppi tämän ymmärtää jos sen hänelle rehellisesti ja asiallisesti sanoo? Ja luulenpa, että isovanhemmatkin haluaisivat vaan omaa aikaa sen lapsen kanssa ilman, että miniä vahtii päätlä ja on koko ajan huomauttamassa jotain senlaatuista, että meidän nikopetteri ei tykkää jos sitä heijaa hivenenkään yli 45 asteen kulmassa.

Itse olen 7,5 kk ikäisen vauvan äiti ja meillä pimahtanut osapuoli on mun oma äitini, joka on tehnyt suurin piirtein kaikki ne 'synnit', joista täällä kirjoitellaan; kutsunut itseään vauvaa hoitaessaan vahingossa äidiksi tyyliin 'annapas niin äiti auttaa' jne, kinunnut vauvaa yökylään, suukotellut puhki, ostanut hirveän arsenaalin leluja ja tavaraa, siellä ollessa tulee aamuisin tempomaan vauvan sängystämme heti kun inahduskin kuuluu, kinunnut meidät mökille hankaliin olosuhteisiin kun itse tykkää siellä olla jne jne. Ja siltikään en osaa hänelle siitä vihainen olla, minusta se on - joskin aina ärsyttävääkin - lähinnä koomista ja hellyttävääkin. Olen vaan yrittänyt joustaa ja tuumannut, että ei se lapsi siitä rikki mene vaikka se nyt saakin parina päivänä vuodessa hedelmäsosetta heti aamiaiseksi kun yli-innokas mummu sitä haluaa hänelle antaa. Miehen äiti on jäänyt enemmän osattomaksi vauvastamme, hänellä kun 'mummotettavia' on jo ennestään ja toisaalta asuvat kauempana, jolloin kyläilytkin ovat jääneet vähemmälle. Joka tapauksessa, tiedän että molemmat mummit rakastavat lastamme kovasti ja siitä syystä olen valmis heidän osaltaan katsomaan läpi sormien asioita, joita itse haluaisin tehdä toisella tapaa.

Tämän ei ole tarkoitus olla vastine kenenkään tekstiin enkä kommentoi kenellekään erityisesti. Pohjimmainen mesitsi on, että hitunen ymmärrystä ei olisi pahitteeksi - pätee tietysti molempiin suuntiin.
 
meillä ainakin miehen puolelta isoäiti saa pysyä kaukana, oli jo puhunut minun äidilleni, että kaikki meidän kissat pitää hävittää :/ ja kutsui minua puhelimessa pikkurouvaksi :eek:
teki mieli lyödä luuri korvaan.. selitin hänelle sitä, että vauvan vuode on suojattu kissoilta.. hän vastasi tyyliin "Kuules pikkurouva!" ja jäpätti lisää kissoista... suuttui sitten miun äidille, kun se oli todennut, että on meidän asia mitä kisuillemme teemme.
 
Siis apua...kamalaa millaisia ihmiset voivat ollakaan toisilleen pienen vauvan valtataistelua taistellessaan... ja tarkoitan nyt noita ikäihmisiä, jotka nuoriin perheisiin hyökkäävät tyydyttämään jotain omia vaille jääneitä tarpeitaan...ihan kylmäsi ja pelotti, tunnistin piirteitä anopissani..voi ei... ja meille tulossa esikoinen loppuvuodesta.

En tiedä, pelkään kanssa pahoin että miehestäni ei löydy tarpeeksi "munaa" sitten seistä perheensä takana tai siis minun takana jos äitinsä jotain saa sellaista päähänsä mikä minua harmittaa..toivottavasti olen väärässä! kyllä hän kerran (humalassa kylläkin" on äidilleen ärjäissyt ettei halua hänen levittelevän meidän asioita ympäri kyliä. Oli ollut kuulemma pahoillaan ja käski olla kertomatta minulle, no mies tietty kertoi mutta jätin minäkin asian siihen. Että se kyllä on hatunnosto miehelleni. iso sellainen!
Kuitenkin yleensä hän vaan loiventelee äitinsä käytöstä eikä ymmärrä miksi loukkaannun "turhasta" !
Anoppi on jo innokkaasti haalinut tavaraa, en ole kuitenkaan vastaanottanut ja sanonut etten vielä kun laskettuun aikaan on niin kauan. No joitain voisin kai valitakin, mutten automaattisesti kaikkea vanhaa ( löysi kuulemma roskislavalta!!! HALOOOOOOOOOO!!!)
Miestäni hän pitää ihan omana vauvanaan, humalassa on koko ajan suukottelemassa ja halimassa häntä ( silloin kun ollaan oltu yhteisissä illanvietoissa, jotka on nyt harventuneet, koska pahoitan aina mieleni tavalla tai toisella) mietinkin että onko sairasta olla mustasukkainen miehen äidille?? kertokaapa !! olen hävennyt tunteitani, mutta en ole nähnyt vastaavaa käytöstä kavereideni anopeilta tai äideiltä...
mies ei kommentoi, tai sitten sanoo mua lapselliseksi. Tämä on yksi asia mikä estää meidän parisuhteessa "täyden onnen", se on ( Ja näköjään pysyy ) mieheni äiti. Ja mieheltä kyllä löytyy eksäkin ja lapsi, jotka eivät kuitenkaan luojan tähden - aiheuta päänvaivaa, ainakaan anoppiin verrattavaa :LOL:
Vikaa on minussakin... en ota "omakseni" tätä anoppia joka toivoisi aikaa minun kanssani, mutta minun on kertakaikkiaan minimoitava aika hänen kanssaan, koska tulen usein niin surulliseksi hänen käytöksestään...suoraan en pysty puhumaan hälle, vihjailuja ei ymmärrä.
Nytkint aas tippa linssiin tuli kun näitä tunteita muistelee ja läpikäy..ja kai vähän raskauskin auttaa siinä ;)

tsemppiä kaikille anoppien ja äitiensä kanssa tuskaileville! muistetaan että me ollaan kuitenkin itse äitejä, jotka vetää rajat perheelleen!!! hyvää syksyä naiset! :wave:
 

Yhteistyössä