Missä vaiheessa kannattaa kertoa lapsille raskaudesta?

Moi. Meillä on eka- ja tokaluokkalaiset lapset ja kolmas raskaus nyt alussa. Mietin, että missä vaiheessa ihmiset yleensä kertovat lapsille raskaudesta? Oletteko odottaneet esim. nt-ultraan vai sanoneet heti? Kertokaa teidän tilanteista

 

Minä kerroin vasta tokan ultran jälkeen noin viikolla 20, mutta tiedän monia, jotka ovat kertoneet heti alkumetreillä...

 

[QUOTE="mää";25440671]Minä kerroin vasta tokan ultran jälkeen noin viikolla 20, mutta tiedän monia, jotka ovat kertoneet heti alkumetreillä...[/QUOTE]

Mä ajattelen ite, et jos odottelis nt-ultraan asti. Rakenneultraan asti ei voitais ikinä odottaa, mulla kasvaa maha heti ihan palloksi ja luultavasti se näkyy jo ekan ultran aikoihin, rakenneultran kohdalla oon ollut jo ihan törkeä möhkö

 

Mä kerroin isommille (2v-14v) 13. viikolla nt-ultran jälkeen. Ajattelin aluksi että kerron vasta myöhemmin kun maha alkaa näkyä mutta mulla on niin järkyttävä pahoinvointi että pakko oli kertoa ja selittää miksi oksennan jatkuvasti.

 

kyllä mä ihan alusta asti olen tyttöä(2,5-v) valmistellut ajatukseen, että äidin masussa on pikkusisarus...

 

me vasta yritetään raskautta ja toisaalta olis kiva kertoa jo alkuvaiheessa lapselle (nyt n. 2,5v) mutta toisaalta sitten se voi alkaa höpöttelemään joka paikassa, että äidin mahassa on vauva ja sit kaikki saa tietää Eli ehkä pitäs odotella siihen, kun on valmis muillekin tutuille kertomaan.

 

Meillä kolmas tulossa, nyt rv 11+5. Juteltiin lasten 5v. ja 8v. kanssa jo yritysaikana siitä, että meille ehkä tulee vielä yksi vauva. Tai siis että äiti ja isi toivoo vauvaa. Kun tulin raskaaksi, niin 8v. huomasi sen jo rv 6 Mulla oli ihan hillitön turvotus ja lapsi totesi yksi ilta, että äiti, sun mahassa taitaa nyt olla se vauva. Enkä sitten viitsinyt enää alkaa valehtelemaan, totesin, että näin taitaa olla. Juteltiin tietysti siitä, että vauva on kovin pieni ja mitä vaan voi vielä sattua. Kuopukselle kerrottiin sitten seuraavana päivänä.

Nyt mulla on jo ihan kohtuullisen kokoinen vauvamaha, enkä tod. voisi tätä lapsilta peitellä, kaikki, siis ihan kaikki tän huomaa jos mut näkee. Hoikka muuten siis.

 

Minusta lasten ei tartte tietää esim keskemenosta.. Eli kertoisin tosiaan vasta sitten kun oon ultrassa nähny että siellä tosiaan on joku elossa. Mieluiten vasta tokan ultran jälkeen koska senkin jälkeen on vielä piitkä aika odottaa sitä vauvaa, varsinkin kärsimättömien tulevien isosisarusten mielestä.

 

Me kerrottiin ensin ihan alkumetreillä. Tuli km ja kerrottiin siitä. Sitten tulin uudestaan raskaaksi ja kerrottiin kun oli np-ultra ohi. Minusta oli lapsille ihan "hyvä" kokemus kuulla, ettei kaikki mene aina putkeen, mutta ei sitä olisi jaksanut toista keskenmenoa selitellä.

Hyvä puoli oli, että lapsilla oli runsaasti aikaa kasvaa ajatukseen sisaruksesta.

 

[QUOTE="Vieras";25440821]Minusta lasten ei tartte tietää esim keskemenosta.. Eli kertoisin tosiaan vasta sitten kun oon ultrassa nähny että siellä tosiaan on joku elossa. Mieluiten vasta tokan ultran jälkeen koska senkin jälkeen on vielä piitkä aika odottaa sitä vauvaa, varsinkin kärsimättömien tulevien isosisarusten mielestä.[/QUOTE]

Ihan mielenkiinnosta, jos lapsesi huomaisi raskauden aikaisemmin, niin valehtelistko hänelle? Minä en osaa oikein valehdella, kun lapsi suoraan asiaa kysyy...

Ja ihan oikeasti, eikö teillä naiset raskaus näy, jos puoleen väliin voitte olla kertomatta?! Ja miten te olette siellä kotona, ettekö puhu ja suunnittele asioita? En mä ainakaan jaksaisi omassa kodissani varoa puheitani, kyllähän tuo vauvajuttu tuo monenlaista elämään ja niistä kiva jutella kotona.

 

No me kerrottiin omalle pojalle 2,5v ja mun veljien lapsille 4-6v ku olin rv20+. Mun veljen vanhimmalle 11v kerrotiin samaan aikaan ku heidän vanhemmille eli np-ultran jälkeen. Musta tollanen yli 10v saakin jo kuulla jos tulee keskenmeno tai muuta.

 

[QUOTE="...";25440915]Ihan mielenkiinnosta, jos lapsesi huomaisi raskauden aikaisemmin, niin valehtelistko hänelle? Minä en osaa oikein valehdella, kun lapsi suoraan asiaa kysyy...

Ja ihan oikeasti, eikö teillä naiset raskaus näy, jos puoleen väliin voitte olla kertomatta?! Ja miten te olette siellä kotona, ettekö puhu ja suunnittele asioita? En mä ainakaan jaksaisi omassa kodissani varoa puheitani, kyllähän tuo vauvajuttu tuo monenlaista elämään ja niistä kiva jutella kotona.[/QUOTE]

Mä en ainakaan valehtelis jos lapsi suoraan kysyisi, koska silloinhan lapsi on jo aika vanha jos arvaa.

 

Kiitti vastauksista, laittakaa ihmeessä lisää tarinoita

 

mä kerroin nt-ultran jälkeen,halusin varmistua että kaikki oli kunnossa ja siinä vaiheessa ei ollut enää niin suurta riskiä km:n suhteen..tyttö oli viidennelle menossa silloin..epäili kyllä jo aiemmin asiaa,kun en polttanut enää tupakkaa ja maha oli kuulemma sen näköinen,että ihan kuin olisin raskaana..

 

Mä kerroin 1v tytölle heti kun plussa tuli Ei se siitä vielä mitään ymmärtäny, mut hän sattu sillon olemaan eka ja ainoa ihminen johon törmäsin testin tehtyäni.

 

Me aiotaan kertoa vasta rv 20 jälkeen eli kun rakenneultra on takana. Jos tulisikin jotain yllättävää takapakkia, niin halutaan säästää lapsia moiselta tiedolta. Masu on kasvanut jo kiitettävästi (rv17), mutta vielä ei lapset ole kyselleet äidin pyöristyneestä muodosta mitään. Ja isommat siis 7v ja 4v.

 

Toinen syy miksen ole vielö kertonut (rv17) on se ettei olla vielä kaikille tutuillekaan asiaa kerrottu. Hiljaa hyvö tulee. En jaksa alkaa selittelemään jokaiselle raskaudestani ja toisekseen jos tulisi keskenmeno tms niin olisi aika rankkaa kertoa ettei sitä vauvaa sitten tullutkaan. Lisäksi lapset niin kovia hölösuita, että kertoisivat varmaan jokaiselle kumminkaimallekin raskaudestani, joten kannattaa miettiä tarkkaan milloin se asian haluaa julkistaa muillekin, koska pienet lapset eivät tunnetusti ole kovin hyviä salaisuuden pitäjiä...

 

[QUOTE="mie";25441479]Toinen syy miksen ole vielö kertonut (rv17) on se ettei olla vielä kaikille tutuillekaan asiaa kerrottu. Hiljaa hyvö tulee. En jaksa alkaa selittelemään jokaiselle raskaudestani ja toisekseen jos tulisi keskenmeno tms niin olisi aika rankkaa kertoa ettei sitä vauvaa sitten tullutkaan. Lisäksi lapset niin kovia hölösuita, että kertoisivat varmaan jokaiselle kumminkaimallekin raskaudestani, joten kannattaa miettiä tarkkaan milloin se asian haluaa julkistaa muillekin, koska pienet lapset eivät tunnetusti ole kovin hyviä salaisuuden pitäjiä...[/QUOTE]

Rv 17 ei taida keskenmenon riski olla enää kummoinen?

Meillä oli jännä juttu lasten (siis 5v. ja 8v.) kanssa, eivät todellakaan kenellekään kertoneet, ennen kuin annettiin lupa 5v. katsoi mua aivan hölmistyneenä, kun kysyin, että onko jollekin vauvasta puhunut. "Äiti, etkö sä tiedä että se on SA-LAI-SUUS?" Nyt kun on annettu lupa, niin innoissaan kertoo kaikille

Elämässä voi sattua vaikka mitä. Vauva voi kuolla kohtuun vaikka viimeisinä raskausviikkoina, kaikkea ei voi ennustaa ja silottaa. Miksi ihmeessä raskautta ylipäätään pitää salailla ja miettiä kenelle haluaa sen paljastaa (siis tarkoitan nyt ihan alkuraskauden jälkeen eli rv 12 kun keskenmenoriski on jo häviävän pieni). Ihme panttaamista. Ei kai sitä raskautta sen kummemin tarvi selitellä :O

 

[QUOTE="...";25441684]Rv 17 ei taida keskenmenon riski olla enää kummoinen? [/QUOTE]

No ei mutta riski se on pienikin riski. Olen kokenut aiemmin keskenmenon rv11. Meillä myös lähisuvussa/tuttavapiirissä ollut lähivuosina kohtukuolemia, ja ovat sattuneet juurikin rv 16-22, joten siksi pienellä varovaisuudella olemme.

 

Kerroin 7 v ja 5 v (nyt 8 v ja 6 v) lapsille varhaisultran jälkeen.

Sanoin myös, että aina vauvat eivät jaksa kasvaa masussa tarpeeksi kauan ja tarpeeksi isoiksi, eivätkä sitten voikaan syntyä. Mutta me isän kanssa kovasti toivotaan että meidän vauva jaksaisi kasvaa ja saisi syntyä alkukesästä.

 

Nt-ultran jälkeisellä viikolla alkoi koulut, esikoinen meni kolmoselle ja nuorempi ekalle. Isoja asioita oli ihan riittämiin siinä heille. Venytettiin syyskuun puolivälin kieppeille, niin paljon kuin vain pystyttiin, maha alkoi olla tosi näkyvä jo siinä vaiheessa, että oli ikään kuin pakko kertoa . Eikä meidän oikeastaan ole tarvinnut kertoa kenellekään muulle, lapset ovat pitäneet tiedottamisesta huolen .

 

Minä taas panttaan tietoa (rv10), koska 3v ja 5 v ovat ilmoittaneet, että jos meille tulisi vauva, niin "lyövät vauvaa eivätkä tykkäisi yhtään vauvasta." Muuttuuko se lapsen mieli, kun asiasta kertoo..? Raskauden vuoksi olen muutenkin itkuherkällä päällä ja lasten kommentit saavat minut epävarmaksi ja surulliseksi. Tulevatko he vihaamaan tätä vauvaa, kun ovat tottuneet olemaan se parivaljakko ja "ulkopuolisia" ei joukkoon kaivata...??

 

Kun kuopusta odotin ja laskettu aika oli maalsikuun lopussa, niin uutena vuotena kerrottiin.. Turhan pitkä odotus ois ollu, ja kun ei haluttu kertoo kellekkään, niin ei voitu lapsille kertoa, ku olisivat laulaneet koko maailmalle.

 

[QUOTE="...";25440915]Ihan mielenkiinnosta, jos lapsesi huomaisi raskauden aikaisemmin, niin valehtelistko hänelle? Minä en osaa oikein valehdella, kun lapsi suoraan asiaa kysyy...

Ja ihan oikeasti, eikö teillä naiset raskaus näy, jos puoleen väliin voitte olla kertomatta?! Ja miten te olette siellä kotona, ettekö puhu ja suunnittele asioita? En mä ainakaan jaksaisi omassa kodissani varoa puheitani, kyllähän tuo vauvajuttu tuo monenlaista elämään ja niistä kiva jutella kotona.[/QUOTE]

Tähän kommentoin vain sen osalta, että mulla esim.nelosen odotus sujui niin huomaamattomasti, että hyvät naapurit ihmettelivät, onko meillä vauva hoidossa, kun ekaa kertaa oltiin kävelyllä uuden tulokkaan kanssa! Kaikilla ei vain vatsa tule niin selvästi näkyviin, että heti ajattelis olevan raskaana, vaan ehkä sulautuu esim.pituuteen niin, ettei ole kovinkaan kummoista palloa! Lapsille ollaan kerrottu vasta, kun on tod,näköistä, ettei tule keskenmenoa ja kaikki suht ok, mitä nyt yleensä voi noista asioista sanoa.. Jo se, että odotusaika ON pitkä, niin lapsille se varmasti tuntuu vieläkin pidemmältä...

 

Mä kertoisin aikaisintaan ekan ultran jälkeen, luultavasti sitten kun maha alkaisi kunnolla näkyä. Tuskinpa lapsi osaa edes mahan kasvuun niin huomiota kiinnittää kuten aikuinen, ennekuin maha on tosiaan silmiinpistävä.

Olen samaa mieltä että lapselle aiheutuu turhaa tuskaa mahdollisen keskenmenon myötä... ja jos lapsi odottaa innokkasti sisaruksensa syntymistä niin on pitkä aika odottaa, jos heti alussa kertoo.