Mistä johtuu lapsen huono itsetunto? Päiväkodista sanovat että mun lapsellani on sellainen

Enkä mä ymmärrä.
Mä rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta, annan hellyyttä, hemmottelen, olen läsnä. Kehun, kannustan, tuen.
En ryyppää, opiskelen, käyn töissä, koetan hommata lapselleni aina kaiken tarpeellisen.

Vaan oon yh. Ja musta tuntuu että täysin silmätikkuna tämän asian takia.

Äsken muuten kysyin lapselta, että ootko sä ihana? Toinen vastas hymysuulla että oon. Ja kun kysyin että tykkäätkö sä itestäs, niin taas vastaus oli että joo.

Ja silti ne sanoo, että tuolla on huono itsetunto

Miks? Mitä mä oon tehny väärin?

 

Tätä olen itsekkin miettinyt.. Meillä sama juttu..

 

Niin, selityksenä oli että lapsen pettymyksen sietokyky on heidän mielestään huono joten taustalla siis huono itsetunto

En mä oo tuossa pettymyksen sitokyvyssäkään huomannut mitään erikoista. Uhmaahan tuo, mutta musta se on normaalia. Ei silti saa kaikkea periksi.
Kyseessä siis just 5v täyttävä lapsi.

 

Usein lapset ovat hoidossa erilaisia kuin kotona. kotona hyvin avoin lapsi saattaa sulkeutua hoidossa. tuohon sanoisin että ammattitaitoinen hoitaja huomioi tuollaisen asian ja auttaaa lasta rakentamaan itsetuntoa siellä hoidossa. ei se auta jos pelkästään vanhemmalle sanoo, kyllä se täytyy siinä työssä näkyä se lapsen tukeminen ym. Et sinä ole tehnyt mitään väärin. *muoks* ja tuota pettymyksen sietoakin voidaan harjaannuttaa lapsen kanssa touhutessa.

 

Ihan kuin mun kirjoitus! Pojalle vihdoin saatu aika,jossa suunnitellaan sisältö lähetettä varten psykiatriselle. Itsetunto nollassa,pelkää et kaikki nauraa hänelle,eikä siksi halua edes aina yrittää uusia asioita. Itku tulee herkästi,on muutenkin pienestä asti ollu ikäisiään herkempi. Mutta mua on auttanut jaksamaan se,et psykologit ja muut ovat kehuneet empaattiseksi,kohteliaaksi ja hyvin kasvatetuksi. Rahkeet on kaikkeen,älyssä ei oo vikaa. Lääkitys tarvii vaan löytää,jotta masennus ym saadaan hoidettua,samoin apu keskittymishäiriöihin.

Tiedän että tuo tilanne vaati valtavasti voimia. :hug: Ennen kaikkea muista:VIKA EI OLE SINUN!!!

 

Ihan kuin mun kirjoitus! Pojalle vihdoin saatu aika,jossa suunnitellaan sisältö lähetettä varten psykiatriselle. Itsetunto nollassa,pelkää et kaikki nauraa hänelle,eikä siksi halua edes aina yrittää uusia asioita. Itku tulee herkästi,on muutenkin pienestä asti ollu ikäisiään herkempi. Mutta mua on auttanut jaksamaan se,et psykologit ja muut ovat kehuneet empaattiseksi,kohteliaaksi ja hyvin kasvatetuksi. Rahkeet on kaikkeen,älyssä ei oo vikaa. Lääkitys tarvii vaan löytää,jotta masennus ym saadaan hoidettua,samoin apu keskittymishäiriöihin.

Tiedän että tuo tilanne vaati valtavasti voimia. :hug: Ennen kaikkea muista:VIKA EI OLE SINUN!!!

Kiitos sinulle tsempistä!

Pakko on vain sanoa, että en löydä omalta lapseltani yhtäkään mainitsemistasi merkeistä!

 

Se että lapsella on pettymyksen sietokyky heikko ei tee lapsesta huonoitsetuntoista.Koska lapsen eri kehityvaiheetkin muuttuvat myös pettymyksen sietokyky vaihtelee.Jos olisin sinä pyytäisin palaveria jossa myös erityislastentarhanopettaja mukana ja puhuisitte asiat halki!

 

Aika herkästi vetivät johtopäätöksen, jos huono pettyjä = huono itsetunto. Eikös se ole normaalia vihata vastoinkäymisiä - etenkin jos sattuu olemaan uhmakas 5-vuotias. Toivottavasti saatte ammattiapua vyyhtiä selvittämään, ja toivottavasti pk:n tädit viisastuu prosessin myötä.

 

Ihan kuin ei olisi ammattitaitoista porukkaa työssä?

 

Olen menossa neuvolaan, ja sinne piti päiväkodin täyttää kaavake jossa siis nuo asiat lukee. Ei mulle olla asiasta sanottu mitään.

 

Aika herkästi vetivät johtopäätöksen, jos huono pettyjä = huono itsetunto. Eikös se ole normaalia vihata vastoinkäymisiä - etenkin jos sattuu olemaan uhmakas 5-vuotias.

Samoilla linjoilla ollaan.

Mun mielestä aika monikin viisivuotias on kova dramatisoimaan kun tulee vastoinkäymisiä. Enkä näe siinä suoraa yhteyttä itsetuntoon.

Riippuu toki ihan siitä, miten pienistä vastoinkäymisistä pettyy, ja miten pahasti & pitkäksi aikaa.

 

Uskomatonta, että vanhemmilla on aina tällainen asenne päivähoidon henkilökuntaa, sosiaalitoimen henkilökuntaa, neuvolaa ja opettajia kohtaan. Ikään kuin ne ihmiset olisivat töissä vain ja ainoastaan kiusaamassa teitä ja haukkumassa ja moittimassa teidän kullannuppujanne. Siellä yritetään auttaa ja tukea (ettei tule sitten myöhemmin uusia tragedioita, joilloin vanhemmat pääsevät sanomaan, ettei kukaan puuttunut tai auttanut) niin täällä vaan mammat kaataa vettä myllyyn ja uskoo vian olevan ensimmäisenä hoitohenkilökunnassa. Ne ovat siellä koulutettuja ihmisiä ja nähneet satoja lapsia, joten uskon, että niillä jos kellä on kokemusta erilaisista lapsista ja tilanteista ja siitä mikä on "normaalia".

Voi olla, että lapsi käyttäytyy eri tavoin kotona kun hoidossa, mutta kyllä silloinkin jotain on tehtävä, sillä lapsella on vielä aika monta vuotta viettää lapsiryhmässä (päivähoito, koulut jne.) Olisitte kiitollisia saamastanne tuesta, avusta ja havainnoista!

 

Uskomatonta, että vanhemmilla on aina tällainen asenne päivähoidon henkilökuntaa, sosiaalitoimen henkilökuntaa, neuvolaa ja opettajia kohtaan. Ikään kuin ne ihmiset olisivat töissä vain ja ainoastaan kiusaamassa teitä ja haukkumassa ja moittimassa teidän kullannuppujanne. Siellä yritetään auttaa ja tukea (ettei tule sitten myöhemmin uusia tragedioita, joilloin vanhemmat pääsevät sanomaan, ettei kukaan puuttunut tai auttanut) niin täällä vaan mammat kaataa vettä myllyyn ja uskoo vian olevan ensimmäisenä hoitohenkilökunnassa. Ne ovat siellä koulutettuja ihmisiä ja nähneet satoja lapsia, joten uskon, että niillä jos kellä on kokemusta erilaisista lapsista ja tilanteista ja siitä mikä on "normaalia".

Voi olla, että lapsi käyttäytyy eri tavoin kotona kun hoidossa, mutta kyllä silloinkin jotain on tehtävä, sillä lapsella on vielä aika monta vuotta viettää lapsiryhmässä (päivähoito, koulut jne.) Olisitte kiitollisia saamastanne tuesta, avusta ja havainnoista!

Jos lapsellani sitten on huono itsetunto, joka näkyy vain huonona pettymyksen sietokykynä (jota en itse ole edes huomannut)
niin ole kiltti ja kerro MISTÄ SE JOHTUU?? (huono itsetunto)

 

Tämmöisen löysin ja kamalalta kuulostaa
"Lapselle, joka kokee laiminlyöntiä, välinpitämättömyyttä, hylkäämistä ja nöyryytyksiä kehittyy heikko itsetunto"


Mä en varmasti ole ikinä laiminlyönyt, nöyryyttänyt, tai hylännyt lastani. Enkö ole ollut välinpitämätön Tää on ihan kamalaa.

 

Tämmöisen löysin ja kamalalta kuulostaa
"Lapselle, joka kokee laiminlyöntiä, välinpitämättömyyttä, hylkäämistä ja nöyryytyksiä kehittyy heikko itsetunto"


Mä en varmasti ole ikinä laiminlyönyt, nöyryyttänyt, tai hylännyt lastani. Enkö ole ollut välinpitämätön Tää on ihan kamalaa.

Siis enkä eikä enkö..

 

Uskomatonta, että vanhemmilla on aina tällainen asenne päivähoidon henkilökuntaa, sosiaalitoimen henkilökuntaa, neuvolaa ja opettajia kohtaan. Ikään kuin ne ihmiset olisivat töissä vain ja ainoastaan kiusaamassa teitä ja haukkumassa ja moittimassa teidän kullannuppujanne. Siellä yritetään auttaa ja tukea (ettei tule sitten myöhemmin uusia tragedioita, joilloin vanhemmat pääsevät sanomaan, ettei kukaan puuttunut tai auttanut) niin täällä vaan mammat kaataa vettä myllyyn ja uskoo vian olevan ensimmäisenä hoitohenkilökunnassa. Ne ovat siellä koulutettuja ihmisiä ja nähneet satoja lapsia, joten uskon, että niillä jos kellä on kokemusta erilaisista lapsista ja tilanteista ja siitä mikä on "normaalia".

Voi olla, että lapsi käyttäytyy eri tavoin kotona kun hoidossa, mutta kyllä silloinkin jotain on tehtävä, sillä lapsella on vielä aika monta vuotta viettää lapsiryhmässä (päivähoito, koulut jne.) Olisitte kiitollisia saamastanne tuesta, avusta ja havainnoista!

Jos lapsellani sitten on huono itsetunto, joka näkyy vain huonona pettymyksen sietokykynä (jota en itse ole edes huomannut)
niin ole kiltti ja kerro MISTÄ SE JOHTUU?? (huono itsetunto)

Lainaa Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Hyvä itsetunto, siinä selkokielellä paljon hyvää ja käytännöllistä asiaa.

 

Tämmöisen löysin ja kamalalta kuulostaa
"Lapselle, joka kokee laiminlyöntiä, välinpitämättömyyttä, hylkäämistä ja nöyryytyksiä kehittyy heikko itsetunto"


Mä en varmasti ole ikinä laiminlyönyt, nöyryyttänyt, tai hylännyt lastani. Enkö ole ollut välinpitämätön Tää on ihan kamalaa.

Itsetunto on niin monen tekijän summa ja siitä on niin paljon virhekäsityksiä, että lainaa oikeasti tuo em. kirja. Netissä siitä on paljon väärää tietoa. Äläkä syytä itseäsi, tutki asiaa, ota selvää ja reflektoi sen jälkeen omaa toimintaasi. Ehkä huomaat jotain, johon voit vaikuttaa. Pääasia on, että lasta kuunnellaan, arvostetaan ihmisenä ja otetaan huomioon. Lapsi kuitenkin tarvitsee myös rajat ja selkeät tavoitteet toiminnalle.

PS. Annatko lapsesi aina voittaa peleissä tms.? Näitä lapsia näkee nimittäin töissä tosi paljon, joilla on heikko pettymyksen sietokyky, kun ensimmäistä kertaa ei esim. voitakaan peliä..

 

Ap:lle sen verran vielä, että mä en tunnista kumpaakaan lastani noista päiväkodin lappusista (joita täyttävät neuvolaa varten). Tytöstä sanottiin joskus että hän on kömpelö ja sanavarasto on niukka & lauseet lyhkäisiä, ja kyseessä on erittäin ketterä & liikunnallinen lapsi (täyttää 5 v huomenna ja on syyskuusta saakka ollut jumpassa 6-8 v ryhmässä missä pärjää hyvin, ohjaajan suosituksesta siirtyi sinne), ja puhekin kehittyi varhain ja oli tuolloin ikätasoa huomattavasti edellä. Senhetkisellä LTO:lla oli aika omalaatuiset käsitykset lapsista, neuvolan terkkari ja kaksi kokenutta lastenhoitajaa päiväkodista nauroivat lukiessaan sitä lausuntoa ja totesivat että tuskin tiesi edes kenestä lapsesta kirjoittaa

Ja kuopuksen keskittymiskykyä kehuttiin, leikkii kuulemma pitkiäkin aikoja keskittyneesti ja hiljaa . No, lapsi on varmaan päiväkodissa joskus sellainen, kotona ei kyllä oo hiljaa ikinä

Lapsi voi olla pk:ssa, lapsiryhmässä, erilainen kuin kotona, ja lisäksi lto:n käsitys lapsesta voi poiketa vanhempien & muiden lapsen kanssa tekemisissä olevien käsityksestä huomattavasti, eli älä ota tuota lausuntoa ihan hirmu vakavasti (ei sen takia kannata yöuniaan menettää!), mutta kannattaa toki miettiä että voisiko siinä olla perää. Jos lapsi on ainokainen, niin ehkä häntä tulee pidettyä hieman liikaa kuin kukkaa kämmenellä, ja siksi hänen pettymysten sietokykynsä on hieman heikko?

 

jeps, meillä lto täyttää asemansa takia kaikki lasten lappuset töissä, vaikka on ryhmässä vain n.2-3 tuntia päivässä. Yleensä menee aikalailla ristiin lastenhoitajien näkemysten kans, jotka sitten ottaa palutteet vastaan vanhemmilta...
totta tosin on että ryhmäss ä tulee lapsista esiin uusia puolia, mitä ei kotona näy. Kotona itsevarma ja reipas lapsi kohtaa ryhmässä muitakin samanikäisiä ja vertailee itseään heihin. jne.

 

Onko tottakaan. Meidänkin kuusivuotiaasta pojasta sanottiin että hällä on huono itsetunto. Oireilee päiväkodissa siten, että ottaa helposti pellen roolin ja muutenkin tarkkailee millaista palautetta muilta saa. Alkaa siis helposti leuhkimaan ja esittämään ja haluaisi aina olla paras kaikessa vaikka ei taidollisesti ja motorisesti ole mitenkään erityisen lahjakas. Me olemme rakastaneet häntä aina ehdoitta, sylitelleet, kehuneet, kannustaneet ja silti pyrkineet asettamaan johdonmukaiset rajat. Laihoin tuloksin.

 

Älä ota päiväkodin näkemystä niin 'vakavasti'. Varsinkin jos olet saanut sen nyt yhden kerran. Sehän on hienoa, jos päiväkoti pyrkii rakentamaan lapselle itsetuntoa ja pääasia, ettet leimaa lasta tietynlaiseksi. Me ollaan saatu noita lappuja jo kolme ja riippuen kirjoittajasta ja/tai lapsen iästä, ei aina kaveria tunnistaisi joka kommentista. Ja eri arvioijien laput saattaa jopa olla ristiriidassa riippuen siitä, mikä kenestäkin on tärkeää. Ensi arviossa saattaa olla jotain ihan muuta.

 

Uskomatonta, että vanhemmilla on aina tällainen asenne päivähoidon henkilökuntaa, sosiaalitoimen henkilökuntaa, neuvolaa ja opettajia kohtaan. Ikään kuin ne ihmiset olisivat töissä vain ja ainoastaan kiusaamassa teitä ja haukkumassa ja moittimassa teidän kullannuppujanne. Siellä yritetään auttaa ja tukea (ettei tule sitten myöhemmin uusia tragedioita, joilloin vanhemmat pääsevät sanomaan, ettei kukaan puuttunut tai auttanut) niin täällä vaan mammat kaataa vettä myllyyn ja uskoo vian olevan ensimmäisenä hoitohenkilökunnassa. Ne ovat siellä koulutettuja ihmisiä ja nähneet satoja lapsia, joten uskon, että niillä jos kellä on kokemusta erilaisista lapsista ja tilanteista ja siitä mikä on "normaalia".

Voi olla, että lapsi käyttäytyy eri tavoin kotona kun hoidossa, mutta kyllä silloinkin jotain on tehtävä, sillä lapsella on vielä aika monta vuotta viettää lapsiryhmässä (päivähoito, koulut jne.) Olisitte kiitollisia saamastanne tuesta, avusta ja havainnoista!

KUULE - jos asia ei esitetä vanhemmille ollenkaan vaan sen saa lukea neuvolaan menevistä papereista niin silloin on kyllä päiväkotityöntekijän kunnioitus olematon - vai näinkö teillä asiat hoidetaan??

 

Se että lapsella on pettymyksen sietokyky heikko ei tee lapsesta huonoitsetuntoista.Koska lapsen eri kehityvaiheetkin muuttuvat myös pettymyksen sietokyky vaihtelee.Jos olisin sinä pyytäisin palaveria jossa myös erityislastentarhanopettaja mukana ja puhuisitte asiat halki!

Erityislastentarhanopettaja on näissä tapauksissa minusta hyvä puolueeton henkilö joka voi tulla vaikka tutustumaan lapseesi ja tämän jälkeen pideätte yhdessä palaverin koska asia selvästikin vaivaa kovasti mieltäsi.

 

jeps, meillä lto täyttää asemansa takia kaikki lasten lappuset töissä, vaikka on ryhmässä vain n.2-3 tuntia päivässä. Yleensä menee aikalailla ristiin lastenhoitajien näkemysten kans, jotka sitten ottaa palutteet vastaan vanhemmilta...
totta tosin on että ryhmäss ä tulee lapsista esiin uusia puolia, mitä ei kotona näy. Kotona itsevarma ja reipas lapsi kohtaa ryhmässä muitakin samanikäisiä ja vertailee itseään heihin. jne.

no missä ihmeessä teidän lto on jos ryhmässä vain 2-3 tuntia..? kyseleepi toinen lto

 

ihan pakko oli osallistua keskusteluun. meillä ainoana lapsena nyt 8-vuotias poika. päiväkodissa oli monta vuotta tavoitteena pettymysten sieto koska änen oli todella vaikea niitä sulattaa ja jätti sen vuoksi osallistumasta tiettyihin leikkeihin tai uusiin juttuihin yms. kotona ei todellakaan ole lasta lellitty vaan kiinnitetty huomiota juuri siihen ettei kaikkea saa helpolla..jne. rakkautta ja kaanustusta sekä aikaa on riitänyt. edelleen poika käyttäytyy samalla tavoin , saa kunnon kiukkukohtauksia hävitessään esim.pelin. pojan kanssa on keskusteltu paljon asiasta eikä häneltä älykkyyttä puutu.. kohtauksen aikana lyö hän itseään ja lähellä olevat tavaratkin saattavat saada kyytiä. hän myös raivoaa kuikkuaan ääneen ja huutaa ihaavansa itseään ja että kaikki olisi paremmin ilman häntä. on puhuttu, että kaikkien tunteiden näyttäminen on ok mutta itseään tai toisia ei silloin saa satuttaa. minulle äitinä asia on todella raskas ja usein mietin mitähän sitä on kasvatuksessa tehnyt väärin??helpottaisi jos kuulusi onko muilla samantyyppisiä kokemuksia ja kuinka olette niitten kanssa tulleet toimeen? lisään vielä, että koulun käynti sujuu pojalla hyvin ja opettajan mukaan mitää ed.mainittua ei ole koulussa tullut esiin, eli siis vain kotona..