Mistä tukea tulevan adoptiolapsen bioäidille?

Olen jo pitkään lukenut tätä palstaa sivusilmällä, koska olen itse raskaana ja harkitsen adoptiota vaihtoehtona abortille. Raskaus sai alkunsa ehkäisystä huolimatta ja puoliväkisin - exäni painosti seksiin kännipäissään ja meno oli sen verran rajua, että kondomi repesi, eikä jälkiehkäisypillerikään riittänyt estämään raskautta.

Abortti sopii huonosti arvomaailmaani, ja viime aikoina olen alkanut miettiä, että uskaltaisinko antaa lapseni adoptoitavaksi. Lähipiirissä on vuosia adoptiojonoissa roikkuneita lapsettomia pariskuntia joiden vuoksi mielellään antaisin jollekin mahdollisuuden lapseen. Olen 100% varma, etten tahdo tätä lasta itse pitää enkä tod. sopisi äidiksi.

Vaikka adoption mahdollisuus kiinnostaa, ongelmana on tiedon ja kokemusten puute. Netissä ei tunnu olevan minkäänlaista tietoa tai vertaistukea siitä, mitä adoptio bioäidin kannalta merkitsee, paitsi jenkkiläisiä uskonnollisia sivuja, joilla bioäidit itkevät kadonneiden vauvojensa perään. Kaipaisinkin kokemuksia ja vertaistukea ilman sen kummempaa dramatisointia: tiedän, että päätös on vaikea ja vauvaa saattaa tulla ikävä, mutta lähinnä kiinnostaa nyt käytännön asiat ja saman läpikäyneiden äitien mielenliikkeet.

Lähinnä mietityttää, kuinka ihmiset suhtautuvat selkeästi raskaana olevaan naiseen, joka ei aiokaan pitää vauvaansa. Millaista on kohtelu esim. neuvolassa tai synnytyssairaalassa? Työpaikalla tietysti ämmät alkavat välittömästi juoruta, kun raskaus näkyy, mutta onko kokemuksia siitä, miten esimiehet ovat suhtautuneet vauvalomaan, joka kestääkin vain synnytyksestä toipumisen verran, eli kuukauden tai kaksi? Onko minulla edes laillista oikeutta sellaiseen, jos en aio pitää lasta? Saako mahdolliseen synnytyksen jälkeiseen ahdistukseen yhteiskunnalta tukea, vaikkei olisikaan vauvaa kainalossa? Pitääkö adoptioon olla hyvä syy tyyliin "olen narkkis" vai voiko vain sanoa, että en koe olevani sopiva tämän lapsen äidiksi? Voiko nainen nykypäivänäkään sanoa, että aikoo antaa tai on antanut lapsen pois leimautumatta karmeaksi ihmishirviöksi? (Ja joo joo, jonkun mielestä varmaan olen ihmishirviö kun ajattelenkaan vauvan 'hylkäämistä' - ihan sama, voin elää mielipiteesi kanssa).

Tuntuu siltä, että abortti olisi helpoin vaihtoehto, etenkin kun tääkin palsta on täynnä ihmisiä, jotka ovat joko katkeria adoptiolapsia ("miksi vanhempani hylkäsivät minut" ) tai ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä adoption kanssa, mutta joista on mukavaa moralisoida ("itse en voisi koskaan antaa vauvaani pois" ). Minä aion nyt kuitenkin joko abortoida tai antaa lapseni pois, joten saisikohan tältä pohjalta jonkinlaista rakentavaa keskustelua plussista ja miinuksista ja käytännöistä aikaiseksi?

 

Täällä adoptiopuolella pyörii pääasiassa meitä adoptiolasta toivovia, joten en tiedä löydätkö vertaistukea, mutta sen voin sanoa ettei varmaan kukaan meistä tuomitse lapsensa adoptioon luovuttavaa bioäitiä. Mielestäni se että pohdit adoption mahdollisuutta osoittaa että välität siitä mitä lapselle tapahtuu. Sinuna ottaisin ensin yhteyttä oman alueesi Pelastakaa lapset ry:hyn, sieltä ainakin saat ammattilaisilta oikeaa tietoa siitä kuinka prosessi menee, mitkä oikeudet (rahat, vapaat ym) sinulle kuuluu ja sieltä kyselisin myös mahdollisia vertaistukikontakteja. Yhteydenotto ei vielä sido sinua mihinkään, lopullinen päätöshän tapahtuu vasta 8 viikkoa (harkinta-aika) lapsen syntymän jälkeen. Näillä palstoilla on aina se mahdollisuus että saat turhan kärkkäitä kommentteja ihmisiltä jotka eivät tilannettasi ymmärrä.

 

Hei!
Olen sekä adoptioäiti että neuvolan terveydenhoitaja. Olen mukana työryhmässä, joka suunnittelee koulutusta terveydenhoitajille yllätysraskaustilanteessa olevan äidin kohtaamisesta. Voisit löytää apua ja vertaistukea Itu-projektista, joka toimii sekä Tampereen että pääkaupunkiseudulla. Googlettamalla Itu-projekti löydät varmasti yhteystietoja.
Ensin sinun olisi kuitenkin hyvä ottaa yhteyttä neuvolaan. Tiedän, että vastaanottoja voi olla monenlaisia, riippuen terveydenhoitajan kokemuksesta ja ammatillisesta osaamisesta. Itse olen hoitanut joitakin lapsensa adoptioon luovuttavia äitejä. Jo raskausaikana olen ohjannut heidät Pelastakaa Lapset ry:n adoptiopalvelun asiakkaaksi, koska sitä kautta äidillä on mahdollisuus saada pohtia adoptioon luovuttamista niin henkisenä kuin juridisena asiana ja tapahtumana. Raskautta seurataan normaalisti neuvolassa. Itse olen ollut yhteydessä myös tulevaan synnytyssairaalaan äidin puolesta, jotta sielläkin on valmistauduttu ja esim. sosiaalityöntekijän apua saatavilla. Synnytyksen jälkeen olen tarjonnut luovuttavalle äidille mahdollisuutta jatkaa neuvolan asiakkaana, kunnes tuntee jaksavansa. Olen myös jättänyt oven auki, että yhteyttä saa ottaa aina, jos siltä tuntuu. En tiedä, löytyykö mistään vertaistukiryhmää adoptioon luovuttaneille äideille, mutta sellaisen perustamisesta on puhuttu Itu-projektin puitteissa. Mikäli tarvitsee psykologipalveluita, niitä saa julkisesta terveydenhuollosta, mutta en uskalla luvata, että apu olisi kovin asiantuntevaa, koska tilanne on psykologille vieras.
Omat lapseni ovat ulkomailta adoptoituja. Olen ikuisesti heidän syntymä-äideilleen kiitollinen, että eivät tehneet aborttia, vaan antoivat lasten syntyä. Kokemus ei varmasti ole ollut syntymä-äideille helppo, mutta elämänsä vaikemmassa tilanteessa he ovat jaksaneet suojella elämää ja antaa lapselle mahdollisuuden syntyä.
Toivon, että löydät apua tilanteeseesi ja mahdollisuuden keskustella. Mikäli ensimmäinen kohtaamasi terveydenhoitaja on ymmärtämätön ja tietämätön, sinulla on oikeus vaihtaa toiselle työntekijälle. Tätä mahdollisuutta ei tietenkään ole pienillä paikkakunnilla, mutta useimmissa neuvoloissa on kuitenkin muutama työntekijä ja jo aikaa varatessasi voit kysyä, onko jollakin kokemusta tai halua paneutua tällaiseen tilanteeseen.
Voimia sinulle!

 

Noista käytännön asioista vielä, että sinulla on oikeus äitiyslomaan, joka alkaa 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa ja kestää 154 päivää. Vanhempainloman saavat sitten adoptiovanhemmat. Sinulla on oikeus saada äitiysloman ajalta äitiyspäivärahaa. Synnytyksen jälkeen käyt jälkitarkastuksessa neuvolalääkärilla, kuten muutkin synnyttäneet äidit. Jälkitarkastus tehdään 5-12 viikkoa synnytyksen jälkeen. Siinäkin tilanteessa voidaan arvioida psyykkisen tuen tarvetta, ja lääkäri voi tehdä lähetteen esim. psykiatrian poliklinikalle, tai jos terveyskeskuksessa on psykiatrinen sairaanhoitaja, voisit esim. käydä keskusteluja hänen kanssaan.

 

Kiitoksia vastauksista, näillä pääsi jo itse hieman selvittelemään ajatuksiaan. Se on jo selvinnyt, että aborttia en tee, joten aika näyttänee, mikä ratkaisu raskauden edetessä alkaa vaikuttaa parhaalta.