Mistä uusia ystäviä yli kolmekymppisenä?

Viestiketju alueella 'Äidit 30-40v' , aloittaja Miaks, 02.05.2014.

  1. Miaks

    Miaks Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    02.05.2014
    Viestejä:
    2
    Saadut tykkäykset:
    0
    Laitoin tämän jo tuonne tapaillaan-osioon, mutta tämä olisikin ollut ehkä parempi paikka, siispä:

    Mistä uusia ystäviä yli kolmekymppisenä? Nuorempana oli niin helppo tutustua uusiin ihmisiin, nyt yli kolmekymppisenä vaikeampaa. Satunnaisia kavereita jonkin verran on, mutta ei "todellisia ystäviä" joiden kanssa olla useammin tekemisissä. Aiemmin ei ole ollut "tarvettakaan" muille kuin mieheni ja minun yhteisille ystäville ja satunnaisille kavereille, mutta nyt kun on pieni lapsi, huomaa, että kaipaisi ihan omiakin kavereita, ja että omat "satunnaisemmat" kaverit eivät ole ollenkaan samanhenkisiä, eikä näistä tapaamisista saa energiaa ja ovat ison kynnyksen takana (pitää sopia teatteriin menemistä tai muuta aktiviteettia). Analyyttisena ihmisenä olen tietenkin analysoinut, miksei ole ystäviä. Syyt ovat päivänselviä ja loogisia, olosuhteisiin ja elämäntilanteisiin liittyviä. En usko, että olisin yhtäkkiä muuttunut "epähaluttavaksi kaveriksi" Edelleenkin uusiin ihmisiin tutustuu helposti, mutta haaste erityisesti Suomessa on, miten luonnollisesti jatkaa kontaktia, kun on jossain seminaarissa, tapahtumassa tai kaverin pippaloissa tavannut. Ulkomailla tämä on huomattavasti helpompaa, koska ulkomaalaisten kaverintarpeen ymmärtävät kaikki. Suomessa asuvilla ulkomaalaisilla ystävilläni on erilaisia ulkkisryhmiä, joiden kanssa kahvitella. Suomalaisilla yli kolmekymppisillä ei tunnu niinkään tällaista tarvetta olevan, kaikilla on jo tarpeeksi kavereita, työkaveriyhteisöjä yms.

    Uusi harrastus? Omani ovat kaikki yksinpuurtamista, eikä energiat oikeastaan riitä lisäharrastuksille, nämä nykyiset ovat sen verran intensiivisiä.

    Äitiryhmät? En oikeastaan ole kiinnostunut tapaamaan "ketä tahansa" toista äitiä (tai isää) sillä ajatuksella että "vanhemmuushan yhdistää", vaan nimenomaan samanhenkisiä. En itse koe äitiyttä niin vahvana minua määrittävänä identiteettinä kuin monet, en ole kovin "äidillinen". Vaikka olenkin lapsirakas, oma ura ja oma aika ovat minulle erittäin tärkeitä, enkä ole mikään kodin hengetär. En haluaisi mitään vertaistukea, kaveria, jonka kanssa keskustella lapsista, vaan ystäviä, joiden kanssa voi keskustella lapsista, mutta ei koko aikaa. Mieluiten haluaisin pakoa arjesta ystävän kanssa (tai arjen jakamista sillion tällöin, mutta en lapsikeskeisessä mielessä, toki lapsenvahtivuorottelu yms. kiinnostaisi.)

    Onkos kellään vinkkejä yksinäiselle yli kolmekymppiselle? Mieluiten tapaisin ihmisiä livenä. Toki netissäkin voi tutustua, mutta mielestäni siihen liittyy se ongelma, että mitä tehdä, jos sitten livenä tavataan, eikä koekaan olevansa samanhenkinen mahd. vastaajan / ilmoittajan kanssa? Jos olisi deitti kyseessä, voisi vaan sanoa, että sori en tunne että ollaan samanhenkisiä, ja kaikki ymmärtäisivät, mutta jotenkin on julmempaa mielestäni sanoa että sori, en haluaisi olla sinun kaveri. Itse en pystyisi, ja sitten jos toinen kokisikin eri tavalla ja haluaisi olla yhteydessä? Jos vielä asuttaisiin samalla alueellakin... En toki ole kovin nirso kavereiden suhteen, mutta oma jaksaminen on tällä hetkellä sen verran alentunut ja kiireitä on, että ei vain olisi energiaa sellaisille ystävyyssuhteilla, joista ei saisi energiaa ja jotka kokisin sosiaalisena suorittamisena.

    Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on uusiin ihmisiin tutustumisesta netin kautta kaverinhakumielessä? Sivustosuosituksia? En ole sitäkään vaihtoehtoa täysin sulkenut pois. Täysin en ole sulkenut uuden harrastuksenkaan mahdollisuutta, mutta sen pitäisi kyllä olla aika matalan kynnyksen harrastus suht lähellä kotia...
     
    #1
  2. hispu

    hispu Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    08.09.2013
    Viestejä:
    48
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olen itse miettinyt täysin samaa.
    Itse jopa harrastan kerran viikossa, mutta nään ne ihmiset tasan siellä tasan sen kerran viikossa. Muuten ei ole ei vanhoja eikä uusia kavereita. Vanhat ovat jääneet kaupunkiin jossa ennen asuin ja uusia ei löydy mitenkään päin....
     
    #2
  3. Voikukka82

    Voikukka82 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    18.05.2014
    Viestejä:
    15
    Saadut tykkäykset:
    1
    Minäkin kaipailisin uusia ystäviä. On jotenkin todella vaikeaa saada uusia ystäviä tämän ikäisenä. Asun Helsingissä, laittakaa yvtä.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #3
  4. Tintsi

    Tintsi Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    04.05.2014
    Viestejä:
    10
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hyvin samansuuntaisia ajatuksia sinulla kuin itselläni. Vielä parikymppisenä tuntui että tutustui helpommin ja luonnollisemmin ihmisiin. Ilmeisesti mitä enemmän ikää tulee sitä haastavammaksi uusien ystävien, ja nimenomaan Ystävien löytyminen tulee. Kavereita ja hyvänpäiväntuttuja toki varmasti useimmilta löytyy mutta nimenomaan aitoja ystävyyssuhteita (samanhenkisten) ihmisten kanssa on haastavampaa rakentaa.

    Itse aloitin täysi-ikäistyttyäni harrastuksen jonka kautta olen nyt 13vuoden aikana löytänyt pari kaveriksi- ehkä jopa ystäväksi kutsuttavaa, silti kaipaisin enemmän. Tosin jos tällaistenkin suhteiden rakentamiseen (nähdään toisiamme satunnaisesti erilaisissa yhteyksissä) menee näin kauan niin ei hyvältä vaikuta.. :D
    Onhan toki myös työkaverit jotka tyydyttävät sosiaalisia tarpeita mutta enää en yhden työkaveruus/ -ystävyys suhteen kaaduttua halua edes alkaa uusia rakentamaan- työnteko kummasti hankaloituu kun sukset menevätkin ristiin...

    Itse olen ehkä vähän lapsellisestikin ajatellut että kun joskus saan lapsen liityn kaikenmaailman mammakerhoihin ja kuskailen lasta/ lapsia häppeningeistä toisiin missä tutustuu ihmisiin ja tätä kautta löydän uusia ihmis- mahdollisesti jopa näitä ystävyyssuhteita elämääni. Lasta ei ole kuitenkaan kuulunut kovasta yrityksestä huolimatta joten ehkä tämänkään suunnitelman "varaan" ei voi laskea... Onnekseni elämässäni on kuitenkin näiden em. kavereiden/ ystävien lisäksi muitakin tällaisia kaveri/ ystävärajalla olevia ihmisiä joiden kanssa pystyn jakamaan asioitani. Mutta ehkä ainakin itse enemmän kaipaisin elämääni ystävää/ ystäviä joiden kanssa jakaa aktiivisemmin arkea, ihmistä joka oikeasti (mieheni lisäksi) tietäisi mitä mulle kuuluu ilman että tarvitsisi kelailla viikkojen jopa kuukausien tapahtumia kun lopulta tavataan.

    Netin kautta olen löytänyt aviomieheni joten periaatteessa uskon että tätä kautta voisi löytää myös ystäviä, mutta miten se tapahtuu sitä en osaa valitettavasti kertoa sillä muuten tuskin olisin tätäkään viestiä kirjoittamassa.
     
    #4
    Viimeksi muokattu: 06.07.2014
  5. Jeppuli78

    Jeppuli78 Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    15.11.2012
    Viestejä:
    173
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mulla vähän samanlainen tilanne ollut tässä jo muutaman vuoden..Uusia kavereita olen saanut täältä(2kpl) ,toisesta hyvän ystävän jopa.Vanhat ystävät ovat jääneet toisille paikkakunnille ja uudesta paikasta on ollut hankalaa saada uusia ystäviä.Muutaman tutun olen saanut myös perhekerhosta missä kävimme ennen.Taitaa olla vaikeampaa tuo avautuminen näin 30-40 vuotiaana joten jos se vaikuttaisi asiaan.Nuorempana sitä ei mieti oikeastaan mitään kunhan vaan paahtaa eteenpäin nuoruudenhuumassa :D ja silloin myöskin helpompi saada niitä uusia kavereita.Mullekkin saa laittaa yv:tä Asun Kanta-Hämeessä.
     
    #5
  6. sisukas83

    sisukas83 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    18.03.2014
    Viestejä:
    5
    Saadut tykkäykset:
    1
    juu uusien ystävien löytäminen on hankalaa ja varsinkin sellaisten joitten kanssa voisi puhua muustakin kuin lapsista, tuntuu siltä että kerhoista ja muista löytyy kyllä tuttavia mutta puheen ovat että "ai teläkin on opittu kontamaan" tai vastaavaa ja joskus olisi kiva jutella aivan jostain muusta kuin lapsista ja vaikka käydä jossain ilman lapsia. Itse asun siis helsingissä ja mulle voi laittaa yv jos kokee jotain samaa
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #6
  7. Voikukka82

    Voikukka82 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    18.05.2014
    Viestejä:
    15
    Saadut tykkäykset:
    1
    Toi on niin totta että yleensä toisten äitien kanssa puhutaan vain jostain konttaamisesta/kurahousuista/ tai muusta lapsiin liittyvästä. Mäkin kaipaisin niin paljon ihan oikeaa ystävää jonka kanssa voisi puhua aivan jostain muista asioista ja just tavatakin ilman lapsia.
    Sisukas, laitoin sinulle yvtä, saitko viestiäni? :)
     
    #7
  8. kaalimaaankakara

    Rekisteröitynyt:
    05.10.2011
    Viestejä:
    138
    Saadut tykkäykset:
    6
    Samahomma täällä.. eipä oo paljon ystäviä saati mittää ihmeellistä... mulla 8v tyttö ja nyt uuden kumppanin kanssa kuumeillaan täälä... Turussa asun ja olen 32v
     
    #8
  9. Voikukka82

    Voikukka82 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    18.05.2014
    Viestejä:
    15
    Saadut tykkäykset:
    1
    Moikka kaalimaankakara :) Alettaisko ystäviksi? Mä asun Helsingissä, mutta haittaaks se? :D
     
    #9
  10. Myrskyluodon Mymmeli

    Myrskyluodon Mymmeli Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    13.10.2014
    Viestejä:
    2
    Saadut tykkäykset:
    0
    Moikka! Kaalimaankakara ja muutkin. Täällä myös äiti ystäviä vailla ja samojen kysymysten äärellä. Pistäkää yv, tai s-postia osoitteeseen Mymmeliini5@yahoo.fi
    Turussa asustelen myös :)
     
    #10
  11. Ingalill

    Ingalill Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    06.11.2014
    Viestejä:
    2
    Saadut tykkäykset:
    1
    sammahäär! ihan kun mun näppiksestä :) Täällä kans kaveria vailla....
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #11
  12. Mia...

    Mia... Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    07.11.2014
    Viestejä:
    11
    Saadut tykkäykset:
    0
    Täälläkin olisi yks jolle uudet kaverit ovat tervetulleita :)
     
    #12
  13. teris

    teris Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    11.06.2007
    Viestejä:
    355
    Saadut tykkäykset:
    62
    Täällä myös 35v kahden pojan äiti vailla kavareita, asun Kanta-Hämeessä, piri-@suomi24.fi
     
    #13
  14. H-K-I

    H-K-I Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    28.12.2014
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    1
    Täällä 33v. jo kouluikäisen tytön äiti Helsingistä. Voisi olla kiva lähteä vaikka kahville, tutustua johonkuhun niin että olisi luontevaa piipahtaa kylässä, lähteä vaikka ulkoilemaan tai yleensäkin olla kiinnostunut toisen elämästä/asioista ja jos oikein ystävystyy, niin miksei vaikka suunnitella jotain piristävää "irtiottoa" arjesta vaikka kesäksi. Tehdä jotain kivaa kivassa seurassa, että muistaa elämässä olevan muutakin kuin työ-koti-tiskit (vaikka nekin on sinänsä riittäviä niin silti olisi mukava joskus innostua jostain, löytää jotain uutta, ettei kaikki päivät kulkisi ihan samaa rataa.. voisi vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa). Mulla ei ole oikein kavereita, enkä voi kovin kauaksi tästä kotoakaan lähteä (asun lapsen kanssa kahdestaan) mutta olisi kiva kutsua vaikka meille joku kylään tms. jos johonkuhun tutustuu. Aloittelen kuntosalilla käymistä uuden vuoden alkaessa (aamujäsenyys), muuten tosiaan aika menee kotosalla/koiran kanssa ulkoillessa. Seurustelen, mutta tarviin jotain "omaa" elämääkin, sitä tässä nyt sitten yritetään kehittää.. :) sähköpostini on: kasiyks446@gmail.com
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #14
  15. loimu

    loimu Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    31.07.2014
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Minäkin tunnen itseni välillä tosi yksinäiseksi kun olen kahden pienen lapsen kanssa kotona. Kaikilla tuntuu olevan kiire oman elämänsä kanssa ja jo ennestään tarpeeksi muita kavereita joiden kanssa viettää aikaa ja pitää yhteyttä. Olisi mukava pystyä jakamaan elämän isoja ja pieniä asioita useammin kuin muutaman kerran kuussa. Lapsista ja muutenkin elämästä. Että voisi kokea että olisi joku joka kuuntelee ja jota voisi kuunnella.
     
    #15
  16. Mom2011

    Mom2011 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    20.01.2015
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Heippa! Yllä olevat tarinat kuulostaa niin tutuilta omallakin kohdalla. Olen reilu kolmekymppinen äiti ihminen ja asun Helsingissä. Mulla on muutenkin vain kourallinen kavereita ja vain yhdellä on lapsi. Jotenkin huomaa, että lapsettomien kavereiden kanssa on niin erilaiset intressit. Olis mukavaa saada lisää juurikin äiti kavereita, joitten kanssa vois vaikka kyläillä puolin ja toisin, ja keksiä kaikkea mukavaa tekemistä.
    Onkos teitä siellä, jotka haluais tutustua? Mulle voi mielellään ilmoitella itsestään :) belladonna@luukku.com
     
    #16
  17. Voikukka82

    Voikukka82 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    18.05.2014
    Viestejä:
    15
    Saadut tykkäykset:
    1
    Moikka kaikki!

    Tulkaa kaikki tähän ketjuun kirjoitelleet kylään meille :) Juodaan kahvit ja tutustutaan toisiimme :)
    Laita yvtä jos olet kiinnostunut niin mietitään sopivaa ajankohtaa :)
     
    #17
  18. motheroffour

    motheroffour Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    26.01.2015
    Viestejä:
    2
    Saadut tykkäykset:
    0
    Täällä myös yksi yksinäinen äiti.
    Mulla on jo kolme kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta ja nyt olen kotona yksivuotiaan kanssa. Nuorena äitinä oli jotenkin helppo tutustua muihin nuoriin äiteihin, mutta nyt tuntuu, etten millään pääse äitijuttuihin mukaan, vaikka olen oikeesti ihan kiva :D
    Asutaan Vantaalla :)
     
    #18
  19. *eewa*

    *eewa* Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    28.01.2015
    Viestejä:
    3
    Saadut tykkäykset:
    0
    Täällä kouluikäisen lapsen 30-vuotias äiti. Asun lähellä Helsinkiä, olisi kiva löytää uusia tuttuja nyt kun lapsi jo hunsvottaa siellä täällä kavereidensa kanssa :)

    Muuten, aloitin myös juuri foorumilla, joten terve kaikille! :wave:
     
    #19
  20. Raikuli80

    Raikuli80 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    11.02.2015
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Moikka! Täällä myös yksinäinen äiti. Olen muuttanut paikkakunnalta toiselle vuosien varrella, joten en ole ehtinyt saamaan kovin läheisiä ystäviä. Tällä hetkellä olen kotona alle puolivuotiaan pojan kanssa ja asutaan lähellä Helsinkiä. Olisi todella kiva saada jutella muiden aikuisten kanssa.
     
    #20
  21. teris

    teris Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    11.06.2007
    Viestejä:
    355
    Saadut tykkäykset:
    62
    Olen 35v asun Kanta-Hämeessä, perheessä kaksi poikaa ja aviomies, yksinäisyys vaivaa useinkin en niinkään kaipaa mammakaveria pelkästään lapsista puhumaan vaan ystävää menoseuraksi ja juttelukaveriksi. piri-@suomi24.fi
     
    #21
  22. Piikkipensas

    Piikkipensas Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    29.03.2015
    Viestejä:
    14
    Saadut tykkäykset:
    0
    Pakko tulla kirjoittamaan tähän ketjuun.

    Ystävystyminen ei ole ihan niin simppeliä, kun elämässä on paljon aktiviteettiä. Ja siihen "paljoon" riittää ihan työ ja muksut. Aikaa tutustua uusiin ihmisiin ei kummasti sitten olekaan kuten ennen.

    Itse olen sitä tyyppiä, joka kyllä helposti juttelee niitä näitä tuntemattomien kanssa, mutta se, että oikeasti tutustuisin...

    Minäkin olen töissä usein viikonloppuja ja miltei aina iltaisin. Eli silloin kun muut olisivat kotosalla valmiita juomaan kupposen teetä. :/
     
    #22
  23. Mimmi-82

    Mimmi-82 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    05.07.2015
    Viestejä:
    3
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei itse ajautunut samaan tilanteeseen. Koulukaverit lähteneet omilleteilleen. tai muuten vaan ajautuneet erilleen elämästäni. :( Jotenkin on kamalan iso kynnyt pyytää esim, työkaveria ulos yms... että ystävystyisi muuallakin kun töissä. Tosin usein miun työkaverit on joko niin paljon minua vanhempia tai nuorempia ettei kai miun seura niin vapaa ajalla kiinnostakkaan. vaikka muuten hyvin juttuun tullaan. Sosiaalisena ja puhelias ihminen olen mutta kuitenkin sen verran arka että se aloitteen tekeminen uusille ystävyyksille on hankalaa tai se vaan lopahtaa ennen kun on kunnolla ehtinyt edes tutustumaan koska en itse jaksa aina olla se joka pitää yhteyttä.
    Sitten tarraannut niinhin muutamaan vanhaan ystävään joitten kanssa ei oikeastaa ole enää mitään yhteistä. Ja useimmiten vain saat pahanmielen kun olet yhteydessä.

    Harastuksissa tapaa ihmisiä mutta ne tosiaan on vain silloin siellä olen jopa tavannut ihmisiä jotka on oman henkisiä.Mutta kun ihmiset asuvat noin 200km päässä itsestäni on ystävyys suhteen luominen facebookissa juttelemista ja näyttelypäiviä lukuun ottamatta todella hankalaa. :(

    Mielestäni en ole niin ahdoton ihminen ettei kanssani tulisi toimeen. Tosin kovin hiljainen ja syrjäytynyt saattaa jopa pelätä meikäläistä koska tosiaan osaan puhua, ja tykkään tehdä muutakin kun istua puistossa ja kotona. :)
     
    #23
  24. Yksinäinen mama

    Yksinäinen mama Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    07.07.2015
    Viestejä:
    3
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tuntuu olevan erittäin vaikeaa näin aikuisella iällä löytää ystäviä, olemme muuttaneet n.4 vuotta sitten uudelle paikkakunnalle ja ystäviä ei ole löytynyt, työkavereita on ja tuttuja mutta niistä ei ole kehkeytynyt mitään isompaa, täällä on niin pieney ympyrät joihin on vaikea päästä sisään. Nyt vauvan kanssa kotona ollessa yksinäisyys jotenkin korostuu. Saattaa mennä keveästi yli viikkokin etten mieheni lisäksi puhu kellekkään muulle aikuiselle kuin kaupan kassalle. Asumme paikkakunnan syrjäkylällä joten sekin tekee ettei kaveritkaan näytä viitsivän kyläillä ja itse on aina silloin asioilla kun muut töissä tai sitten eivät jaksa kahvitella yms.kun töistä kotiutuvat.
     
    #24
  25. Mimmi-82

    Mimmi-82 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    05.07.2015
    Viestejä:
    3
    Saadut tykkäykset:
    0

    Satutko olemaan mistä paikkakunnalta? itsekkin kun asun vähän syrjemmässä niin mietin että jos oltas lähikunnista :)
     
    #25
Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti