Mitä ajattelet naisesta joka ollut jo 6v yksinhuoltaja ilman seurustelua / treffejä?

  • Viestiketjun aloittaja kerro mitä tulee mieleen
  • Ensimmäinen viesti
vieraas
Ajattelen, ettei treffaile vain treffailun vuoksi, vaan vasta sitten jos/kun todella kiinnostava henkilö ilmaantuu elämään. Itekin saattaisin hyvin olla seurustelematta, jos tämä liitto päättyisi.
 
"Nanna"
Ensimmäisenä tulee mieleen, että parisuhde ei välttämättä ole sen hetkisen elämäntilanteen prioriteettilistalla ihan kärkipäässä. Toisekseen tulee mieleen, että ei vaan oo kävellyt vastaan sellasta jonka kanssa olisi natsannut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä;29454543:
Ei välttämättä. On sitä elämässä muutakin kuin vaan juosta parisuhteen (tai suhteiden) perässä. Onhan yh:lla yleensä myös lapsi/lapsia :)

Ei noi uusperhekuviotkaan mitenkään helppoja ja autuaaksitekeviä näytä olevan...
Ei kai sitä tarvi erikseen juoksennella perässä tai mitään haudanvakavaa suhdetta solmia, saati sitten uusperhekuvioita.

Pelkkien lasten ympärillä eläminen on mun mielestä just se tylsäksi tekevä elementti elämässä, viitaten tuohon "onhan yh:lla yleensä myös lapsi/lapsia".
Voihan sillä tietty olla hauskoja kavereita ja illanistujaisia ilman mitään seksuaalista/romanttista sävyä, hulvatonta huumoria ja muuta hauskaa, mut mä en henkilökohtaisesti sellasta työ-lapsi-harrastus-hima-elämää pidä kovin hauskana.
 
kadlt
3,5 vuotta olen elänyt yksinhuoltajaelämää ilman minkäännäköisiä treffejä ja ei tässä mitään valittamista ole. Mulla on sen verran kiireistä tää elämä muutenkin, että en mä ehtisi edes treffailemaan, hyvä että tunnit riittää muutenkaan.Olen muutenkin tottunut elämään itsenäisesti, joten senkään vuoksi en ole kauheasti edes kaivannut mitään miestä elämään, toki joskus sellaisia hetkiä tulee hetkellisesti, jolloin ajattelee, että olisihan se ihan kiva jos olisi joku, mutta ne menee nopeasti ohi :)
 
vierassss
Ei kai sitä tarvi erikseen juoksennella perässä tai mitään haudanvakavaa suhdetta solmia, saati sitten uusperhekuvioita.

Pelkkien lasten ympärillä eläminen on mun mielestä just se tylsäksi tekevä elementti elämässä, viitaten tuohon "onhan yh:lla yleensä myös lapsi/lapsia".
Voihan sillä tietty olla hauskoja kavereita ja illanistujaisia ilman mitään seksuaalista/romanttista sävyä, hulvatonta huumoria ja muuta hauskaa, mut mä en henkilökohtaisesti sellasta työ-lapsi-harrastus-hima-elämää pidä kovin hauskana.
Sä siis kuulut niihin ihmisiin joilla täytyy aina olla jotain romanttista säätöä viritteillä jotta elämä olisi susta kivaa?
 
Antsku
Tulisi mieleen minä itse. Melkeen tosin 7v meni kun löysin niin ihanan miehen että kannatti treffeille lähteä. Elämä silloin oli omalla tavalla parasta, minä ja lapset. Nyt tämä on täydellistä. Olin omillani toimeen tuleva, oli töitä ja harrastuksia, reissattiin lasten kanssa. En edes kaivannut ketään. Nyt tuntuu mukavalta olla näinkin riippuvainen toisesta :)
Mukavaa elämää Teille!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näin;29454791:
Vai eikö irtosuhteet ole treffejä?
Ei oo. En pidä myöskään treffeinä sitä jos on vakipano. Treffit on sitä ku tapaillaan esim. ravintolassa, elokuvissa ja suuntana on yleensä se seurustelu. Pelkän seksin merkeissä jonku tapaaminen kerran tai useammin ei oo mitää treffailua, se on pelkkää seksiä.
 
HippuTAR
En mitään erityistä.

Mun äiti eli noin jotakuinkin 12 vuotta, sitte sillä oli muutaman kuukauden mittainen suhde, siitäkin on jo yli 20 vuotta.

Äitiä on satutettu pahasti ja tais se olla totaalisen kyllästynytkin kaikkiin ukkoihin. Lähes joka viikonloppu kävi kuitenkin tanssimassa. Tapas ystäviään ja sisaruuksiaan usein. yms. Eli elämä ei suinkaan keskittynyt vain lapsiin.
Onhan sillä jotain panoja voinu olla tanssi-iltoina, en tiedä (eikä kiinnosta).

Meidän lasten kannalta oli ehdottomasti paras ratkaisu ettei äiti siihen mitään ukkoa rehannu.
 

Yhteistyössä