Mitä ajattelette, jos joku ei onnittele teitä kun kerrotte
- Viestiketjun aloittaja Harmaa
- Ensimmäinen viesti
harmailija
Meillä kävi näin erään mieheni ystävän kanssa ja olimme mieheni kanssa molemmat loukkaantuneita. Kommentti oli hyvin negatiivinen. Olisi ihana kun kanssaihmiset tajuaisivat iloita toisten onnen vuoksi vaikkeivat itse perustaisi lapsista.
Meilläkin yli kymmenen vuotta toimivaa parisuhdetta takana ja lapsi oli toivottu.
Meilläkin yli kymmenen vuotta toimivaa parisuhdetta takana ja lapsi oli toivottu.
Parempi sekin että ei tule mitään kommenttia, jos vaihtoehtona typerät/negatiiviset kommentit.
Ei mua muuten häiritse se jos joku ei onnittele, mut siitä on mennyt ikuisesti herne nenuun kun anoppi ei ollenkaan onnitellut kun kerrottiin et vauva tulee. Tai siis oli onnitellut poikaansa kun en ollut paikalla mut mulle ei kommentoinut mitään asiasta moneen kuukauteen.
miksi pitäisi onnitella? naapuri ilmoitti viime viikolla saavansa syksyllä lapsen, ei jutella muutenkaan pahemmin niin miksi olisin "tuttua" onnitellu? Eikä taustalla ole lapsettomuutta, itselläni neljä lasta.. onneksi nuorin jo kohta kouluun lähtee, vanhemmat maailmalla, en itse halua enää lisää lapsia.. haluan nauttia jo muustakin.
harmaa ap
\
Eli kommentti oli aika tyly, sinänsä en loukkaantunut kun tuo ihminen ei minusta pidä mutta ihmettelen silti vähän... Jotenkin minusta olisi fiksumpaa olut hänen osaltaan jättää vaan huomiotta koko asia, eikä lähteä minulta kysymään siitä mitään tai kommentoida siitä minulle mitään.
Ei ole kyse siitä, että olis lastensaannin kanssa ongelmia. Siis tässä mun tapauksessa.Alkuperäinen kirjoittaja 27.05.2007 klo 13:30 Jiscoana kirjoitti:
Eli kommentti oli aika tyly, sinänsä en loukkaantunut kun tuo ihminen ei minusta pidä mutta ihmettelen silti vähän... Jotenkin minusta olisi fiksumpaa olut hänen osaltaan jättää vaan huomiotta koko asia, eikä lähteä minulta kysymään siitä mitään tai kommentoida siitä minulle mitään.
\
Ei lapsettomuus mun mielestä töykeyteen oikeuta, kun toisilla sattuu tärppäämään... Ihan tuntemattomien mahat sai mut joskus itkemään keskenmenojen jälkeen, mutta kyllä tuttujen/kavereiden vauvauutisista onnittelin ihan vilpittömästi, ilman katkeruutta.Alkuperäinen kirjoittaja 27.05.2007 klo 13:30 Jiscoana kirjoitti:
Mä olen jättänyt ihan omaan arvoonsa sellaset kommentit, että "hulluko sä olet" tms..kaikkea sitä ihmiset suustaan päästää!!
nyt raskaana
Mun "ystävä" ilmoitti jo aikoinaan kun tiesi meidän yrittävän lasta, et hän on varmasti sit niin kateellinen mulle kun meillä tärppää, et ei taida voida pitää yhteyttä ollenkan 
No nyt kun mä odotan ja kerroin sit tietysti tälle henkilölle raskaudestani, kyllä hän onnitteli, mutta sen jälkeen hän ei ole sanallakaan puhunu mun raskaudesta, kyselly vointia tai muuta. Ja pitkin hampain tuntuu muutenkin pitävän yhteyttä.
No nyt kun mä odotan ja kerroin sit tietysti tälle henkilölle raskaudestani, kyllä hän onnitteli, mutta sen jälkeen hän ei ole sanallakaan puhunu mun raskaudesta, kyselly vointia tai muuta. Ja pitkin hampain tuntuu muutenkin pitävän yhteyttä.
harmaa ap
\
Laskettuun aikaan on enää kolme kuukautta, joten enköhän minä siitä voi jo mainita, kun ihmiset ihmettelee että miksi minä olen koko ajan niin raihnainenAlkuperäinen kirjoittaja 27.05.2007 klo 13:40 vieras kirjoitti:
vakkari harmaana
Riippuu vähän ihmisestä. Jos tiedän, että jonkun kanssa ei ole hyvät välit niin en ihmettele jos raskaudestakin jotain tölväistään.
Appivanhemmat näytti minusta lähinnä tyrmistyneiltä, kun me kerrottiin tästä meidän kolmannesta lapsesta. Eikä ollut heille mikään tyypillinen reaktio. Jäi kyllä vähän paha mieli, sen verran lannistuin että omille vanhemmille laitoin vain viestiä asiasta kun tiedän, että mun äiti on usein muutenkin mestari latistamaan tunnelmat.
Yks tuttava taas sai kuulla meidän odotuksesta vasta vähän aikaa sitten, olen nyt rv26. Tilanteessa oli monia muitakin ihmisiä. Mainitsin tulevan perheenlisäyksen, ja tuttava kysyi "siis mitä?!! ai perheenlisäystä vai?" vastasin että joo, ja hän vaan tuhahti että tässähän se oli kätevä ilmoittaa kaikille kerralla eikä oikein kovin hyvin onnistunut peittämään happamuuttaan. Onnitteluja en kyllä odottanutkaan, enkä niitä olisi ainakaan kovin vilpittöminä pitänyt jos sellaiset olisin hänen suustaan kuullut. Sama koskee jotain iloista reaktiota.
Appivanhemmat näytti minusta lähinnä tyrmistyneiltä, kun me kerrottiin tästä meidän kolmannesta lapsesta. Eikä ollut heille mikään tyypillinen reaktio. Jäi kyllä vähän paha mieli, sen verran lannistuin että omille vanhemmille laitoin vain viestiä asiasta kun tiedän, että mun äiti on usein muutenkin mestari latistamaan tunnelmat.
Yks tuttava taas sai kuulla meidän odotuksesta vasta vähän aikaa sitten, olen nyt rv26. Tilanteessa oli monia muitakin ihmisiä. Mainitsin tulevan perheenlisäyksen, ja tuttava kysyi "siis mitä?!! ai perheenlisäystä vai?" vastasin että joo, ja hän vaan tuhahti että tässähän se oli kätevä ilmoittaa kaikille kerralla eikä oikein kovin hyvin onnistunut peittämään happamuuttaan. Onnitteluja en kyllä odottanutkaan, enkä niitä olisi ainakaan kovin vilpittöminä pitänyt jos sellaiset olisin hänen suustaan kuullut. Sama koskee jotain iloista reaktiota.
No jonkin uskomuksen mukaan tuottaa huonoa onnea onnitella ennen kuin lapsi on syntynyt. En itsekään välttämättä onnittele vaan sanon vain jotain "voi kun kiva" -tyyliin. Ja onnittelen sitten tietysti, kun vauva on syntynyt.