Mitä ihmettä tässä enää voi tehdä?(sisarkateus?)

Meillä ruvennut nyt tulemaan ongelmaksi 3v tytön mieliala ja käytös.
Meille syntyi kolmas lapsi marraskuussa,ja nyt on ruvennut tulemaan ongelmia keskimmäisen tytön kanssa.
Tyttö on ruvennu olemaan alla päin usein,nykyään jo päivittäistä. Menee yks kaks nököttämään omaan sänkyynsä tai itkemään sänkyynsä. Tuolloin tyttö myös lopettaa puhumisen,eikä vastaa vaikka kysytään mikä on.
Ennen tyttö oli ilonen ja puhu pälpätti kovasti.Muutos entiseen on siis suuri.
Tämä "kohtaus" menee ohi kun tyttö saa huomiota meiltä vanhemmilta,mutta emme kuitenkaan voi häntä huomioida koko aikaa,ja kun hän saa huomiota vähemmän juoksee taas sänkyynsä.

Mitä ihmettä tässä voi tehdä?
Emme kuitenkaan pysty huomioimaan tyttö jatkuvasti. Vauvaa kohtaan ei ole ilkeä,vaan haluaa kovasti hoitaa ja pusuttelee vauvaa päivittäin.
Ongelma kuitekin alkoi vauvan tultua taloon.

 

Me puhutaan paljon lasten kanssa siitä, että vauva on yhteinen. Se on meidän kaikkien. Se on vähentänyt huomattavasti kateutta. Isommat on siitä ylpeitä.

 

Onko mitään ekstraa, mitä 3-v voisi saada? Oma harrastus, jonka kautta saa huomiota ja uutta sisältöä elämään? Tai vaikka oma kerho, jonne muut sisarukset eivät tule? Huomiokuuri kummitädiltä, naapurin tytöltä, MLL:n palkatulta lapsenvahdilta tai mistä tahansa? Siis jotain Ison Tytön juttua, johon pienillä ei ole asiaa.

 

Kuinka niin, ette voi huomioida pientä 3-vuotiasta enempää? Kuinka niin, ette voi jutella hänen kanssaan enemmän ja olla enemmän läsnä....

Eihän tuo ole mitään sisarkateutta!

 

Aika yleistä keskimmäisen lapsen kanssa.

Itsekin olen keskimmäinen ja muistan vielä nyt aikuisenakin sen tunteen. Sitä ei varsinaisesti voinut perustella mitenkään järkevästi silloin eikä nytkään, mutta tunsin monesti ihan pikkulapsesta nuoreen aikuisikään asti että jäin sisarusteni väliin joksikin harmaaksi massaksi jota ei juurikaan huomattu. Vanhempani kohtelivat meitä kaikkia kohtuullisen tasa-arvoisesti, mutta minä pistin merkille että muiden sukulaisten keskuudessa vanhempi sisarus tai nuorempi sisarus saattoi olla jonkun "suosikki" kun taas itse en ollut kenenkään lempilapsi. Vanhimman saavutuksia kehuttiin kovasti kun hän tietenkin tuli kaikkiin elämänvaiheisiin meidän perheen lapsista ensimmäisenä, omia vastaaviani taas ei pidetty ihmeellisenä kun olihan ne jo nähty. Nuorin taas aina ihastutti ihan vain olemalla pienin.

Ei siitä ketään voi eikä voinut syyttää, mutta mielestäni näin keskimmäisen lapsen näkökulmasta, keskimmäistäkin pitäisi huomioida ja välillä tekisi hyvää korostaa hänenkin erityisyyttään ja ainutlaatuisuuttaan ettei tulisi tuota näkymättömän välimuodon tunnetta.

Tämä on yksi (ei merkittävin läheskään mutta kuitenkin) niistä syistä miksi itse olen aina halunnut nimenomaan kaksi lasta.

 

[QUOTE="vieras";23405038]Kuinka niin, ette voi huomioida pientä 3-vuotiasta enempää? Kuinka niin, ette voi jutella hänen kanssaan enemmän ja olla enemmän läsnä....

Eihän tuo ole mitään sisarkateutta![/QUOTE]

Nyt olemme jutelleet hänelle koko ajan,pitäneet sylissä jne.. mutta heti jos lähden vessaan,tekemään ruokaa,imettämään vauvaa. Juoksee tyttö sänkyynsä.
Millä ihmeen konstilla luulet että pystyn koko ajan tyttöä huomioimaan ja pitämään sylissä?

 

Meillä ei ole ollut lainkaan mustasukkaisuutta ja varmaan johtuu siitä että esikoisen kanssa ollaan ja touhutaan samalla lailla kuin ennen vauvaakin.

3-vuotias on kuitenkin vielä tosi pieni, eikä hän saanut valita tuleeko perheeseen vauvaa vai ei. Yrittäkää antaa enemmän huomiota ja ota tyttö mukaan kotitöihin ja vauvan hoitoon. Meidän esikoinen tykkää kun laitan ison viltin lattialle "puuhamatoksi" ja leikin hänen kanssaan. Vauva on myös siinä matolla ja tykkää seurata mitä tehdään. Ulkona esikoinen saa työntää vaunuja, saa laittaa tuttia suuhun, näytellä leluja vauvalle, tuoda vaippoja ja puhdistuspyyhkeitä ja kylpyynkin laitan tenavat kahdestaan. Niin ja aina kun höpöttelen vauvalle että "oletpas sinä ihana ja söpö jne jne" niin muistan aina mainita myös kuinka ihana esikoinenkin on ja että äiti tykkää sinusta ja esikoisesta. Esikoiselle kerron myös siitä mitä tehtiin kun hän oli vauva. Näytä tytöllesi että hänestä välitetään ja ota hänet vauvan hoitoon mukaan, se on mukavaa tekemistä teille molemmille!

Yritän luoda sisaruksille oikein läheiset ja lämpimät välit, mitä minula ei omiini ole...

 

Lapsi on ehkä huomannut, että käytöksellään saa teidät vanhemmat hämilleen. Tuossa tilanteessa tekisin niin, että antaisin lapselle normaalisti paljon huomiota, niin paljon kuin mahdollista ottaen huomioon, että muitakin huomiontarpeessa olevia perheestä löytyy. Jos lapsi ryntää nyyhkimään omaan huoneeseensa tms. silloin kun vauva saa huomiota tai vanhempien täytyy tehdä jotain muuta kuin olla hänen kanssaan, antaisin lapsen olla siellä ihan rauhassa. Tuskin kovin kauaa viitsii mököttää jos kukaan ei tule paapomaan. sitten taas kun tulee muiden seuraan, jatketaan yhdessä touhuiluja normaaliin tapaan. Siis ettei tuosta hänen "marttyyri"käytöksestään anneta mitään ekstrahuomiota ja näin ollen vahvisteta tuota käytöstä. 3-vuotias lapsi jo tietää mistä narusta kannattaa vetää ja yrittää vedättää vanhempiaan.

 

Nyt olemme jutelleet hänelle koko ajan,pitäneet sylissä jne.. mutta heti jos lähden vessaan,tekemään ruokaa,imettämään vauvaa. Juoksee tyttö sänkyynsä.
Millä ihmeen konstilla luulet että pystyn koko ajan tyttöä huomioimaan ja pitämään sylissä?

No miksei tyttö voi laittaa kanssasi ruokaa? Meillä on jo paaaljon pienemmästä kokkailtu isomman lapsen kanssa yhdessä. Vessaan saa tulla mukaan jos haluaa, ei pissaamisen/kakkaamisen näkemisessä ole mitään kummaa. Kun imetän lapsi leikkii itsekseen tai tulee viereen lueskelemaan, tai joskus laitan kaapon pyörimään koneelta. Kyllä noin pientä pitää sylitellä vielä paljon.

 

Isompi voi lukea vierellä kirjaa kun imetät. Samoin hän voi tehdä kanssasi ruokaa. Juuri se, että hän on mukana askareissasi, saa hänet tuntemaan itsensä sinulle tärkeäksi.

 

ja muista kertoa lapselle joka päivä että sinä rakastat häntä.

[QUOTE="vieras";23405264]Isompi voi lukea vierellä kirjaa kun imetät. Samoin hän voi tehdä kanssasi ruokaa. Juuri se, että hän on mukana askareissasi, saa hänet tuntemaan itsensä sinulle tärkeäksi.[/QUOTE]