Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Alkuperäinen kirjoittaja Odottaja:
Kirjoitin tuolla alussa että joudun 320 osastolle ku vauva teholla, mutta vierihoitoon kun päästään toivoisin yhdenhengen huonetta.
En ole Turusta ja täällä ei saa ilmais vuorokousia.
Yritän jotenkin jaksaa raskauden loppuun ja siitäkin eteenpäin. Tuskaa se kyllä on. Nytkin viikkoja itkenyt kipuja. tosin nyt parempi viikko taas menossa ja olen jopa kävelylly päässyt lähtemään.
Minua pelottaa oma jaksamiseni synnytyksen jälkeen, sillä vanhemmatkin lapset tarvitsevat minua ja vauva samoin. Se että täällä vielä syyllistetään, tuntuu pahalta. Minulla on oikeus olla huolissani omasta jaksamisestani. ja siihen kyllä saan apua psykiatriltakin, joten asialle yritetään tehdä koko ajan jotain. Mutta vaikeeta on ajatella postiivisesti ja odottaa innolla vauvaa, kun tietää että tämä kipu kestää vielä ainakin 3 kk ja senkään jälkeen ei ole takuita että olisin enää koskaan kivuttomassa tilanteessa. Lepo on se mitä tarvitsen, mutta en sitä saa. Se että oma vauva nukkuu ja jolloin pystyisin edes mahdollisesti nukkumaan, niin silloin jos toinen äiti/vauva valvottaa....
Jokainen päivä jonka kävelen on voitto. Jokainen päivä jolloin en itke on hyvä. Jokainen päivä kun jaksan hymyillä on hyvä. Noita vaan on liian harvoin.....
no niin. eli ekaa kertaa kerrot nyt järkevästi tässä näitä syitä.
miten sie voit olla varma että vaavi joutuu teholle? miten se nytten jo tiietään? ja mimmosia kipuja siulla on? eikös se isukki kuiten hoida niitä kahta vanhempaa lasta?
Teholle sokeritippaan ja samalla lääkevieroitukseen, todennäköisesti. Ja on todenäköistä että syntyy keskosena. Kyllä isi kotona hoitaa vanhempia lapsia, mutta silti lapset tarvitsevat myös äitiä, eikö?
Just toi että eka hyökätään ja syytetään, ilman että on käsitystä kokonaisuudesta. tekee pahaa. Musta tehtiin jo ylimielinen ja vaikka mitä palkän yksityishuoneen kysymisen perusteella. Se loukkaa enkä ymmärrä sitä.
Kyllä tiedostan sen että tällä hetkellä mun on välillä ja ajoittain erittäin vaikea potea tai tuntea myötätuntoa toisia kohtaa ja silloin on tietysti väärin odottaa sitä muilta, mutta silti....