Mitä mieltä: Suhde serkun kanssa

  • Viestiketjun aloittaja TurunTarina
  • Ensimmäinen viesti
TurunTarina
Olen 25-vuotias 1-vuotiaan tytön äiti. Olemme lapsen isän kanssa eronneet. Löysin uuden rakkauden, joka on minua vanhempi serkkuni. emme seurustele ihan julkisella taholla, sillä monikaan ei tätä meidän juttua hyväksyisi.
lapsen isä ja hänen sisko haukkuvat meitä mielisairaiksi. kuitenkaan seurustelu serkun kanssa ei ole suomen laissa kiellettyä, eikä sitä mielletä moraalittomaksi.
en ymmärrä tätä ihmisten oksetus-reaktiota jos kuulevat jonkun rakastavan omaa serkkuaan/ pikkuserkkuaan.

jakaako tämä kaksplussan keskustelijat?
 
neiti vaalea
eiks serkku oo aika läheinen sukulainen, siks se varmaan herättää epäluuloa.

en osaa mitää muuta sanoo ku et mun serkut on ollu mulle enempi veljiä ja sisaria..

varmaan aika hankala tilanne.. :\|

ei kai serkun kanssa saa naimisiin mennä?näin oon luullu.
 
TurunTarina
Naimisiin voi kyllä mennä, se ei ole laillisesti kiellettyä.

En tosin ole koskaan hänen kanssaan naimisiin menossa enkä lapsia hankkimassa!! Kyse on vain vähän erilaisesta rakkaudesta.

Ja mikäli suvun kanssa menee sukset ristiin, on se heidän oma häpeänsä jos eivät minua virheineni hyväksy. Minä en elä täällä sitä varten että mielistelisin muita ja tekisin asiat muiden kannalta "oikein".

 
no minusta
Minusta siinä ei oikeastaan ole mitään sellaista miksi sitä pitäisi salata :\| Taitaa teillä olla ahdasmielinen suku? En pidä suhdetta serkkuun outona, perverssinä tai muutenkaan tuomittavana. Sehän on vain hyvä, että olette löytäneet onnen!

Se on kuitenkin varmaa, että ennakkoluuloihin tulette törmäämään ja tämä asettaa tiellenne haasteita. Mutta yhdessä lujan päättäväisesti ja muiden mielipiteistä viis veisaten kun elätte niin ajan myötä sukukin huomaa että eihän se niin kamalaa olekaan.

 
TurunTarina
No joo kyllä todellakin sukumme on ahdasmielisimmästä päästä.
Niitä, ketkä eivät ole saaneet koulumenestystä, ovat työttömiä, vähän rappiolla tai muuten vaan ei elämä mene niinkuin "normaalilla hyvällä ihmisellä" menisi, niin katsotaan heti kieroon ja puhutaan selän takana roskaa.
enkä kyllä periaatteessa "suhdettamme" kieltäisikään jos joku sitä suoraan kysyisi. tiedän kyllä kuinka ihmisiltä monttu kolahtaa auki ja katsotaan niinkuin p*skakasaa sen jälkeen..
kuitenkin kasvatan lapseni normaalisti, käyn töissä jne.. en tajua miksi sukulaisiani/ystäviäni niin kiinnostaa minun elämäni epäkohdat ja yksityisasiat. Luultavasti muilla menee sen verran hyvin että peiliin katsomatta voidaan arvostella ja tuomita minun tekemiset.
Kiitos kun saan täällä avautua.
meidän suvun periaate on näköjään että "älä iloitse kenenkään onnesta, ole kateellinen ja muista aina mainita muiden tekemistä virheistä"

näin meillä.
 
Itse ajattelen, että jos hän on ensimmäinenserkku (tai täysserkku kuten jossakin sanotaan), niin ainakaan lapsia en suosittelisi kaikenlaisten piilevien geenihäiriöiden yms. takia hankkimaan ainakaan ennen jonkinlaista geenikartoitusta.

Muistakaa, että sukulaiset ovat välillä hankalia, ja tiedätte varmaan, että hankalilla sukulaisilla on ylipäätään tuhat syytä valittaa sukuunnaitavasta: liian rikas/köyhä, liian laiha/#&%?$!*ä, isoisä oli mielipuoli/isoäitinsä #&%?$!*, väärä ammatti/auto/murre/ihonväri, liian vanha/nuori, liikaa lapsia/maho...

Mutta muuten: eihän siinä mitään ole jos kerran rakastatte ja haluatte jakaa elämänne yhdessä. Se on teidän ratkaisu.

Piika-äiti
 
Minusta tuntuis ihan kamalalle, jos oma tyttäreini alkais naiman serkkuaan. Tyttäreni serkut, eli siskoni pojat, ovat melkein kuin omia lapsiani.

Ja kun ajattelen omiakin serkkujani. Mun äitihän on niiden äidin SISKO, herranjestas.

Ei se ihan niin paha ole, kuin että olis oman veljen kanssa, mutta lähestulkoon kuitenkin.

En ymmärrä, sairasta mun mielestä.
 
kevättintti
Serkun kanssa saa mennä Suomessa naimisiinkin, eikö vaan? Sen verran vähän on kai sitten katsottu olevan serkuksilla siis yhteistä geeniperimää, että ei ole laki katsonut olevan mitään syytä rajoittaa serkusten seurustelua. Pikkuserkut eli serkusten lapset taas ovat toisilleen niin kaukaista sukua että käytännössä kenellä tahansa suomalaisella on yhtä paljon samanlaisia geenejä. Eri asia on jos sisarukset ovat perheineen eläneet kovin läheisissä suhteissa ja lapset ovat käytännössä kasvaneet melkein sisaruksiksi. Voi tuntua oudolta jos nämä "käytännössä" sisarukset sitten alkavat seurustella keskenään, mutta ei kai siihenkään olis lailla mtään sanottavaa...

Omat serkkuni miellän liian "veljellisiksi", jotta voisin heitä ajatella seurustelumielessä, mutta eihän kaikilla ole näin. :)
 
Omalla kohdalla en voisi ajatella koska kukaan serkuista ei ole minun tyyppiä. :D Mutta tunnen pariskunnan jotka ovat serkuksia ja olleet 50v. jo naimisissa, yksi terve lapsi ja terveitä lapsenlapsia. Kai se on samalla lailla sukulaisilla tottumista, kun jos seurustelevalla parilla on iso ikäero vaikka.

 

On mun mielestä ok. Mun suvussa mua ja serkkuani on aina leikkimielisesti vähän niin kuin yhteen saateltu. Se on ollut vitsiä, mutta ihan selkeästi eivät asiaa niin pahalla ajattele. Unohda koko serkku-asia! Onhan aina iloinen asia kun ihminen löytää rakkauden!
 
TurunTarina
Joo no näinhän se menee että jotkut hyväksyy jotkut eivät.
Mukava kuulla että kuitenkaan kaikkien mielestä emme ole "sairaita yksilöitä".
empä olis itsekään vuosia taaksepäin mitään tämmöistä aavistellut, mutta sitä ihminen rakastuu kehen rakastuu, ei voi mitään.
=)
 
tietoa kehiin
Huhhuh, ei kyllä ole tullut mieleenikään sana sukurutsa sellaisen asian yhteydessä kuin serkusten välinen rakkaus...

Mutta geeneistä ja perimäpuolesta: jos asia sua huolestuttaa, niin pirauta Väestöliiton perinnöllisyysneuvontaan (www.vaestoliitto.fi, perinnöllisyys) niin eiköhän ne siellä osaa kertoa, mitä luokkaa huolta kannattaa kantaa.

Moraalipuoleen ne ei siellä kylläkään varmaan ota kantaa eikä kannatakaan, se on mielestäni tasan tarkkaan sinun ja serkkusi välinen asia.

Onnea vain uudelle parille!
 

Yhteistyössä