Mitä on katkeruus?

olen netistä lukenut mutta tahtoisin kuulla myös "omin sanoin" mitä se on.

 

No mä oon katkera siitä, että en voita lotossa. Ajattelen jotenkin, että ''ansaitsisin'' edes sen muutaman tonnin voittaa tässä kurjuudessa. Kai se on osaksi kateellisuutta, osaksi negatiivista asennetta, osaksi epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

 

No mä oon katkera siitä, että en voita lotossa. Ajattelen jotenkin, että ''ansaitsisin'' edes sen muutaman tonnin voittaa tässä kurjuudessa. Kai se on osaksi kateellisuutta, osaksi negatiivista asennetta, osaksi epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

Kantsii pelata vaikka mielummin pitkäävetoa tai vaikka raveja. Saat todennäköisemmin sen muutaman tonnin, kuin lottoamalla.

Ja muuten... en oo sitten koskaan kuullut tällaista katkeruuden aihetta :O

 

katkeruus on sitä kun joutuu pitkäkestoisesti vääryyden, kaltoinkohtelun tai muun epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi, eikä asiaa saa korjatuksi, eikä kaltoinkohtelun tekijä joudu millään tavalla vastuuseen teoistaan vaan päin vastoin jatkaa sitä niinkuin ennenkin.

Esimerkiksi itse olen väkivaltaisesta lapsuuskodista missä isä pahoinpiteli, nöyryytti, alisti ja mitätöi minua koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Sama meno jatkuu aikuisiälläkin, ja isä ei todellakaan käytöstään muuta vaan päin vastoin syyttää minua kaikista ongelmista ja on sitä mieltä että ansaitsisin vieläkin pahoinpitelyä ja selkäsaunaa jos uskallan ola jostain eri mieltä isäni kanssa.

Se, että minua on laiminlyöty, ja se, että se yhä jatkuisi (jos antaisin sen jatkua), vielä yhdistettynä siihen että asiasta syytetään ja syyllistetään minua, tekee minusta katkeran. En todellakaan pysty antamaan anteeksi isälleni niitä kauheuksia mitä olen joutunut kokemaan. Isä ei käytöstään muuta ja häntä ei voi edes laskea lasteni lähelle väkivallan konkreettisen uhan takia.

Katkeruus tulee siitä, että ei voi unohtaa, ei voi antaa anteeksi. Jos toinen osapuoli ottaisi vastuun teoistaan ja pyytäisi anteeksi niin silloin voisin antaakin, mutta en tällaisessa tilanteessa. Katkeruutta ei kukaan valitse tai halua, sehän on aivan kamala tunne, mutta katkeruudesta ei valitettavasti pääse eroon vain sillä että ajattelee että "enpä nyt jaksa enää olla katkera". Voi kun se olisikin noin helppoa!

 

katkeruus on sitä kun joutuu pitkäkestoisesti vääryyden, kaltoinkohtelun tai muun epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi, eikä asiaa saa korjatuksi, eikä kaltoinkohtelun tekijä joudu millään tavalla vastuuseen teoistaan vaan päin vastoin jatkaa sitä niinkuin ennenkin.

Esimerkiksi itse olen väkivaltaisesta lapsuuskodista missä isä pahoinpiteli, nöyryytti, alisti ja mitätöi minua koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Sama meno jatkuu aikuisiälläkin, ja isä ei todellakaan käytöstään muuta vaan päin vastoin syyttää minua kaikista ongelmista ja on sitä mieltä että ansaitsisin vieläkin pahoinpitelyä ja selkäsaunaa jos uskallan ola jostain eri mieltä isäni kanssa.

Se, että minua on laiminlyöty, ja se, että se yhä jatkuisi (jos antaisin sen jatkua), vielä yhdistettynä siihen että asiasta syytetään ja syyllistetään minua, tekee minusta katkeran. En todellakaan pysty antamaan anteeksi isälleni niitä kauheuksia mitä olen joutunut kokemaan. Isä ei käytöstään muuta ja häntä ei voi edes laskea lasteni lähelle väkivallan konkreettisen uhan takia.

Katkeruus tulee siitä, että ei voi unohtaa, ei voi antaa anteeksi. Jos toinen osapuoli ottaisi vastuun teoistaan ja pyytäisi anteeksi niin silloin voisin antaakin, mutta en tällaisessa tilanteessa. Katkeruutta ei kukaan valitse tai halua, sehän on aivan kamala tunne, mutta katkeruudesta ei valitettavasti pääse eroon vain sillä että ajattelee että "enpä nyt jaksa enää olla katkera". Voi kun se olisikin noin helppoa!

Mä oon erimieltä. Katkeruus on myös valinta. Olen pahoillani kokemastasi ja sinä vain voit myös katkasta kierteen. Monesti kun ihminen jää vellomaan kokemiinsa vääryksiin, ei niistä pääse yli.
Luulen että katkeruuttasi ruokkii myös se' että olet pahantekijän kanssa tekemisissä edelleen?
Isäsi kaltanen tyyppi ei koskaan tule myöntämään vääryksiään. Eikä hän ole vaivan arvonen, johon kannattaa tuhlata mitään tunteita. Biologisuus ei tee kenestäkään vanhempaa.
Jos näyttäsiy isällesi kerrankin kaapin paikan ja sanoisit että sun elämään ei hällä ole enää asiaa..pääsisit "tilanteen herraksi" ja toki terapiolla ym eteenpäin.

Itse en ole vanhempieni kanssa missään tekemisissä. En ole katkera. En jaksa tuhlata niin paljoa negatiivista energiaa ihmisiin joita en tule enää koskaan tapaamaan

 

Mun mielestä, katkeruus on vihantunnetta jota ei ole osattu käsitellä. Katkeruus on krooniseksi muuttunutta vihaa. Vihantunne sinällään on tervettä, se on puhdas ja normaali tunne.Kun se jää päälle, se alkaa kalvamaan ja muuttuu katkeruudeksi, se ole enää tervettä.

 

Tyytymättömyyttä omaan elämään, yhteiskunnan tai muiden ihmisten syyttelyä omiasta valinnoista, muiden kadehtimista.

 

Tunne väärinkohdelluksi tulemisesta ja tämän negatiivisen asian ruokkimisesta niin ettei asianosainen pääse eteenpäin eikä kykene löytämään ulospääsyä asiassa vaan jää pyörimään tunnetilaan joka ei rakentava vaan ns. "syö miestä". Katkeruuteen mielestäni kuuluu vahvasti myös kateus.

 

Katkeruus on mielentila jonka olemassa oloon, tai olemattomuuteen voi itse vaikuttaa. Katkeruus on sitä, että koetaan muilla tai jollakin toisella olevan enemmän kuin itsellä, ja koetaan että olisi itse sen myös tai ennen tuota toista ansainnut. Katkera ihminen ei osaa olla onnellinen niiden valintojen kanssa jotka on itse tehnyt, eikä näe, että oma tila johtuu osittain juuri noista valinnoista.

Katkera ei myöskään osaa hyväksyä omalle kohdalleen tulevia vastoinkäymisiä, vaan näkee ne aina suurempina ja epäoikeudenmukaisempina kuin muiden.