Mitä tässä nyt sitten lähtisi opiskelemaan

Oli itsellä jo alakin valittuna (farmasia), mitä ajattelin koittaa päästä opiskelemaan, mutta alkoi sitten mietityttää, kun katselin hakijatilastoja, ja tuli huomattua, että kyseinen työ kiinnostaa varsin huomattavaa määrää muitakin hakijoita.

Ja ongelminahan on sitten tietysti ne seikat, että 1) on vaikea päästä läpi valintakokeista ja 2) nyt työtilanne on hyvä, mutta mitä se on siinä vaiheessa kun valmistuu, että onko sitten jo liikaa työnhakijoita, kun ala on suosittu.

Ja vaihtoehdotkin ovat sitä luokkaa, että on ne muutama työllistäväksi luvattu koulutus, ja niihin hakee todella paljon porukkaa ja samat yllämainitut ongelmat ovat oletettavasti edessä alalla kuin alalla, että ei työpaikkoja missään ammatissa riitä loputtomiin.

Ja niille aloille, joihin hakee vähemmän (ja olisi kenties helpompi päästä opiskelemaan), niin sitten taas ainakin oman alan työnsaanti on vaikeaa.

 

Jostain syystä Suomen koulutusjärjestelmä tuntuu olevan rakennettu siten, että mitä enemmän pulaa joistakin ammattilaisista on, niin sitä vaikeampi kyseistä alaa on päästä opiskelemaan. Yleensä niihin koulutuksiin on älytön määrä hakijoita ja pääsykoe, joka edellyttää suurinpiirtein tiiliskiven paksuisen kirjan ulkoa opettelua, jotta siitä pääsee läpi...

Sinänsä ammattikouluun useimmille aloille kyllä pääsevät melkein kaikki opiskelemaan ja välillä opiskelupaikkoja jää jopa täyttämättä. Toisaalta työllistyminen sillä amistutkinnolla ei sitten olekaan välttämättä ollenkaan yhtä helppoa.

 

Putkimiehille riittänee aika hyvin töitä.

Puheterapeuteista on ollut vuosikymmenet puutetta ja heidän tarpeensa vaan kasvaa.

 

Puheterapeuteista on ollut vuosikymmenet puutetta ja heidän tarpeensa vaan kasvaa.

Puheterapeutiksi on hyvin vaikea päästä opiskelemaan. Pitää sekä päntätä pääsykoekirja että omata kirjaimellisesti täydellinen ääntämys (jollaista useimmilla ihmisillä ei ole), ja hakijoita on paljon.