Kun joku on kiitollinen jostakin ja toivoo, ettei hänen onnensa muuttuisi, on tapana sanoa: "Koputa puuta." Samalla katsellaan ympärilleen löytääkseen puuta koputettavaksi.
Tämän uskomuksen alkuperä on siinä ajassa, jolloin uskottiin jumalten asuvan puiden sisällä (tai vastaavasti puun henkien). Pyydettäessä puujumalalta palvelusta kosketettiin puuta. Jos toive täyttyi, kosketettiin puuta uudestaan jumalan kiittämiseksi. Tapa on säilynyt näihin päiviin.