Mitä tehtävissä epäsosiaalisen/hiljaisen pojan kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Meillä poika ollut aina hiljainen(hiljainen luonne peritty isän puolelta). Miten saisimme pojan esim. ulos omalle pihalle kavereiden kanssa leikkimään? Muutamia kertoja ollaan saatu puolipainostaen sinne ulos, mutta pihalle se sitten yksinään seisoo siellä ja katsoo kun muut leikkivät. Omaa kaveria hänellä olisi mutta pienen automatkan päässä emme aina voi olla kyyditsemässä.
Harrastuksia ei tarvitse suositella, kokeiltu on...
Vähän huolissaan olen siinä mielessä, että miten poika pärjäisi isona tässä kivikovassa maailmassa. Hohhoija, pitäisikö huomenna mennä äänestää Haavistoa, niinkuin pehmeiden arvojen puolesta
 
meidän kohta 7v poika on tuollainen. Hiljainen vieraassa seurassa, eikä harrastuksiin halua. Viihtyy kotona ja leikkii siskonsa kanssa. Eskarissa leikkii muiden mukana ja siellä hänellä on kavereita. Hyvin taitava kädentaidoissa ( rakentaminen, piirtäminen, askartelu, Legot intohimo ja niitä rakentelee jo kaikkein vaikeimpia ) Ei olla pakotettu kyllä mihinkään ja lapset on erilaisia. Poika vaan ei ole sosiaalinen ja sillä siisti!
 
"niin"
Et sanonut pojan ikää. Jos kouluikäinen, niin vaihtoehtoja on mielestäni kaksi:

1. Viette vaan vaikka partioon. Jos istuu siellä hiljaa ja katselee vaan muiden juttuja niin katselkoon. Pääsee ainakin johonkin kontaktiin ikäistensä kanssa. Voihan olla, että poika siitä vähitellen rohkaistuu.

2. Hyväksytte tilanteen ja annatte pojan puuhailla yksikseen. Pitääkö hän lukemisesta? Onko musikaalinen? Tykkääkö piirrellä? Onko kiinnostunut vaikka tieteistä, mikroskoopeista ja ötököistä? Yksinkin voi harrastaa ja kehittyä. Kaikkia ei vaan ole tehty sosiaalisiksi. Jos hän ei koekaan ikäistensä kanssa mitään yhteistä. Olisiko vanhempien ihmisten seura mielekäämpää?
 
"sally"
Meillä poika 10 v viihtyy mieluiten omassa seurassaan... ajoittain olen huolissani ja koitan houkutella häntä menemään ja lähtemään. oon tullu siihen tulokseen että jos viihtyy hyvin noin niin miksipäs ei, hän ei itse kaipaa mitään. Koulussa on kavereita ja siellä menee mukavasti.

Ap:lle en osaa kyllä neuvoja antaa... jos poika on elämäänsä itse tyytyväinen, niin kannattaako huolta kantaa? :)
 
Miksi ajattelet että lapsi on epäsosiaalinen? Onko hänellä joku ongelma siis muodostaa sosiaalisia kontakteja? Vai onko hän vain ujo, itsekseen pärjäävä? Kärsiikö hän sitten itse siitä, ettei pihalla halua kavereiden kanssa leikkimään? Miksi sanot, ettei harrastuksia kannata suositella, miten niiden kanssa sitten kävi?
 
meidän kohta 7v poika on tuollainen. Hiljainen vieraassa seurassa, eikä harrastuksiin halua. Viihtyy kotona ja leikkii siskonsa kanssa. Eskarissa leikkii muiden mukana ja siellä hänellä on kavereita. Hyvin taitava kädentaidoissa ( rakentaminen, piirtäminen, askartelu, Legot intohimo ja niitä rakentelee jo kaikkein vaikeimpia ) Ei olla pakotettu kyllä mihinkään ja lapset on erilaisia. Poika vaan ei ole sosiaalinen ja sillä siisti!
Mun mielestä teidän lapsi on ihan sosiaalinen, jos hänellä kerran on eskarissa kavereita ja leikkii muiden kanssa ja osaa siskonsakin kanssa leikkiä. Se että viihtyy kotona, ei ole epäsosiaalisuutta tai asosiaalisuuttakaan. Mä jotenkin asettaisin kyseenalaiseksi sen tavan ajatella, että ainoaa sosiaalisuutta on se, että on suuna päänä aina menossa joka paikkaan, tekemässä numeroa itsestään ja hankkimassa kaikkialta uusia kavereita.
 
"vieras"
Meillä on yhden lapsen kanssa ollut enemmän haasteita tuolla alueella. En nyt kutsuisi häntä epäsosiaaliseksi, mutta ei aina uskalla pyytää kaveria leikkiin, eikä uskalla mennä leikkiin mukaan ilman rohkaisua tai aikuisen apua. Ollaan autettu leikkiin pääsemisessä, kerrottu hoitopaikassa ja pyydetty, että hoitajat auttaisivat tarvittaessa ja kannustettu, kun leikit on sujuneet. Samainen lapsi ei oikein osaa hoitaa hankalia tilanteita. Mutta vähitellen sujuu paremmin. Lapsi tuntuu jotenkin menevän lukkoon, jos leikit ja leikkiin meno sujuu huonosti muutaman kerran, mutta kun taas saa positiivisia kokemuksia, asia sujuu kuukausia ihan hyvin.
 
halupupu harmaana
[QUOTE="vieras";25595469]entäs jos lapsi on leikki-ikäinen eikä kommunikoi muiden lapsien kanssa. Puhua osaa.[/QUOTE]

Tuollainen lapsi tarvitsee pienen ryhmän, jossa voi turvallisessa ja tutussa ympäristössä harjoitella sosiaalisten kontaktien ottamista aikuisen tuella. Lapselle pitää myös antaa aikaa, hoputtaa ei kannata, koska se voi laittaa vaan lapsen ihan lukkoon.
 
[QUOTE="vieras";25595469]entäs jos lapsi on leikki-ikäinen eikä kommunikoi muiden lapsien kanssa. Puhua osaa.[/QUOTE]

Riippuu minkä ikäisestä leikki-ikäisestä on kyse, mutta jos on jo yli 3v niin ottaisin kyllä yhteyttä neuvolaan tai omassa päiväkodissa erityislastentarhanopettajaan. Se, ettei halua leikkiä vieraiden lasten kanssa on ihan ok, se ettei edes OSAA kommunikoida muiden lasten kanssa vaikka puhetaitoinen onkin, on jo huolestuttavampaa.
 
Lapsen ikä on minusta aika olennainen asia. Jos hän on 3-4 v niin antaa olla rauhassa hiljainen, tarjoaa vaan mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden lasten kanssa & eiköhän se siitä kehity. Jos taas kyse on kouluikäisestä, niin saattaisin ottaa yhteyttä kuraattoriin ja sitä kautta lapsipsykologiin, koska mielestäni täydellinen eristäytyminen & se ettei osaa mennä mukaan leikkiin on huolestuttavaa.
 
Lapsen ikä on minusta aika olennainen asia. Jos hän on 3-4 v niin antaa olla rauhassa hiljainen, tarjoaa vaan mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden lasten kanssa & eiköhän se siitä kehity. Jos taas kyse on kouluikäisestä, niin saattaisin ottaa yhteyttä kuraattoriin ja sitä kautta lapsipsykologiin, koska mielestäni täydellinen eristäytyminen & se ettei osaa mennä mukaan leikkiin on huolestuttavaa.
Mä jotenkin kyllä käsitin, että lapsi ei ole ihan täysin eristäytynyt, kun ap sanoi, että hänellä on omia kavereita, mutta automatkan päässä.
 
Mä jotenkin kyllä käsitin, että lapsi ei ole ihan täysin eristäytynyt, kun ap sanoi, että hänellä on omia kavereita, mutta automatkan päässä.
Niin no joo, se on sentään hyvä jos on kavereita edes kauempana. Tai edes koulussa, vaikkei vapaa-ajalla olisikaan.

Mulle tulee vaan mieleen ystäväni poika, joka ei halunnut koskaan kavereiden kanssa pihalle, vaan ulkoili korkeintaan äitinsä tai isänsä kanssa, ja oli ns. yksinäinen susi muutenkin. Sitten jossain vaiheessa tulikin osastojaksot, diagnoosiksi vaikea masennus, yms ja meni aika kauan ennen kun alkoi taas menemään hyvin. Oli 8-9 v sairastuessaan, nyt jo yläkoulussa.
 
Huoh.
Epäsosiaalisuus ei ole synonyymi hiljaisuudelle/ujoudelle. Ei. Ei. Ei.


Epäsosiaalisuus on esimerkiksi sitä, että kiusaa muita, harrastaa vandalismia, on itsekäs eikä kuuntele mitä asiaa ihmisillä on jne. Sitä tuskin poikasi on?
 
  • Tykkää
Reactions: Beau Brummell
Epäsosiaalisuus ei ole synonyymi hiljaisuudelle/ujoudelle. Ei. Ei. Ei.


Epäsosiaalisuus on esimerkiksi sitä, että kiusaa muita, harrastaa vandalismia, on itsekäs eikä kuuntele mitä asiaa ihmisillä on jne. Sitä tuskin poikasi on?
Tätä olin tulossa sanomaan. Ujokin lapsi voi olla sosiaalinen, tai sosiaalisilta taidoiltaan hyvä, kun taas vilkkaalla, ulospäinsuuntautuneella lapsella voi olla huonotkin sosiaaliset taidot.
 
"Lilli"
Meilläkin täällä on kolmasluokkalainen joka ei tykkää olla kenenkään kanssa. Ei se mitään jos viihtyy yksinään mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että lapsella täytyy olla kavereita joiden kanssa ulkona sitten törmäilevät, kokevat, näkevät ja oppivat toisiltaan kaikkea uutta. Aika tylsä lapsuus isona kerrottavaksi jos suurin osa siitä ajasta on ollut vain kotona piirtelemässä.
 
harpo
minuakin leimattiin lapsena ujoksi, araksi, eristäytyväksi, sun muuksi mukavaksi. nyt kolmekymppisenä minulla on laaja ystäväpiiri ja aika vilkas seuraelämä. en sanoisi että olin ujo lapsi joka kasvoi ulos kuorestaan... muistan selvästi että en vain pitänyt luokkatovereistani tai naapurin lapsista. olen tavannut useita heistä aikuisenakin enkä haluaisi olla heidän ystävänsä nytkään, ei vain synkkaa. epäilemättä ei ole ihan tavallista olla niin valikoiva seuransa suhteen jo niin nuorena, mutta en katsoisi pelkän samassa kaupunginosassa suunnilleen samana vuonna syntymisen olevan mikään peruste ystävyyssuhteelle. vietin siis aika yksinäisen lapsuuden ja elämäni sosiaalistui kun sain itse hakea itselleni mieluista seuraa.

sanoit että pojallasi on ystävä vähän kauempana. hän siis ei ole mikään ihmisvihaaja, vaan ehkä vain ei viihdy ihan kenen tahansa pöljän seurassa :)
 
[QUOTE="vieras";28510518]Hyvin harva psykopaatti pärjää hienosti tässä maailmassa.

Epäsosiaalinen ja asosiaalinen ovat sama asia. Eivät liity ujouteen tai syrjäänvetäytymiseen millään tavalla.[/QUOTE]

Pitääkö alkaa vääntää rautalangasta? Epäsosiaalisuus ja asosiaalisuus on täysin eri asia.
 

Yhteistyössä