Mitä uskaltaa kertoa - etteisossut vie/ huostaanota lastani?

Mitä siis käytännössä uskaltaa kertoas, esim. äitysneuvolassa? Kun toisinaan kuulee, että on alettu kyttäämään kun esim. äiti on kertonut aiemmista ongelmistaan.

Esim. Kaikki psyykkiset sairaudet, itsellä ollut / on kaikkea mahdollista syömishäiriöstä pahaanlaatuiseen sos. eristaytymiseen ja -pelkoihin.
Uskaltaako näistä vaikka kertoa jollekkin "ammatti-ihmiselle", joita tapaa nyt näin raskauden aikana ja lapsen synnyttyä. Jos mua vaikka huolettaa, että miten pärjään ahdistuksen ja lapsen kanssa?

Netissäkikun nyt törmää aina välillä, aika ajoin noihin "lapseni huostaanotettiin kun kerroin masennuksesta" -tyyppisiin hulluihin juttuihin. :/

 

Ymmärrän,tailuulen ymmärtäväni mitä tarkoitat.
Sanotaanko että kaikki ollaan ihmisiä ja jotkut ottaa kaiken todella kirjaimellisesti ja vähän liiankin virkaintoisesti.
Ihan samalla lailla kun on esim. poliiseissakin, osa huomauttaa suullisesti, osa kirjallisesti ja tosi virkaintoinen voi siitä samasta asiasta kirjoittaa jopa sakon.
Itse oppinut elämän varrella että aika nopeasti sitä huomaa ihmisestä kuten neuvolan tädistä että miten ottaa mitkäkin asiat

 

mun miehen masennus paheni ku vauva oli alle 2kk ikäinen, hakeutui osastohoitoon. silloin lääkäri on velvollinen tekemään lastensuojeluilmoituksen, sairaalan sossu sanoi miehelleni että perhetyö tulee halusitte tai ette, ja mihin käytätte.. mies sanoi että jos niiden pakko tulla ni hän haluu vauvanhoidos opastusta.. ja kuinkas kävikään.. mitään eivät meillä tehneet, määräilivät jopa vapaa-ajanviettämisestä(joka meillä täysin tervehenkistä puuhailua lasten kanssa), yrittivät painostaa lapsia seurakunnan kerhoihin vaikka lapset sanoivat että emme halua mihinkään missä puhutaan jeesus-juttuja. sanoin sos.työntekijälle, että kenen tarkotuksia se palvelee ku mielle tunkee kaks akkaa istumaan ja puhumaan vain. perhetyö lopetettiin aika nopeesti, kun vielä asianajajani kanssa keskustelin.

että se on aika paljon paikkakunnasta kiinni, mitä kannattaa kertoa ja mitä ei.. ja jos apua tarttee ni kannattaa mieluummin turvautua sukulaisiin ja ystäviin jos vaan mahollista

 

Hei!

Huostaanotto on aina viimeinen keino ja keinona vasta kun kaikki mahdolliset muut on käyty läpi. Siihen ei koskaan lähdetä hetken mielijohteesta jos lapsella "perusturva" olla omien vanhempien luona. Kannattaa ihmeessä kertoa kaikki koska siten on mahdollisuus saada konkreettista apua kuten kunnan palkkaama kotihoitaja, oma tukihenkilö, ym ym. apuja ammattilaisilta. Ennaltaehkäisevät keinot ovat aina ensisijaisia ja perusajatuksena se että lapsella paras olla omien vanhempien luona. Tämä siis faktatietoa ammattilaiselta. Ei kannata uskoa kaikkea mitä lehdet tai ihmiset kirjoittavat, koska tilanne ei ole koskaan niin mustavalkoinen. Aina mietitään yhdessä tilannetta suuntaan ja toiseen ja trust me, sosiaalitoimenkin etu on se että lapsi pysyy vanhemmillaan, koska se valitettavasti tulee karusti sanottuna myös edullisemmaksi kunnalle..
Hyviä linkkejä saa myös mll kautta anonyymisti.
Kannattaa kertoa rehellisesti oma tilanne ja jopa omat pelot ja ahdistuksetkin, koska siten saat parasta mahdollista apua just teidän tilanteeseen.
Iloa, valoa ja voimia kevääseen!!

 

Onkohan se neuvolatyöntekijästä kiinni, en tiedä. Ainakin serkkuni keroi ihan rehellisesti omasta tilanteestaan, oli nuori 20v kun esikoistaan odotti (miehensä kanssa) pari vuotta sitten ja sairasti sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkihäiriötä. Ei ainakaan hälle edes tarjottu sossusta mitään, neuvolasta tarjottiin terapiaa jossa sitten kävi. Sai itse senkin päättää meneekö vai ei. Mutta ei ollut mitenkään tiukemman seurannan alla tms. Ja kuulemma olivat neuvolassa olleet todella mukavia ja ymmärtäväisiä.

 

Heip! Ota yhteyttä suoraan mielenterveystoimistoon tai vastaavaan tahoon, jos neuvola pelottaa. Voit hyvin sanoa että pelkään sairastuvasti raskaudenjälkeiseen masennukseen taustallasi, ja haluaisit ehkäisevää hoitoa. Itse tein näin, ja sain tosi hyvää tukeal. Neuvolatätiini en luottanut.

Olin muuten myös jakson mielisairaalassa kun lapseni oli vähän alle 1v, ja eroprosessi ja mieheni harrastama henkinen kiusaaminen laukaisivat masennuspsykoosin. Sossuun ei oltu silloin missään yhteydessä.

Mutta ymmärrän huolesi. Muista, että neuvolassakin käyminen on melkein vapaaehtoista, etkä sinä ole heille trilivelvollinen mistään. Hae apua suoraan sitä tarjoavilta tahoilta.

 

Kyllä on varmaan kiinni neuvolantädistäkin. Olin 21 kun esikoiseni sain ja terkka oli kirjoittanut minusta sossulle, lisäksi teki lähetteen jonka vuoksi meinasin joutua turvakotiin(!) vaikka minulla oli vakaa suhde poikaystävääni eikä mitään päihde/väkivaltaongelmia. Ikäni oli ainoa syy, täti vissiin inhosi nuoria odottajia. Kyllä siellä turvakodillakin oltiin vähän ihmeissään, kun meillä oli poikaystävän kanssa oma asunto jne. ja neuvolantäti vaan oli tunkemassa meitä tuonne...emme joutuneet, onneksi. Ja suoraan sanoinkin, että en näe mitään järkeä/tarvetta asialle, kyllä minä apua pyydän jos tarvitsen. Vuosia myöhemmin sain tietää, että terkkari oli kirjannut jotain ihme juttuja että muka isyyden tunnustamisessa olisi ollut epäselvyyksiä(??), vaikka aivan rutiinilla sekin homma aikoinaan meni. :O

Nyt olen toista kertaa raskaana, edelleen saman miehen kanssa (nyt jo naimisissa) ja minulla on eri terkkari. Hän on todella mukava, empaattinen jne. ja uskallan puhua kaikesta suoraan, ei katso ikääni tippaakaan eikä varsinkaan ehdottele mitään asiatonta. Todella kummissaan oli tiedoista, joita edellinen terkka oli koneelle kirjannut ja korjasikin niitä sitten ekat käynnit ahkerasti.

 

Uskallat kertoa kaiken. 99% noista tapauksista, joissa sossu vie lapset ilman syytä on valetta. Virheitäkin tietysti tapahtuu kun ihmisiä nekin työntekijät ovat, mutta tämä on erittäin harvinaista. Netti on pullollaan näitä tarinoita, koska ne ihmiset oikeasti luulevat, että heillä oli kaikki hyvin vaikka lapset ovat yksinään kotona kun vanhemmat ovat ryyppäämässä tms.

 

On todellakin paikkakunnasta kiinne.
Meillä on esikoinen keh.vam. ja syystä tai toisesta osastojaksolla he päätti että me uusperheenä olemma pulassa kun vauva syntyy ja ehdotti perhetyöntekijää.
No ensin kuuntelimme että minkälaista apua he voisi tarjota ja kävikin nopasti ilmi että meitä tullaan neuvomaan kuinka lapsia hoidetaan :O
(huvittavinta että itselläni oli kyseiseltä alalta jo 1v opintoja takana ja tarkoitus jatkaa myöhemmin loppuun)
Meille kerrottiin hyvin selkeästi että perhetyöntekijän ei kuulu hoitaa meidän lapsia ja perhetyöntekijä ei meillä myös tee ruokaa eikä siivoa vaan hän antaa sanallisia ohjeita jotta arkemme helpottuu :O
Silloin avauduin ja kysyin että mikä ongelma meillä nyt muka on?
Me ei valitettu, lapsi (silloin tämä meidän esikoinen siis oli jo 7v)
hän ei valittanut eli kaiken piti olla kunnossa.
Kovalla vastaan tappelulla me saatiin ne pidettyä pois Vaikkakin annettiin ymmärtääettä liipasimella ollaan? :O
Kaikki siksi että olimme muuttaneet uudelle paikkakunnalle, odotin uudelle miehelleni lasta ja kaikki oli kerrankin esikoiseni elämässä hyvin.
Kerrankin pystyin tarjoamaan esikoisellenikin normaalia perhe elämää enkä sitä yh elämää mihin esikoisen isä minut jätti kun huomasi ettei hänestä ole perheelliseksi.
Kaipa minulla sitten meni liian hyvin ja kerran yh sossuelätti niin aina yh sossuelätti heidän mielestään.

 

[QUOTE="harmaa";28212712]On todellakin paikkakunnasta kiinne.
Meillä on esikoinen keh.vam. ja syystä tai toisesta osastojaksolla he päätti että me uusperheenä olemma pulassa kun vauva syntyy ja ehdotti perhetyöntekijää.
No ensin kuuntelimme että minkälaista apua he voisi tarjota ja kävikin nopasti ilmi että meitä tullaan neuvomaan kuinka lapsia hoidetaan :O
(huvittavinta että itselläni oli kyseiseltä alalta jo 1v opintoja takana ja tarkoitus jatkaa myöhemmin loppuun)
Meille kerrottiin hyvin selkeästi että perhetyöntekijän ei kuulu hoitaa meidän lapsia ja perhetyöntekijä ei meillä myös tee ruokaa eikä siivoa vaan hän antaa sanallisia ohjeita jotta arkemme helpottuu :O
Silloin avauduin ja kysyin että mikä ongelma meillä nyt muka on?
Me ei valitettu, lapsi (silloin tämä meidän esikoinen siis oli jo 7v)
hän ei valittanut eli kaiken piti olla kunnossa.
Kovalla vastaan tappelulla me saatiin ne pidettyä pois Vaikkakin annettiin ymmärtääettä liipasimella ollaan? :O
Kaikki siksi että olimme muuttaneet uudelle paikkakunnalle, odotin uudelle miehelleni lasta ja kaikki oli kerrankin esikoiseni elämässä hyvin.
Kerrankin pystyin tarjoamaan esikoisellenikin normaalia perhe elämää enkä sitä yh elämää mihin esikoisen isä minut jätti kun huomasi ettei hänestä ole perheelliseksi.
Kaipa minulla sitten meni liian hyvin ja kerran yh sossuelätti niin aina yh sossuelätti heidän mielestään.[/QUOTE]

Siis ne ehdotti perhetyöntekijää meille esikoisen (keh.vam.) osasto jaksolta

 

Sen kerran kun murruin neuvolassa akuutin vaiheen kriisin alla niin ei kukaan missään vaiheessa epäillyt kykyjäni vanhempana. Minä sain vaan apua (terapia) ja kaikki meni todella hyvin sitten sen jälkeen. Ei jäänyt mitään pelkoja itselle, että voisvat edes harkita jotain huostaanottoja. Tästä kuitenkin nyt jo pian kymmenen vuotta aikaa.

 

[QUOTE="harmaa";28212720]Siis ne ehdotti perhetyöntekijää meille esikoisen (keh.vam.) osasto jaksolta[/QUOTE]

Eli ei teilläkään ole missään vaiheessa ollut huostaanotto lähelläkään. Lopettakaa tää pelon lietsominen. Teillekin on tarjottu apua muuta kautta, ei huostaanottoa.

 

Mä voisin kertoa ainakin omasta elämästäni kaiken (masennus joka joskus vaivaa ym) jos siis kokisin sen tarpeelliseksi. En pelkäis huostaanottoa. Kyllä siihen aikas paljon vaaditaan.. Mut noista perhetyöntekijöistä olen kans kuullu, et istuvat vaan ja puhuvat (lue komentelevat/arvostelevat) vaikka joskus ois hyvä edes näyttää/neuvoa/tehdä jotain muuta.

 

Neuvolan tädillä ei ole välttämättä koulutusta auttaa sinua. Parempi kun hoidat ongelmia sitten jos niitä ilmenee.

 

Älä missään, siis missään tapauksessa mene puhumaan noille sossulaisille yhtään mitään. Pilaat ainoastaan oman ja rakkaiden lastesi elämän, sinun henkilökohtaiset asiasi ei kuulu heille ollenkaan. Tuolla alalle ei mene ketkään muut kuin ihmiset joiden elämä täyttyy muiden ihmisten elämän kyttäämisestä. He tulkitsevat myös tahallaan väärin....

 

[QUOTE="joo";28212685]

Nyt olen toista kertaa raskaana, edelleen saman miehen kanssa (nyt jo naimisissa) ja minulla on eri terkkari. Hän on todella mukava, empaattinen jne. ja uskallan puhua kaikesta suoraan, ei katso ikääni tippaakaan eikä varsinkaan ehdottele mitään asiatonta. Todella kummissaan oli tiedoista, joita edellinen terkka oli koneelle kirjannut ja korjasikin niitä sitten ekat käynnit ahkerasti.[/QUOTE]

Kukaan ei voi mennä toisen kirjauksia jälkikäteen korjaamaan - ei edes vaikka ne ois itse sinne kirjoittanut.

 

Älä missään, siis missään tapauksessa mene puhumaan noille sossulaisille yhtään mitään. Pilaat ainoastaan oman ja rakkaiden lastesi elämän, sinun henkilökohtaiset asiasi ei kuulu heille ollenkaan. Tuolla alalle ei mene ketkään muut kuin ihmiset joiden elämä täyttyy muiden ihmisten elämän kyttäämisestä. He tulkitsevat myös tahallaan väärin....

minun neuvo myös,että ennemmin puhuu ystäville ja läheisille. Itse ainakin hoidan ns omat ongelmani ja en sotke sossua yms asioihin. Ei voi luottaa niihin!

 

Kyllä mä puhuin neuvolassa siitä, että mulla on aikaisemmin ollut mielenterveysongelmia. Kerroin myös vähän pelkääväni, että ne puhkeavat vauvan synnyttyä uudelleen, koska ennenkin ongelmia on ollut nimenomaan suurten muutosten yhteydessä. Ei siitä mitään ihmeellistä seurannut, puhuttiin vain jotain, että pitää muistaa huolehtia itsestään ja tunnistaa ensioireet ja käytiin läpi, mistä kaikkialta voi hakea apua. Kyllä mäkin luulen, että monissa turhiksi väitetyissä huostaanotoissa tai lastensuojelun muissa toimissa taustalla on jotain muutakin, kuin mitä asianomaiset itse kertovat tai välttämättä itsekään tajuavat.

 

Ei kannata kertoa mitään, ottavat hyvin herkästi silmätikuksi ja jos et hyväksy perhetyöntekijöitä kotiisi pari kertaa viikossa niin siitäpä ei hyvä seuraa. Tosiaan valvovat tekemisiäsi ja määräävät sisustuksesta lähtien kaikn, vapaa-ajan viettoon yms... ja eroon niistä ei tahdo päästä, jos sanot että et halua enää kotikäyntejä alkavat vihjailla huostaanotoista ynnä muusta...

 

Huomaa että näitä ohjeita täällä jakelee muut kuin ne jotka näistä tietävät. Huoh. Sinuna olisin rehellinen kaikessa, pahinta on jos jätät oleellisia juttuja kertomatta, silloin voi olla vaikea luottaa muuhunkaan mitä sanot. Siis rehellinen itselle jolloin pystyt tunnistamaan omat ongelmasi että rehellisyyttä muille.
Silmätikuksi en tiedä kenenkään joutuneen siksi että ottaa asioita puheeksi.
Mutta onkin tositosi uskottavaa jos päihdeäiti jolla miehiä kierroksessa ja uni ja mielenterveysongelmia ja muutama leikki-ikäinen vain toteaa että kaikki on tosi kivasti juu-u. Kenen mielestä?

 

Ei kannata puhua mitään negatiivista. Nykypäivänä Suomessa se vaan menee näin, kun tämä huolikulttuuri on ottanut vallan. Riippuu henkilöistä ja paikkakunnasta paljon, miten suhtaudutaan mutta kun kukaan ei etukäteen tiedä sitä.
On silkkaa vääryyttä ja typeryyttä että näin on asiat, ettei apua kannata hakea ellei halua itseään vaikeuksiin. Vaikka lapsia ei huostaanotettaisi, papereihin jää ikuisesti ikäviä merkintöjä jotka voivat olla täysin virheellisiä tai jopa valheellisia, joista taas myöhemmin voi seurata jotain ikävää.
Silmätikkuna ja vahdittavana ei ole kiva olla. Luottamus ja vapaus elää katoavat lopullisesti.
Olen tämän itse nähnyt ja kokenut sekä muiden kokemuksia myös nähnyt.

Suomessa ei yksinkertaisesti voi hakea enää apua!

Itselleni jäi sellaiset traumat etten tiedä katoaako ne milloinkaan ennenkuin lapset on täysi-ikäisiä tai toinen vaihtoehto on muuttaa pois Suomesta. On se aika veemäistä että joillakin on niin suuri valta toisten elämään että saavat aikaan niin paljon tuhoa :/

 

Itse otin sen linjan, että kerroin reippaasti kaiken. Tarkkaavaisuushäiriön ja nuoruuden psyykkiset sairaudet. Ei niistä mitään ole seurannut. Mulle olisi kyllä kelvannut varsinkin kuopuksen vauva-aikana joku perhetyöntekijä ihan vaan istumaan ja ideoimaan kotitöiden rytmittämistä ja lasten kanssa toimimista, mutta eipä tarjottu enkä älynnyt pyytää, vaan omasta pussista maksoin ja itse järkkäsin neuropsykiatrisen valmentajan tuota varten.

 

no ei kannata kertoa.itse kun odotin lastani ikää oli 24v niin kun kysyttiin käytänkö huumeita niin kerroin etten todellakaan käytä,kerroin kokeilleeni 15v kannabista kerran mutta siihen jäi,ni johan äitiys korttiin kirjoitettiin isolla,käyttänyt kannabista!!!!!
sitä oli kiva sit näytellä kun menit ultriin ja lääkäreille,siis se että olin 9v aiemmin ottanut 2 hatsia kannabisa ja sitten kun kysyin miksi se piti siihen kirjottaa niin kun vauva syntyi niin meistä kummastakin otettiin tämän takia synnärillä testin näkyykö kannabista..että juu ei kannata kertoa mitää ylimääräistä!!

 

[QUOTE="vieras";28212689]Uskallat kertoa kaiken. 99% noista tapauksista, joissa sossu vie lapset ilman syytä on valetta. Virheitäkin tietysti tapahtuu kun ihmisiä nekin työntekijät ovat, mutta tämä on erittäin harvinaista. Netti on pullollaan näitä tarinoita, koska ne ihmiset oikeasti luulevat, että heillä oli kaikki hyvin vaikka lapset ovat yksinään kotona kun vanhemmat ovat ryyppäämässä tms.[/QUOTE]

jaa no mä tiedän kyllä tapauksia,sekä lähipiiristä että isäni hoitamien oikeusjuttujen kautta. että kyllä ne huostaanoton syytä voivat olla älyttömiä, tai pohjautua mutu-tuntumaan! Tai valheellisiin ilmoituksiin, ja asiantuntijoilta vääriin lausuntoihin.

Tiedän tämän koska 3sisarustani otetiin väärin perustein huostaan! Lopulta oikeus kumosi huostaanotto päätöksen perusteettomana! Isäni alkoi tulloin lukemaan lakia, ja on sen jälkeen avustanut aika monessa vastaavassa jutussa.

Itse kannatan avun hakemista,mutta en neuvolan kautta enkä lastensuojelun. Tiedän että suurinosa työntekijöisä on ihan ok. mutta joukkoon mahtuu niitä akanoitakin,valitettavasti

 

Valitettavasti tiedän omasta lähipiiristäni tapauksen, jossa äiti ja isä ovat aivan maalaisjärkisiä, hyviä ja huolehtivia vanhempia mutta rouvalla masennustyyppisiä ongelmia, parisuhdeasioita.
Luottamuksella puhunut asoistaan psyk.polilla niin johan kohta ollaan tekemässä lastensuojeluilmoitusta vaikka lapsilla asiat aivan ok.
Tämä yksi alihuolehdittu kuolemaan päättynyt lastensuojelutapaus on ilmeisesti herkistänyt ihmiset, myös ammattisellaiset tekemään ilmoja aika kevyellä kädellä.
Kuitenkin, jos psyyke oireilee niin apuahan siihen on pyydettävä, tottakai, mutta kannattaa myös huolehtia omista oikeuksistaan.