mitä vaihtoehtoja kiinan jälkeen

Interpedia on julkaissut uusimman tiedoitteen kiinan tilanteesta sivuillaan. Niiden mukaan emme täytä ehtoja. Ikää on kuitenkin luvan saadessamme minullakin jo 40 ja miehellä 43. Mitä vaihtoehtoja jää?
Ja minkä ikäisiä voi tämän jälkeen adoptoida? Onko kokemuksia esim. Thaimaasta? Kauanko oikeasti kestää ja entä jos on jo biologinen lapsi?

 

IP:n kyssäripalstalla on äskettäin suositeltu mahdollisiksi kontaktimaiksi teidän ikäislle tai vähän vanhemmille hakijoille Thaimaata, Intiaa, Etiopiaa ja Kolumbiaa. Pelalta löytyy Thaimaan lisäksi Venäjä ja Filippiinit. Filsuissa huomioitava vaatimus seurakuntaan kuulumisesta. Varmaan valinnanvaraa on enemmän, jos haluatte ja sos. tt puoltaa eritystarpeisen lapsen tai leikki-kouluikäisen lapsen adoptoimista, ottaen tietysti huomioon biolapsenne ikä mahdollisesti adolapsen ikää rajoittavana tekijänä.

Omakohtaista kokemusta ei vielä ole Thaimaasta, parin-kolmen vuoden sisällä toivottavasti on! Tuollaista odotusaikaa Pela arvioi. Ilmeisesti kaikki viime vuonna Pelan kautta DSDW:lle hakemuksen lähettäneet odottavat vielä lapsiesitystä eikä viime vuonna tullut yhtään lapsiesitystä Pelan HSF-kontakstin kautta. Interpedian kautta tuli viime vuonna parikymmentä lasta Thaimaasta.

 

tällaisia uusia ehtoja voisi lukea? Millainen ikäraja tulee Kiinaan? Mitä muita uusia ehtoja Kiinaan tulee. Hyvänen aika, Kiinahan on aivan ihana adoptiomaa. Mitä niille lapsille nyt siellä tapahtuu, jos adoptointi ulkomaille vähenee.

 

Täältä voi lukea niistä uusista säännöistä:

http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/CCAAn%20vaatimukset%20adoptionhakijoille.pdf

 

Kiitos tiedoista. Kysyisin vielä, mitä ccaa tarkoittaa ja vielä sitä, että ikähaarukka oli 30-50 vuotta, niin saakos siis viisikymppinenkin vielä o-vuotiaan lapsen?

 

CCAA = China Center for Adoption Affairs eli Kiinan valtiollinen viranomaistaho, joka hoitaa Kiinassa sekä kotimaisia että kansainvälisiä adoptioita.

Suomalainen 50-vuotias adoptionhakija ei saa Kiinasta (eikä mistään muualtakaan) 0-vuotiasta lasta, koska Suomen Adoptiolautakunta asettaa 45 vuotta täyttäneille adoptiolupaan ns. ikäehdon, jonka perusteella on lupa adoptoida vain sen ikäinen lapsi ettei lapsen ja vanhemman ikäeroksi tule yli 45 vuotta. Siis esim. 50-vuotias voi adoptoida vähintään 5-vuotiaan lapsen. Muissa maissa, esim. Yhdysvalloissa, ei tällaisia oman maan adoptioviranomaisten asettamia ikärajoja välttämättä ole, jolloin sitten hakija saa sen ikäisen lapsen minkä kohdemaan viranomaiset hänelle nimeävät. En ole nyt ihan äsken lukenut IP:n tai Pelan sivujen Kiinaosioita, mutta tässä taannoin he ilmoittivat etteivät ota vastaan ikärajallisia hakemuksia Kiinaan lainkaan, koska suurin osa Kiinassa nimettävistä lapsista on 0-2-vuotiaita.

 

oikein paljon
Hyvä tietää. Kummallista, että Suomen adoptiolautakunnalla on tuollainen raja. Minusta sitä pitäisi nostaa, sillä elinikähän nousee koko ajan.

 

itse asiassa on Suomen päässä pikemminkin tiukennettu, enkä usko että sitä tullaan toiseen suuntaan viilaamaan. Aiemmin lupaan sai joustoa esim. sisarusten ikien takia helpommin.

Kiinan odotusaikojen on muuten ennustettu venyvän jopa 2,5 vuoteen.

 

Onko vielä tietoa minkä ikäisiä lapsia thaimaasta yleensä tulee? Entä onko jotain erityispiirteitä thaimaalaisissa lapsissa esim. sairaudet, psyykkinen tila?? Itselle vielä ihan uusi "kohde" siksi kaikki tieto thaimaasta kiinnostaa.
Ja toinen kysymys, kun lapsen ja vanhemman välistä ikää määritellään, katsotaanko se senhetkisestä tilanteesta vai siitä kun lupa on saatu? ja onko palstalla sellaisia jotka ovat joutuneet uusimaan luvan kun odotus on kestänyt yli sen 2 vuotta kun lupa on voimassa?? Miten asia tuolloin etenee??

 

Me jouduttiin uusimaan adoptiolupa 2 vuoden tultua täyteen kuopuksen prosessin aikana. Tilanne oli sellainen, että alkuperäisen kontaktimaamme (alun perin tavoite oli että molemmat lapsemme tulisivat samasta maasta) tilanne muuttui papereidemme siellä jonottaessa ja meille suositeltiin harkitsemaan kontaktimaan vaihtamista. Molemmissa tapauksissa - olisimme sitten jääneet alkuperäiseen kontaktiin piiiitkään jonoon tai vaihtaneet - se 2 vuotta ehtisi jo odotusta luvan jälkeen tulla täyteen väistämättä.

Me vaihdoimme kontaktiksi 2006 tammikuussa Thaimaan FFAC:n, josta saimme hakea kotiin 2-vuotiaan pojan merras- joulukuun vaihteessa 2006.
Eli meidän kohdallamme Thaimaa veti mielestäni nopeasti, mutta kokonaisodotusta sitten tuli reippaammin kun aikaa oli alkuperäisessä kontaktissa mennyt. Jos olisimme jääneet alkuperäiseen kontaktiin niin hyvin todennäköisesti odottelisimme edelleen pitkään ja pelkäisimme josko kontakti sulkeutuu kokonaan.

No, prosessina ei onneksi ollut kummoinen hakea jatkoa adoptioluvalle. Sosiaalityöntekijä vieraili ja päivitti perheemme tilanteen ja kirjoitti sitten päivitetyn kotiselvityksen, joka nojasi paljolti 2-vuotta vanhaan, sillä meidän tilanteemme ei esim. työpaikkojen, asuinpaikan tms. suhteen ollut muuttunut. Ajantasaista tietoa tuli sitten lisää esim. esikoisen kehityksestä ja arkirutiineistamme muuten.
En tiedä kuinka monta kertaa sosiaalityöntekijä yleensä tässä välissä vierailee, mutta meillä oli sikäli tuuria, että sosiaalityöntekijä kuitenkin esikoisen seurannan tiimoilta oli kokoajan vieraillut perheessämme ja tehnyt jo kotiselvitykseen lisäselvityksen siinä vaiheessa kun kontakti vaihdettiin. Pian sen jälkeen siis lupamme vanheni ja tuli tämä uusi lisäselvitys.
Kuulostaa työläältä, mutta meni yllättävän jouhevasti kun asianomaisilta löytyi siihen halua. Toki voidaan spekuloida olivatko molemmat lisäselvitykset oikeasti tarpeellisia etenkään tässä meidän tapauksessamme kun ei muutoksia ollut tullut, mutta ilmeisesti kontaktinvaihto vaatii myös aina lisäselvityksen tekemisen. Silloin ei vain tarvitse laittaa sitä adoptiolautakunnan kautta.

Kun lisäselvitys (jatkolupa adoptioluvalle haussa siis) oli mennyt adoptiolautakuntaan - saimme jatkoluvan sen verran nopeasti, että oletan, että jatkolupaa ei jonoteta samassa jonossa kuin ensimmäistä adoptiolupaa (jossa jono tällä hetkellä vissiin 4 kk luokkaa?)

Thaimaaseen meidän paperit lähtivät ikätoiveella 0-2 vuotta (mikä on ilmeisesti se alin raja laittaa kaikkiin kontakteihin) jo esikoisenkin iän huomioiden. Poika täytti sitten hakumatkalla 2 v.

Mun käsitykseni mukaan tuo on aika tyypillinen ikä ainakin FFAC:lta tulleiden lasten kohdalla päästä perheeseen. DSDW:ltä on tullut enemmän pienempiäkin. Kiinasta meille sanottiin tuolloin alkuvuodesta 2006, että ikätoive 0-2 voi Kiinan kohdalla todellakin tarkoittaa käytännössä esim 6kk ja reilut 2 v välillä. FFAC:n kohdalla meillä oli tiedossa, että lapsi olisi vähintään 1,5 vuotias kotiin tullessa.

 

Kiitos sinulle vastauksestasi! saako kysyä miten kaksi vuotiaanne on suomeen sopeutunut.

 

Kiitos sinulle vastauksestasi! saako kysyä miten kaksi vuotiaanne on Suomeen sopeutunut?

 

Virpi

Meillä tosiaan esikoinen tuli vauvana ja nyt kuopus 2-vuotiaana. Kotiintulosta on nyt aikaa vasta vajaat 3 kk ja kuitenkin voin ilokseni sanoa, että sopeutuminen on mennyt oikein hyvin alkuvaikeuksien jälkeen ja itsestänikin tuntuu ihan uskomattomalta kuinka laitoksessa kasvanut lapsi voikin oppia kotiasiat näin nopeasti. Lähtötilanne kun ei kuitenkaan ole mitenkään helppo.

Alkuvaikeuksia ja rutkasti kokonaan valvottuja öitä meille alussa teettivät erityisesti pojan sairastelu alkuviikkoina ja sisarusten välinen voimakas mustasukkaisuus. Ensin kun poika saatiin fyysisesti kuntoon ja vähän sen jälkeen helpotti mustasukkaisuus ja siitä eteenpäin on mennyt oikein hyvin. Poika on puheessakin jo monen kaverimme suomisyntyisen 2-vuotiaan tasolla, missä kyllä varmaan auttaa paljon isosiskon olemassaolo.
Lisäksi pojalla on paljon taitoja, joita ei 2-vuotiailla tyypillisesti ole - johtuen varmaan siitä, että lastenkotilapset kuitenkin paljon joutuvat itseään viihdyttämään. Vielähän ei tiedä tuleeko meille niitä alkuaikojen painajaismaisia öitä uudellen, mutta tällä hetkellä nukutaankin hyvin. Alussa kyllä myönnän todella pelänneeni, että yöunet olisivat mennyttä hamaan tulevaisuuteen, mutta meidän kohdallamme se sairastelu kipuineen oli selvästi isoin syy valvottamiseen.

Meillä poika tuntui tykästyvän koko perheeseensä lähes samantien ja sosiaalityöntekijöidenkin mielestä kiintymyssuhde on hyvin rakentunut/rakentumassa syvemmäksi ja tästä on hyvä pohja jatkaa. Tämä on todella positiivista kun ottaa vielä huomioon, että pojallamme on ollut vaihtuvia hoitajia lastenkodissa.

Nyt tosiaan eletään mukavaa joskin jonkinverran haastavaa arkea kahden vilkkaan lapsen ehdoilla ja aikaa on kuitenkin kulunut vielä kovin vähän. Omasta puolestani voin suositella suhtautumaan avoimesti leikki-ikäisen adoptioon. Isosiskokin sai nopeasti leikkikaverin, vaikka alunperin taisi odottaa hoivattavaa pikkuveljeä.

 

Onpa mukava kuulla että teillä on mennyt kaikki niin hyvin, kuitenkin. Onnea vaan teille jatkossakin. Mietin vielä sitä lupahakemuksen jatkamista että laitoitteko sen ajoissa vireille ennen ensimmäisen luvan umpeutumista?
Itseä sapettaa neuvonnan ja lautakunnan jonojen hitaus! Puhutaan että adoptio neuvonta on prosessi, mutta ei nähdäkseni kovin hyvä jos neuvontojen välit ovat 2-4 kk ehkä kesän takia jopa 5 kuukautta!
Ainakin työnohjauksessa jos puhutaan hyvästä prosessista välien tulisi olla n.1kk.. On hyvä että asialle on aikaa mutta tässä iässä jolloin kuukaudellakin saattaa olla merkitys, tuo todella harmittaa.,
Anteeksi että purin sinulle mutta pikkuisen on epätoivoinen olo.

 

Meillä kävi adoptioluvan vanhenemisen kanssa nolosti. Olin itse muutama kuukausi aikaisemmin hoksannut jo kysyä palvelunantajalta, että eikös kohta meidän tarvitsisi jatkolupaa hakea (olisin itse halunnut hakea siis just hyvissä ajoin). Palvelunantaja lupasi informoida meitä siinä vaiheessa kuin jatkolupaa pitää hakea - se on kuulemma heillä normaali käytäntö. Nyt kuitenkin sitten unohtivat sen ja itse vaan heräsin yhtenä yönä asiaa hoitamaan (joku enneuni) - käytännössä juuri parin päivän sisällä siitä, jolloin lupamme oli vanhentumassa.

Me saatiin kuitenkin jatkolupa siis tosi nopsaan kun sosiaalityöntekijä järkkäsi tapaamisen salamana (koska oli jäämässä lomalle lähipäivinä!) ja oli onneksi käynyt tosiaan niillä seurantakäynneillä ja oli perheestämme perillä.
Kyllä siinä kuitenkin muutama uneton yö tuli vietettyä.
Tuollaisia paniikkitilanteita ei tosiaan muutenkin raskaaseen prosessiin kaipaa.
Tunteitaan saa ja pitääkin purkaa mielestäni. Tsemppiä teidän perheellenne ja toivotaan mahdollisimman siedettävää prosessin