Itsellänikin on jonkin asteinen epäluottamus lääkäreihin ja hoitajiin myös. Itse siis olen sairaanhoitaja, ja kentällä on tullut nähtyä jos jonkin sortin hiihtäjää. No, toki on taitavia, asiallisia, hyviäkin tapauksia, mutta myös toisesta ääripäästä löytyy (siis sosiaalisilta ja ammatillisilta taidoiltaan jopa kyseenalaisia - heidän pitäisi rehellisesti miettiä, ovatko oikealla alalla). Sössimistä tapahtuu ja juttuja lakaistaan matonkin alle. Joissakin sairaaloissa on huono henki ja auktoriteettipelko saattaa istua vielä syvässäkin, se on huono juttu.
Itse olen yrittänyt katsoa aina myös itseäni peiliin jos on "outo tai vaativa potilas", eli ei hoitaja saa ihan mitään vaan murjaista potilaalle ja muutenkin pitäisi osata myös peittää myös ne sanattomat viestit, joiden kautta välittyy myös paljon tunteita (kun ihmisiä ollaan kaikki ja tunteet on järjen rinnalla), esim. jos sattuu inhoamaan tai ärsyyntymään potilaasta, sitä ei saisi näyttää.
Potilaana (ja synnyttäjänä ikävä kyllä myös) sen olen oppinut, että kannattaa osata vaatia, muuten jää ilman. Näin se ikävä kyllä on, hiljaisempi saattaa jäädä ilman. Mutta syytän tästä myös resursseja - ja yleistä asennetta (aina vaan säästetään, kummallisissakin asioissa). Rohkeutta puuttuu monelta lääkärilta ja hoitajalta tehdä ratkaisuja ja viedä kehitystä eteenpäin.