Miten eroon lapsen pimeän pelosta??

Meillä 4v. poika on alkanut ihan hirveesti pelkäämään pimeetä. Haittaa jo normaalia elämää. Aina on selitetty, ettei tartte pelätä ym ym. ja valoja on laitettu päälle tarpeen mukaan. Nyt on kuitenkin tilanne se, että jo päivällä poika kyselee, että "eihän tule enää pimeää, eihän" Ja illalla kun ulkona on jo hämärää/pimeää niin ei uskalla yksin mennä vessaan, vaikka on sanottu, että voi vaikka jättää vessan oven auki kun muut istuu olohuoneessa... meillä vessasta silloin näkee just ja just olkkariin. Mutta ei auta...
Makkarissa on yövalo, mutta eilenkin tuli alakertaa varmaan 10 kertaa ennen kun rauhottu nukkumaan... ilmotti, että kun on niin pimeää. Moneen kertaan selitin, ettei ole mitään pelättävää ja veli nukkuu vieressä ja äiti ja isi on ihan lähellä ym ym.

Mitenkä olette toimineet ko. tilanteessa ja mikä voisi auttaa?

 

Nostelen...

 

Meillä esikoinen pelkäs joskus pimeää. Hieman isompana n. 3 v alkoi tahallaan menemään pimeään huoneeseen leikkimään pimeän piilosta tms. taskulampulla valotteli pimeässä ja huomasi että pimeässä ei ole mitään pelättävää. Sanoi myös, että pimeässä kulkee yöllä nukkumatti, siksi ei pelkää pimeää. Se pelko on vaan käytävä läpi, vanhempien avulla tai yksin. Toivottavasti pian huomaa ettei ole mitään pelättävää.

 

Tuntuu, että olet tehnyt kaiken mahdollisen ja ainakin toiminut ihan oikein. Olisikohan niin, että vain aika auttaa. Pimeänpelko taitaa olla aika yleistä tuossa iässä. Todella ikävää toki

 

Mä en uskalla puhua mistään pimeässä kulkevista nukkumateistakaan enää.. Tuntuu, että kaikesta vetää jotain pelättävää, vaikka koittaa selittää ja selittää ja selittää... Huoh.. jospa sitten se aika...

 

toimisko tää, joka oli yhdessä lastenkirjassa: menette yhdessä ulos pimeään tai pimeään huoneeseen. Huomaisko sitten, ettei ole pelättävää? Meillä samanikäisellä tytöllämyös jonkinlainen pimeän pelko, mutta ei ainakaan vielä noin vahva.

 

toimisko tää, joka oli yhdessä lastenkirjassa: menette yhdessä ulos pimeään tai pimeään huoneeseen. Huomaisko sitten, ettei ole pelättävää? Meillä samanikäisellä tytöllämyös jonkinlainen pimeän pelko, mutta ei ainakaan vielä noin vahva.

Tätäkin on kokeiltu...kesällä tykkäsi menää pimeään vessaan taskulampun kanssa. Mutta nyt ei saa olla valot pois päältä. Ulkona pimeässä taskulampun kanssa menee, muttei kovin kauas aikuisesta...

 

Mä en uskalla puhua mistään pimeässä kulkevista nukkumateistakaan enää.. Tuntuu, että kaikesta vetää jotain pelättävää, vaikka koittaa selittää ja selittää ja selittää... Huoh.. jospa sitten se aika...

Pimeänpelko lapsena kuuluu ihmisen evoluutiokehitykseen. Ne jotka eivät aikanaan savannilla pelänneet pimeää, eivät ehtineet sukuaan jatkamaan. Normaalia, vaikka ikävää.

 

Pimeänpelko lapsena kuuluu ihmisen evoluutiokehitykseen. Ne jotka eivät aikanaan savannilla pelänneet pimeää, eivät ehtineet sukuaan jatkamaan. Normaalia, vaikka ikävää.

Evoluutio on tämän maailman suurin valhe. Se keksittiin vasta 1800-luvulla. Raamattu on monia tuhansia vuosia vanha kirja. Totuus ei muutu eikä koskaan katoa. Kannattaa tutkia asioita ennen kun luottaa tuollaiseen ihmisen keksimään teoriaan. Kaikki näkyväinen ei ole syntynyt näkyväisestä ja näkymätön maailma on yhtä todellinen kuin näkyväinen. Ihmisen tyhmyyttä on olla uskomatta sitä ja se maksaa jopa ikuisen elämän. Itse toivon että jokainen saisi ymmärryksen tähän. Mutta luonnostaan se ei tule vaan ymmärrys tulee ylhäältä ja sitä voi kuka vaan pyytää niin se annetaan. Sillä anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Niinkuin Raamatussa luvataan. Jokaisen kuuluisi löytää tämä Rakkaus. Jumala on rakkaus. Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä.
Nyt vasta oikein sen itsekin tajuan.

 

Pimeänpelko lapsena kuuluu ihmisen evoluutiokehitykseen. Ne jotka eivät aikanaan savannilla pelänneet pimeää, eivät ehtineet sukuaan jatkamaan. Normaalia, vaikka ikävää.

Ihminen, joka oppi uimaan, saattoi selvitä leijonan ulottumattomissa siksi kun kissa ei tykkää uida mut tunika krokotiilin?