Miten jotkut naiset ovatkin niin vahvoja?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Hoitavat yksin lapset, työt, lähes kaiken. Ei voi kuin hattua nostaa. Tämä tuli taas mieleeni, kun naapuriin muutti yksinhuoltajanainen kahden alle kouluikäisen kanssa. Nytkin se tekee niin tomerana lumitöitä tuossa ovensa edustalla. Olemus oikein huokuu topakkuutta. Vaikka ei varmaan ole aina helppoa.
Sellaisia kai ne oli mummotkin silloin, kun joutuivat miesten sodassa ollessa huolehtimaan kaikesta.
Tuntuu vain, että itsestäni ei löydy tuollaista samanlaista jaksamista. Sitä tarvitsee sen toisen siihen jakamaan ja auttamaan. En tiedä sitten jos olisi vain pakko pärjätä yksin, löytyisikö se voima jostain itsellekin!?
 
vierailija
Kenties itse yh? :D on siinäkin puolensa, saa iso osa viikonloppuvapaansa kun parisuhteessa elelevät eivät saa samanlaisia lomia. Monien puolisot ellei molemmat on paljon töissä poissa, mutta on siitä rahallista iloa enemmän, kotityötkin usein jäävät enimmäkseen sille joka vähemmän töissä mutta onhan sitä yhden aikuisen verran enemmänkin tai sitten toinen hoitaa väsyneenä loputkin vapaa-aikansa asioita. Puolensa kummassakin vaikka lasten takia tietenkin toivon ydinperheen säilyvän. He hyötyvät suuresti, mutta vanhemmat eivät välttämättä ole jaksavampia. nostan hattua ihan kaikille oli yh tai polyamorinen suurperhe.
 
vierailija
No itselläni on aina ollut niin, että tukiverkkoja ei ole lasten kanssa ollut sitä vertaa, mitä muilla yleensä. Ei isovanhempia tai muuta sellaista apua arjessa - ne omat vanhemmatkin asuvat kaukana, vaikka puhelimitse useamman kerran viikossa tekemisissä ollaankin. Mies kuoli tapaturmaisesti yllättäen pian toisen lapsen synnyttyä. Mutta oltiin varauduttu; henkivakuutus auttoi rahallisesti, asuntolaina on maltillinen, työpaikka on, lapset pitävät arjessa kiinni ja mikäs tässä on ollessa 2v ja 6v kanssa. Lapset ovat ihania ja elävät hetkessä. Luovuttaminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto.

Minua lähinnä ihmetyttää se, miten moni ällistelee jaksamistani. Ihan normaali arkeahan tämä on; lapsia hoitoon ja kotiin. Ruuanlaittoa, kotihommia jne. Onneksi toisen lapsen synnyttyä naapurit ovat tiukassa paikassa auttaneet; tulleet lasten kaveriksi, jos on esimerkiksi ollut kova pakkanen ja pitkän hoitopäivän päätteeksi lapset eivät ole kauppaan jaksaneet lähteä. Auttaisihan se toinen ihminen, mutta ei mahdotonta näinkään. Oma asenne ratkaisee.

Toki ns. omat menot ja mahdolliset uudet parisuhteet ei ole tällä hetkellä vaihtoehto, kun ei siihen asti jaksa energiat ja panostus riittää. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia.
 
vierailija
Mä olisin toivonut että tässä olis ihailtu enemmän joidenkin meiän fyysisiä voimia ja lihaksia ja sellasta....Yhärinä mä ainakin oon saanut apua et en pysty vastaamaan millasta on jos ei vanhempia ja sukulaisia eikä kavereita.
 
vierailija
Kenties itse yh? :D on siinäkin puolensa, saa iso osa viikonloppuvapaansa kun parisuhteessa elelevät eivät saa samanlaisia lomia. Monien puolisot ellei molemmat on paljon töissä poissa, mutta on siitä rahallista iloa enemmän, kotityötkin usein jäävät enimmäkseen sille joka vähemmän töissä mutta onhan sitä yhden aikuisen verran enemmänkin tai sitten toinen hoitaa väsyneenä loputkin vapaa-aikansa asioita. Puolensa kummassakin vaikka lasten takia tietenkin toivon ydinperheen säilyvän. He hyötyvät suuresti, mutta vanhemmat eivät välttämättä ole jaksavampia. nostan hattua ihan kaikille oli yh tai polyamorinen suurperhe.
Harva tuota varmaan lomana pitää. Sitten tuon kääntöpuolena iso osa saa sen viikko-, kenties kuukausivapaansa eikä tarvitse huolehtia kuin omasta itsestä. Mahdollisessa uudessa parisuhteessakin on pelkkää lomaa lapsista ja saa keskittyä vain siihen uuteen kumppaniin ja uuteen elämään. Että kummallakohan sitä lomaa on enemmän.

Itse en ole yh mutta suurin osahan taitaa olla näitä joka toinen vkl/yksi vkl kuussa olevia vanhempia. Omassa tuttavapiirissä on sekä noita että vuoroviikkovanhempia.
 
vierailija
Harva tuota varmaan lomana pitää. Sitten tuon kääntöpuolena iso osa saa sen viikko-, kenties kuukausivapaansa eikä tarvitse huolehtia kuin omasta itsestä. Mahdollisessa uudessa parisuhteessakin on pelkkää lomaa lapsista ja saa keskittyä vain siihen uuteen kumppaniin ja uuteen elämään. Että kummallakohan sitä lomaa on enemmän.

Itse en ole yh mutta suurin osahan taitaa olla näitä joka toinen vkl/yksi vkl kuussa olevia vanhempia. Omassa tuttavapiirissä on sekä noita että vuoroviikkovanhempia.
ei kai tämä mikään kilpailu ollut, useimmilla yh-vanhemmilla on ainakin viikonloppuvapaita kuukaudessa se on ihan totta. Ei se silti tarkoita että olisi kaikin puolin helpompaa, puhuttiin vaan sen helpottavista puolista. Ei tietenkään kaikilla ja joillain ydinperheellisillä voi olla vaikka lapset 6 päivää viikosta isovanhemmilla, ei se yleistä vaan ole mutta eikö tuossa puhuttu yleisestä mallista. :) kyllä sitä nostaa hattua ihan ahkerille eikä sinne todellakaan kuulu vaan yh-mammat. ;) ei minun tarvii kilpailla rankkuudesta vaan voin ilolla kertoa että minulla on erikoisen helppoa, kilpailen mieluusti siinä joukossa ;)
 
vierailija
Suomalaisella naisella ei ole ollut omaa rahaa ennen kuin on oppinut tekemään voita ja saanut sen myytyä. Jos ei ole osannut tehdä sukkaan kantapäätä, on sekin varmaan ollut hankalampaa. Mutta naisten työ muualla on ollut ilmaista, voi päätellä kirjasta Sisar Aino, kirjoittanut Jorma Palo.
Tässä historiaa vähän siitäkin ajasta kauempaa:

Kun on tammet kaadettu laivoiksi, on voitu muuttaa rapakon taakse, mutta jos ei matkalla ole ollut kanoja (munia tulee yhdestä 1 päivässä, paitsi kerran viikossa kana pitää tauon:). Jos söi kanan eväät (matoset jyvät parasta herkkua kanoille), joutui syömään sen kanankin ja kohta loppui matkaeväät?
 
vierailija
Se oli Riitta Uosukainen, joka kertoi kauan sitten siitä voista----- Mutta Valio alkoi vetää välistä jo silloin, sanon minä. Ei sitä suomalainen nainen yleensä h a l u a niin nähdä;-)
 
vierailija
Käsittämätöntä, kun se lasku voi kadotakin. Meille tuli kerran postissa kesämökkiläisen sähkölasku, mut olis myöhästynyt, jos en heti olisi vienyt takaisin ostiin sitä. Soitimme sinne eikä he pitäneet sitä mitenkään kummallisena, kun ihmettelimme mistä keksivät meille sen lähettää. Ihan hatusta oli vetaissut sen, ei osannut sanoa:devil:
Kyllä ne sähköt oli silti katkaistu, mut ei meidän takia kuitenkaan.
 

Yhteistyössä