Miten kannustaa 3-vuotiasta liikkumaan?

Minulla on todella (motorisesti) rauhallinen poika, jota on hirveän vaikea saada innostumaan mistään liikunnallisesta. Ei osaa mm. vielä juosta kunnolla (sipsuttaa vain, ei ota kunnon loikkia), heittää kunnolla palloa, ottaa palloa kiinni, polkea polkupyörää yms. Hyppäämään oppi vähän ennen 3-vuotissynttäreitä, mutta hypätessään ei jousta ollenkaan polvilla. Neuvolassa ei vielä oltu mitenkään erityisen huolissaan, käskettiin vain liikkumaan monipuolisesti ja harjoittelemaan ko. taitoja.

Mutta miten ihmeessä, kun lapsi ei halua?! Ei halua polkea pyörällä, ei halua juosta. On erittäin omaehtoinen, eikä varmasti tee mitään mitä pyydetään, ottaa kaiken painostuksena. Käytiin liikuntakerhossakin koko viime talvi, mutta poika ei sielläkään oikein innostunut, jäi vaan yksikseen jonnekin nyhräämään ja tutkimaan jotain. Mitä tässä nyt keksisi, ettei poika ihan jää ikätovereidensa kehityksestä...?

 

Liikkuminen luonnossa, polkujen käveleminen voisi olla sellainen huomaamaton temppurata. Mä jatkaisin temppukoulussa käymistä, jos ikä toisi kiinnostusta. Kai se temppukoulu oli sellainen vanhempi-lapsi ja sinä et anna jäädä sinne yksikseen nyhräämään? Joku porkkana temppukoulusta? Kannustaminen kavereiden kanssa leikkimiseen?

 

No tykkääkö olla leikkipuistoissa?HopLopissa? Paikoissa joissa tulisi liikuntaa luonnostaan. Tykkääkö pomppia trampoliinillä? Mites uiminen?

Meilläkään ei kovin liikunnallinen poika ole, parhaoiten liikkuu silloin kun meillä on samanikäisiä lapsia kylässä ja tekee perässä.

 

Joo, on semmoinen vanhempi-lapsi-kerho jossa käydään. Lapsi aloittaa syksyllä hoidon joten mahdollisuutta jatkaa kerhossa ei ole. Tykkää kyllä olla leikkipuistoissa, mutta mieluiten touhuaa hiekkalaatikolla tai keinuu... Kiipeilee kyllä myös ihan mielellään. Trampoliini ei meille omalle pihalle mahdu. Vedessä tykkää kovasti olla, mutta ei oikein sielläkään itsenäisesti uskalla olla, vaan haluaisi nautiskella vedestä äidin tai isän sylistä käsin...

Tuo on ihan totta, että meilläkin liikkuu parhaiten silloin kun on muita samanikäisiä (tai mieluiten vähän vanhempia) tekemässä jotain, ja haluaa tehdä perässä. Harmi vaan kun pojalla ei ole tippaakaan kärsivällisyyttä opetella... (esim. katselee haikeana kun kaikki naapurin lapset polkevat pyörillään ympäriinsä, mutta itse kuitenkin luovuttaa pyöräilyharjoitukset alkuunsa kun ei heti onnistu)

Ja miten voisi esim. tuota pallon heittelyä treenata? Osaako joku ehdottaa jotain hauskoja(yksinkertaisia) pelejä joiden avulla onnistuisi?

 

[QUOTE="aloittaja";26285667]

Ja miten voisi esim. tuota pallon heittelyä treenata? Osaako joku ehdottaa jotain hauskoja(yksinkertaisia) pelejä joiden avulla onnistuisi?[/QUOTE]

No viime kesän hitti oli meillä vesi-ilmapallojen heittäminen ämpäriin. Mutta tota nyt ei kovin usein jaksa toteuttaa.

 

[QUOTE="mona";26285726]No viime kesän hitti oli meillä vesi-ilmapallojen heittäminen ämpäriin. Mutta tota nyt ei kovin usein jaksa toteuttaa.[/QUOTE]

Hei kiitos, vesi-ilmapallot voisi olla aika kova juttu! Pitääpä kokeilla kesän mittaan! Itselle ei olisi tullut mieleen, ajattelin vaan leikkejä tavallisella pallolla...

 

No kuullostaa tutulta... Meidän pojalla on kyllä tutkimuksetkin meneillään, mutta tällä en tarkota pelotella. Meidän poika on jo luonteeltaankin arka ja varovainen liikkumaan. AIna saa keksiä kikkakolmosia, että hänet saa liikkumisesta innostumaan. Liikkuminen itsessään ei innosta vaan pitää olla aina jokin toinen tarkoitus sille. Metsässä hän tykkää kovasti liikkua, kun luonnon tutkiminen innostaa eteenpäin. Saippuakuplat olivat yhessä vaiheessa tosi pop. Radat, joihin liittyvät mielikuvat ja tarinat... Ja kaupassa käynti . Toimisiko tälläiset teillä, kun liikkuminen tulisi vähän niin kuin siinä sivussa?

 

Ilmapallot jo sinänsä vois olla kiva juttu, jos ei vesi-ilmapalloja aina jaksa järkätä. Meidän poika häärää mielellään uimahallissa, kun siellä on vaan tarpeeksi leluja. Hän häärää ja kuljettelee leluja altaassa, vielä ei olla päästy varsinaisesti uimaan, mutta vähitellen sitä kohti .

 

Meillä poika ei jaksanut tuossa iässä yhtään opetella polkemista polkupyörällä. Ostettiin hänelle potkupyörä ja kun sillä oppi liikkumaan niin halusi sillä mennä joka paikkaan. Vaikka ei suostunut kunnolla kävelemään pitkiä matkoja, niin potkupyörällä potkutteli pitkiä matkoja. Oppi nopeasti tasapainon ja laski alamäet jalat ilmassa. Viime kesän siis kulki paljon potkupyörällä ja nyt tänä keväänä kiinnostui polkupyörästä (ikää nyt 4v9kk). Polkupyörän kanssa on niin mnta asiaa yhtäaikaa opittavana, vaikka olis apupyörätkin (ohjaus, polkeminen, suunnan katsominen, jarrutus...) että meillä ei poika jaksanut tuohon kaikkeen keskittyä vaan luovutti. Potkupyörällä sai luottamusta ja ihastui vauhtiin, joten nyt itse halusi tutstua polkupyörään

 

voisko lapsella olla aistiyliherkkyyttä? meillä juuri tuollainen lapsi, nyt jo vanhempi, ja diagnoosi on si-häiriölle. rohkaise niin että lapsi unohtaa paineet vaikka mielikuvituksen avulla. kunnioita omaa tapaa lähteä liikkumaan. karaise sopivasti, niin että lapsi kokee tilanteen olevan kuitenkin jotenkuten hallittu. kannattaa tutustua aiheeseen, on monia tapoja joilla kehon hahmotusta voi auttaa ja innostaa.. Ja ei kannata lannistua.

 

Metsässä kävely on ihan parasta motorista harjoittelua. Innostusta voi lisätä pienet eväät.

Polkupyöräily on monelle normaalillekin 3-vuotiaalla haastavaa. Ei kannata liian hankalia asioita tuputtaa, koska se latistaa.

 

Perhetemppuilussa on muuten ollut hernepusseilla vessapaperirullien kaatoa, siinä myös heittoliike tulee tutuksi ja voi harjoitella sisälläkin.

 

Omakohtaisesti voin sanoa, että ulkoilu sen tekee. Ei tarvitse suostutella liikkumaan, leikki ajaa liikunnan asian. Hankit lapselle ison kuorma-auton, jota voi työntää. Olkaa mahdollisimman paljon ulkona.

Lisään vielä sen verran, että myös muut asiat voivat vaikuttaa rohkeuteen liikkua. Esimerkiksi esikoiseni, jolla on neurologista vikaa, arasteli kaikkea haastavaa, koska hahmottaminen oli vaikeaa, eivätkä kropan molemmat puoliskot toimineet täysin yhteen. Mutta kyllä hän silti on kova liikkumaan, ei vaan uskalla kokeilla uusia juttuja tai tasapainoa ja vartalon monipuolista käyttöä vaativia juttuja. Mutta älä nyt heti rupea pelkäämään jotain pahempaa Teillä se voi olla pelkkää innon puutetta!

 

Hommatkaa potkupyörä ja/tai kolmipyöräinen potkulauta!
Naapurin lapsi on myös motorisesti rauhallinen ja isänsä viime kesänä innostui hankkimaan potkupyörän pojalleen kun näki meidän pojalla sellaisen. Ensin poika ei uskaltanut edes ajatella päälle menemistä saati potkuttelua sen kanssa mutta nyt jo tuolla ajelee sen kanssa. Toki hän on varovaisempi sen kanssa kuin mun sälli mutta yhtä kaikki niin vaan potkuttelee menemään ja ihan selvästi pikkuhiljaa homma edistyy =).